Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Suomi Karhusafarilla Kuhmossa – kaikki Suomen suurpedot kerralla

Karhusafarilla Kuhmossa – kaikki Suomen suurpedot kerralla

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle kesäkuu 21, 2020

Kaupallinen yhteistyö Wildlife Safaris Finlandin kanssa. (Saimme alennuksen majoituksesta ja palveluista.)

Kun Afrikkaan ei pääse safarille, kääntyvät katseet kotimaisten vaihtoehtojen puoleen. Niinpä kesäkuun ensimmäisellä viikolla, kun alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti olla Manner-Kreikassa, pakkasimme Tomin kanssa auton aivan liian täyteen tavaraa ja lähdimme ajelemaan kohti Kainuuta tavoitteena hankkia uudenlaisia kokemuksia kotimaisten villieläinten suhteen. Kohteena meillä oli Wildlife Safaris Finland ja toiveena nähdä Suomen suurpedoista ainakin karhu ja susi. Aikaa tämän toiveen toteutumiseen oli varattuna kolme yötä, jotka viettäisimme piilokojussa. Karhuilla oli näin alkukesästä kiima-aika ja siksi niiden näkemiseen oli hieman pienemmät todennäköisyydet. Mesikämmenet, kun eivät oikein malta siihen aikaan vuodesta syödä hormoonien hyrrätessä. Lähdimme kuitenkin toiveikkaana matkaan.

Suuntasimme aikaisin torstaiaamuna kehäkolmosen kupeesta auton nokan kohti Kuhmoa. Matkan varrella teimme pari stoppia ja tankkasimme niin auton kuin kylmälaukunkin täyteen ruokaa. Normaalisti Wildlife Safaris Finlandin base campillä on mahdollista kävellä valmiiseen ruokapöytään, mutta näin korona-aikaan, kaikki ruoat tuli tuoda mukana ja tehdä itse. Onneksi meitä odotti perillä omassa kämpässä jääkaappi, keittolevyt, mikro ja tarvittavat välineet ruoantekoon ja ruokailuun. Meidän Sotka-nimisestä perhehuoneesta (sänkypaikat viidelle) löytyi oma vessa, mutta suihku löytyy yhteiskäytössä olevasta tilavasta rantasaunasta.

Kuikan kämppä on ns. base camp, jossa “majoitutaan”, mutta ei ihan perinteisen kaavan mukaan. Yöt nimittäin vietetään yleensä piilokojuissa odottelemassa eläimiä. Päivät taas on varattu nukkumiselle ja rentoutumiselle. Varsin nurinkurista majoittumista siis, mutta mikäli kokonainen yö kojussa tuntuu liian raskaalta ajatukselta, on mahdollista viettää siellä myös vain ilta ja palata base campille ennen puolta yötä.

Karhukojussa – Yö Paratiisissa suon laidalla

Kunnon safari-intoilijoiden tavoin, ei tullut pieneen mieleenkään, että olisimme poistuneet kesken yön kojusta, vaan vietimme siellä kaiken mahdollisen ajan. Luksusta etsivän kannattaa suunnata safarille Afrikkaan. Sitä ei Kuhmon kojuista löydy. Sen sijaan sieltä löytyy kaikki tarvittava ja vielä vähän enemmän sille, joka on valmis viettämään yön piilokojussa katselemassa suomalaista luontodokumenttia livenä paikan päällä. Mukaan matkaan saa base campilta termarillisen kahvia / teetä ja nälkä pysyy loitolla omilla eväillä. Matkaan kannattaa pakata makuupussi ja kunnolla lämmintä vaatetta, sillä pohjoisessa yöt ovat usein viileitä. Allekirjoittaneella oli kesäkuun alussa yöllä vaatetuksena toppatakki ja toppahousut, eikä siinä ollut yhtään liikaa vaatetta vilukissalle.

Meidän koju oli tuo keskimmäinen.

