Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Eurooppa Patikoimassa Sveitsissä – reissun upeimmat maisemat

Patikoimassa Sveitsissä – reissun upeimmat maisemat

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 7, 2017

Sveitsin reissun toisena aamuna Hotel Arnican parvekkeelta minua tervehti valtavan kaunis auringonnousu. Ei harmittanut herätä aikaisin, kun sai nousta sängystä näissä maisemissa ja ihastella miten aurinko värjäsi yön jäljiltä maisemaa pikkuhiljaa eri sävyihin. Olin jo edellisten päivien perusteella ihastunut maahan ja minulla oli vahvasti tunne siitä, että tästä tulisi hieno päivä. Onneksi en ollut väärässä.

Pieni porukkamme matkusti aamupalan jälkeen bussilla ja junalla kaunista reittiä Zillis-nimiseen kaupunkiin. Sieltä jatkoimme matkaa vielä pikkubussilla Wergesteiniin. Tiesin, että hotelli olisi hienolla paikalla vuorenrinteellä, mutta silti sitä vain yllättyi miten upeissa maisemissa majoituimme. Hotel Restaurant Capricorns sijaitsee 1500 metrin korkeudessa Beverinin luonnonpuistossa ja hotellin terassilta on hienot maisemat alas laaksoon. Kyseessä on perinteinen alppihotelli, joka ei hienostele huoneillaan tai hulppealla sisustuksellaan, vaan kyse on enemmän sijainnista ja näköaloista. Hotellin huoneet ovat hyvin perustasoisia, osassa on oma kylpyhuone, osassa ei. Arvostan omaa kylpyhuonetta ja onneksi omasta huoneestani sellainen löytyikin. Muuten huone oli varustukseltaan vaatimaton, mutta se ei tällä reissulla haitannut lainkaan, koska ei minulla ollut aikaakaan viettää huoneessa. Päivät olivat koko reissun ajan hyvin täynnä ohjelmaa. Ja oikeasti, jos olisit näissä maisemissa, haluaisitko sinäkään viettää aikaa huoneessasi?

Kelpasihan näissä maisemissa lounasta nauttia auringon lämmittäessä.

 

Alppien kuningas

Lähdimme lounaan jälkeen kipuamaan paikallisoppaiden kanssa pikkubussilla vuorenrinnettä vielä korkeammalle. Jos edellisenä päivänä olivat maisemat hemmotelleet, niin nyt kyllä loksahti suu vielä kaksi pykälää suuremmaksi. Saavuimme Alp Nurdagnille ja tapasimme parkkipaikalla “Alppien kuninkaan”. Tässä vaiheessa opin, että on olemassa Alpit eli se vuoristo ja sitten on olemassa alppi, joka tarkoittaa vuorta, jonka rinteillä laiduntaa maitokarja. Alppi -sanaa käytetään myös tälläisestä vuorenrinteellä olevasta talosta, jossa tapauksesta riippuen tehdään juustoa tuoreesta maidosta tai saatetaan pitää myös kahvilaa / ravintolaa vierailijoille. Suomenkielestä tälle alpille ei taida löytyä kunnollista vastinetta, mutta yritän jotenkin pärjäillä näiden sanojen kanssa. Alppien vuoristossa ei tällä reissulla käyty, mutta parissa alppitalossa ja alppivuorella kylläkin.

 

Oppaamme kiikaroimassa jo parkkipaikalla mahdollisia alppikauriita.

Chief of Alp eli alppipäällikkö (nimesin hänet heti alppien kuninkaaksi) vastaa siitä, että homma toimii karjan kanssa ja maidon valmistuksen suhteen. Erikseen on sitten porukka, joka oikeasti toteuttaa nämä asiat, kuten lypsää lehmät ja valmistaa juuston. Kävimme tutustumassa Alp Nurdagnin maitotilaan, jossa valmistetaan paikallista juustoa. Pihalla käyskenteli kanoja ja aitauksessa olevilla possuilla oli melkoisen paljon siistimmät maisemat ja hulppeammat tilat kuin suomalaisilla, pieneen tilaan sullotuilla karsinasioilla. Jos puhutaan onnellisten kanojen munista (mikä on hieman kyseenalainen nimitys), voisi näitä varmaankin kutsua onnellisiksi possuiksi.

