Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Afrikka Kgalagadin kansallispuisto – vinkit omatoimiseen safariin

Kgalagadin kansallispuisto – vinkit omatoimiseen safariin

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle joulukuu 27, 2020

Monet ovat harmitelleet, että tämän vuoden reissut jäivät tekemättä. Saan olla onnellinen, koska ehdin tehdä vielä maaliskuun alussa ihanan safarimatkan Etelä-Afrikkaan Kgalagadin kansallispuistoon. Sen jälkeen lähes koko elämä onkin mennyt uusiksi. Uskon, että vuosi 2021 tuo kuitenkin vielä paljon paljon hyvää mukanaan. Mukaan lukien mahdollisuuden lähteä taas Afrikkaan safarille eläinten keskelle, koska niitä kokemuksia muistellessa jaksaa taas hieman harmaammankin syksyn Suomessa. Kirjoitin heti maaliskuisen reissun jälkeen postauksen Kgalagadin ensitunnelmista. Sen jälkeen on elämässä tapahtunut niin paljon, että en ole ehtinyt, enkä suoraan sanottuna jaksanutkaan pahemmin kirjoittaa blogia. Nyt avioero alkaa olla taputeltu hyvässä hengessä, uuden asunnon remontti loppusuoralla ja elämässä alkaa olla kaikki mallillaan, joten tuntuu hyvältä palata taas ihanien muistojen pariin. Todennäköisesti rokotteiden myötä jo ensi vuoden puolella voi alkaa suunnitella matkoja ulkomaille, joten tässä sinulle safarikuumeinen pieni infopaketti upeasta Kgalagadin kansallispuistosta.

 

Kgalagadi – Etelä-Afrikan pohjoisin kansallispuisto Botswanan ja Namibian rajalla

Siinä missä Etelä-Afrikkaan matkaava usein suuntaa helposti saavutettavaan ja suosittuun Krugerin kansallispuistoon, on Kgalagadi useimmille tuntematon. Sen sijainti on syrjäinen ja puiston vuotuinen vierailijamäärä jää maltilliseksi. Myös palvelut ovat rajalliset. Pitkä matka kuitenkin palkitaan ruhtinaallisesti ja Kgalagadin etuna on, että siellä todella tuntee olevansa villin luonnon keskellä. Puistosta ei löydy asfalttiteitä tai ei kuuluvuuksia puhelimessa, mutta vastassa on uskomattoman upea luonto ja eläimet.

Suomesta Etelä-Afrikkaan voi lentää helposti Johannesburgiin tai Kapkaupunkiin. Molemmista on lähes yhtä pitkä, reilun päivän ajomatka Kgalagadiin. Me päädyimme lentämään Kapkaupunkiin, koska halusimme kierrellä monen vuoden jälkeen myös siellä safariloman päätteeksi. Reilun 1000 kilometrin ajomatka on kuitenkin melko puuduttava, koska vaikka Etelä-Afrikka onkin todella kaunis maa, ei tuolla matkalla ole kovin paljoa nähtävää. Jos lähtisin uudelleen Kgalagadiin, lentäisin maan sisäiset lennot Upingtoniin, lähelle (250 km päähän) Kgalagadia ja vuokraisin auton sieltä. Tämä tulee kalliimmaksi, mutta siinä säästyy pitkältä ajomatkalta molempiin suuntiin eli säästyy kaksi ajopäivää.

Kgalagadin majoitukset

Kgalagadissa on kolme pääleiriä. Yövyimme niistä jokaisessa. Ensin kaksi yötä Twee Rivierenissä, sitten kaksi yötä Nossobissa ja lopuksi yhden yön Mata Matassa. Näissä pääleireissä on jokaisessa pieni kauppa, jossa myydään matkamuistojen lisäksi myös elintarvikkeita. Meille tämä oli oleellista, koska meillä ei ollut autossa jääkaappia, joten ruokien kuljettaminen olisi tullut muuten haasteelliseksi. Twee Rivierenissä on lisäksi ravintola, jossa kävimme syömässä. En ole erityisen innokas kokki matkoilla ja Etelä-Afrikassa ravintolassa syöminen on edullista. Kgalagadissa on kuitenkin oltava valmis hieman kokkailemaan, jos haluaa syvemmälle puistoon ja mehän halusimme.

