Millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville

Olo Afrikan eläinten seassa on kerrasta toiseen kuin olisi toiseen maailmaan tippunut. Ensimmäinen kerta on aina upein, mutta jokaisella kerralla sitä aina joutuu vähän nipistämään itseään ja kysymään uudelleen, että onko tämä nyt totta. Sitä ei meinaa voida uskoa, että on todella paikassa, jossa nämä upeat eläimet elävät elämäänsä vapaana luonnossa, satunnaisten ihmisten läsnäolosta piittaamatta. Toivon todella, että voimme tarjota näille eläimille turvalliset elinalueet jatkossakin, koska olisi aivan liian surullista, jos nämä upeat eläimet katoaisivat maapallolta, jossa ne ovat saaneet elää tuhansien vuosien ajan.

Viime vuosikymmenten tapahtumat tuntuvat hätkähdyttäviltä. Eläinten määrä Afrikassa on pudonnut dramaattisesti, ja jo kartalta kansallispuistoja katsoessa voi nähdä kuinka pieneksi näiden eläinten elintila on supistunut. Etelä-Afrikassa suuret eläimet elävät enää ainoastaan aidatujen kansallispuistojen sisällä. Koska ihminen on rajannut ne tietyn alueen sisälle, ne eivät voi esimerkiksi siirtyä kovin pitkiä matkoja kuivalla kaudelle juomapaikkoja etsiessään. Tämä tuo ihmiselle vastuuta ja meidän on huolehdittava niistä.

Kun katsot norsun silmiin, näet viisauden. Näet eläimen, joka rakastaa ja suojelee lähimpiään. Se voi elää 70-vuotiaaksi. Silti Afrikan norsuja kuolee tällä hetkellä valtavalla nopeudella, koska niitä salametsästetään torahampaidensa vuoksi. Jos norsujen salametsästys jatkuu samaa vauhtia, laji on menetetty meidän elinaikanamme. Ajatelkaa sadan vuoden päästä ihmisiä, jotka katsovat kuvia ja videoita norsuista ja kysyvät, miten ihmeessä tämän sallittiin tapahtua 2000-luvulla?

Lisätietoa Afrikannorsun tilanteesta voit lukea esimerkiksi WWF:n sivuilta.

Safarilla näet uuden elämän kasvavan.

Näet kuinka saaliseläimet ovat lakkaamattoman valppaina. Elämää syntyy ja samalla se voi päättyä minä hetkenä hyvänsä.

Olimme kaksi yötä yksityisellä Lion Sands Narina Lodgella. Kuten aiemmassa postauksessa tästä paikasta kerroin, se sijaitsee Krugerin kansallispuiston sisällä, mutta alue on rajattu yksityiseen käyttöön lodgen vieraille. Siellä on hyvin vähän ihmisiä ja autoja verrattuna Krugerin yleisiin teihin. Näimme heti ensimmäisellä safariajelulla sarvikuonoja ja keskustelimme myöhemmin illallisella lodgen managerin ja oppaamme kanssa sarvikuonojen tilanteesta. Oli helpottavaa kuulla, että täällä sarvikuonot saavat olla rauhassa, eikä salametsästystapauksia ole ollut.

Lion Sandsin alue sijaitsee aivan Krugerin kansallispuiston Skukuzan pääleirin läheisyydessä, joka on myös sarvikuonojen suojelun pääkeskus. Sarvikuonojen hyväksi yritetään tehdä niin paljon kuin mahdollista ja näimme ja kuulimmekin molempina iltoina helikopterin lentelevän ympäriinsä ja tarkastelevan aluetta mahdollisten salametsästäjien varalta. Salametsästysongelma onkin keskittynyt enemmän syrjäisille alueille, joita ei ole niin helppoa valvoa. Vuonna 2016 Krugerin kansallispuistossa salametsästettiin 662 sarvikuonoa (lähde). Määrä lähti vihdoin laskusuuntaan monen vuoden nousun jälkeen ja toivottavasti se laskisi entisestään tämän vuoden aikana.