Tälläisissä rakennuksissa syntyy sveitsiläistä juustoa.

 

Alppikauriita etsimässä Beverin luonnonpuistossa

Lähdimme juustontuotantoon tutustuneina kipuamaan Alp Nurdagnin rinnettä ylöspäin. Edellisenä päivänä olimme saaneet kuulla, että tällä noin neljän tunnin mittaisella vaelluksella ei olisi paljoa vertikaalinousua. Tämä osoittautui heti aivan vääräksi informaatioksi ja porukkamme puuskutti pian ylämäessä. Olimme menossa etsimään vuorikauriita, jotka tunnetaan myös nimellä alppikauris (englanniksi ibex). Ne elävät hyvin korkealla ja karuissa olosuhteissa. Siksi niitä nähdäkseen joutuu myös näkemään vaivaa ja laittamaan töppöstä toisen eteen. Onneksi reitti ei ollut lainkaan tylsä, vaan saavuimme ensiksi paikalle, jonne lehmät olivat kokoontuneet iltalypsylle. Bordercollieharrastajana oli hienoa nähdä kaksi rodun edustajaa vuorilla lehmäpaimenen roolissa. Jos oli possuilla komeat kotimaisemat, niin oli kyllä näillä koirillakin hieno työpaikka.

Tuolta alppitalolta lähdimme kipuamaan ylöspäin.

 

Lehmien kuvailun jälkeen alkoikin sitten se kunnon vaellusosuus. Tie vaihtui lehmien tallomaan vuorenrinteeseen, jossa todellakin sai katsoa mihin astui. Nousu ja alusta olivat sen verran haasteelliset, että yksi meidän porukastamme joutui kääntymään toisen oppaan kanssa takaisin ja palasi autolle jo alle puolessa välissä nousua. Me muut jatkoimme kipuamista. Tahti oli aika reipas ja omakin syke huiteli melko korkeissa lukemissa. Jaloissa tuntui vielä edellisenkin päivän 12 kilometrin patikka nousuineen. Maisemat olivat kuitenkin mahtavat ja toive alppikauriiden näkemisestä sai jatkamaan eteenpäin.

Kun vihdoin olimme 2605 metrin korkeudessa Carnusapassilla (niin korkealla kuin minne ilman kiipeilyvarusteita pääsee), oli fiilis todella hieno. Vilaustakaan muista eläimistä kuin lehmistä ei kuitenkaan ollut näkynyt. Olin jotenkin siinä käsityksessä, että palaisimme nyt takaisin alaspäin, mutta oppaamme oli sen verran vakuuttunut alppikauriiden löytymisestä hieman kauempaa, että matkamme jatkui. Tässä vaiheessa omat voimat alkoivat olla jo melkoisen loppuun kulutetut, mutta eteenpäin mentiin. Nyt onneksi melko tasaista maastoa pitkin, koska olimme jo käytännössä katsoen huipulla. Kauriitakin osui oppaamme kiikariin ja taas mentiin eteenpäin, jotta päästäisiin lähemmäs.

Juuri kun omat voimat olivat aivan täysin loppumaisillaan, tulimme paikalle, josta oli näkymät alas toiselle puolelle vuorenrinnettä. Siellä rinteessä näkyi myös niitä eläimiä, joiden vuoksi olimme vuorelle kivunneet. Gemssit laidunsivat reilun kymmenpäisenä porukkana ja hieman etäämmällä oli alppikauris kahden vasan kanssa. Tässä vaiheessa harmitti, ettei mukana ollut 100-400 mm putkea, jotta olisin saanut niistä kunnollisia kuvia. Nyt 70-200 mm linssin kanssa eläimet olivat armottomasti liian kaukana. Toisaalta nousu oli ollut jo nyt niin rankka, että se vajaa kilo lisää selässä olisi varmasti tuntunut entistä rankemmalta joka askeleella.

Kävelimme huipulla vielä jonkin matkaa ja näimme rinteellä lisää gemssejä. Oli mukava pitää pieni lepo- ja evästauko upeissa maisemissa. Koko porukkamme tuntui olevan yksimielisesti sitä mieltä, että tämän päivän vaellus ylitti edellispäiväisen kansallispuistossa tehdyn patikan.

