Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Eurooppa Sveitsin kansallispuisto ja kauniit lähialueet

Sveitsin kansallispuisto ja kauniit lähialueet

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle elokuu 31, 2017

Palasin myöhään sunnuntaina viiden päivän mittaiselta pressimatkalta Sveitsistä. Viisi päivää vuorten keskellä olivat paremmat kuin uskalsin odottaa. Samalla reissu oli ihan tervetullut breikki. Sitä edeltävä viikko oli nimittäin äärimmäisen raskas. Meidän koiramäärämme kutistui jälleen yhteen, kun jouduimme hyvin yllättäen saattelemaan 12-vuotiaan Aidan viimeiselle matkalleen. Olemme olleet äärettömän iloisia, että päätimme hankkia pennun tänä kesänä.  Kahden koiran menettäminen alle puolen vuoden sisällä on sellainen asia, jota en haluaisi enää uudelleen kokea. Koiraton elämä ei ole vaihtoehto, joten pentu talossa on helpottanut surua. Sveitsissä pystyin hetkeksi unohtamaan koira-asiat lähes kokonaan.

Olin ensimmäistä kertaa Sveitsissä, mutta en varmasti viimeistä. Maasta ei puutu sykähdyttäviä paikkoja. Tällä reissulla keskityttiin Graubundenin kantoonin (läänin) tutkimiseen. Siellä upeat vuoret syleilivät meitä matkailijoita ja lukitsivat katseet melkein minne tahansa ne suuntasimmekin. Olen aina ajatellut Sveitsiä ennen kaikkea luontokohteena ja olinkin hyvin yllättynyt, että maasta löytyy vain yksi kansallispuisto. Koska se on ainokainen sillä ei edes ole nimeä. Tai on, mutta se on vain Swiss National Park eli Sveitsin kansallispuisto. Tämän lisäksi maasta löytyy toki lukuisia luonnonpuistoja.

Kansallispuiston sveitsiläiset ottavat hyvin vakavasti. Alueelta ei saa poimia marjoja tai kukkia, eikä sinne saa tuoda koiria edes hihnassa. Toisin kuin luonnonpuistoissa, kansallispuiston alueella ei luonnollisestikaan saa olla karjaa. Tässä on syy siihen, miksi maassa on vain yksi kansallispuisto. Suurin osa pienestä maasta on jo ahkerasti ihmisten käytössä, eikä näin ollen kansallispuistoille ole ollut tilaa. Toinen puisto oli suunnitteilla, mutta hanke kaatui vastustukseen. Tuota yhtä Graubundenin kantoonissa sijaitsevaa kansallispuistoa kuitenkin varjellaan intohimolla. Suurin osa (noin 80%) siellä vierailevista on sveitsiläisiä ja puisto on niin pidetty, että iso osa on jo toista tai useampaa kertaa palaavia turisteja.

 

Kansallispuiston ylpeytenä karhut ja sudet

Kului 101 vuotta, että Sveitsin maaperällä ei tallustanut tiettävästi ainoatakaan mesikämmentä. Viimeinen karhu tapettiin 1900-luvun alussa. Vuonna 2005 karhut kuitenkin palasivat Italian puolelta. Ei niitä useita ole, mutta muutamia kuitenkin ja ne ovat käyneet satunnaisesti nappailemassa riistakameroissa selfieitä itsestään. Viimeinen tykästyi valokuvaukseen niin paljon, että kuljetti kameraa jonkin matkaa mukanaan. Nyt reilut kymmenen vuotta karhujen paluun jälkeen, ne ovat puiston ylpeys ja kansallispuistoon matkustavat sveitsiläiset ovat juuri tästä eläimestä kaikkein eniten innoissaan. Karhuille on rakennettu myös oma museo, jossa mekin vierailimme vaelluksen päätteeksi. Myös susia alueella liikkuu, mutta vain yksittäisiä aikuisia yksilöitä. Lisääntyvää laumaa ei ainakaan toistaiseksi vielä ole. Kukaan vaeltajista ei ole koskaan nähnyt susia tai karhuja, mutta susi on onnistuttu joskus bongaamaan autosta tien laidasta. Joku vaeltajista on myös innoissaan uskonut nähneensä karhun, mutta kuvaa lähemmin tarkasteltaessa ruskea pyöreähkö eläin on osoittautunut murmeliksi. Niitä vilistää vuorten rinteillä huomattavasti otsoja enemmän, mutta kokoa eläimellä on reippaasti vähemmän.

