Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Autolla ympäri maailmaa – ohjeita ja vinkkejä roadtripille

Autolla ympäri maailmaa – ohjeita ja vinkkejä roadtripille

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle maaliskuu 30, 2016
Kun huristelimme viimeisimmällä matkalla pitkin Argentiinaa ja Chileä erinäisillä pikkukipoilla, tuli mieleen laskea missä kaikkialla sitä onkaan autoiltu. Saimme vihdoin laskusuorituksen toteutettua ja päädyimme kaiken kaikkiaan neljäänkymmeneen maahan. Lisäksi voisi vielä laskea mukaan muutamia itsehallintoalueita, kuten Aruba ja Caymansaaret. Neljäkymmentä maata taitaa olla aika paljon. Se on vajaa puolet kaikista niistä maista, joissa olemme (joko minä, Tomi tai me molemmat) käyneet. Voisi siis kai sanoa, että taidamme olla aika kovia roadtrippaajia. Onhan Jenkeissäkin tullut  tehtyä yhteensä kahdeksan roadtrippiä ja toukokuussa starttaa yhdeksäs! Minulle se tosin on vasta viides. Kokemuksia on silti karttunut jo melkoisesti ja ne ovat erittäin positiivisia.

Mikä roadtrippailussa niin kovasti viehättää?

Merkittävin plussapuoli omalla tai vuokra-autolla liikkumisessa on vapaus. Ei ole aikatauluja. Kukaan ei hoputa (paitsi minä Tomia aamuisin), harvoin on kiire. On mahdollisuus pysähtyä milloin vain (paitsi keskelle moottoritietä) ja jatkaa matkaa silloin, kun siltä tuntuu. Auto mahdollistaa myös reittimuutokset. Ilman autoa olisi jäänyt moni kansallispuisto näkemättä sillä tavalla kuin niihin olemme saaneet tutustua.
Biisoneiden keskellä Kanadan puolella.
Monet Australian teistä ovat tikkusuoria.
Vuokra-autolla Kauriinkääntöpiirillä Botswanassa.

Montanan maisemia.

Ulurulla aka Ayers Rockilla Australian keskiosassa.

Ammattikuljettaja matkassa tuo turvallisuutta

Länsimaissa liikenne on hyvin järjestäytynyttä, mutta kun siirrytään muille mantereille, liikennekulttuurikin muuttuu aivan toisenlaiseksi. Autojen ja mopojen seassa voi kulkea kaikkea kanoista ja lehmistä aasikärryihin. Maaseudulla haasteena voi olla tielle tunkevat kotieläimet, kun taas kaupungissa lisähaasteen tuovat raitiovaunut ja valtava määrä muuta liikennettä monimutkaisine reitteineen. Jos minun pitäisi istahtaa rattiin ja lähteä sukkuloimaan liikenteen sekaan suurkaupungissa, julkiset kulkuvälineet olisivat varmasti turvallisempi vaihtoehto. Mutta Tomi ajaa työkseen ja tuntuu olevan ratin takana kotonaan kaikilla mantereilla. Tomi on aiemmassa työssään kuljettanut myös turistiryhmiä Ruotsin läpi Norjaan sekä Keski-Eurooppaan.
Kapin Niiemimaalla Etelä-Afrikassa. Huomaathan millä puolella kuljettaja seisoo.
Yksi upeimmista reiteistä ikinä. Going to the Sun Road Glacierin kansallispuistossa.

Älä pelkää – haasteista selviää

Kun on sumun keskellä Swasimaan vuoristossa ja navigaattori pyytää kääntymään epämääräiselle kärrypolulle, voi joskus tulla ajatelleeksi, että olisihan sitä olemassa helpompiakin tapoja matkustaa. Silti sitä taas seuraavana aamuna lähtee innoissaan liikkeelle ja yrittää ymmärtää mihin suuntaan kartan mukaan pitäisi seuraavaksi kääntyä. Aina ei todellakaan ole helppoa. Meillä on hajonnut rengas Australiassa ja Bahrainissa. Australiassa hajosi toisella kerralla itseasiassa koko auto. Slovakiassa paikallinen pysäköinninvalvoja muisti meitä rengaslukolla. Jenkeissä poliisi on pysäyttänyt, kuten myös Zimbabwessa. Lesothossa korruptoitunut poliisi sakotti meitä ja uhkaili oikeuteen joutumisella. Selvisimme kuitenkin puhumalla ja maksamalla 2,50 € sakkoa. 
Nämä eivät olleet erityisen mukavia kokemuksia juuri sillä hetkellä, mutta jälkikäteen ne ovat juuri niitä juttuja, jotka jäävät mieleen. Kun ajaa rajoitusten mukaan ja noudattaa liikennesääntöjä (jotka ovat pitkälti hyvin samat joka maassa), pääsee pitkälle. Länsimaiden ulkopuolella on turvallisempaa välttää pimeällä ajamista, jos vain mahdollista.  
Tyhjä rengas vuokra-autossa Bahrainissa. Meni minuutti ja ystävällinen paikallinen pysähtyi paikalle auttamaan (ei sillä, etteikö tuosta olisi ilmankin selvitty).

