Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Afrikka Silloin kun safarilla pelotti

Silloin kun safarilla pelotti

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 26, 2018

Marraskuun Afrikan reissu kutkuttelee jo kivasti takaraivossa, enkä millään malttaisi odottaa, että pääsen taas safarille. Sitä odotellessa on kuitenkin pakko myöntää, että joskus on safarilla vähän jännittänytkin. Viime vuoden Tansanian reissulla jopa pari kertaa.

 

Pelottavat leijonat

Ollessamme safarilla Botswanassa, samaan safariautoon kanssamme kiipesi nuori brittiläinen toimittaja. Hän kertoi, että oli käynyt paljon safareilla ja jännitti nykyään leijonien näkemistä. Tämä juonsi juurensa tapauksesta, jossa joku (typerä ihminen) oli näyttänyt leijonien läsnäollessa safariautossa videota, jossa leijonat tappoivat jonkun toisen eläimen. Tuon eläimen videolla kuuluneet avunhuudot olivat kiinnittäneet auton ympärillä siihen asti rentona hengailleen leijonalauman huomion ja ne olivat ryhtyneet kiertämään autoa siitä kiinnostuneena. Mitään ei ollut kuitenkaan tapahtunut, mutta tämä ja jotkin muut kertomukset olivat saaneet toimittajan hieman epäileväksi leijonia kohtaan.

Tämän toimittajan ollessa kanssamme samassa safariautossa ja illan hämärtyessä Botswanan erittäin syrjäisellä Linyantin alueella, löysimme neljän urosleijonan lauman. Ne leikkivät hieman laiskasti keskenään, mutta pääsääntöisesti vain makailivat. Kuljettajamme ajoi avonaisen jeepin aivan leijonien viereen ja seurasimme niiden toimintaa vain metrien päästä. Leijonat hädin tuskin edes vaivautuivat vilkaisemaan jeeppiä. Me olimme Tomin kanssa innoissamme, mutta toimittaja takanamme käpertyi itseensä, katseli toiseen suuntaan ja kertoi teeskentelevänsä olevansa jossain aivan muualla. Aiemmin puhelias nuori nainen, oli loppumatkan takaisin safarimajoitukseemme täysin mykkä.

 

Kun leijona silmiin katsoi

Tuolloin vuonna 2015 ihmettelin tapausta ja pidin naisen reaktiota ehkä hieman yliampuvana. Tansaniassa Selousin alueella ollessamme toivoimme kokoajan näkevämme kissapetoja. Kun vihdoin kolmantena safaripäivänä aukealla alueella käveli leijona, hihkuimme riemusta. Sitä valtavaa innostuksen tunnetta on vaikea kuvailla. Ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, että safarilla näkee kissapetoja. Alueet ovat suuria, eivätkä eläimet pysyttele päiviä samoissa paikoissa. Oli keskipäivä ja ajoimme taas leijonalauman viereen. Meidän onneksemme osa leijonalaumasta oli aktiivisia ja nuoret leijonat olivat löytäneet leikkikalukseen kilpikonnan. Seurasimme jälleen vain metrien etäisyydeltä leijonien toimintaa ehkä tunnin ajan. Ne eivät kiinnittäneet meihin mitään huomiota, vaikka paikalle tuli vähän myöhemmin toiseltakin lodgelta safariauto täynnä porukkaa.

Samana iltana ajoimme uudelleen katsomaan olisiko leijonalauma edelleen samassa paikassa. Yleensä ne liikkuvat hämärän aikaan ja lepäävät päivällä. Näin oli nytkin ja lauma löytyi samasta paikasta, missä ne olivat päivälläkin olleet. Leijonat pääsääntöisesti makoilivat ja haukottelivat.

Sitten yksi nuorehko, oppaan mukaan parin-kolmen vuoden ikäinen leijonanaaras nousi ylös ja käveli automme ohitse pissalle. Sen jälkeen se tuli aivan automme viereen ja nosti katseensa ylös. Huomasin olevani ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa leijona on selvästi kiinnostunut safariautosta ja nyt se katsoi minua suoraan silmiin vain parin metrin päästä. Välissämme ei ollut mitään estettä. Olimme avonaisessa autossa, jossa ei ole lainkaan ikkunoita. Tämä alla oleva epätarkka räpsy on viimeinen kuva tilanteesta, jossa leijona on aivan auton vieressä. Se, etten ole ehtinyt edes tarkentaa kameraa kertoo siitä, että tuli hieman kiire.