Jännitimme ensimmäisenä iltana tulisiko paikalle susia, karhuja vaiko yhtään mitään. Saapuessamme kojulle, lähti ahma sieltä karkuun tai ainakin poistui muuten vain paikalta. Suomalaiset pedot ovat arkoja ja säikähtävät ihmisiä. Siksi olennaista onkin olla hiljaa, puhua kuiskaamalla ja olla muutenkin pitämättä mitään ylimääräistä ääntä. Taaperot on siis syytä jättää kotiin, mutta siinä vaiheessa, kun lapsi ymmärtää hiljaa olemisen ja eläinten päälle, voi petojen bongaus muuttua koko perheen harrastukseksi. Vieresessä kojussa oli mukana (ala)kouluikäinen lapsi ja ilmeisen hyvin sujui.

Kaksi ensimmäistä yötä vietimme Paratiisiksi nimetyssä paikassa, jossa kojujen edessä avautui maisema pitkälle eteenpäin suolle. Eläimiä houkutellaan paikalle ruoalla, sillä siinä missä Afrikassa petoeläimet kyllä kävelevät reteesti tietä pitkin, autojen ohitse ja kertovat koko olemuksellaan omistavansa alueet, väistävät suomalaiset pedot ihmistä mahdollisimman pitkään. Piilokojukuvaus pyritäänkin suorittamaan mahdollisimman vähän eläimiä häirisemättä ja ilman, että eläimet näkevät ihmistä. Ruokaa annetaan sen verran vähän, etteivät eläimet elä pelkästään sillä, vaan niiden on jatkettava metsästystä jatkossakin.

Maisema Paratiisin kojuista aukeaa pitkälle. Näimme ensimmäisenä iltana kuinka toisella puolella aluetta ahma liikkui hyvin tunnusomaisella tavallaan. Valitettavasti se ei enää palannut kojujen tuntumaan meidän säikäytettyä sen tiehensä. Sen sijaan toinen petoeläin ilmaantui horisonttiin ja se olikin minulle se kaikkein mieluisin eläin. Koiraihmisenä sudet ovat aina olleet lähellä sydäntä ja olen lukenut susien käyttäytymisestä paljon kirjoja. Karhuja olemme nähneet monta kertaa luonnossa Kanadassa ja USA:ssa, mutta susia vain yhden kerran Yellowstonessa ja silloinkin tosi kaukaa.

Seuraavat kaksi yötä valvoimme, nuokuimme ja nukuimme vuorotellen. Suurin osa ajasta oli odottelua, mutta kun sitten suon reunassa näkyi liikettä, alkoi luontokuvaajan ilotulitushetket. Parin yön aikana paikalla kävi useampia karhuja, kolme eri sutta, maakotkia ja ketturepolainen. Ensimmäisenä yönä karhut antoivat odottaa itseään kauan, mutta kun sitten aamuyöllä naaraspuolinen kontio saapui paikalle, saimme hengähtää nopeasti ihastuksesta, kun paikalle tuli heti toinenkin sen perään. Yksittäiset eläimet ovat hienoja, mutta siinä on aina vielä jotain erityisempää, kun paikalla on useampia eläimiä, jolloin pääsee seuraamaan myös niiden keskenäistä kommunikaatiota ja käyttäytymistä.

Kaikkein uskomattomin hetki oli, kun kuvasin suurta uroskarhua ja sitä etsimen läpi tuijotellessani, jolkotteli karhun takaa susi. Tuijotin näkyä epäuskoisesti, sillä vaikka olin nähnyt kyseisestä paikasta kuvia, joissa on karhu ja susi samaan aikaan paikalla, ei ollut tullut mieleenkään, että mekin voisimme sitä päästä todistamaan.

Karhu ja susi eivät vaikuttaneet piittavan toisistaan, mutta jotenkin kummallisesti ne kuitenkin liikkuivat suolla melko lähekkäin, vaikka niillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet pitää suurtakin etäisyyttä toisiinsa ja silti syödä alueelle jätettyjä syöttejä. Katsoimme ällistyksen vallassa, kun susi jopa kävi varastamassa karhulta luun. Karhu ei paljoa näyttänyt suuttuvan asiasta, mutta liikkui kuitenkin suden perässä lähemmäs sitä. Kun susi sitten lähti luu suussa jolkottelemaan todennäköisesti kotipesälleen päin, kuului ääni, joka sai ihon kananlihalle. Susilauma ulvoi. Ääni oli hiljaisuuden vallitessa, luonnon ääressä, kirjaimellisesti susirajalla ollessa, aivan maaginen.