Kirjoitin sarvikuonojen tilanteesta pidemmän postauksen ensimmäisen Etelä-Afrikan matkan jälkeen. On järkyttävää, että sarvikuonoja voi ampua myös laillisesti. Voit lukea vanhan postauksen täältä.

Alla olevassa kuvassa on isosarvikuono, entiseltä nimeltään leveähuulisarvikuono. Näitä olemme nähneet Krugerissa usein. Niiden Afrikan laajuinen kanta on saatu elvytettyä 20000 yksilöön.

Lion Sandsin alueella näimme ensimmäistä kertaa myös pensassarvikuonon joka aiemmin tunnettiin nimellä suippohuulisarvikuono. Se on isosarvikuonoa selkeästi pienempi ja myös huomattavasti arempi ja aggressiivisempi. Pensassarvikuono on uhanalainen, sillä niiden kanta on kutistunut 1960-luvun 70000:sta yksilöstä nykyiseen noin 5000:en lajinsa edustajaan.

Koiraihmisenä kaikki luonnonvaraiset koiraeläimet ovat aina sykähdyttäneet erityisesti. Savannikoira tai Afrikan villikoira (African wild dog) on yksi maailman uhanalaisimmista nisäkkäistä noin 6600 yksilön Afrikan laajuisella populaatiolla. Se on myös yksi niistä lajeista, jonka näkemistä odotan (isojen kissojen ohella) Afrikassa aina kaikkein eniten. Olimme nähneet villikoiria ennenkin Krugerissa sekä Botswanassa. Ne olivat kuitenkin aina olleet lepäilemässä saalistuksen jälkeen tai keskipäivän kuumuudessa. Tällä matkalla saimme nähdä niitä ensimmäistä kertaa liikkeessä. Kysyin heti ensimmäisellä safarilla Lion Sandsissa oliko alueella villikoiria. Sain vastaukseksi, että ne liikkuvat niin paljon ja laajalla alueella, ettei voi sanoa, että alueella olisi, mutta satunnaisesti niitä liikkuu alueen läpi.

Kolmannella safarilla sitten tärppäsi. Lion Sandsin oppaat kommunikoivat keskenään radion välityksellä ja saimme kuulla toiselta autolta, että he olivat kohdanneet villikoiralauman. Siinä viiletettiin melkoista vauhtia avoimen safariauton kyydissä, jotta ehtisimme paikalle ennen kuin lauma kadotettaisiin. Kun saavuimme paikalle, ymmärsin hyvin miksi meillä oli kiire. Villikoirat taivaltavat joustavalla ravilla reipasta tahtia eteenpäin ja voivat liikkua päivässä kymmeniä kilometrejä.

Mitä meille jää jäljelle, jos eläimet menetetään?

Ajatus siitä, että nämä upeat eläinlajit ovat kirjaimellisesti kuolemassa käsiimme, on musertava. Onko sadan vuoden päästä Afrikassa enää kansallispuistoja, jos ihminen on tappanut kaikki eläimet. Muutetaanko ennen eläinlaumoja täynnä olleet alueet viljelymaaksi vai jäävätkö ne ennalleen ja eläinlajien määrä vain on paljon pienempi. Tähän tuskin kukaan osaa vastata tällä hetkellä, mutta vääjäämättä olemme menossa siihen suuntaan, että eläinlajeja kuolee nopealla tahdilla. Kun yksi laji poistuu, se vaikuttaa aina muihin lajeihin ja ympäröivään luontoon.

Suomesta käsin Afrikan eläinten suojelutyön tukeminen voi tuntua melko kaukaiselta ajatukselta, jos ei ole koskaan edes käynyt Afrikassa. Mikäli jotain haluaa tehdä, voi kuitenkin lahjoittaa rahaa esim. WWF:n tai African Wildlife Foundationin kautta. Me olemme pyrkineet kantamaan oman osamme näiden eläinten suojelutyön hyväksi maksamalla kansallispuistomaksuja, lahjoittamalla paikan päällä rahaa sarvikuonojen suojeluun sekä ostamalla Krugerin myymälöistä tuotteita, joista saadut tuotot ohjataan suojelutyöhön. Menemällä paikan päälle voit vaikuttaa.

Seuraa blogia:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter