Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Eurooppa Matka murmeleiden valtakuntaan

Matka murmeleiden valtakuntaan

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 13, 2017

Voiko aamu enää ihanammin alkaa, kun verhoja raottamalla ulkoa tervehtii kirkas taivas ja vastassa on raikas vuoristoilma. Sveitsin reissun kolmantena aamuna vaikutti siltä, että sää hemmottelisi matkalaisia jälleen. Tosin tämä päivä oli siitä muista poikkeava, että pilvisyys ei olisi pahitteeksi. Olimme nimittäin suuntaamassa murmelipolulle ja nämä suuret jyrsijät liikkuvat mieluummin pilvisellä kuin aurinkoisella säällä. Kuumalla kelillä ne vilvoittelevat maahan rakentamissaan onkaloissa.

Lähdimme aamupalan jälkeen kohti Avers-Bergalgassa sijaitsevaa murmelipolkua. Se on yhteen suuntaan 3,8 kilometriä pitkä hiekkatie, jonka molemmin puolin asuu satoja murmeleita. Kuten koko muunkin reissun ajan, matkustimme jälleen julkisella liikenteellä. Yhdellä bussin vaihdolla pääsimme perille ja matka itsessään oli oikein mukava, koska Viamalan alue on kaunista seutua. Bussin ikkunasta näkyi muun muassa alla olevan kuvan kaltaisia maisemia. Lisäksi sveitsiläisille on annettava hurjasti lisäpisteitä siitä, että paikallisbusseissa on ilmainen netti! Ei se nyt ihan saumattomasti syrjäseuduilla toiminut, mutta kyllä se silti ilahdutti.

Treffasimme paikallisoppaamme “murmelileidi” Elsi Dettlin ennen kymmentä ja suuntasimme patikoimaan. Reitin alussa on vessat ja sieltä saa myös vuokrata lapsille vetokärryjä. Jos oikein pidemmän kaavan kautta haluaisi viettää aikaa murmeleiden touhuja seuraten, voi reitin alkupäästä vuokrata myös mökin. Kylässä on myös pari hotellia. Mitään muuta siellä ei sitten olekaan. Mutta maisemat ovat hienot ja paikka sellainen, että jos siellä ei stressi lähde, niin sitten se ei lähde kyllä millään.

Helppokulkuinen patikka sopii kaikille

Murmelipolku itsessään sijaitsee yli 2000 metrin korkeudessa, mutta polulla ei ole paljoa nousua ja koko matkan kulkee auton mentävä hiekkatie. Tämä patikka on hyvin helppokulkuinen huonompikuntoisellekin tai lapsille. Sveitsissä patikointia voisi kutsua kansallisharrastukseksi ja lapset otetaan pienestä pitäen mukaan. Kuulema suurin osa lapsista kasvaa vihaamaan patikointia ennen kuin sitten aikuisiällä innostuvat tuosta lapsuuden vihatusta harrastuksesta itsekin. Meidän lähtiessämme liikkeelle, ei alueella vielä ollut muita patikoijia, mutta pian takaamme alkoi ilmaantua muitakin murmeleiden tiirailijoita.

Murmelipolun varrella on 11 opastaulua, joista voi opiskella murmeleiden elämää. Valitettavasti tekstit ovat vain saksaksi, mutta meillä tosiaan oli matkassa murmeleihin erikoistunut paikallisopas. Saimme kuulla paljon tietoa murmeleiden sielunelämästä. Ensimmäiset murmelit viheltelivät varoituksiaan jo reitin alkupäässä. Murmeleilla on erilaiset varoitusvihellykset sen mukaan tuleeko uhka ilmasta vai maasta. Lisäksi tällä alueella, jossa murmelit näkevät ihmisiä päivittäin, niillä on oma vihellyksensä ihmisille. Se on samankaltainen kuin maata pitkin lähestyvä uhka, mutta lyhyempi, ikään kuin “ärsyttäviä ihmisiä taas näköpiirissä, mutta ei välitöntä vaaraa”. Vaikka murmelit täällä olivatkin tottuneet näkemään ihmisiä jatkuvasti, eivät ne silti kovin lähellä polkua olleet. Oppaallamme oli mukana kiikarit ja kaukoputki. Niillä murmeleita pääsi katselemaan parhaiten, mutta kyllä paljaalla silmälläkin näitä suloisia otuksia pääsi ihastelemaan. Jäin silti taas kaipailemaan pidempää linssiä kameraan, mutta onneksi muutamat yksilöt tulivat tarpeeksi lähelle 200 mm putkellekin.

