Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Afrikka Mosambikin rantakohteet osa 2 – Vilanculos

Mosambikin rantakohteet osa 2 – Vilanculos

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle tammikuu 7, 2019

Hiekkadyynejä, valkoista hiekkaa ja turkoosia merta. Siinä oli etukäteisodotukseni Vilanculosista. Tutkimusteni mukaan Vilanculos ja sen edustalla sijaitseva Bazaruton saaristo ovat Mosambikin ykkösrantakohteita. Vilanculos ei ole surffikohde, vaan meri on tyynempää, hiekka valkoisempaa ja meri turkoosimpaa. Siis täydellinen rantalomakohde. Siksi Mosambikin luksuslomaresortit ovatkin keskittyneet tälle alueelle. Roadtrippiä Etelä-Afrikasta käsin ajatellen huono puoli vain on, että se on myös kaikista kaukaisin näistä kolmesta rantakohteesta. Etelä-Afrikan rajalta matkaa kertyy 760 kilometriä ja google mapsin mukaan matka-aika on reilut 10 tuntia. Meidän kokemuksemme mukaan aika pitää melko hyvin paikkansa, vaikka emme kumpaankaan suuntaan ajaneetkaan matkaa kerralla. Vaikka Vilanculos on kaukana, on matka sinne sen arvoinen.

 

Baobab Beach Resort & Backpackers- rentoa rantalomailua monella eri tavalla

Jo vuosien ajan olemme jotakuinkin vältelleet kaikkia majoituksia, joiden nimessä lukee backpackers. Liian usein se tarkoittaa juhlimista ja meteliä öisin, eikä mitään kovin tasokasta majoitusta. Mosambikissa nämäkin paikat kannattaa kuitenkin katsoa. Niissä on yleensä melko monen tasoista majoitusta monen kerrossängyn dormeista hyvin varusteltuihin bungaloweihin. Vastaava yöpaikka meillä oli Tofossa Mozambeat Motel ja vastaavaan Baobab Beach Resort & Backpackersiin päädyimme Vilanculosiin. Satasella yö ei Vilanculosista saanut mitään kivaa hotellihuonetta, mutta 50 eurolla yö, saimme rantabungalowin. Kovin hyvätasoiseksi sitä ei voi väittää. Se oli erittäin basic, mutta ihan siisti ja maisemat upeat. Jos nyt totta puhutaan, niin jäin kuitenkin vähän kaipaamaan esim. jääkaappia ja vessan ovea. Nämä eivät ehkä ole mitään peruskalustoa Mosambikissa. Joka aamu avautui kuitenkin nämä maisemat suoraan bungalowin ovelta, joten mitä pikkujutuista.

Rantabungalow vai pitäisikö sanoa betonibunkkeri?

Ihan siisti sisältä, vaikkakin hyvin pelkistetty ja vähän karu.

Baobab Beach on nimetty valtavan baobab puun (suomeksi apinanleipäpuu) mukaan, joka tervehtii heti parkkipaikalla. Sen ympärillä on pieni leirintäalue, jossa oli monia matkailijoita nelivetoisilla teltta-autoillaan. Afrikassa ei näe asuntoautoja käytännössä lainkaan, mutta sen sijaan siellä näkee paljon nelivetoisia pickupeja, joiden katolle saa yöksi kätevän pop up -teltan. Olen vähän haaveillut reissusta tälläisellä autolla, mutta niin kauan kuin omaan surkeimman seurapiirirakon ja nousen usein parikin kertaa yön aikana vessaan, jätän tämän vain haaveeksi. Vaikka siitä on jo kahdeksan vuotta, kun reissasimme puoli vuotta ympäri Australiaa pakettiautossa asuen, on nämä yölliset vessareissut silti liian hyvin muistissa. Afrikan kaikissa kansallispuistoissa ei ole aidattuja leirintäalueita, joten ajatus siitä, että pelästyn yöllä kengurun sijaan hyeenaa tai leijonaa, ei houkuttele oikeastaan yhtään.

Neliveto ja teltta sen katolla ovat kätevä yhdistelmä Afrikassa.

