Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Afrikka Venesafarilla virtahepojen ja krokotiilien keskellä

Venesafarilla virtahepojen ja krokotiilien keskellä

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle helmikuu 21, 2018

Matkamme mahdollisti blogiyhteistyön merkeissä Turkish Airlines, Rantapallo ja Asilia Africa

Meille on kertynyt safarikokemuksia jo monesta eri maasta ja toisista maista jopa useampaan otteeseenkin. Venesafarilla emme olleet kuitenkaan koskaan aiemmin käyneet ennen marraskuista Tansanian reissua. Siellä vietimme useamman päivän Selousin luonnonsuojelualueella Asilia African vieraina. Safariauto jäi parkkiin rantaan ja hyppäsimme toisen pariskunnan kanssa veneen kyytiin.

Selous on valtavan kokoinen alue. Paljon suurempi kuin tunnetumpi Serengeti. Siitä on kuitenkin valtaosa tiheää pusikkoa. Safaripaikat sijaitsevat puiston järvialueen luona, joka onkin satumaisen kaunista aluetta palmujen reunustaessa järvien valkohiekkaisia rantoja. Uimaan ei tosin kannata mennä, koska missään muualla en ole koskaan nähnyt niin paljoa krokotiilejä tai virtahepoja. Kumpikaan ei varsinaisesti kuulu niihin eläimiin, joiden kanssa haluaisin tehdä lähempää tuttavuutta. Varsinkaan vedessä.

Selousin järvet kuhisevat elämää. Krokotiilien ja sarvikuonojen lisäksi järvissä on paljon kaloja ja kalat puolestaan houkuttelevat paikalle valtavan määrän kalastajia. Täällä kalastajat eivät kuitenkaan ole ihmisiä, vaan lintuja. Missään muualla en ole nähnyt sellaista määrää erilaisia lintuja samanaikaisesti. Rannoilla oli kaikenkokoisia lintuja valtavista, 1,5 metriä korkeista afrikanmarabuista pikkulintuihin ja aina upeisiin kotkiin.

Kuinka monta krokotiilia löydät kuvasta?

Virtahevot nostelivat päätään, kun veneemme lipui niiden ohitse. Ohitimme ne rauhallisesti ja turvallisen matkan päästä, koska virtahevot ovat kaukana lauhkeuden perikuvasta. Urokset puolustavat naarashaaremiaan kaikkia uhkaksi katsomiaan vaaroja vastaan. Veneemme ei ollut mitenkään valtava, joten en olisikaan halunnut testata miten se pysyy pystyssä, jos muutaman tonnin painoinen virtahepo päättää uhmata venettä.

Sää ei meitä varsinaisesti suosinut. Alkoi satamaan, kun olimme olleet veneessä vain kymmenisen minuuttia. Asilia Africalla onneksi varaudutaan asioihin hyvin ja meille kaikille olikin sadeponchot, joten pieni sade ei vielä paljoa haitannut. Valo tosin oli kuvaamisen kannalta heikko. Olimme paikalla auringonlaskun aikaan ja laskevan auringon valo olisi ollut erittäin tervetullut. Nyt sää oli harmaa.

Kun vene juuttuu venesafarilla, krokotiilejä kuhisevassa järvessä

Veneestä käsin ei näe pelkästään vedessä olevia eläimiä, vaan myös niitä, jotka tulevat rannoille syömään tuoretta heinää ja juomaan vettä. Mekin näimme puhveleita ja vesiantilooppeja erään poukaman rannassa. Kysyin oppaaltamme, joka toimitti nyt myös venekuskin virkaa, voisimmeko mennä lähemmäs. Hän sanoi välissä olevan liian matalaa, että näiden eläinten lähelle voisi mennä. Koska ilmeisesti kaikki turistien toiveet pyritään täyttämään, hän kuitenkin suuntasi veneen sinne suuntaan. Ja kappas, pian olimmekin jo jumissa.