Koska olimme Tomin kanssa autossa kahdestaan, myös hän oli samalla puolen autoa ja oli huomannut luonnollisesti saman tilanteen. Leijona katsoi vuorotellen meitä molempia ja hetkessä olimme kumpikin siirtyneet äänettömästi aivan toiselle puolelle autoa suojaan leijonan tarkastelevalta katseilta. Emme uskaltaneet edes vilkaista leijonan suuntaan. Vähän ajan kuluttua nostimme katseemme ja huomasimme leijonan kävelleen toisen auton luokse. Uskalsimme jälleen hengittää.

En olisi ennen tuota tilannetta uskonut pelkääväni leijonaa safarilla. Leijonat ovat hyvin itsevarmoja eläimiä. Ne jotka elävät safarialueilla, ovat tottuneet safariautoihin. Niille auto ja sen sisällä olevat matkustajat ovat yhtä ja samaa organismia, jotain niin suurta, etteivät ne katso sen olevan mahdollinen saalis niille. Ihminen on autossa turvassa, mutta heti, jos ihminen poistuu autosta, tulee hänestä leijonalle potentiaalinen saalis. Tuo pieni hetki, kun täysikasvuinen leijona tuntuu huomaavan, että autossa onkin yksittäisiä ihmisiä vain yhden jättimäisen möhkäleen sijaan, tuntui todella piinaavalta. Sitä on nimittäin tuollaisessa tilanteessa melko turvaton olo tälläisessa avonaisessa autossa.

 

Kun safariauto jumiin jäi

Ylläkerrotun leijonakohtaamisen jälkeen lähdimme ajamaan illan hämärtyessä kohti safarilodgea. Oli sadekauden alku ja aiemmin päivällä sekä edellisinä päivinä oli satanut vettä. Teitä ei juurikaan näillä alueilla ole, vain jonkinlaiset urat nelivedoille, joita käytetään safariautoina. Nyt urat olivat märkiä ja mutaisia. Alkoi olla jo melko pimeää, kun tulimme kohtaan, jossa oli erityisen mutaista. Ehdin pienen hetken ajatella, ettei kai oppaamme nyt ihan oikeasti aio ajaa siitä kohdasta, johon hän auton nokan käänsi. Sitten upposimmekin jo syvälle mutaan.

Oppaamme nousi ulos autosta ja todennäköisesti kirosi omalla kielellään. Sitten hän otti esille lapion, joka safariautoissa on aina mukana tälläisiä tilanteita varten. Auto oli kuitenkin akseliaan myöten mudassa, eikä kaivamisesta ollut mitään apua. Hämärä laskeutui entistä sakeammin. Mekin nousimme autosta tilannetta ihmettelemään. Auto pysyi jumissa.

Safariauto jumissa

Oppaamme soitti lodgellemme, että nyt tarvitaan hinausapua. Olimme useamman kilometrin päässä, auto oli uponnut mutaan ja pimeys lasketui. Väistämättä sitä laskeskeli päässään miten kauas olimme ehtineet ajaa leijonalaumasta, joka todennäköisesti venytteli jo jäseniään ja suunnitteli yön metsästysreissulle lähtöä. Korkeahko auto ei enää ollutkaan kovin korkeahko, kun se oli vajonnut mutaan, eikä sillä myöskään ajettaisi leijonalaumaa karkuun. Harvemmin sitä on niin paljon ilahtunut auton äänen kuulemisesta ja valoista pimeässä, kun vajaan tunnin jumissa oltuamme lodgeltamme tuli toinen auto hinaamaan meitä ylös mudasta.

 

Ovatko safarit turvallisia?

Näistä parista hieman pelottavasta kokemuksesta huolimatta sanon, että safarit ovat turvallisia. Ainoa mistä en ole innostunut on kävelysafarit, koska siinä asettaa vaaraan sekä itsensä että eläimet. Mikäli tämän leijonakertomuksen jälkeen tai jo sitä ennen avoin safariauto epäilyttää, on muitakin mahdollisuuksia. Tansanian ja Kenian monissa tunnetuimmissa puistoissa käytetään usein suljettuja safariautoja, koska ajomatkat ovat pitkiä ja tiet hiekasta pöllyäviä. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa on helppo mennä safarille omatoimisesti vuokra-autolla ja sanomattakin lienee selvää, että vuokra-autot ovat suljettuja autoja. Silloin suurin riski on vain törmätä eläimiin, jonka voi välttää hitaasti ajamalla. Kerran tosin virtahepo syöksyi Krugerin kansallispuistossa pusikosta sellaisella järjettömällä vauhdilla lampeen, että jos automme olisi ollut lammen rannalla 10 metriä edempänä, olisi parin tonnin painoinen hippo todennäköisesti jyrännyt citymaasturimme kumoon.