 

Scuol hyvänä tukikohtana kansallispuistossa vierailulle

Yövyimme kaksi yötä Scuolissa, Hotel Arnicassa. Se on moderni hotelli, joka ansaitsisi enemmän kuin kolme tähteä, jotka hotellin nimen vieressä koreilee. Useampi tähti kuitenkin vaatisi hotellin vastaanoton olevan auki huomattavasti pidempään kuin se on, joten hotelli pysyttelee kolmessa tähdessä. Huone on iso ja upea. Siellä on arviolta 10-15 metrin levyinen parveke, jolta on näkymät vuorille. Huoneen toisessa laidassa on amme ja toisella puolella mukava sänky. Ihastuin paikkaan sekunneissa. Aamupalalla tarjoillaan lähiruokaa ja valikoimakin on ihan riittävä. Pieni miinus kuitenkin tulee siitä, että tarjoilija ei puhu lainkaan englantia.

Scoul aamulla hotellilta kuvattuna.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä Sveitsissä oli myös edessä ensimmäinen patikka. Vähän jännitti miten tälläinen peruskoiranulkoiluttajan kunnolla varustettu tasamaan kasvatti selviää vuoren rinteillä kipuamisesta. En ehkä uskalla puhua vaeltamisesta, etteivät aktiivivaeltajat suutu. En tiedä voiko neljää tuntia kutsua vaeltamiseksi?

Sveitsi tuntuu olevan paitsi junaliikenteessään, myös bussiverkostossaan ensiluokkainen. Nappaamme 2400 asukkaan Scoulin keskustasta bussin, joka lähtee nousemaan ylös vuoren rinnettä. Huristamme sillä suoraan vaellusreitin alkuun. Kuulen, että Sveitsissä on ihan oikeasti mahdollista päästä bussilla vaikka kuinka monelle vaellusreitille. Ei meillä Suomessa vaan… Ainakaan kovin monessa paikassa. Scuol on kuitenkin turistikylä. Sieltä löytyy paljon ravintoloita, hotelleja ja kauppoja. Sekä toimiva julkinen liikenne. Ihastun pikkuruiseen kaupunkiin välittömästi vuoristomaisemineen.

 

Val Minger – yksi kansallispuiston patikkareiteistä

Hyppäsimme bussista pois pysäkillä, jonka kyltissä luki Val Minger. Siellä sijaitsee yksi Sveitsin kansallispuiston patikkareiteistä. Odotin jotenkin puutonta laaksoa, mutta sukelsimmekin metsän siimekseen ja aloitimme tasaisen nousun. Edellisenä iltana oppaamme sanoi, ettei tällä patikalla ole paljoa nousua. Sveitsiläisillä on asiasta aivan omat käsityksensä. Nousua kertyi noin 2,5 tuntia. Tosin emme olleet liikkeessä kaiken aikaa. Pysähtelimme välillä katselemaan kaukoputkella gemssejä ja saksanhirviä. Olin elätellyt toiveita, että saisin niistä kuvia, olimmehan virallisen ohjelman mukaan alppisafarilla, mutta eläimet pysyttelevät kaukana. Olin säästellyt selkääni ja ottanut mukaan vain lainassa olevan 70-200 mm putken. Kotiin jäi 100-400 mm putki, joka painaa 1,5 kiloa. Erinomainen linssi Afrikan safarilla autosta kuvaamiseen, mutta ei niin kiva kaveri vuorilla patikoitaessa.