Slovakiassa pysäköinninvalvoja muisti meitä rengaslukolla.
Joskus vain käy tosi huonosti, kuten meille Australiassa. Olimme ostaneet auton vain muutamaa viikkoa aiemmin.

Onneksi australialainen automme Reino saatiin kuntoon (rahaa tosin paloi aika paljon). Tomi suutelemassa asfalttia yli 1000 km hiekkatiepätkän jälkeen Australian punaisessa keskustassa.

Rajan ylitykset vuokra-autolla

Jos olet ylittämässä rajan vuokra-autolla, varmista ensin vuokraamosta, että se on sallittua (Autoeuropen vuokraehdoissa nämä on yleensä suoraan mainittu). Ei ole itsestäänselvää, että vuokra-auton saa viedä maasta pois. Monissa maissa on myös rajoituksia sen suhteen, mihin naapurimaihin autolla saa mennä, ja mihin ei. Esimerkiksi Yhdysvalloista Meksikoon vuokra-autoa ei saa viedä, mutta auton vieminen Kanadaan on hyvin yksinkertaista. Etenkin Afrikassa autoillessa rajojen ylityksistä on hyvä ilmoittaa vuokraamoon jo reilusti ennen kuin vuokra-auto haetaan, jotta vuokraamo tietää tehdä tarvittavat rajanylitykseen vaadittavat paperit valmiiksi. Siitä huolimatta rajanylitys voi olla todella tuskaista, kuten meillä Beitbridgessä Etelä-Afrikasta Zimbabween tai se voi sujua aivan mutkattomasti, kuten Botswanasta Etelä-Afrikkaan.

Yhdensuuntaisen vuokrauksen jättömaksu


Joskus sitä haluaa ajaa vähän pidemmän pätkän, eikä palata enää takaisin lähtöpisteeseen. Mekin olemme yhdellä USA-roadtripillä vuokranneet auton Miamista ja palauttaneet sen New Yorkiin. Olemme myös vuokranneet auton Los Angelesista, ajaneet Kanadaan ja palauttaneet auton lopulta New Yorkiin. Yleensä auton palauttaminen eri toimipisteeseen onnistuu saman maan sisällä, mutta siitä tulee yhdensuuntaisen vuokrauksen lisämaksu (oneway fee). Saman osavaltion sisällä auton palautus eri toimipisteeseen onnistuu usein ilman jättömaksua, mutta pitkien matkojen ollessa kyseessä, tulee vuokrahinnan päälle jättömaksu. Yleensä se on noin 200-300 dollaria. Euroopassa voi tiedustella mahdollisuutta palauttaa auto myös toiseen maahan.

Milloin missäkin pusikossa vuokra-autolla.

Autossa yöpyminen on yksi vaihtoehto. Teltta-autoja näkee etenkin Australiassa ja Afrikassa.

Yhdysvalloissa yleisimpiä majapaikkoja roadtrippaajalle ovat motellit.