Kun lähdimme laskeutumaan rinteeltä alaspäin, aurinkokin oli jo alkanut laskeutumaan ja värjäsi maisemaa kullan sävyihin. Huomaamatta neljän tunnin vaellus oli vaihtunut kuuteen tuntiin, mutta se ei haitannut lainkaan. Lehmät olivat siirtyneet lypsypaikalta laiduntamaan meidän reitillemme ja kävimme rapsuttelemassa muutamaa uteliasta yksilöä. Olin toivonut, että saisin kuvia lehmistä vuoren rinteillä upeissa maisemissa ja tuokin toive toteutui hienosti. Lehmien lisäksi pääsimme nappaamaan kuvia myös murmeleista, jotka kurkistelivat koloistaan patikkapolun molemmin puolin. Näistä hauskoista eläimistä on kuitenkin luvassa enemmän juttua seuraavassa postauksessa. Menimme nimittäin seuraavana päivänä oikein kunnolla tutustumaan tähän eläinlajiin “murmelipolulle”. Mutta tämä päivä, se oli ihan täydellinen.

Beverin luonnonpuisto löytyy Graubündenin kantonista:

Miltäs nämä maisemat näyttävät? Lähtisitkö tänne patikoimaan?

 

***Olin matkalla Sveitsin turistitoimiston vieraana pressimatkalla ja he vastasivat sekä ohjelmasta että kustannuksista. Iso kiitos Veera Biancalle, että hän välitti yhteystietoni eteenpäin Sveitsiin, koska ei itse päässyt lähtemään tälle reissulle.***

 

Blogia voit seurata:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter 

Katso myös nämä

25 Kommenttia

Laura / Irtiottoja maailmalle syyskuu 7, 2017 at 20:34

Todellakin lähtisin, ihan mielettömiä maisemia! Päivä kuulostaa kyllä aika täydelliseltä, rankahkosta reitistä huolimatta!

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 9, 2017 at 08:59

Täydellinen päivä tämä tosiaan oli. 🙂 Reitin rankkuus yllätti, mutta olihan se palkitsevaakin.

Vastaa
Katianna syyskuu 8, 2017 at 10:07

Joo… 🙂 On tosi upeita maisemia ja kuvia 🙂

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 9, 2017 at 08:59

Kiitos! 🙂

Vastaa
Kthetraveller syyskuu 9, 2017 at 16:14

Oijoi noita maisemia! Pari kertaa olemme Sveitsissä käyneet ja toisella kerralla tuli patikoituakin Muottas Muragl-vuorella. Täytyy myöntää, etten ole patikkaihmisiä oikeastaan ollenkaan, mutta jännästi sitä tykkäs kävellä vuorilla maisemia ihastellen ja juuri niiden takia ei patikoiminen ollut ollenkaan vastenmielistä. Sveitsi on vaan niin ihqu!

Vastaa
sari/ matkalla lähelle tai kauas syyskuu 9, 2017 at 18:58

Näyttää hyvältä. Kylä lähtisin patikoimaan. Sveitsissä on vaan niin upeat maisemat!

Vastaa
sari/ matkalla lähelle tai kauas syyskuu 10, 2017 at 15:25

Ja vielä, aivan todella hieno yuo eka kuva! Hienoon paikkaan olette päässeet yöksi. Itsekin majoittuisin johonkin alppihotelliin, jos tuonne menisin.

Vastaa
sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi syyskuu 10, 2017 at 10:26

Mä rakastan Alppeja ja noita maisemia. Kesällä 2015 tehtiin parin viikon road trip, jossa kierrettiin Alppien tärkeimmät paikat ja ajettiin läpi legendaariset maisemareitit. Lähtisin ihan koska tahansa uudestaan, niin upeita maisemia ei ole missään. <3 Alppi ja Alppien kuningas olivat uutta tietoa. 😀

Vastaa
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta syyskuu 10, 2017 at 11:36

Lehmät ovat ihan mielettömän valokuvauksellisia! Ihan huippuja lehmäkuvia.
Mun täytyy todellakin alkaa kohottamaan kuntoa, että joskus jaksaisin tuollaisissa maisemissa patikoida.