Sveitsin kansallispuisto on yksi parhaista paikoista saksanhirvien katseluun syyskuussa. Silloin niillä on kiima-aika ja urokset puskevat toisiaan sarvet kalisten naaraista taistellen. Ne keskittyvät puistossa tuolloin yhteen paikkaan ja näitä taisteluja voi seurata läheltäkin jopa useiden tuntien ajan. Sarvien kolistelu kuuluu vuoristossa kuulema hyvinkin pitkälle. Meidän vierailun aikana oli kuitenkin vielä elokuu, eivätkä hirvet olleet kiimassa, joten mitään kolistelua ei ollut havaittavissa.

Val Mingerin maisemat vaihtelivat metsästä kivikkoon ja korkeammalla avarampaan vähäpuiseen laaksoon. Nämä eivät varmasti ole mitään Sveitsin upeimpia maisemia, mutta täällä luonto on koskematonta. Se tosin ei ole Suomen maaseudun kasvatille kovin erikoista, mutta jylhinä kohoavat kivihuippuiset vuoret ovat. Täällä vuoret ovat samaa tyyppiä kuin dolomiiteilla ja niillä on terävät kärjet. Suuntasi katseensa melkein mihin tahansa suuntaan, aina vastassa oli joku vuorenhuippu. Siinä missä sveitsiläisille tasaisessa maastossa pyöräily kuulostaa kuulema eksoottiselta, ovat vuoret sitä meille suomalaiselle.

Val S-charl – kylä niin kaunis, ettei tosikaan

Val Mingerin patikkareitin olisi voinut kulkea siten, ettei tarvitsisi kulkea samaa reittiä takaisin, vaan päätyy toiselle tielle, josta voisi napata jälleen bussin takaisin Scuoliin. Reitti on kuitenkin toisesta päästä melko jyrkkä ja haastava. Me palasimme takaisin samaa reittiä, koska jatkoimme samalla bussireitillä vielä sen päätepysäkille asti. Siellä sijaitsee Val S-charl niminen kylä, joka on kaunis kuin karkki! Koko porukkamme ihastui pikkuruiseen kylään jo ennen kuin pääsimme bussista edes ulos ja kamerat lauloivat, kun saimme jalkamme kylän hiekkaisille kaduille.

Söimme lounasta Gasthaus Mayorin terassilla, josta avautuu kauniit näkymät laaksoon. Meistä yhdellä jos toisellakin oli suuria vaikeuksia istua paikoillamme ruokia odottaessamme. Sen sijaan säntäilimme ympäriinsä kuvailemassa hienoa maisemaa. Sää ei olisi voinut olla enää parempi. Aurinko porotti ja sain nauttia +25 asteen kesäkeleistä, kun Suomessa lämpötila näytti samaan aikaan olevan 15 asteen kieppeillä. Sveitsiläisillä on paitsi enemmän rahaa, myös parempi ilmasto, jos saanen sanoa.

 

Karhumuseo kunnioittaa kontioita ja opettaa lapsia

Lounaan jälkeen kävelimme karhumuseolle. Heillä on kokonainen museo omistettu eläimelle, joka tapettiin maasta sukupuuttoon 1900-luvun alussa. Viimeinen surmattu yksilö on museossa täytettynä ja museosta löytyy sekä paljon historiatietoa että myös tietoa karhuista ylipäänsä. Museossa oli useampia kuvia myös Suomessa kuvatuista karhuista, koska ymmärrettävistä syistä niistä muutamasta Sveitsissä viime vuosina vierailleesta yksilöstä ei nyt vielä ole mitään valtavaa kuvasaalista saatu. Vaikutuin kuitenkin eniten siitä, miten hyvin lapset oli otettu täällä huomioon. Heistähän kaikki tulevat mielipiteet lähtevät kuitenkin liikkeelle. Lapsille oli oma nurkkauksensa ja jopa oma “karhun pesä”, jonne ryömiä. En tiedä millaista karhuvalistus Suomessa on tänä päivänä, mutta tästä voisi ottaa mallia. Meidän metsissämme kontioita kuitenkin vaeltelee ihan pikkuisen enemmän kuin muutama.