Telttamajoituksen ja rantabungalowin lisäksi Baobabissa oli halvempia bungaloweja ilman omaa kylppäriä, mutta varsinaisia dormeja sieltä ei löydy. Uima-allas oli niin pikkuruinen, että sitä voisi ennemmin kutsua vilvoittelualtaaksi tai mikä nyt olisikaan sitten plunge poolille sopiva suomenkielinen nimi. Baobabin alue on melko iso ja sieltä löytyy ravintola/baari sekä hyvin hengailutilaa ja suora käynti rannalle. Me emme kokeneet aluetta erityisen turvallisena tai vaarallisena. Siellä kiersi vartija, mutta alue ei ollut mitenkään kunnolla aidattu ja yksinäni olisin tuntenut oloni siellä hieman orvoksi, koska rantabungalow oli vähän erillään muusta alueesta ja lukko heppoisen oloinen. Kahdestaan nukuimme kuitenkin yömme hyvin ja heräsimme kirjaimellisesti kukonlauluun. Se olikin ihan parasta sillä juuri siihen aikaan Vilanculosin rantaparatiisi näyttäytyi kaikkein kauneimmillaan.

Vilanculosissa aika pysähtyy ja kiire loppuu – ei nähtävyyksiä

Vilanculosissa nousu- ja laskuvesi määrittelee rantaelämää voimakkaasti. Aamulla ja illalla meri vetäytyy kauas rannasta ja siitä mistä meri keskipäivän aikaan alkaa, saa aamulla ja illalla kävellä helposti 50-100 metriä päästäkseen rantaviivan tuntumaan. Tämä ei ole paras vaihtoehto sille, joka haluaa voida kipittää uimaan minä hetkenä hyvänsä, mutta sopii sellaiselle, joka nauttii siitä, että meri elää ja tarjoaa erilaisia näkymiä eri kellonaikoihin.

Kovin paljoa tekemistä Vilanculosista ei kannata odottaa. Se sopii kiireettömään rannalla vaelteluun ja paikallisten tekemisten seuraamiseen. Koska tekemistä on melko vähän, ei tule stressiä suorittaa ja juosta paikasta toiseen, vaan voi keskittyä olemaan tekemättä mitään. Toki tekemistä voi järjestää ja retkiä tehdään lähistölle ja esimerkiksi ratsastamaan rannalle. Mitään ns. pakollista nähtävää Vilanculosissa ei kuitenkaan ole Bazaruton kansallispuistoa lukuunottamatta. Yleiseen hintatasoon nähden retket ovat kalliita, kuten myös syöminen.

Vilanculosista löytyy peruspalvelut, mutta ei mitään ylimääräistä

Emme löytäneet Vilanculosista varsinaisesti kauppoja. Huoltoasemalta voi ostaa juotavaa ja jotain snackseja. Pari pientä kojua majoituspaikkamme lähellä myi turisteille tehtyjä matkamuistoja ja tien päässä oli yksi pieni paikallinen ravintola, jossa kävimme eräiden ranskalaisten suosituksesta. Se oli paikallisen perheen talon pihalla ja siellä oli kolme pöytää ja muovituolit. Ruoka oli erinomaista.

Vilanculosin majoituspaikat sijoittuvat melko laajalle alueelle ja me tutustuimme vain pieneen osaan. Emme viitsineet lähteä autolla enää liikkeelle, kun olimme saaneet sen majoituspaikan parkkiin, koska ajaminen muualla kuin pääteillä oli hieman stressaavaa, sillä kadut olivat pelkkää rantahiekkaa ja pelkäsimme jäävämme jumiin. Voimme kuitenkin melko luotettavasti sanoa, että Vilanculosista ei kovin kummoisia palveluita löydy. Tuo siis mukanasi kaikki mitä tarvitset, koska vaatekauppoja ei pahemmin ole ja aurinkorasvaakin myy todennäköisesti vain majoituspaikkasi vastaanottotiski.

Vilanculos sopii autenttista kohdetta etsivälle

Jos olet ennakkoluuloton ja haluat nähdä paikan, joka ei ole vielä turistien valloittama, matkusta Mosambikiin ja Vilanculosiin lähivuosina. Paikallinen elämä on edelleenkin vahvimpana läsnä, eikä turisteja ole kuin kourallinen . Mikäli kaipaat kunnolla palveluja ympärillesi, odota 10 vuotta, nämä Mosambikin rantakohteet kehittyvät varmasti nopein harppauksin tulevina vuosina, koska maalla on runsaasti tarjottavaa, kunhan vain infrastruktuuria saadaan vähän vielä kehitettyä.

Vilanculosissa on lentokenttä ja South African Airways lentää sinne sekä Johannesburgista että aivan Krugerin kansallispuiston vierestä Nelspruitista. Vilanculosiin ei siis todellakaan tarvitse ajaa, kuten me teimme, vaan lentämällä pääsee perille huomattavasti helpommin.

Tässä vilaus Vilanculosista. Bazaruton kansallispuistosta ja veneretkestä sinne on tulossa oma postauksensa.

Luithan jo postauksen Mosambikin rantakohteista Tofosta ja Bilenestä.

