Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Safarilla Zimbabwessa – hyvää tuuria ja kauhunhetkiä

Safarilla Zimbabwessa – hyvää tuuria ja kauhunhetkiä

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle heinäkuu 27, 2016

Kärsin vakavasta safarikuumeesta ja
yritän lievittää sitä käymällä läpi viime syksyn Afrikan matkan niitä
osuuksia, joista en ole vielä ehtinyt kirjoittaa.

Safariajelut ovat aina tuuripeliä. Eläimet eivät näyttäydy tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, kuten eläintarhoissa, vaan ne elävät vapaasti omaa elämäänsä juuri siellä, missä niitä sattuu huvittamaan. Tästä johtuen joskus on safarireissuilla ajeltu pitkiäkin pätkiä tylsistyneenä näkemättä vilaustakaan mistään mielenkiintoisesta. Joskus taas tuntuu siltä, että onni on myötä ja eläimet vain kävelevät juuri oikeasta paikasta juuri oikealla hetkellä. Siltä meistä tuntui viime syksynä Zimbabwessa ensimmäisellä safariajelulla. Olimme saapuneet aiemmin päivällä pitkien ajopäivien jälkeen uskomattomaan keitaaseen, Khulu Ivory safarilodgelle, jossa olimme paikan ainoat vieraat. Iltapäivän todellinen highlight oli, kun norsut tulivat juomaan uima-altaastamme. Tuntui, että päivän tavoite oli jo saavutettu. Mikä voisi olla vielä parempaa kuin ihastella uima-altaasta hörppiviä norsuja muutaman metrin päästä.
Hyppäsimme alkuillasta safarijeeppiin ja oppaamme kysyi, mitä haluaisimme nähdä. Meidän ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, vaan vastasimme, että gepardin. Niitä emme olleet nähneet vielä aiemmin. Leijonia olimme nähneet Krugerin kansallispuistossa paljon ja meillä oli käynyt mahtava tuuri leopardinkin suhteen. Gepardit olivat kuitenkin pysytelleet meiltä piilossa, joten sellainen olisi mahtavaa bongata. Oppaamme oli rehellinen. Hän sanoi, että gepardeja on kyllä joitain alueella, mutta niitä näkee aika harvoin. Hän lupasi kuitenkin tehdä parhaansa.