Samoihin aikoihin, kun viimeinen karhu tapettiin Sveitsistä, tuotiin karhut lasten unikavereiksi. Melko ironista.

Ennen illallista ehdin vielä lepuuttaa hetken patikoinnin väsyttämiä jalkojani huoneeni kylpyaltaassa vuoristomaisemaa katsellen. Ensimmäinen kokonainen päivä Sveitsissä oli enemmän kuin onnistunut.

 

Hyvä tietää

Ennen kansallispuistoa kannattaa käydä Zernezissä sijaitsevassa kansallispuiston vierailukeskuksessa. Sieltä saa ajanmukaisen tiedon vaellusreittien kunnosta ja keskuksessa on myös hieno ja moderni näyttely alueen luonnosta ja eläimistä. Vaellusreitit voi esimerkiksi tarkistaa interaktiiviselta geometriselta 3D kartalta.

Sveitsin kansallispuiston kotisivut

Graubündenin alueen kotisivut

 

Blogia voit seurata:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter 

Katso myös nämä

22 Kommenttia

Suunnaton elokuu 31, 2017 at 23:10

Mielettömästi ootte yhden päivän aikana ehtineet kokea! Vaikuttaa ihan mahtavalta reissulta.
Muistelen lukeneeni, että Nuuksion Haltiassa olisi lapsille ryömittävä karhunpesä? On kyllä ihan totta, että Suomessa karhuista tai muistakin petoeläimistä opetetaan todella vähän. Opin parissa viikossa Kalliovuorilla karhuista saman verran kuin koskaan Suomessa… Toki myös näin niitä luonnonvaraisena ensimmäisen kerran siellä 😉 Veikkaisin, että susien ja karhujen vainoaminen Suomessa vähenisi, kun oikeasti ymmärrettäisiin niiden käyttäytymistä.

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 2, 2017 at 12:27

Oli kyllä huippu reissu ja niin hyvin suunniteltu ohjelma, että joka päivä ehdittiin tekemään ja kokemaan paljon. Toki aikataulukin oli suht tiukka, eikä siihen paljon vapaata omaa aikaa mahtunut. Joinain päiväni ei hetkeäkään. 😀 Hieno juttu, jos Nuuksiosta löytyy lapsille “karhunpesä”. 🙂 Ei omassa lapsuudessani ainakaan kovin paljoa Suomen pedoista opetettu. Lähinnä mitä tehdä, jos kohtaa metsässä karhun.

Vastaa
Johanna @ Out of Office syyskuu 1, 2017 at 12:11

Oi mikä maisema hotellin kylpyaltaasta! Tuo hotelli on pidettävä mielessä!

Aika moneen paikkaan olen elämäni matkoilla rakastunut, mutta Sveitsille on varattu aivan erityinen, lämmin ja pehmeä paikka sydämessäni <3

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 2, 2017 at 12:29

En ollenkaan ihmettele, että Sveitsi on tehnyt niin positiivisen vaikutuksen. Siinä maassa on kaikki kohdallaan. Tai toki hintataso nyt voisi olla vähän edullisempi. 😀 Tuota hotellia voi kyllä suositella!

Vastaa
Katianna syyskuu 1, 2017 at 22:44

Hienoja kuvia ja maisemia, kiva katsella 🙂

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 2, 2017 at 12:29

Kiitos, mukava kuulla. 🙂

Vastaa
Sunna syyskuu 3, 2017 at 12:29

Aivan huikea paikka! Kun asuin Sveitsissä, oli tarkoitus käydä tuolla, mutta se aina jäi… pitää siis muuttaa takaisin 😀 Kiitos tästä reportaasista siis.