Siinä aikansa oppaamme yritti keinuttaa venettä liikkeelle. Vaihtelimme veneessä paikkoja sen mukaan mihin päin painoa piti siirtää. Lopputulos oli kuitenkin se, ettei vene liikkunut mihinkään. Vesi oli siitä kohdasta liian matalalla ja olimme kiinni hiekassa. Mitä tekee oppaamme? Riisuu kengät, käärii lahkeet ja hyppää veteen. Siis sinne veteen, jossa on krokotiilejä! Mutta toisaalta, ei niitä vaihtoehtojakaan tainnut oikein olla. Siinä sitten taas vaihdeltiin paikkaan ja opas heilutteli venettä liikkeelle samalla, kun tiirailimme ympärillemme näkyykö lähistöllä krokotiileja. Vihdoin vene nytkähti liikkeelle, me hurrasimme ja opas hyppäsi takaisin veneen kyytiin.

Sääkin selkiintyi juuri ennen hämärän laskeutumista. Ajoimme toiseen päähän järveä, takaisin sinne minne jeeppi oli jätetty ja missä oli valtavasti virtahepoja. Virtahevot aukoivat suutaan ja niitä oli todellakin joka puolella. Kauempana kirahvit ylittivät järven matalasta kohdasta. Ilta tuntui todella maagiselta. Venesafari oli kaiken kaikkiaan upea kokemus, ehdottomasti yksi parhaista Selousissa.

Venesafarin, kuten jokaisen iltasafarin jälkeen on sundownereiden aika. Suomeksi tämä tarkoittaa safareilla sitä, että otetaan lasilliset tai pullolliset hyvää juomaa ja hieman paikallisia snackseja. Meillekin oli katettu pöytä pöytäliinoineen rannalle. Ehdimme kaataa viinit laseihin, kun ensimmäiset jättiläismäiset sadetipat ryhtyivät piiskaamaan maata. Sekunneissa vettä tuli sellaisella voimalla, että ryntäsimme vauhdilla jeepin suojaan. Sundownerit kääntyivät raindownereiksi, mutta meillä oli ollut niin mahtava veneretki, ettei hymy hyytynyt vieläkään. Paluumatka pimeässä, sateessa ja ukkosen jyristessä oli kuitenkin melkoinen kokemus sekin. Selousin safarialue on joka puolelta hiekkapohjaista ja täällä hiekka on todella hienojakoista. Se siis muuttuu melkoisen haastavaksi ajaa, kun vettä tulee runsaasti. Kun vihdoin palasimme leiriin, Asilian henkilökunta otti meidät hurraten vastaan. He olivat kuulema olleet huolissaan kuinka pärjäämme siinä kelissä ulkona. Hyvin me pärjäsimme, mutta kyllä illallinen maistui sen kokemuksen jälkeen erityisen hyvältä!

Lue myös muut postaukset Selousin luonnonsuojelualueelta.

Seuraathan jo blogiamme:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter

Katso myös nämä

12 Kommenttia

Laura / Irtiottoja maailmalle helmikuu 21, 2018 at 20:23

Ai vitsit, kyllä taas tuli ikävä safarille! Tuo venesafari on ollut varmasti aika huikea kokemus, joka pitää kyllä itse kokea myös joskus. Kieltämättä alkoi ihan vaan pelkkä ajatuskin tuosta veteen hyppäämisestä karmimaan, mutta onneksi kuitenkaan mitään ei sattunut! 🙂

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle helmikuu 21, 2018 at 21:13

Kaipa ne krokotiilit oli suurimmaksi osaksi rannalla lekottelemassa, mutta kyllä silti jännitti miten siinä käy! Onneksi tosiaan ei mitään käynyt ja päästiin jokainen yhtenä kappaleena kuivalle maalle. 😀 Venesafaria voin todellakin suositella, jos sellaiselle vaan pääsee paikassa, jossa on oikeasti nähtävää.

Vastaa
Suunnaton helmikuu 21, 2018 at 20:54

Venesafari voisi olla aika mainio kokemus. Huikean hienoja kuvia, vaikkei valaistusolosuhteet olleet parhaimmillaan! Etenkin nuo virtahepokuvat ovat mainioita. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta mun safarillani hipot vaan möllöttivät vedessä lähes liikkumattomina.