Yövyimme jokaisessa puistossa kansallispuiston “mökissä”, josta löytyy keittiö, sängyt ja kylppäri. Nämä eivät ole varustukseltaan mitään luksustasoa, mutta riittävän hyviä. Tänne ei kannata matkustaa hyvän majoituksen perässä, vaan syy on aivan toinen. Nossobin leirissä aivan majoituksemme vieressä oli hiekkamangustien pesä ja näiden touhuja seuratessa kului hyvin aikaa. Ihanat pikkumangustit kurkkivat pesästä ja maaoravat vilistivät ympäriinsä. Nossobissa tuli myös käytyä uima-altaassa polskimassa ja siinä samalla juteltua ystävällisten eteläafrikkalaisten kanssa. Nossobista ajelimme vielä yhden päivän aikana hieman pohjoiseen päiväreissulle, mutta pidemmälle emme lähteneet. Siellä olisi tullut vastaan Botswanan puoli, jonne ei ole asiaa ilman kunnon nelivetoa ja siellä tulee myös liikkua vähintään kahden auton seurueessa siltä varalta, että toinen auto juuttuu kiinni hiekkaan.

Mata Mata sijaitsee taas puiston länsireunassa, Namibian rajalla. Tällä puolella puistoa voi nähdä myös kirahveja. Meidät Mata Mataan toi kuitenkin paljon pienemmät eläimet. Olin etukäteen lukenut, että puiston sisäpuolella liikkuu nelisormimangusteja ja niiden vuoksi me sinne halusimme. Pitkä odotus palkittiin auringonlaskiessa, kun pienet, suloiset eläimet kaivautuivat ulos koloistaan ja tulivat leirin sisäpuolelle kaivamaan hiekasta hyönteisiä ja skorpioneja. Olivat nämä alle kilon painoiset tyypit vähän oppineet kerjäämäänkin ja osa niistä viiletti pitkin Mata Matan leirintäaluetta kyselemässä olisiko helppoa illallista tarjolla.

Kgalagadissa on myös useita pienempiä leirejä, joissa ei ole palveluja tarjolla. Jos olet liikkeellä hyvin varustellulla nelivedolla tai teltta-autolla ja sinulla on mukana kunnon ruoanlaittovälineet omasta takaa, näissä aitaamattomissa leireissä yöpyminenkin on hyvä vaihtoehto. Varoituksen sanana kuitenkin, että isot kissapedot voivat tulla leireihin asti. Joissain leireissä on myös öisin paljon skorpioneja (sisällä rakennuksissa asti) ja joka leirissä pitikin kulkea pimeän laskeuduttua umpinaisissa kengissä ja taskulampun kanssa. Missään emme silti onnistuneet näkemään yhtään skorpionia etsinnöistä huolimatta. Mitään ruokaa tai tavaroita ei kannata jättää ulos, koska mesimäyrät ja kojootit ovat varastamisen mestareita. Kojoottien suosikkeja ovat kuulema nahkaiset kengät.

Kgalagadin eläimet

Jos haluat nähdä norsuja, puhveleita, sarvikuonoja, virtahepoja ja krokotiileja, unohda Kgalagadi. Niitä ei Kalaharin kuivuudesta löydy, koska näille suurille eläimille ei ole riittävästi ruokaa ja vettä. Sen sijaan Kgalagadissa on paljon eläimiä, joita ei muualla näe. Olimme aivan haltioissamme mangusteista ja keihäsantiloopeista. Näimme kuinka hyppyantiloopit treenasivat uskomattomia loikkiaan ja näimme enemmän leijonia kuin missään muualla. Strutsit, sihteerilinnut ja kuningastrapit kävelevät ylväästi ympäriinsä. Kojootit jolkottelevat ympäriinsä ja topiantilooppeja näkyy paljon. Mata Matan puolella on muutama kymmentä kirahvia ja me näimme niistä kenties melkein kaikki.

Kgalagadin maasto on kuivaa Kalaharin aavikkoa ja suurimman osan aikaa vuodesta siellä on hyvin kuivaa. Eläimiä on silloin helppo nähdä juomapaikkojen luona. Me olimme Kgalagadissa hyvin kosteana vuodenaikana, maaliskuussa sadekauden loppupuolella. Vettä oli runsaasti joka puolella ja paikalliset valittivat, että eläimiä oli vaikea nähdä. Silti näimme vaikka mitä ja reissu oli aivan upea.

 

Kenelle Kgalagadi sopii?