Hypotermiaa ja unta suurin osa vuodesta

Vaikka murmeli ei kuulosta erityisen eksoottiselta eläimeltä, on se kertakaikkiaan melko kummallinen tapaus. Nämä kissan kokoiset jyrsijät nukkuvat noin 7-8 kuukautta vuodesta, mutta sitten taas oikeastaan eivät nuku. Ne vetäytyvät talven tullen jopa seitsemän metrin syvyydessä oleviin koloihinsa, joissa lämpötila pysyy plussan puolella, vaikka muutamia metrejä ylempänä olisi paukkupakkaset. Murmeleiden ruumiinlämpötila tipahtaa horroksessa kolmeen asteeseen ja tällöin ne eivät yllättävää kyllä nuku, vaan ovat hereillä hengittäen vain kerran tai kaksi minuutissa samaan aikaan, kun sydän lyö viisi kertaa minuutissa. Noin joka kahdestoista päivä murmeleiden ruumiinlämpötila kohoaa 34 asteeseen ja silloin ne nukahtavat siksi aikaa, kunnes niiden ruumiinlämpötila taas tipahtaa hypotermiaan. Meidän kotoiset siilimme noudattavat talvihorroksessa samaa rytmiikkaa. Sen sijaan karhuilla talviuni on aivan toisenlainen ja niiden ruumiinlämpötila pysyttelee yli 30 asteen koko talven ajan. Murmelit kykenevät selviytymään hypotermiasta ruumissaan kiertävän kahden erilaisen rasvan (tumman ja vaalean) avulla. Kenties siililläkin asia on samoin.

Patikkamaisemat eivät yltäneet aivan samalle tasolle kuin edellisenä päivänä Beverin luonnonpuistossa, mutta mukavat maisemat täälläkin oli. Lehmät laidunsivat reitin molemmin puolin ja välillä eksyivät tiellekin.

Patikoida voi kauemmaskin, mutta tien lopussa on alppitalo. Se on avoinna vierailijoille ja sieltä saa niin lounasta kuin virvokkeitakin. Meillä oli eväät mukana, mutta kävimme hörppäämässä kahvit, teet tai bisset kunkin maun mukaan. Alppitalolla oli rento meininki. Kanat tepastelivat ympäriinsä ja hieman etäämmällä käyskenteli pari hevosta.

Paluumatka meni jälleen selvästi nopeammalla tahdilla, kuten aiemmillakin patikoilla. Murmeleita näkyi vähemmän, koska aamupäivällä yllämme leijuneet pilvet olivat siirtyneet ja aurinko paistoi. Käsittämätöntä, että koko reissun ajan aurinko paistoi, paitsi täällä aamupäivän aikana, juuri sopivasti silloin, kun pilviselle säälle olikin tarvetta. Muutama murmeli onnistuttiin paluumatkallakin bongaamaan, mutta mikäli olet suuntaamassa tänne tai jonnekin muualle murmeleidenbongausreissulle, kannattaa välttää aivan keskipäivän kuuminta ajankohtaa aurinkoisella säällä. Vastaavia murmelipolkuja on muuallakin Sveitsissä. Lisäksi murmeleita voi nähdä Pohjois-Amerikassa ja toki muissakin Euroopan maissa, joissa on korkeita vuoristoja. Murmelit elävät puurajan yläpuolella, joten alavilla seuduilla niitä ei tapaa. Me olemme nähneet murmeleita aiemmin mm. Ranskan Pyreneillä.

Visiitti murmeleiden valtakunnassa ei ollut samalla tavalla endorfiinejä laukaiseva kokemus kuin edellisen päivän upea vaellus, mutta se oli rankemman vaelluksen jälkeen hyvä patikka jalkojen lepuutukseen ja leppoisampaan kävelyyn. Kuten jo alussa mainitsin paikkaa voi suositella myös lasten kanssa tai hieman huonommalla kunnolla matkassa oleville. Paikallisbussilla pääsee tosiaan aivan muutaman sadan metrin päähän reitin alusta. Paikalla on luonnollisesti myös iso parkkipaikka autoilijoille. Sveitsin turistitoimiston sivuilla on myös tietoa murmelipolusta sijaintitietoineen.

 

Kuvan koira ei liity murmeleihin, mutta tapitti meitä pikkuruisessa Juppan kylässä niin suloisilla silmillään, että pääsi mukaan tähän postaukseenkin.

Bussin pysähdyspaikka. Vastassa on heti murmelipatsas toivottamassa vierailijat tervetulleeksi.