Vuokra-autolla liikkuminen suurkaupungissa

Viimeisimpänä ajelimme vuokra-autolla Santiagossa. Voisin kuvitella, ettei moinen ihan ensimmäisenä tule jokaiselle lomalaiselle mieleen, mutta ei se nyt ollenkaan huono vaihtoehto ollut. Paikallisten taksikuskien englanninkielentaito olisi varmasti ollut vähintäänkin kyseenalainen, joten koimme omalla autolla liikkumisen ihan varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Liikenne ei ole edes Etelä-Amerikan suurkaupungeissa loppujen lopuksi juuri sen kummallisempaa kuin Helsingissäkään.
Esimerkiksi New York on loppujen lopuksi hyvin helppo kaupunki ajaa autolla. Nopeasti siellä ei pääse etenemään, mutta liikkuminen on hyvin loogista, kun joka toisella poikkikadulla liikenne menee toiseen suuntaan kuin toisella. New Yorkissa tosin ei kannata autoa vuokrata ellei aio lähteä pois kaupungista tai sitten saavu sinne autolla, kuten me. Kaupungissa on niin hyvä julkinen liikenne, että sitä kannattaa hyödyntää. Asia on aivan toinen vaikkapa Los Angelesissa, jossa auto on lähes välttämättömyys, jos haluaa saada kunnollisen käsityksen koko laajalle levinneestä kaupungista. Ruuhkiin on kuitenkin hyvä varautua. 
Ovet on hyvä pitää lukittuina ajon aikana. Uusimmissa autoissa ovet yleensä menevätkin automaattisesti lukkoon liikkeelle lähdettäessä. Kukaan ei ole koskaan pyrkinyt autoomme sisälle missään maassa, mutta aina liikennevaloihin pysähdyttäessä siihen on mahdollisuus olemassa. Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa ohjeistettiin jopa ajamaan pimeällä punaisia päin, koska pysähtyminen olisi niin riskialtista. Muissa maissa tätä ei kannata kokeilla. Monissa maissa liikennevaloissa kulkee myös kerjäläisiä tai kaupustelijoita myymässä erinäistä tavaraa. Emme ole koskaan ostaneet mitään, mutta pari kertaa olemme antaneet rahaa liikennevaloissa.
Kaupustelija liikennevaloissa Etelä-Afrikassa.

Minne ei kannata lähteä autolla

Tomi olisi valmis lähtemään autolla ihan mihin tahansa, mutta myöntää toki, ettei ihan joka paikkaan ehkä kannattaisi lähteä itse ajelemaan. Tälläisiä ovat esim. Aasian kaoottiset suurkaupungit. Monissa niissä myös taksit ja julkiset kulkuvälineet ovat niin edullisia, ettei autonvuokraus siksikään kannata. Emme myöskään lähtisi ajelemaan autolla maihin, joissa poliisiin ei voi luottaa. Tosin voisimme lähteä uudelleen Lesothoon, vaikka siellä jouduimmekin poliisin kiristämäksi. Emme pitäneet sitä erityisen vaarallisena tilanteena ja olimme tietoisia riskistä jo etukäteen. 
Loppujen lopuksi niitä paikkoja, jonne emme voisi ajatellakaan lähtevämme autolla on huomattavasti vähemmän kuin paikkoja, joissa voisimme mielellämme autoilla.
Intian liikenteessä on kaikenlaista kulkijaa. Emme vuokranneet Intiassa autoa, vaikka Tomi sanoikin, että haluaisi ajaa siellä autoa. Ei tarvitsisi välittää mistään liikennesäännöistä, vaan voisi vain tunkea sinne, missä sattuu olemaan tilaa.

Mitä vuokra-autoa varatessa kannattaa ottaa huomioon?

Jos olet menossa ajelemaan vuoristoon, älä sniiduile vuokra-auton kanssa. Fiat 500 näyttää toki söpöltä, mutta hymy hyytyy yhtä nopeasti kuin auto ensimmäiseen ylämäkeen. Jos on kyse pidemmästä matkasta ruohonleikkurin moottorilla varustettu auto on yleensä ihan oikeasti hidaste. Toki bensakuluissa säästää, kuten myös auton hinnassa, mutta hermoja se ei välttämättä säästä. Isompi auto on yleensä myös turvallisempi ja kuljettaja tykkää muutenkin, jos kaasua painamalla auto ihan oikeasti liikkuu eteenpäin.
Kaupunkiajoon taas pienempi auto on kätevä, eikä tehoilla ole niin väliä. Pieni auto mahtuu helpommin kadunvarteen parkkiin ja kääntyy pienemmässä tilassa. Ota kuitenkin huomioon se miten matkatavarat mahtuvat kyytiin. Kova, iso matkalaukku takapenkillä on äkkijarrutustilanteessa todellinen riski ja tulee niskaan tappavalla voimalla. Jos on pakko laittaa matkatavaroita takapenkille, ne tulisi köyttää kunnolla turvavöihin kiinni, niin hassulta kuin se voikin tuntua.   
Etenkin Amerikassa auton vuokraus on niin halpaa, ettei erotus ison ja
pienen auton välillä ole suuri. Keski-Euroopan roadtripille lähtiessä taas
kannattaa tarkistaa myös naapurimaiden hintataso. Esimerkiksi Sveitsistä
auton vuokraaminen maksaa maltaita verrattuna Saksaan. Etäisyydet ovat
kuitenkin lyhyet ja rajanylitykset huomaamattomat.
Älä lähde Fiat 500:lla vuoristoon, kuten me teimme.
Häämatkalla Alaskassa. Aivan mielettömän upea osavaltio autoiluun. Teitä ei tosin ole liiemmin, mutta eipähän eksy.