Metsäkojussa – yksin metsänkuninkaan kanssa

Viimeisen yön vietimme aivan toisenlaisessa ympäristössä. Vedimme kumisaappaat jalkaan ja kävelimme autolta muutaman sata metriä kauniin kainuulaisen metsän läpi metsäkojulle. Eräopas asetteli syöttejä kojun läheisyyteen ja hetken päästä jätti meidät yksin metsän siimekseen. Vieressä oli toinenkin (pienempi) koju, mutta siellä ei ollut tuona yönä ketään. Oli vain me ja metsän hiljaisuus. Täällä tunnelma oli aivan toisenlainen kuin suolla. Kumpikaan ei ollut toista parempi, ainoastaan omanlaisensa.

Tämä metsäkoju oli varustukseltaan mukavampi kuin se koju, jossa olimme olleet paratiisissa. Metsäkojusta löytyi kerrossänky, jonka alaosa oli leveä. Siihen mahtui pari ihmistä hyvin vierekkäin nukkumaan, joten heitimme tavaramme yläsängylle. Kuivakäymälä löytyi kojun sisäpuolelta (suolla se oli kojun “eteisessä” eli käytännössä ulkona, mutta pressun suojassa). Asettelimme jälleen tavarat paikalleen ja valmistauduimme odottamaan sen jälkeen hiljaisuuden vallitessa. Ilta tuntui pitkältä. Odotimme ja odotimme, mutta metsän keskelle eksyi vain pari lokkia. Kymmenen aikaan minua väsytti, Tomia ei. Päätin siis vetäistä itseni makuupussiin nukkumaan. Sillä samalla hetkellä, kun pääsin makuupussiin, Tomi alkoi kuiskia “KARHU”.

Voin kertoa, että makuupussiin voi sotkeentua, kun sieltä yrittää päästä ulos ennätysvauhdissa. Tomi ehti näkemään kuinka karhu tallusti aivan kojumme sivuikkunan vierestä, muutaman metrin päästä. Minä ehdin tirkistelemään ikkunoista siinä vaiheessa, kun kontio oli vähän kauempana, mutta silloinkin vain ehkä 10-20 metrin päässä viereisellä kalliolla mutustamassa illan eväitä. Tästä eteenpäin saimmekin seurailla noin tunnin verran nallen puuhastelua. Oli mahtava fiilis olla keskellä metsää tietäen lähimpien ihmisten olevan kilometrien päässä ja tarkkailla miten metsän kuningas tallusteli vain metrien päässä meistä.

Siinä vaiheessa, kun karhu jo teki lähtöään, näimme vihdoin myös pienemmän vieraan. Kumpareen päältä vilkuili ruskea kaveri itseään huomattavasti suurempaa petoa ja arvioi olisiko nyt turvallinen hetki tulla apajille. Kun karhusta näkyi metsän siimeksessä enää takapuoli, liikkui ahma lähemmäs ja tuli tutkimaan illan ruokatarjoilua. Tässä vaiheessa valo oli jo lähes kokonaan kaikonnut pilvisellä ja sateisella säällä, joten valokuvauksen kannalta hetki ei ollut ihanteellinen. Sen sijaan paljas silmä erotti eläimen ja sen liikkeen vielä mainiosti, joten keskityimmekin vain katselemaan nopealiikkeisen ahman etenemistä. Oli uskomaton ajatella, että kyseinen pieni eläin on oikeasti melkoinen peto ja pystyy oikeissa lumiolosuhteissa tappamaan poroja. Nyt ahma esitteli meille vain puuhunkiipeämistaitojaan ja poistui melko pian takaisin samaa reittiä kuin oli tullutkin.