Hwangen kansallispuiston lähimaastossa

Olimme Hwangen kansallispuiston ulkopuolella. Ajelimme yksityisillä mailla, jotka ovat muutaman safarilodgen käytössä. Meidän lisäksemme liikkeellä oli vain toinen safariauto, joten ruuhkaa tuolla ei todellakaan ollut. Tämän yksityisen alueen ja kansallispuiston välillä ei ole mitään aitoja, joten samoja eläimiä olisi mahdollista nähdä ihan kummalla puolella tahansa. Kaikki eläinbongaukset olisivat kiinni tuurista sekä oppaan eläinten jäljitystaidoista. Ainakaan Khulu Ivoryssa oppaat eivät kommunikoi toistensa kanssa radiopuhelinten välityksellä, jotta vältetään useiden autojen ryntäämistä samojen eläinten luokse.
Ehdimme ajella kauniissa maisemissa kymmenisen minuuttia, kun impaloiden lisäksi meille näyttäytyi sakaali (muokattu 28.7. ja vaihdettu kojootti sakaaliksi, kiitos kommentoijan). Koiraeläimet ovat meille koiraihmisinä aina mieluisia yllätyksiä.
Alueen maisematkin olivat upeat.
Siirryimme avaralta alueelta tiheämpään metsään. Ei mennyt kuin hetki, kun havaitsimme jotain liikettä.
Eihän siinä meinannut silmiään uskoa. Automme edestä ei suinkaan pyrähtänyt gepardi, vaan NELJÄ gepardia! Oppaammekin tuntui yllättyvän täysillä. Valitettavasti gepardeilla oli kiire. Ne olivat juosseet auton edestä tien yli ja vilkuilivat epäluuloisesti taakseen. Oppaamme sanoi välittömästi, että ne pakenevat jotain, todennäköisesti leijonaa.
Koska olimme yksityisillä mailla, meillä oli off-road ajamisen etu puolellamme. Oppaamme teki mahtavan suorituksen ajaessaan gepardien perässä pusikon keskellä, jotta me saimme ihastella näitä upeita kissapetoja lähempää ja pidemmän aikaa. Meistä ne eivät välittäneet, mutta jokin niitä selvästi häiritsi. Yleensä gepardit ovat kuulema hyvin levollisia, mutta tämä perhe oli selvästi säikähtänyt jotain. Sulavat kissapedot jatkoivat pian matkaansa, mutta meille tuo pikainenkin gepardien näkeminen oli todella hieno kokemus.
Kun gepardit olivat menneet menojaan, oppaamme kääntyi meihin päin ja kysyi, että mitäs me sitten seuraavaksi haluaisimme nähdä. Vastaus oli taas valmiina. Urosleijonan. Krugerissa olimme nähneet lukuisia naarasleijonia, mutta uroksia olimme nähneet vain hyvin kaukaa. Oppaamme naurahti, että on meillä tarkat kriteerit.
Lähdimme ajelemaan eteenpäin ja alas painuva aurinko alkoi jo kultaamaan maisemaa.
Ehdimme ajaa ehkä pari minuuttia, kun vähän matkan päässä pusikon keskellä käveli – mikäs muukaan kuin – urosleijona! Tunne oli ihan uskomaton. Mikä ihmeen paikka tämä oikein oli, kun toiveet toteutuivat tuosta vain. Nyt selvisi sekin, mitä gepardit olivat todennäköisesti säikähtäneet. Leijona katosi tiheän pusikon keskelle lähes saman tien ja reitti oli sellainen, ettei sitä ollut mahdollista seurata.
Lähdimme kiertämään autolle sopivaa reittiä ja toivoimme pääsevämme kiertämään leijonan edelle. Ensin luulimme jo kadottaneemme sen, mutta sitten huomasimme, että se oli maastoutunut jonkin matkan päähän ja vaani selvästi jotain. Kuva on huono, koska olimme vielä melko kaukana ja kamera tarkensi leijonan etualalla olevaan kuivuneeseen puun runkoon. Mutta tästä näkee kuinka leijona on laskenut päätään ja tuijottaa intensiivisesti kohdettaan.
Oppaamme keskittyi ajamiseen ja kysyi meiltä näemmekö impalan tai jotain muuta siellä suunnalla, mihin leijona katsoo. Käänsimme päätämme leijonan katseen suuntaan, mutta emme nähneet siellä mitään eläimiä. Sen sijaan näimme jotain ihan muuta. Tajusimme kauhuksemme, että leijona vaanii kahta tiellä kulkevaa naista, jotka kävelivät (tai oikeastaan tanssahtelivat) Hwangen kansallispuistoon kulkevalla tiellä. He olivat autuaan tietämättömiä arviolta muutaman sadan metrin päässä vaanivasta vaarasta.
Tässä vaiheessa oppaammekin hätääntyi jo ihan huolella. Hän tähysi ihmisten suuntaan ja taas leijonan suuntaan. Meidän kaikkien onneksemme ihmiset katosivat mutkan taakse ja leijona nosti pikkuhiljaa päätänsä ja näytti menettäneen kiinnostuksensa kauaksi kadonneisiin ihmisiin. Tunnelma autossamme oli silti edelleen hyvin kiihtynyt ja hieman järkyttynytkin. Oppaamme sanoi, että paikalliset joskus liikkuvat jalkaisin alueella, vaikka he kyllä tietävät, ettei se ole oikeasti turvallista. Jos leijona ehtii saada ihmisen kiinni, mitään ei ole enää tehtävissä. Tuolla hetkellä meille selkeni vielä entistäkin paremmin se, mitä Afrikan villieläinten keskellä asuminen ihan oikeasti tarkoittaa. Tämä kisu näyttää komealta, mutta vaaraton se ei todellakaan ole.