 

Kun pääsimme takaisin hotellille tummat pilvet leijuivat pahaenteisinä vuoren yläpuolella. Hetken päästä saimmekin kokea, miten sää voi muuttua aurinkoisesta ukkosmyrskyyn hyvinkin nopeasti. Suuret rakeet piiskasivat hotellin ikkunoita ja peittivät terassin. Hetken kuluttua menivät sähköt, sitten ne palasivat takaisin, menivät uudelleen ja palasivat takaisin. Sitten sähköt menivät kokonaan, eivätkä tulleet enää takaisin. Illallisaikaan meitä oli todella nälkäinen porukka ihmettelemässä kuinka hotellin henkilökunta tulisi tarjoilemaan meille illallisen. Uskomatonta kyllä he taikoivat meille ja ruokasalilliselle muita illallistajia pihalle kyhäämällään grillillä neljän ruokalajin menun muuttamatta tai jättämättä mitään pois. Tämä oli aivan uskomaton suoritus. Olihan se kokemus illallistaa aivan kirjaimellisesti kynttilän valossa ja kulkea vessaan iphonen taskulampun opastamana. Kun olimme jo syömässä jälkiruokia, valot palasivat. Kaikki hurrasivat, mutta samaan aikaan huomasimme, että osa tunnelmasta katosi kattovalojen myötä. Kaikki pointsit tuosta mahtavalle Capricornsin henkilökunnalle, jonka hymy asiakkaiden suuntaan ei hyytynyt, vaikka tilanne oli äärimmäisen haastava.

 

***Olin matkalla Sveitsin turistitoimiston vieraana pressimatkalla ja he vastasivat sekä ohjelmasta että kustannuksista.***

Blogia voit seurata:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter 

Katso myös nämä

7 Kommenttia

Paula (Muistoja matkoilta) syyskuu 13, 2017 at 20:57

Ääk, ihania murmeleita! Ja olipas mielenkiintoisia faktoja, en tiennytkään, että murmelit viettää noin pitkän ajan horroksessa. Me nähtiin Sveitsin-reissulla vain pari murmelia, mutta taidettiin vain olla liian aikaisin liikkeellä ja suurin osa oli edelleen untenmailla. Hauskoja otuksia kyllä ehdottomasti!

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 14, 2017 at 13:00

Murmelit on kyllä tosiaan erikoisia (ja söpöjä) otuksia. 🙂 Kuulema ne ainakin tuolla alueella heräilevät poikkeuksetta huhtikuun loppupuolella, oli sitten lunta tai ei. Me nähtiin niitä tosiaan Sveitsissä parissakin eri paikassa ja vihellys kuuluu pitkälle.

Vastaa
Taru syyskuu 14, 2017 at 08:59

Oih, Sveitsi ja Alpit…! Kuinkahan kauan olen tuonne menosta haaveillut… Vaikka tuolla kaukomaillakin olis varmaan paljon nähtävää, niin alan olla yhä varmempi että lähivuosina keskityn Euroopan helmien tutkimiseen. Sun ja muiden matkabloggaajien jutut ja kuvat Alpeilta, Pyreneiltä, Kroatiasta, Sloveniasta ja muualta tekee paratiisisaariakin suuremman vaikutuksen. Ja bonuksena Eurooppaan ei ole ihan pakko lentää jos sattuu että “hieman” lentäminen pelottaa 😉

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 14, 2017 at 13:01

Onpa kiva kuulla, että meidän matkabloggaajien juttujen perusteella moni Euroopan paikka on alkanut kiinnostaa. Todellakin Euroopan kohteiden hyvä puoli on se, että ilman lentämistäkin pääsee perille. Vaikka itse en lentämistä millään muotoa kammoakaan, houkuttelisi myös Suomesta aloitettu Euroopan roadtrip kovasti. Ennen kaikkea siksi, että saisi karvaisenkin perheenjäsenen kerrankin reissuun mukaan. 🙂

Vastaa
jonnahah syyskuu 15, 2017 at 09:08

Voihan murmelit, aika sympaattisia ❤️

Vastaa
Ansku BCN syyskuu 15, 2017 at 09:45

Murmeli on mun suosikkieläin ja haluaisin elää kuin ne: horrostaa kylmät kuukaudet ja muun ajan vaan vihellellä vuoristossa! Meillä on viikonlopulle, sään salliessa, suunnitteilla ulkoilua Pyreneillä ja siellä on yksi murmelipolun nimellä kulkeva reitti, joka on käymättä. Ehkä sinne 🙂

Vastaa
Ninara elokuu 26, 2018 at 21:11

Hei, huomasin sattumalta tämän sivun, kun etsin tietoa murmeleista. Tiedoksi, että niitä näkee aika paljon Kirgiisiassa teiden varsilla. Enimmäkseen ne juoksevat pakoon ja valokuvaus on aika hankalaa, mutta usean yrityksen jälkeen sain jonkinlaisen kuvan murmelista. Se on eri laji kuin Alppien murmeli, enkä ole vielä varma lajista, siksi etsiskelin. Niitä on muuallakin Keski-Aasiassa. Muitakin eläimiä näkee runsaasti, ainakin kotieläimiä, kuten jakkeja, kameleita, hevosia, lehmiä, lampaita. Lumileopardit ovat vuorilla piilossa.

Vastaa

Jätä Kommentti