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle helmikuu 21, 2018 at 21:16

Kiitos! Jälkikäsittelyllä pystyy onneksi kuvia vähän parantamaan ja onneksi Afrikassa on kuitenkin valoa aina vähän enemmän kuin Suomessa marras-joulukuussa… 😀 Hipot on tosiaan usein aika tylsää seurattavaa vedessä, jos ne vaan hengaa paikallaan. Nämä oli aika aktiivista porukkaa.

Vastaa
Maisemaonnellinen Johanna helmikuu 21, 2018 at 21:01

Voi vau näitä teidän seikkailujanne! Ja kuvatkin ovat taattua Vaihda vapaalle -laatua!

Upea kokemus varmasti, ja pientä jännitystäkin ilmassa. Kyllä ehdottomasti joku tuollainen reissu pitäisi ottaa listalle – sitten kun Uusi-Seelanti on koettu.

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle helmikuu 21, 2018 at 21:21

Vai Vaihda vapaalle -laatua. Haha 😀 Tämän voi varmaan ottaa kohtaliaisuutena, joten kiitos paljon! Ollaanhan me panostettu kuvauskalustoon ja vihdoin ja viimein myös jälkikäsittelyyn (tai siis Tomi on). Ja kyllä, safari kannattaa ehdottomasti ottaa listalle. Ne on vaan niin mielettömiä kokemuksia.

Vastaa
Anneli helmikuu 23, 2018 at 17:51

Vierailullani Selousissa lokakuun alussa 2007 venereissumme suuntautui Rufijijoella ylävirtaan. Siellä oli vähemmän krokotiileja kuin järvillä mutta hippoja aivan tarpeeksi. Samoin löytyi isoja alueita palmyrapalmuja ja tietysti paljon erilaisia lintuja. Ihan hyvä venereissu sekin.
Selousissa on hyvä tieverkosto varsinkin kuivalla kaudella ja järvien rannoilla oli hyvä kierrellä autolla katsastamassa esim. niitä krokoja. Samoja kuolleita keloutuneita runkoja löytyy omista kuvistani myös.
Siellähän vaikutti aikoinaan 1997-98 El Nino aiheuttaen erittäin runsaita sateita ja nostaen Rufijijoen vettä järville ja ainakin parilta järveltä muistaakseni löytyy noita kuolleita runkoja.
Eräässä aikaisemmassa tekstissäsi oli kuva isosta baobabista ja ekat sateet olivat jo olleet. Itse kuvasin samaisen baobapin aikoinaan lokakuun alussa ennen sateita ja silloin se oli aivan lehdetön.

Vastaa
Susanna helmikuu 24, 2018 at 00:11

Mielenkiintoinen safari ja hyvät kuvat! safarille haluan kyllä vielä joskus

Vastaa
Dobooku helmikuu 25, 2018 at 14:11

Elina | Vaihda vapaalle, thank you ever so for you post.Much thanks again.

Vastaa
Emma helmikuu 26, 2018 at 08:35

Todella upeita kuvia, vau! Ihan mielenkiinnosta, millainen kuvauskalusto teillä on reissuilla mukana?

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle helmikuu 27, 2018 at 13:39

Kiitos! 🙂 Meillä oli mukana kaksi Canonin järkkäriä. Vanha 60D ja sitten uudempi 7D mark2. Meillä on kaksi Canonin zoomiputkea safareille 70-200mm ja 100-400mm. Kummassakaan putkessa ei ole kovin hyvää valovoimaa, mutta saa niillä kuitenkin ihan kivasti kuvattua.

Vastaa
Travelloverin Annika maaliskuu 2, 2018 at 10:25

Vesillä tosiaan on aika lähellä villiä luontoa. 🙂 Tannoin yksi virtahepo päätti rynnätä veteen kohtuullisen lähellä. Tuli kuskille kiire ajaa veneensä kauemmas – oltiinhan kuitenkin virtahevon kotona. Näin lähellä tällaista määrää krokotiileja en ole ollut, mikä ei oikeastaan haittaa. Sen verran kananlihalle noista iho nousi. Mutta rannalla puuhailevat norsut korvaavat aina kaiken, vaikken mitään muuta näkisi. 🙂

Vastaa

Jätä Kommentti