 

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram

Katso myös nämä

10 Kommenttia

Bazaruton kansallispuisto - delfiinejä ja hiekkadyynejä - Matkablogi Vaihda vapaalle tammikuu 10, 2019 at 20:32

[…] on seitsemän kansallispuistoa ja Bazaruton saaristo on yksi niistä. Kansallispuisto sijaitsee Vilanculosin edustalla ja sen muodostaa viisi saarta; Bazaruto, Benguerrua, Magaruque, Santa Carolina ja Bangue […]

Vastaa
Terhi tammikuu 13, 2019 at 22:35

Jääkaappi taitaa tuollapäin olla aika luksusta, mutta lukollinen ovi olisi jotenkin hyödyllinen jo sitäkin varten etteivät koko rannan ötökät tulisi sisään. Tuo öinen vessaan hipsiminen on kyllä kurjaa pimeässä jos vielä joutuu pelkäämään, että hyeena tai joku muu eläin kävelee vastaan.

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle tammikuu 14, 2019 at 17:02

Juu, tuolla Mosambikin rantakohteissa ei siis ole pelkoa mistään eläimistä (ei näkynyt edes mitään ötököitä), mutta Afrikan kansallispuistot on sitten asia erikseen. 🙂

Vastaa
Kohteena maailma / Rami tammikuu 16, 2019 at 00:39

Upeita kuvia, niin kuin aina! Itseä harmittaa, kun ei ollut aikaa aikoinaan Mosambikiin Etelä-Afrikan reissulla. Toki tämä kohde on kaukana rajalta, mutta näyttää todellakin sen arvoiselta.

Teidän reissuja on kyllä kiva seurata, sen verran mahtavissa ja luontoystävällisissä paikoissa seikkailette!

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle tammikuu 19, 2019 at 18:10

Joka paikkaan ei vaan aina ehdi. Mekin ehdittiin Mosambikiin vasta neljännellä Etelä-Afrikan matkalla. 😀 Vilanculos on tosiaan kaukana rajasta, joten lentäminen sinne voi olla ihan hyvä vaihtoehto.

Vastaa
Christa tammikuu 16, 2019 at 13:02

Upea näköistä kyllä! Näissä Afrikan rantalomakohteissa on ihanaa se, että paikallinen elämä on kuitenkin läsnä ja tietää olevansa kaukana kotoa. Olisi mielenkiintoista matkustaa Mosambikiin.

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle tammikuu 19, 2019 at 18:12

Kyllä, juuri sen paikallisen elämän läheisyys on Mosambikissa mahtavaa. Monissa hyvin turistisissa rantakohteissa ei paikallisia välttämättä asu kovinkaan paljon ihan lähellä.

Vastaa
Anneli tammikuu 19, 2019 at 18:05

Aitaamattomilla alueilla eri puolilla Afrikkaa eri suojelualueilla tavallisessa teltassa yöpyneenä voin todeta kaiken sujuneen aina oikein hyvin. Myös yöllisten vessa tai puskakeikkojen. Kannattaa muistaa esim. ettei ota hedelmiä telttaan houkuttimeksi.

Noita pickupeja telttoineen oli Namibiassa aikoinaan todella paljon, nyt tietysti enemmän.

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle tammikuu 19, 2019 at 18:15

Uskon, että on sujunut hyvin, mutta silti se ajatus siitä vessaan lähtemisestä yöllä teltasta ei tunnu kovin houkuttelevalta. 😀 Ystävä oli Botswanassa aitaamattomalla alueella teltta-autolla kansallispuistossa ja siellä oli ihan kielto poistua teltasta yöllä, koska leirintäalueella liikkui niin paljon hyeenoja.

Vastaa
Anneli tammikuu 19, 2019 at 19:43

Omat kokemukseni Botswanasta ovat niinkin kaukaa kuin 2003. Matkareittinä Maun-Moremi-Okawango-Savuti-Chobe-Kasane. Meitä oli kuuden hengen porukka liikkeellä, eipä paljon muita näkynytkään tuolloin. Moremin alueella yöpyessämme teltassa leirin läpi oli kuulemma mennyt öiseen aikaan pari virtahepoa. Yövyimme ns. erityisleirintäpaikalla.
Hieman huonompi homma jos vessaan ei pääse.

Mainitsin Tansanian matkanne jälkeen Olli Marttilan teoksen “Suuri Savanni” (2003). Nyt 2018 lopussa häneltä on ilmestynyt päivitetty versio nimeltä “Savannimaa. Tansanian kansallispuistot.” Hyvä apu jos on suunnittelemassa safaria Tansaniaan. Varmaan keväällä saatavilla kirjastoista.

Vastaa

Jätä Kommentti