Mistä kannattaa vuokrata auto?

Yleensä halvimmalla auton saa vuokrattua Autoeuropen kautta. Se on palvelu, joka näyttää kulloisessakin paikassa toimivien kaikkien vuokraamoiden hinnat. Sieltä pystyy myös kätevästi valitsemaan mitä lisäpalveluita tarvitsee. Olemme yleensä ottaneet vakuutukset, johon kuuluu nollaomavastuulla myös lasit ja renkaat. Toinen vaihtoehto on ottaa Autoeuropen vakuutus nollaomavastuuhyvityksellä, jolloin tulisi vahingon sattuessa maksaa omavastuu ensin omasta pussista ja ne voi jälkikäteen periä takaisin Autoeuropelta.
Jenkeissä auton vuokraus on halpaa. Alle 25-vuotiaille autonvuokraus on kalliimpaa. Nuori kuljettaja
katsotaan ilmeisesti kasvaneeksi riskiksi, joten nuorelle kuljettajalle
tulee tämän vuoksi lisämaksu.

Autolla pääsee moneen paikkaan, mutta varo, ettet jää jumiin. Hwangen kansallispuistossa se ei ollut kaukana.

Esimerkiksi Krugerin kansallispuistossa, Etelä-Afrikassa autolla pääsee suoraan eläinten keskelle.

Joskus on fiksumpaa ottaa ihan kunnon maastoauto.

Yleisiä vinkkejä auton vuokraukseen

Kansainvälinen ajokortti on hyvä olla olemassa, mutta loppujen lopuksi aika harvassa maassa sitä tarvitsee. Voit tarkistaa maat, jossa se on välttämätön Autoliiton sivuilta.
Kaikilla suurilla lentokentillä on autovuokraamot. On yleensä hyvin helppoa kävellä terminaalista vuokraamoon ja noutaa auto. Myös palauttaminen on yhtä helppoa, eikä tarvitse huolehtia lentokenttäkuljetuksista. Opasteet lentokentillä on yleensä selkeitä ja aina löytyy joku joka opastaa.
Huomioi hotellia varatessa pysäköinti. Suosimme hotelleja varatessa booking.comia ja ainakin sieltä näkee kätevästi onko hotellilla pysäköintiä ja onko se maksullista.
Aja niin hitaasti kuin miltä tuntuu (älä kuitenkaan kuuttakymppiä moottoritiellä). Ei ole syytä kiirehtiä, jos on hukassa tai miettii minne pitää kääntyä. Jos joku tööttää, niin siinähän tööttäilee. Älä kuitenkaan pysähdy paikkoihin, joihin ei saa pysähtyä.

Tietulleihin kannattaa varautua. Tiedustele etukäteen vuokraamosta, miten niihin maksetaan. Monissa maissa maksu tapahtuu käteisellä tai kortilla, mutta myös elektronisia tietulleja löytyy lukuisista maista. 

Muista, että sää voi muuttua ja vuoristossa tulla lunta kesälläkin. Kannattaa seurailla millaista säätä luvataan ja ottaa se huomioon ajomatkan suunnittelussa. Monissakaan maissa Pohjoismaiden ulkopuolella ei käytetä talvirenkaita. Olemme ajaneet useampaan otteeseen Amerikassa vuoristossa lumisateessa kesärenkailla, eikä se ole varsinaisesti kovin kivaa.
Älypuhelin on oikeasti fiksu. Olemme pärjänneet viime vuosina joka paikassa (jopa Afrikassa) puhelimen google mapsin avulla. Kannattaa käydä reitti puhelimella läpi paikassa, jossa on wi-fi, silloin kartta latautuu puhelimeen ja se näyttää ilman nettiyhteyttäkin missä menette. Emme ole kokeneet navigaattorin vuokrausta tarpeelliseksi.