Vastaa
Suunnaton syyskuu 10, 2017 at 12:49

Huikeita maisemia! Tuonne voisi ihan oikeasti lähteä, kun joskus vielä Sveitsin seutuville tulee lähdettyä.
Tuo kameravarustuksen valikoiminen on oikeasti välillä aika hankalaa. Eläimiä varten tekisi mieli ottaa mukaan pisimmät putkensa, mutta vähänkään pidemmällä kävelymatkalla, etenkään vuoristossa, niitä ei viitsi kantaa mukanaan. Minä yritän juuri päästä päätökseen siitä, otanko seuraavalle reissulle mukaan jalustan, vai jätänkö sen suosiolla kotiin…

Vastaa
Ansku BCN syyskuu 10, 2017 at 15:35

Siis niin hienon näköistä, terveisin vuorifani! Asuin aikoinani seitsemän vuotta ihan Alppien juurella ja aika paljon rymysimme Alppeja, lähinnä ranskankielistä aluetta. Harmittaa, kun ei silloin ehtinyt ihan joka paikkaan ja Sveitsistä jäi paljon näkemättä. Elämä oli sellaista vauva-arkea, ja reissuja jäi dokumentoimatta, sillä sen aikaisessa blogissa lätisen vain lapsista ja kuvissakin maisemat näkyvät vain jossakin taustalla :).

Vastaa
Johanna @ Out of Office syyskuu 10, 2017 at 17:18

Sveitsi ei petä koskaan <3 Hienoa että näitte Ibexin, me emme ole toistaiseksi onnistuneet. Joka reissulla kuvaan noita maailman kauneimpia – ja maailman kauneimmissa maisemissa laiduntavia – lehmiä, mutta eksoottisin kuvattava tähän asti on ollut murmeli.

Davosissa vuorenrinteen lenkkipolulla törmäsin juostessa johonkin alppikauriiseen, mutta se oli hyvin samannäköinen kuin suomalaiset sukulaisensa. Ja oli jo kaukana ennen kuin sain kännykän juoksutakin taskusta ulos 😀

Vastaa
Katariina/Maisemajahdissa syyskuu 10, 2017 at 18:56

Upeita maisemia toden totta! Jonkin verran olen Alpeilla reissannut, mutta Sveitsi on jäänyt aika vähällä korkean hintatasonsa vuoksi. Patikoinnissa korkeuserot molempiin suuntiin lisäävät kyllä reitin rankkuutta melkoisesti, joten voin vaan kuvitella, että olette olleet päivän päätteeksi aika loppu 🙂

Vastaa
Marja syyskuu 10, 2017 at 19:28

Vau mikä paikka ja mitä kuvia! Tuo osa Sveitsiä onkin vielä käymättä, joten lähtisin todella mielelläni. Muistan kauan sitten Adelbodenissa törmäsin metsänreunassa gemssiin. Tuijotimme toisiamme aika kauan, ihan hiljaa ja hievahtamatta. Kamera ei ollut mukana, mutta hyvin jäi hetki mieleeni

Vastaa
Janni / Lentopelko syyskuu 10, 2017 at 20:31

Siis huhhuh mitkä maisemat, todellakin voisin patikoida tuolla! Ja noi eläinkuvat on kyllä myös ihania. 🙂 Sveitsissä ois kyllä kiva joskus itsekin käydä, on siellä sittenjoskus-listalla. Itekin kyllä arvostan omaa kylpyhuonetta yöpaikassa, oon sen verran hygieniafriikki.

Vastaa
Teija / Lähdetään Taas syyskuu 11, 2017 at 09:10

Lähtisin saman tien! Wau! Ja tuo on juuri parasta, että voimat on ihan loppu ja sitten tulee jotain mieletöntä vielä vastaan! Ihmeellisesti niitä voimia taas jostain löytyy. Jotenkin se fyysinen ponnistelu tekee kokemuksista ainakin minulla entistä hienompia. Ehkä siinä tulee konkreettisesti fiilis, että on oikeasti joutunut tekemään töitä sen eteen. Mieletön matka sinulla on kyllä ollut!

Vastaa
Sandra syyskuu 11, 2017 at 10:43

Aivan upeat maisemat! Voin kuvitella, millainen raikas tuoksu tuolla on aamulla ja varmasti uskomaton kokemus päästä reippailemaan tuonne vuorille! En tiedä, olisiko oma kunto kestänyt matkaa, aika kovalta nousulta vaikutti.

Erityisesti lähikuvasi näyttävät todella eläväisiltä. Millä kameralla ja objektiivilla olet kuvannut? Itselläni on Canon 5d käytössä, mutta se tuntuu kovin painavalta päiväretkellä, joten olen miettimässä hyvää korviketta blogikuvaukseen. 🙂

Vastaa
Johanna Hulda / Vida de Estrada syyskuu 11, 2017 at 23:00

Nyt on upeat maisemat ja kuvat, vautsi! Eläinkuvatkin ovat vallan ihania. On varmasti ollut mahtavaa patikoida tuolla, lähtisin itsekin vaikka heti! Tyhmä kysymys, mutta mulle jäi kuitenkin hiukan epäselväksi, että jos tässä ei kerran ole kyseessä Alppien vuoristo, niin mikä vuoristo sitten? 🙂

Vastaa
Jenna / Huge passion for life syyskuu 12, 2017 at 21:20

Oijoi, mitä maisemia. Lähtisin noihin maisemiin patikoimaan erittäin mielelläni. Tuollaisilla rinteillä hikoilee ihan mielellään 😉 Sveitsi <3

Vastaa
Matka murmeleiden valtakuntaan - Matkablogi Vaihda vapaalle syyskuu 13, 2017 at 19:19

[…] eivät yltäneet aivan samalle tasolle kuin edellisenä päivänä Beverin luonnonpuistossa, mutta mukavat maisemat täälläkin oli. Lehmät laidunsivat reitin molemmin puolin ja välillä […]

Vastaa
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta syyskuu 14, 2017 at 04:00

Kuullosti kyllä rankalle ja samalla myös huikealla patikoinnille 🙂 Maisemat tuolla on niin uskomattomat! Ja nuo lehmäkuvat on aivan ihania 🙂

Vastaa
Johanna / Fin Nomads syyskuu 15, 2017 at 02:51

Ihan uskomattomat maisemat! Tuonne on kyllä pakko päästä joku päivä vaeltelemaan. Ehkä täällä Uudessa-Seelannissa pääsee paremmin vaelluksen makuun, niin saattaa kestää kunto tuollaisella rankallakin vaelluksella joku päivä 😀 Voisin matkustaa tuonne jo ihan noiden rinnehotellien takia. Varmasti mieleenpainuva reissu kaikin puolin.

Vastaa
Anna-Katri / Adalmina's Adventures syyskuu 16, 2017 at 09:42

Siis huh huh, mitä maisemia! Kyllä tuolla on varmasti ollut upeaa vaeltaa, vaikka vaellus raskas olikin. Nyt aloinkin miettimään että mitäs jos haaveilemaani Alppien roadtripiin yhdistäisikin pienen patikointiosuuden… 🙂

Vastaa
Merja / Merjan matkassa syyskuu 16, 2017 at 10:26

Vaellusmatka Sveitsiin on omalla bucket-listalla. Miehen työkaveri muutti sinne vuodeksi ja olen nyt yrittänyt puhua miestä ympäri, että mentäisi kyläilemään kun olisi paikallisoppaita tarjolla. Miestä ei vuorille saa, mutta voisin mennä sinne yksinkin. Hieman huolestuneena luin, että olitte nousseet reipasta tahtia. Vuorilla ei koskaan pitäisi edetä liian kovaa vauhtia. Toki korkeutta tuolla ei paljoa ollut, mutta silti..

Vastaa
Emilia/Matkan varrella syyskuu 16, 2017 at 11:21

Tästä tuli niiiiin sellainen fiilis että pakko päästä itsekin Sveitsiin patikoimaan! Olen käynyt vain Interlakenissa vuorokauden pysähdyksellä interraililla. Ihania eläinkuvia, erityisesti tuo viimeinen kuva suoraan silmiin tuijottavasta lehmästä! Hän taitaa poseerauksen ;–)

Vastaa

Jätä Kommentti