En suosittelisi Kgalagadia välttämättä ensimmäiseksi safarikohteeksi. Se on sijaintinsa puolesta haastava. Sinne ei järjestetä tietääkseni opastettuja reissuja, vaan se on täysin omatoimikohde. Palveluita on vähän. Kgalagadi tarjoaa kuitenkin huippukokemuksia niille, jotka sinne asti jaksavat lähteä. Se on upea, villi erämaa, jossa voi ajella pitkiäkin aikoja näkemättä muita autoja. Twee Rivierenissä on sisäänajoportti ja pian sen jälkeen puistoon syvemmälle ajellessa katoaa matkapuhelimesta kuuluvuus. Pääleireissä voi ostaa nettikoodin. Hidas yhteys riittää sähköpostin ja uutisten lukemiseen, mutta muuten Kgalagadissa on hyvien ja huonojen uutisten pimennossa. Siellä jos missään saa olla rauhassa kaikelta.

Autoksi suositellaan nelivetoa tai vähintään korkealla maavaralla varustettua maasturia. Twee Rivieren lähettyvillä ja sieltä Mata Mataan voi ajella normaalillakin henkilöautolla, mutta mitä pidemmälle puistoon lähtee, sitä haastavammaksi tiet muuttuvat. Kuivalla kaudella vedestä ei ole murhetta, mutta ajaessamme Nossobiin tie oli paikoin hienoa Kalaharin hiekkaa ja paikoitellen hyvin pehmeää. Ihan kuin olisi hienolla rantahiekalla ajanut. Ohituspaikkoja oli niukasti.

Mitä matka Kgalagadiin maksaa?

Safareilla on kallis maine, mutta kuten olen niin monta kertaa ennenkin kertonut, ei omatoimisafari Etelä-Afrikassa ole mikään rikkaiden yksinoikeus. Etelä-Afrikkaan saa (tai on ainakin ennen koronaa saanut) lentoja yleisesti noin 500-700 € hintaan. Auton vuokraus on Etelä-Afrikassa edullista, kuten myös bensa. Kgalagadiin matkustamisen kustannusta nostaa nelivetoisen auton vuokraaminen ja mahdolliset maan sisäiset lennot Upingtoniin. Meidän kahden viikon auton vuokra maksoi 585 €, mutta siinä ei ollut mukana vakuutusta, koska meillä oli erillinen, jatkuvasti voimassa oleva vakuutus auton vuokrausta varten.

Majoitukset voi varata SanParksin sivuilta, kuten kaikkiin Etelä-Afrikan kansallispuistoihin. Kahden hengen mökit, jollaisissa me majoituimme maksavat noin 70-90 € yöltä. Lisäksi tulee kansallispuistomaksut, jotka ovat ulkomaalaisilta reilut 20 € per vuorokausi. Tämän matkan osalta en laskennut toteutuneita kustannuksia, mutta arvioisin niiden olleen karkeasti noin 1500-2000 euron luokkaa per henkilö. Matka kesti reilut pari viikkoa. Kävimme lisäksi Augrabien vesiputouksilla ja olimme reissun päätteeksi muutaman yön Kapkaupungissa.

Jos jäi kysyttävää, kommenttiboksi on vapaa! Vastaan mielelläni kysymyksiin.

Pysy mukana:

Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram

Katso myös nämä

2 Kommenttia

Anneli joulukuu 29, 2020 at 18:05

Kojootit eivät taida kuulua Afrikan eläimistöön. Vaippasakaali sinulla näytti olevan kuvassa.
Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta puistolta. Näköjään löytyy komeasarvisia keihäsantilooppejakin. Itse pidän niistä kovasti, kauniita eläimiä.

Vastaa
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin joulukuu 30, 2020 at 18:32

Kgalagadin kansallispuisto kiinnostaa kaikista Afrikan safarikohteista tällä hetkellä eniten.

Mielenkiintoista, että paikalliset valittivat eläimiä olevan vaikea nähdä. Yleisestihän noin sanotaan, että sadekaudella se on vaikeampaa, mutta safaribookings-sivusto kertoo, että Kgalagadissa asia olisi toisin ja että sadekauden loppupuolella ja heti sadekauden jälkeen olisi paras aika. Tuntuu varsin vaikealta päätellä, mikä todellisuudessa on paras aika.

Vastaa

Jätä Kommentti