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 9, 2017 at 08:33

No kyllä sun on selvästi muutettava takaisin! 😀 Sveitsi on kyllä sellainen maa, että voisin itsekin harkita sinne muuttamista.

Vastaa
Teija / Lähdetään Taas syyskuu 3, 2017 at 14:51

Tuo on varmasti ollut upea reissu! Itse nautin tässä superkiireisessä elämäntilanteesta niin siitä, ettei itse tarvitse suunnitella, vaan sen kun lähtee ja pääsee noin upeisiin paikkoihin 🙂 Tuolla näyttää tosi kauniilta ja on varmasti ollut satakertaisesti kauniimpaa livenä!

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 9, 2017 at 08:36

Ihan totta puhut, välillä on vaan mahtavaa, kun joku muu suunnittelee kaiken puolestasi ja saa vain seurata matkan vetäjää. Sveitsi on kyllä todella kaunis maa!

Vastaa
Jenna / Huge passion for life syyskuu 3, 2017 at 20:40

Siis mitä maisemia! Huikean näköisiä vihertäviä niittyjä ja vuoria. En pistäisi pahitteeksi tuollaisessa kylpyaltaassa lillumistakaan pitkän ulkoilupäivän jälkeen. Mä haluan takaisin Sveitsiin!

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 9, 2017 at 08:40

En yhtään ihmettele, että haluat takaisin Sveitsiin, koska niin mäkin haluaisin! <3

Vastaa
Travelloverin Annika syyskuu 5, 2017 at 16:39

Sveitsi on hurmannut minutkin. Sillä on vain yksi kurja puoli: järjettömän kovat hinnat. Jos olisi edullisempi, kävisin luultavasti useammin. Vaikken mikään eräjorma ole, juuri tuollaisista patikoista tykkäisin. Ihanan näköistä. Ihan huippua tuo, että julkisilla liikkumalla pääsee kaikkialle, tai ainakin sinne sveitsiläisille tärkeään luontoon.

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 9, 2017 at 08:44

Hintataso tosiaan tuntuu olevan Sveitsin ainoa huono puoli. Tosin odotin vielä kovempia hintoja kuin mitä siellä oli. Julkisten käytettävyys yllätti ainakin minut. Niillä tuntui tosiaan pääsevään jokaikiseen pikkuriikkiseen kyläänkin ja useammin kuin kerran päivässä (kuten Suomessa).

Vastaa
Anna | Muuttolintu.com syyskuu 7, 2017 at 01:53

Upeita vuoristomaisemia! Kyllä kelpaisi tuossa kylpyammeessa rentoutua. Tulen varmasti aina olemaan ensimmäisenä rantaihminen, mutta vuoristo tulee kovana kakkosena. Vuoristomaisemissa sielu lepää, niissä on jotain tosi rauhoittavaa. Sveitsi on Euroopan maista tosi korkealla listalla, en sitten tiedä, haluaisinko kesällä vai talvella. Ausseissa asumisen myötä oon tosi innostunut patikoinnista, mutta toisaalta haikailisin lumille laskemaan. Mikä ero on vaelluksella, patikoinnilla ja kävelyllä, en ole ihan varma, mutta kyllä sitä 4h tarpomistakin voi mielestäni kutsua vaellukseksi 🙂

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 9, 2017 at 08:50

Minä tein takinkäännön. Olin ennen enemmän rantaihminen, mutta nyt kyllä vuoret vetää enemmän puoleensa. Sveitsissä muuten oli kivan näköisiä rantojakin. Eihän siellä merta ole, mutta kauniita järviä. Jos siis päätät joskus mennä Sveitsiin kesäaikaan, voit ehkä jopa yhdistää rantaloman ja vuoret. 🙂

Vastaa
Patikoimassa Sveitsissä - reissun upeimmat maisemat - Matkablogi Vaihda vapaalle syyskuu 7, 2017 at 20:02