Leijonat voivat metsästää ihmisiä

Vain reilua vuotta aiemmin leijona oli tappanut Hwangen kansallispuistossa oppaan, joka oli ollut vetämässä kävelysafaria. Niillä pyritään välttämään suurpetojen kohtaamista, mutta tällä kertaa kävi toisin. Meillekin tarjottiin kävelysafareita sekä Zimbabwessa että myöhemmin Botswanassa, mutta kieltäydyimme niistä. Niissä asetetaan sekä ihmiset että eläimet aivan turhaan vaaraan.
Tansaniassa ihmisiä metsästävät leijonat ovat olleet ja ovat ehkä vieläkin ihan oikea ongelma. Kun leijonien ympäristössä seeprat vähenevät ja ihmiset lisääntyvät, leijonat ryhtyvät saalistamaan helposti kiinni saatavia ihmisiä. Tämä mielessä on helpompi ymmärtää, miksi länsimaalaistunut Etelä-Afrikka on päätynyt aitaamaan kaikki kansallispuistonsa.
Sydämen tykytyksiä aiheuttaneen leijonakohtaamisen jälkeen oli rentouttavaa katsella norsujen puuhastelua. Ne olivat löytäneet vuotavan vesiputken josta pulppusi raikasta juomavettä. Ei mitään tyhmiä eläimiä todellakaan, vaan äärimmäisen fiksuja. Erityisesti pikkunorsu sai kyllä hymyn huulille.
Yövyimme Khulu Ivoryssa blogiyhteistyön merkeissä. 
Pysy matkassa mukana:

Katso myös nämä

25 Kommenttia

Laura / Kaiken maailman matkoja heinäkuu 27, 2016 at 16:51

Oi, olipas upeita kuvia ja tarinoita, vaikka vähän hirvittikin, mihin tuo tarina saalistavasta leijonasta johtaa. Nytkun oma Afrikan reissu alkaa olla jo lopulla ja enää ei ole safareita luvassa, niin tekee jo mieli alkaa suunnitella uutta reissua, eikä tää postaus yhtään helpottanut 😀

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 28, 2016 at 03:32

Kiitos! Onneksi tarina saalistavasta leijonasta päättyi tosiaan tällä erää hyvin.

Voin uskoa, että suunnitelmissa siintää jo uudet safarimatkat. Kyllä nämä vaan vievät mennessään. 😀

Vastaa
Laura / My Passport Pages heinäkuu 27, 2016 at 16:58

Toinen safarikuumeinen täällä hei! En tiedä helpottaako vai pahentaako nää teidän afrikka-jutut tilannetta, mutta tässä talven (toivottavasti Afrikkaan suuntaavaa) matkaa suunnitellessa näitä on varsin kiva lukea. Ihan mahtavaa onnea teillä on ollut, mutta alkoi kyllä kieltämättä tuo leijona-tilanne itseänikin kylmäämään..

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 28, 2016 at 03:33

Haha 😀 Safarikuumetta tuntuu olevan liikkeellä enemmänkin! Toivottavasti pääsette talvella Afrikkaan. Mihin päin olisitte suuntaamassa?

Vastaa
Laura - My Passport Pages heinäkuu 28, 2016 at 06:20

Taitaa olla tarttuvaa sorttia! 😉 Mulla on aika tiukkaan liimautunu katse tuonne Namibian kohdille karttaa tuijotellessa. Riippuen siitä kuinka pitkän loman saan kotona hyväksytettyä niin ehkä sitten lisäksi Kapkaupunkia, Botswanaa, Krugeria tai jotain rantakohdetta täydentämään. Mutta tässä kohtaa vaan taivas (ja pankkitili) on rajana suunnittelulle, onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa päättää mitä sitä ihan oikeasti haluaa, hyviä vaihtoehtoja kun on aivan liikaa tarjolla 😀

Vastaa
Anonyymi heinäkuu 27, 2016 at 17:45

Kojootit asuvat Etelä-Amerikassa. Afrikassa asuu sakaaleja. Kyseessä on vaippasakaali.
Sirpakai

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 28, 2016 at 03:35

Kiitos huomiosta! En tiedä mikä ajatushäiriö minulle tuli tuohon. Kojootteja on itseasiassa koko Amerikan mantereella. Ollaan nähty niitä niin Jenkeissä kuin Kanadassakin ja sakaalit taas on levinneet niinkin pohjoisille alueille kuin Viroon!

Vastaa
Henna /suurin onni heinäkuu 27, 2016 at 17:57

Heh, meinasitko, että näiden juttujen kirjoittaminen auttaa parantamaan safarikuumetta 😀 Epäilen, että lähinnä saat itsesi psyykattua niin vimmaiseen tilaan, että Tomin on pakko suostua!

Mutta ooh, gepardeja! Noista olen ehkä jo vähän kateellinen… ja oikeastaan tuosta urosleijonastakin. Voitko kuvitella, että kolmen Afrikassa vietetyn kuukauden aikana ei yhtään sellaista näkynyt?! Onneksi onni on ollut monin muin tavoin myötä, niin ei kovin katkera tarvitse olla 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 28, 2016 at 03:40

Kyllä näiden kirjoittaminen ihan varmasti parantaa safarikuumetta. 😀 Olen lähes vakuuttunut siitä. Tomi on onneksi jo _lähes_ suostunut lähtemään taas Afrikkaan. Enää pitäisi päättää minne siellä. Kenia houkuttelisi, mutta se on sitten taas jo ihan erilaista Afrikkaa kuin mihin ollaan nyt totuttu. Eteläinen Afrikka kun tuntuu lähinnä tutulta ja turvalliselta.

On kyllä hurjaa, ettet ole nähnyt yhtään urosleijonaa! :O Mehän nähtiin niitä tällä samalla reissulla Botswanan puolella neljä kappaletta lisää, eikä yhtään naarasleijonaa koko tämän jälkimmäisen Afrikan reissun aikana. 😀

Vastaa
Jaaskarit heinäkuu 27, 2016 at 19:08

Olemme ensi talvena menossa taas Etelä-Afrikkaan ja ensimmäisille safareillemme. Liikumme taas eteläkärjessä ja ainakin Addo National Park on toinen kohde. Sopiiko, jos tässä jossakin vaiheessa kyselemme tarkemmin noista safarijutuista s-postitse? Ne on meille ihan outoja, kun ei ole aiemmin oltu.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 28, 2016 at 03:41

Etelä-Afrikka taisi tosiaan viedä teidät ihan mennessään! 😀 En kyllä ihmettele, on se niin hieno maa. Ilman muuta saatte laittaa meiliä ja neuvon kyllä, jos vain osaan.

Vastaa
Maarit heinäkuu 27, 2016 at 19:17

Mua ihan jännitti lukea tätä! Ja jännittää juuri siksi, että itsekin Afrikkaan syksyllä matkataan. Ei haittaa yhtään jos purat Afrikkajuttuja ulos. Luen näitä mielelläni! 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 28, 2016 at 03:43

Haha! 😀 Ootas vaan millaisia jännitysnäytelmiä te pääsette todistamaan tulevalla reissulla! Kyllä tässä saattaa pari muutakin Afrikkapostausta tulla julkaistua.

Vastaa
Matkatar heinäkuu 27, 2016 at 19:39

Vau, on teillä ollut taas uskomattomat kokemukset te onnelliset!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 28, 2016 at 03:44

🙂 Voidaan kyllä olla onnellisia, kun olemme päässeet tälläisille matkoille.

Vastaa
sonjanette | FIFTYFIFTY heinäkuu 27, 2016 at 20:04

Vau, tuohan kuulostaa ihan unelmalta – miinus pieni järkytysnäytelmä. Ja nuo kuvat ovat aivan upeita! Juuri karhusafarilla Kainuussa käyneenä nämä Afrikan safarijutut kiinnostavat kovasti. Hassua kyllä, mutta Martinselkosen Eräkeskuksessa karhuja on niissä katselupaikoissa kuin tilauksesta, vaikka ne vapaana luonnossa elävätkin. Ehkä siinä mielessä nämä kohtaamanne eläinbongaukset ovat jopa maagisempia, koska ne eivät todellakaan ole sadan prosentin varmoja. Mutta kyllä pidin karhujen näkemistäkin maagisena, vaikka se tuli helposti. 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 28, 2016 at 03:47

Kyllä minuakin kiinnostaa kovasti nuo karhusafarit. Niissä on tosiaan jotain samaa, mutta sitten taas ei. Käsittääkseni aika monien piilokojujen lähistölle tuodaan haaskoja houkuttimeksi, kun taas Afrikan safareilla sellainen on ihan täysi nounou. En tiedä, että sellaista harrastettaisiin muuta kuin metsästyssafareilla, jotka onkin sitten taas ihan oma juttunsa, eikä ollenkaan niin positiivinen. Mutta ihan varmasti tykkäisit Afrikan eläintenkin näkemisestä, jos karhut puhutteli (ja eläimet ylipäänsä). 🙂

Vastaa
Rva Kepponen heinäkuu 27, 2016 at 20:15

Upeita kuvia ja mielettömän hyvä bongaustuuri teillä!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 28, 2016 at 03:47

Kiitos! Joskus on tuuria, joskus taas ei. 😀

Vastaa
Sara I Sara's Fab Life heinäkuu 28, 2016 at 04:38

Ihania kuvia!

Empä oo ennen tätä blogia hirveesti ajatellu Afrikkaa matkakohteena, mutta ehkä joskus vielä olis kiva käydä 🙂 Eläimiä on aina kiva nähä.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle elokuu 4, 2016 at 04:01

Kyllä Afrikka kannattaa tosiaan pitää mielessä. Jos eläinten näkemisestä tykkää, niin parempaa kohdetta on aika vaikea löytää. 🙂 Siksi siihen on tullut itsekin hurahdettua!

Vastaa
Anonyymi heinäkuu 28, 2016 at 04:55

Mieletön juttu ja kuvat! Huh mikä sattuma!
-heidi tanskasta kirjautumatta-

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle elokuu 4, 2016 at 04:01

Kiitos. 🙂 Oli kyllä ilta sattumia täynnä!

Vastaa
Tiina heinäkuu 31, 2016 at 10:30

Oijoi, on se luonto vaan ihmeellinen! Ja kävipä tuuri, kun nuo eläimet näyttäytyivät teille kuin tilauksesta 🙂 Luonnollistahan se on, että leijonat pyydystävät ihmisiä, kun luontaiset saaliit ovat vähentyneet. Näin "kissaihmisenä" olisi ihan mielettömän upeaa nähdä leijonia ja Gepardeja luonnossa, mutta jättäisin minäkin kävelysafarit suosiolla väliin. Tästä "kissaihmisestä" on muuten pikkuhiljaa alkanut tulla myös koiraihminen, kun tulevaisuuden haavekuvissa näyttäytyy pari Espanjasta adoptoitua patikkakaveria 😀 Noh, kaikki eläimet minua taitavat kiinnostaa ja hyvin voisin adoptoida vaikka pari aasia tai vuohtakin 😉

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle elokuu 4, 2016 at 04:04

Oijoi! Varo vaan, koirat vie helposti mennessään. Minäkin olen haaveillut niin aaseista vuohista kuin alpakoistakin, mutta tuo talouden toinen osapuoli pistää kapuloita rattaisiin! Ehkä ihan hyvä niin… 😀 Toivottavasti pääset vielä näkemään isoja kissoja luonnossa, ja miksipä et pääsisi. 🙂

Vastaa

Jätä Kommentti