Lopuksi, muista, että auton kanssa voi aina sattua ja tapahtua. Ei kannata jättää viimeiselle päivälle, ennen paluulennon lähtemistä, ajettavaksi 500 kilometrin matkaa. Toisaalta ei kannata myöskään laskea sen varaan, että ensimmäisenä päivänä ajaisi 500 km, koska myös lento voi olla myöhässä. Älä tee liian tiukkoja ajosuunnitelmia, joissa ei ole yhtään pelivaraa. Mutta ennen kaikkea, älä stressaa liikaa,. Asiat järjestyy. Nauti maisemista ja kerää ihania kokemuksia!  

Jos olet lähdössä Balkanin roadtripille, tuoreita vinkkejä sillä suunnalla ajelemisesta löytyy Rimman ja Lauran blogista. Me emme ole siellä suunnalla vielä käyneet lainkaan. Meidän menneistä roadtripeistä löytyy juttuja roadtrip -tägin alta.

Mitäs muuta? Kommenttiboksi on avoin kysymyksille ja lisävinkeille!  
Pysy mukana:

Katso myös nämä

29 Kommenttia

Laura | RIMMA + LAURA -matkablogi maaliskuu 30, 2016 at 17:06

Olipas hyvä roadtrip-postaus, ja miten hauskaa, et nyt meille sattui samalle päivälle automatkailupostaukset ja viime viikolla postattiin Siveltimellä-Sannan kans synkronoidusti smoothieista 😀 Aijai, ihan tässä alkaa taas roadtrip-kuume nousta!! Todella kunnioitettava lukumäärä tuo 40. Ite oon ihan vihreä vielä suhun verrattuna vaatimattomalla 14 roadtrip-maallani 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 30, 2016 at 18:05

Hahhah 😀 Mistähän aiheesta te ens viikolla postaatte samaan aikaan jonkun toisen kanssa!

Kiva jos tykkäsit vinkeistä ja kyllähän tuo 14 maatakin on paljon roadtripeistä puhuttaessa! 🙂

Vastaa
Teija / Lähdetään taas maaliskuu 30, 2016 at 17:15

Juuri tänään sanoin täällä Dubaissa taksikuskille, että en kyllä lähtisi auton rattiin täällä. Liikenne on kyllä kovin järjestelmällistä, mutta nopeudet on ihan huimia ja kaistoja ihan mielettömästi, ja yhdessä risteyksessä varmaan viisi eri vaihtoehtoa, minne mennä. Minun aivoni eivät pysyisi perässä kuskin eikä kartturin paikalla.

Hyvä postaus ja hyvin koottu vinkkejä!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 30, 2016 at 18:08

No meillähän tietenkin oli Dubaissa auto vuokralla ja huristeltiin sillä Abu Dhabiin. 😀 Sinne on kyllä tullut varmaan miljoona tietä ja liittymää lisää vuoden 2010 jälkeen. Mulle kartturina juurikin nuo valtavat liittymähässäkät on kaikkein vaikeimpia, mutta jos ajaa vikaan, pitää vaan yrittää löytää perille toista reittiä! 🙂

Vastaa
aNNiKa maaliskuu 30, 2016 at 18:08

Tosi hyviä vinkkejä tällaiselle vähän ummikolle! Mä roadtrippailisin mielelläni enemmänkin, jos puolisolta löytyis ajokortti enkä olisi ainoa kuski 😀 En halua edes ajatella miten päin oltaisiin keskellä erämaata rengasrikkona, jos ei kumpikaan osaa vaihtaa rengasta. Mikä tuon rengaslukon funktio oli? Avattiinko se vasta sakkojen maksun jälkeen vai? 🙂

Me maksettiin kerran iloisesti tietullimaksuja välillä NYC-Toronto, kunnes ehkä kolmannen kohdalla tajuttiin, että meiltähän löytyi vuokra-autosta sellainen kortti, jolla ne sai ilmaiseksi kuitattua. Kuuluivat kai vuokraan. Eli kannattaa joo tiedustella vuokraamosta etukäteen!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 30, 2016 at 18:20

Toivottavasti näistä vinkeistä olisi hyötyä. 🙂 Me ei kyllä tosiaankaan ajeltaisi juuri missään (lähelläkään suurkaupunkeja), jos mun pitäisi olla ainoa kuski eli ymmärrän sua oikein hyvin!

Rengaslukon idea on juurikin se, että se avataan vasta, kun sakon on maksanut. Onneksi viereinen turistitoimisto auttoi meitä ja soitti pysäköinninvalvontaan ja tuo tultiin avaamaan meille lyhyen odotuksen jälkeen. En ole ihan varma jouduttiinko edes maksamaan sakkoa, kun oltiin vaan tietämättömiä turisteja (siellä oli pysäköintirajoitus tietylle päivälle tms).

Vastaa
Maarit maaliskuu 30, 2016 at 19:24

Huh, ompas huima määrä roadtrippejä! Tämän astisen kokemuksen mukaan se on just se tapa miten mekin tykätään matkustaa. 🙂 Kaikinpuolin tosi hyvä postaus ja paljon tärkeitä pointteja. Näyttää kovasti siltä, ettei me päästä automatkailemaan Suomen rajojen ulkopuolelle ennen ensi syksyä, mutta kyllä mekin vielä ehditään. Olisipa mahtava saada itsekin joskus tuollainen 40 roadtrippiä plakkariin! 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 31, 2016 at 04:25

Kyllä te vielä ehditte! 🙂 Autoilu on todellakin huippu tapa nähdä maailmaa ja teillä tulee upea reissu syksyllä!

Vastaa
säppä maaliskuu 30, 2016 at 20:26

Hei tää oli hyvä koonti! Mä jotenkin erheellisesti oon aatellu road trippailleeni paljonkin, mutta nähtävästi sekin on hyvin suhteellista. 😀 En oo edes käyny ihan noin monessa maassa kuin te ootte kruisailleet… Ja hupsis, hoksasin tätä lukiessani myös, että me ei ees ajateltu ettei ehkä saatais mennä Kanadaan kun aikanaan ajeltiin Losista Nykiin, mutta eipä onneks tullu mitään ongelmia!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 31, 2016 at 04:27

Hyvä, jos tässä tuli jotain uusiakin pointteja esille, vaikka oletkin jo kokenut roadtrippailija. 🙂 Kanadan puolelle tosiaan vuokra-autolla saa yleensä mennä Jenkeistä, joten ette varmaan rikkoneet mitään sääntöjä. 😀

Vastaa
Hanna / Ranskatar reissaa maaliskuu 31, 2016 at 08:08

Teille on kyllä kertynyt kattavasti roadtrippailukokemusta! 🙂 Itse roadtrippailen lähinnä apukuskin penkillä, ja mieluummin jätän suurkaupungeissa autoilut väliin, joku Buenos Aires olisi ollut ihan painajainen vuokra-autolla. Roadtrippaillessa kyllä aina sattuu ja tapahtuu, meilläkin oli akku tyhjentynyt päivän aikana, kun oltiin unohdettu auton valot päälle ja juututtiinpa Chilessä myös hiekkaan, kun hieman poistuttiin tieltä 😀 Nyt noille voi jo nauraa, vaikka vähän meinasi silloin hätä iskeä, että mitäs nyt. Argentiinassa meitä muuten huvitti paikallisten jatkuva hätävilkkujen käyttö. Esimerkiksi risteyksiin pystyi jäämään juttusille naapurin kanssa, kunhan muisti laittaa ne hätävilkut päälle 😀

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 6, 2016 at 17:36

Juuri noin, että niille haasteille voi jälkikäteen nauraa, vaikka ne silloin "tilanne päällä" ei tunnu ollenkaan huvittavilta. 😀 Me itseasiassa mietittiin auton vuokraamista Buenos Airesissa (jotta oltaisiin päästy kaupungin ulkopuollele), mutta päätettiin sitten kuitenkin liikkua vain julkisilla ja jalkaisin. Varmasti paljon stressittömämpi vaihtoehto, eikä auton vuokraus olisikaan toiminut, kun päästiin perille vuorokausi myöhemmin kuin piti. Zimbabwessa muuten porukka käytti kanssa hätävilkkuja, jos ajoi pimeällä ILMAN VALOJA. Huh.

Vastaa
Sara I Sara's Fab Life maaliskuu 31, 2016 at 09:07

Tripit on ollu tähän mennes mun lemppareita, vaikka varsinaisesti ei ole vielä kunnolla tullut tripattuu. Isä kuskina ausseissa, seelannissa sekä cali-vega-canyon reitillä. Postauksesta on varmasti hyötyä sitten kun itse lähden tien päälle. Kaverini toivoisi saksaa, mutta kaverilla ei ole korttia enkä haluaisi olla ainoa ajaja. Ongelmaksi sitten vain se että kuka olisi kolmas mukana. Ennen teijän blogia en ole edes miettinyt käymistä afrikassa tai alaskassa, mutta ainakin teillä ne näyttää positiivisilta vaihtoehdoilta.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 6, 2016 at 17:39

Alaska ja Afrikka on tosiaan aivan ihania paikkoja matkustaa! Afrikka tosin nyt on niin laaja maanosa, että sinne mahtuu kaikenlaista, mutta todellakin on tutustumisen arvoinen maanosa. Toivottavasti löydätte kolmannen (kortillisen) tyypin mukaan Saksan roadtripille. 🙂

Vastaa
Laura/ My post-University life maaliskuu 31, 2016 at 09:53

Te ootte kyllä roadtrippaillut vaikka missä! Se on kyllä kivaa ja se auton antama vapaus on ihan mieletöntä! Voi mennä ja tulla miten haluaa! Mietin just itseasiassa että missäköhän sitä on tullut ajattua maailmalla mutta kaikki ne on ollut aika tavallisia kun on tullut roadtrippailtua Jenkeissä, Kanadassa ja Etelä-Afrikassa ainakin…Tosin ensimmäistä kertaa Kanadassa ajaessani vähän pelotti kun siellä oli niin "ison maailman" meininki ja olin vielä aika nuori ja tottunut vaan ajamaan Suomen pikkuteillä 😀

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 6, 2016 at 17:41

No siis minähän voin oikeastaan kehuskella olleeni vain pelkääjän paikalla. 😀 Mutta kartturihan on myös tosi tärkeä, eikö!? Luettelit oikein kivoja autoilumaita, eikä niissä ole mitään vähättelemistä! 🙂

Vastaa
Marre huhtikuu 1, 2016 at 02:43

Ihania kokemuksia 🙂 ainakin jälkikäteen.. Autoilu avartaa, niin sanoakseni 😉
Onneksi munkin mies on tottunut ajelemaan eri tilanteissa eli ei pelkää, mm Jakartan liikenne tuttu ja siellähän toimii se sääntö, että jos sinun auton nokka on pari senttiä edellä niin on etuajo-oikeus 😀 Joskun Italiassa hurja meno on kauhistuttanut, kun ajavat kun viimeistä päivää ja mun mies ei halua poiketa joukosta… Navigaattorikin on yllättänyt erikoisilla tienvalinnoillaan, mutta eihän siinä mitään, eteenpäin vain..

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 6, 2016 at 17:46

Huh, Jakarta on varmaan melkoinen paikka ajella! :O Voin todellakin uskoa, että tuo ensimmäisen etuajo-oikeus pätee siellä. Ja todellakin, maassa maan tavalla oltiin sitten Italiassa tai Indonesiassa. 😉

Vastaa
Elina huhtikuu 2, 2016 at 17:53

Sattuipas hauskaan väliin tää teksti, juuri pari tuntia sitten kävin jättämässä elämäni ensimmäisen vuokra-auton takaisin vuokraamolle 😀 Tää tulee kyllä tarpeeseen tulevaisuuden reissuja ajatellessa. Harmi muuten, että nuorelle kuljettajalle yleensä annetaan vaan niitä pikkuautoja, tuli huomattua ettei Smartcar ja Kreikan vuoret oikein sopineet yhteen!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 6, 2016 at 17:47

No olipa hyvä sattuma! 🙂 Tuota en muuten tiennytkään, että nuorelle kuskille ei anneta mitä autoa tahansa. Luulin vain, että se voi tulla kalliimmaksi.

Vastaa
Jenna huhtikuu 3, 2016 at 09:18

Te ootte kyllä ehtineet roadtrippailla 🙂 Tosi hyviä vinkkejä! Me ei olla oikein vielä sytytty tuohon vuokra-autoiluun, mutta tammikuun Geneven reissu sytytti kyllä kipinän tehdä pidempiä roadtrippejä. Haluaisin huristelemaan Toscanaan tai Itävaltaan 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 6, 2016 at 17:49

Eihän kaikkien tietenkään tarvitse ajella lomalla autolla. Onhan se julkisia käyttäminen ekologisempaa ja teillä nuo Aasian kohteet on olleetkin sellaisia, että varmaan julkiset on toimineet hyvin. Toscanassa tai Itävallassa autolla huristelu kuulostaisi kyllä omaankin korvaan oikein hyvältä. 🙂

Vastaa
Henna /suurin onni huhtikuu 3, 2016 at 21:44

Ihan oikeutetusti voit lunastaa matkabloggaajien road trip -kuninkuuden (tai oikeastaan kuningattaruuden) itsellesi tuolla määrällä! 40 maata autoillen todellakin on paljon! Sitä ehkä vähän sokaistuu näissä omissa puuhasteluissa ja näissä piireissä, mutta oikeasti harvempi on edes käynyt 40 maassa, saatika haaveillut vuokraavansa autoa niin monessa.

Mekin tykkäämme liikkua autolla, välillä omalla vuokra-autolla ja toisinaan meillä on ollut kuski, kuten muutaman kerran Afrikassa ja Intian vuoristossa. Intiassa en myöskään kuuna päivänä koskisi rattiin, ja se Ladakhin vuoristo oli kyllä oma kuvionsa vielä… siellä meillä muuten puhkesi rengas, jossain keskellä vuoria ja ei mitään, mutta onneksi oli se kuski mukana. Viimeksi olemme tainneet autoilla itse Etelä-Afrikassa ja Swasimaassa sekä Jordaniassa, mutta nyt on kohta edessä se Jenkkien länsirannikon road trip. Täytyypi laittaa tuo toinen osapuoli myös lukemaan vielä viimeiset vinkit täältä, sillä autoa ei ole vielä varattu!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 6, 2016 at 17:56

Hahah 😀 Ei tässä sentään mistään kilpailusta ole kyse. Ja siis määrä on meidän talouden yhteismäärä. Olen itse ollut mukana ehkä vaan 35 maassa ajelemassa. 🙂 On teilläkin noita hurjia kokemuksia kertynyt. Intian vuoristo ei tod kuulosta rentouttavalta paikalta ajella saatika vaihdella renkaita. Ulkopuolinen kuski on tosiaankin välillä oikein kiva vaihtoehto.

Aika hauskaa kyllä, että ollaan samaan aikaan Jenkeissä ajelemassa ympäriinsä. Teillä vaan on "vähän" pidempi reissu. *kadekadekade*

Vastaa
Anna | Muuttolintu.com huhtikuu 4, 2016 at 06:44

Vau vau vau mikä määrä road trippejä! Hyviä vinkkejä, täytyy pitää mielessä seuraavaa road trippiä varten, missä se sitten ikinä onkin. Ehdottomasti meidän suosikkitapa matkustaa! Haaveissa on lähivuosina Uusi-Seelanti, ja jonain päivänä Jenkkilä, ja Etelä-Amerikkaankin pitäisi päästä.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 6, 2016 at 18:06

Hyvät suunnitelmat teillä! Meilläkin on haaveissa Uusi-Seelanti, mutta saa nähdä onnistuuko se lähivuosina vai koska 😀 Mutta autolla ehdottomasti.

Vastaa
Nella huhtikuu 5, 2016 at 15:44

Onpa huikea kooste! Pakko korvamerkata talteen, sillä tässä on noviisille niin paljon uutta tietoa, etten osannut ajatellakaan. Ajattelin jossain vaiheessa tehdä kokoomasivun road trip -vinkeistä, joista linkkaisin muiden bloggareiden juttuihin krediittien kera (minulla kun on tästä niin vähän tietoa, mutta mun blogiin tullaan usein road trip -alkuisilla hakusanoilla), niin passaako linkittää tähän juttuun? 🙂

Uskon, että moni löytäisi sitä kautta tänne ja saisi iloa tästä hyödyllisestä jutusta. 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 6, 2016 at 18:09

Ihanaa, jos tästä löytyi sullekin (mikä noviisi?!) uutta infoa. 🙂 Ilman muuta saat linkittää!

Vastaa
Timo huhtikuu 6, 2016 at 18:58

Mainio artikkeli, moni asia tuntui tutulta ja hyviä uusia vinkkejä löytyi. Mulla on nyt ajettuna 24ssä maassa ja nyt 2kk Afrikan reissulla tapahtui ehkä eniten: Namibiassa meni hukkaan etupään rekkarikilpi ja vasta parin päivän päästä huomattiin se. Rajan ylitys meni sujuvasti ilman ja parikin kertaa poliisi pysäytti, muttei välittänyt asiasta. Hoitui sitten teettämällä itse 8€ hinnalla kilven. 🙂

Sakot viimeisenä päivänä liikennevaloissa vaihtui naispoliisille 5€-seteliin, kun rupesi kyselemään, että pitäiskö hänen sääliä meitä ja tarjotaanko kahvit siitä hyvästä.

Vastaa

Jätä Kommentti