[…] jälkeen kipuamaan paikallisoppaiden kanssa pikkubussilla vuorenrinnettä vielä korkeammalle. Jos edellisenä päivänä olivat maisemat hemmotelleet, niin nyt kyllä loksahti suu vielä kaksi pykälää suuremmaksi. […]

Vastaa
Mika / Lähtöportti syyskuu 9, 2017 at 00:39

Kuulostaa onnistuneelta pressimatkalta ja maisemathan on tosi hienoja! Olisipa mielenkiintoista päästä tutustumaan kunnolla Sveitsiin, niin voisi verrata millaisia eroja löytyisi Itävaltaan. Toki molemmista maista löytyy varmasti monipuolista nähtävää ja vaihtelevia tunnelmia. Olen käynyt Sveitsissä pari kertaa melko pikaisesti ja lähinnä kaupungeissa, mutta tuollaiset patikkaretket ja muut luonnon ihmeet on vielä näkemättä. Aikamoista, että joku on luullut murmelia karhuksi. Hyvä ettei karhua murmeliksi 😀

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 9, 2017 at 08:57

Tämä todellakin oli onnistunut pressimatka. Välillä kuulee niistä ei niin onnistuneista, mutta onneksi tämän suhteen kaikki oli järjestetty viimeisen päälle. Minäkään en valitettavasti osaa Itävaltaa ja Sveitsiä vertailla, kun Itävallasta on kokemusta vain Wienistä. Täytyy joskus suunnata sinnekin vuorille. Toivottavasti sinä vastaavasti pääset Sveitsiin. 🙂

Vastaa
Henna / Kulkutautiset syyskuu 9, 2017 at 09:58

Upean kuuloinen reissu ja ainakin erinomaisen onnistunut ensimmäinen päivä! Kuten Anna yllä, en oikein tiedä, mikä ero on vaeltamisella, patikoinnilla ja kävelyllä, tai englanniksi hiking ja trekking, mutta kyllä minäkin tuota vaeltamiseksi nimittäisin. Kuinkas paljon tuolla reitillä nousua tuli metreissä? Niissähän se nousu oikeastaan arvioidaan, aikamääreet eivät kovasti kerro, kun nousu voi olla joko tosi loivaa tai kovin jyrkkää.

Olen käynyt vain kerran Sveitsissä ja ihan eri suunnalla kuin sinä, mutta maa hurmasi kyllä minutkin. Piti ihan googlettaa, että missä tuo Graübunden sijaitsee ja siinähän se tosiaan ihan Dolomiittien vieressä, ihmekös vuoretkin näyttävät tosiaan enemmän Dolomiittien kuin itselleni tuttujen sveitsiläisten vuorten näköisiltä. Itse asiassa yksi meidän Dolomiittien reissun tukikohdistamme, Val di Sole, on siinä aika lähellä.

Mielenkiinnolla jatkojuttuja odottelen! 🙂

Vastaa
Kohteena maailma / Rami syyskuu 10, 2017 at 23:48

Olipas mukavan kuulloinen press-matka, sellainen millaisen voisi tehdä myös itsekseen. Kivoja patikointireissuja upeissa maisemissa! Itsellä on Sveitsistä pelkästään positiivisia kokemuksia, mutta useammin siellä olen ollut talvella. Olen miettinyt vakavissani sitä, että josko ensi kesänä ei menisikään patikoimaan Norjaan vaan Alpeille. Sveitsistäkin on pari paikkaa jo mielessä, laitetaanpa tämäkin korvan taakse 🙂

Vastaa
Kymmenen reissu-unelmaa Euroopassa - Näkymiä vihreältä kukkulalta huhtikuu 5, 2019 at 11:02

[…] Sveitsin kansallispuisto ja kauniit lähialueet (Vaihda vapaalle -blogi) […]

Vastaa

Jätä Kommentti