Menkää safarille, se on kivaa!

Pysy mukana:

Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram

Katso myös nämä

5 Kommenttia

sarsa / Pohjoistuuli puhaltas syyskuu 27, 2018 at 04:59

Mä oon menossa elämäni ekalle safarille tammikuussa Etelä-Afrikkaan. Nää teidän safarijutut nostaa aina kivasti matkakuumetta.

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle lokakuu 9, 2018 at 19:17

Oih, Etelä-Afrikka on niin mahtava. Siitä tulee varmasti hieno reissu! 🙂

Vastaa
Katja syyskuu 28, 2018 at 07:39

Voi kun mekin vielä päästäisiin safarille!
Me on tässä pitkin syksyä mietitty mihin talvilomalla suunnattaisiin. Tällä kertaa (kerrankin!) ajateltiin että jätetään jenkit välistä, koska kuitenkin ens kesänä ollaan taas menossa Yellowstoneen (muiden paikkojen muassa).
Vahvoja ehdokkaita oli Etelä-Afrikka, Uusi-Seelanti tai Australia. Villeä vaan liiaksi kuumotti levottomuudet Afrikassa joten mun hinkumisesta huolimatta mun ykkösvaihtoehto tippui pois 🙁 Uusi-Seelanti tai Australia siis. Paitsi, että kun löydettiin lennot Floridaan alta 400e ja saatiin lisäksi kutsu jenkkiystävän mökille Smoky Mountainsille niin eilen huomattiin että meillä onkin taskussa liput Orlandoon… No, vielä me safarillekin päästään.
Jään ootteleen teidän kertomuksia huippureissuista 🙂

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle lokakuu 9, 2018 at 19:20

Onneksi en ole seurannut ollenkaan mitä levottomuuksia Afrikassa on meneillään, niin voi autuaan tietämättömänä matkustaa sinne. 😀 Ei vaan, olisi varmaan hyvä vähän ottaa selvää asioista.

Ei nuo teidänkään reissusuunnitelmat ollenkaan huonoilta kuulosta. Kyllä ne Afrikan eläimet siellä vielä odottelee teitä safarille. Jenkit on niin mahtavat, että ymmärrän kyllä miten ne vetää puoleensa.

Vastaa
Anneli lokakuu 10, 2018 at 20:03

Olen samaa mieltä kanssasi; safareilla on turvallista. Omat safarini ovat olleet usein telttasafareita, eli joko koko safari telttaillen tai välillä joku yö lodgessa. Äänet ovat kuuluneet hyvin öisin ja leirin kautta on kulkenut isompia tai pienempiä elukoita, kuulemma. Kaikki on aina sujunut hyvin kupoliteltassa.
Botswanassa olin aikoinaan 9 päivän safarilla Maunista Okavangon, Savutin ja Choben kautta Kasaneen. Liikuimme avonaisella kulkuneuvolla. Pysähdyimme seuraamaan leijonien touhuja. Eräs naaraista alkoi lähestymään ja kulki auton vierestä. Omista kuvistani löytyy samantyyppinen otos mikä sinullakin on. Eli lähikuva leijonan naamasta.
Teidän kuskillanne Selousissa taisi olla kiire lodgeen kun pimeyskin oli laskeutumassa. Yleensä kuskit “osaavat lukea hyvin maastoa”. Mielestäni puistojen alueella ei saa ajaa pimeällä eli majapaikkaan saattaa joskus olla kiire. Ainakin jokunen vuosi sitten kuljettaja saattoi saada sakot. Ellei tietysti ole lupaa pimeällä ajamiseen.

Viime toukokuulla oli uutinen koskien Selousia. Tansanian hallitus on jo useamman vuoden suunnitellut rakentavansa padon Rufijijoessa sijaitsevaan Stieglerin rotkoon. Patoaltaan tieltä on tarkoitus hakata yli 2.5 miljoonaa puuta. Mitään ympäristöselvityksiä ja vaikutusta eläimistöön ei käsittääkseni ole tehty. Pato vaikuttaisi myös alajuoksulla asuvien elämään.
Onneksi kaunis Selous oli vielä koskemattomana safarillani sinne.

Vastaa

Jätä Kommentti