Ahman vierailu täytti viimeisenkin toiveen. Kaikki ns. tavoite-eläimet oli bongattu. Siinä missä Afrikassa bongataan big5, voisi kai Suomessa puhua big3 eli karhu, susi ja ahma. Jos tätä haluaa vielä laajentaa, niin toki joukkoon voisi lisätä maakotkan ja ilveksen, joista ensin mainittu mekin nähtiin, jopa kahtena kappaleena. Sen sijaan ilves on käsittääkseni hyvin vaikea bongattava.

 

Karhusafarien eettisyys

Wild Safaris Finlandista jäi hyvä mieli. Olin kuullut ja lukenut karhukojukuvauksen eettisyydestä etukäteen ja pohtinut olisiko tämä sellainen kokemus, johon haluan itse osallistua. Sain tästä paikasta etukäteen ystävältäni suosituksen ja uskalsin sitä kautta antaa paikalle mahdollisuuden. Oma kokemus osoitti, että eläimet ovat pienimuotoisesta ruokinnasta huolimatta hyvin varovaisia ja jopa arkoja. Kojujen lähellä ei todellakaan notku eläimiä odottelemassa ruokaa, vaan päinvastoin ne tulevat vasta reilusti sen jälkeen, kun ihmiset ovat sulkeutuneet kojuihin ja olleet riittävän kauan hiljaa. Meille teroitettiin, että hiljaa oleminen on hyvin oleellista, jos eläimiä haluaa nähdä. Tämän kokemuksen perusteella ei vaikuta siltä, että nämä eläimet olisivat tällä pienellä ruokinnalla kesyyntymässä ja tottumassa liikaa ihmisiin.

HYÖDYNNÄ ALEKOODI

Teimme yhteistyötä Wild Finland Safarisin kanssa ja sitä kautta voimme tarjota alekoodin. Lokakuun loppuun asti koodilla VAIHDAVAPAALLE saa -10 % majoituksesta ja palveluista. Hinnat ja yhteystiedot löydät Wild Safaris Finlandin kotisivuilta. Varaukset hoidetaan puhelimitse tai sähköpostitse suoraan omistajan kanssa.

 

P.s. Löydät instagram storieiden highlightseista koko matkan storiet. 🙂

Pysy mukana:

Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram

Katso myös nämä

3 Kommenttia

Teija / Lähdetään Taas kesäkuu 21, 2020 at 21:13

Me varattiin kaverin kanssa tämä juurikin niiden teidän storyjen perusteella. Kiva kuulla, että paikka on jossain määrin eettinen. Vessaa vielä jäin pohtimaan, ja nyt sekin selvisi 🙂

Vastaa
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin kesäkuu 21, 2020 at 21:22

Mahtava tuuri teillä ja upeita kuvia! Meillä tosiaan myös tarkoitus viettää kesällä aikaa useammallakin “karhusafarilla”. Ensi viikonloppuna olisi Erä-eeron koju Lieksan suunnalla, jossa toiveena olisi erityisesti kuvata ahmaa. Näittekö kumpanakin suoyönä siis susia, mutta metsässä ne eivät enää näyttäytyneet? Myöhemmin kesällä on nimittäin tarkoitus suunnata myös tuonne.

Ja ilveksiä on tosiaan ilmeisesti erittäin vaikeaa päästä näkemään. Jonkin verran olen koittanut lukea, että missä niitä voisi edes toivoa pääsevänsä näkemään, mutta todennäköisintä se lienee, jos vain samoilee metsässä tarpeeksi kauan! Jotkin paikat ulkomailla lupailevat 25 % todennäköisyyttä, mutta suoraan sanottuna sekin tuntuu kyllä liioiteltua ja ainakin minun on erittäin vaikeaa uskoa luvun todenperäisyyttä.

Vastaa
Karhuja Suomen luonnossa keskellä Kuhmon erämaata - Meriharakka.net elokuu 2, 2020 at 10:33

[…] Vaihda vapaalle -blogin Elina vietti tänä kesänä kolme yötä vähän pohjoisempana Kuhmossa ja Merkintöjä maailmasta blogin Emilia viime kesänä yön karhukopissa […]

Vastaa

Jätä Kommentti