Aika: 26.10.2015
Aika: 25.10.2016
Paikka: Kings Pool Camp, Linyanti, Botswana
Yhteistyössä Wilderness Safaris
– See more at:
http://www.vaihdavapaalle.fi/2016/01/iltasafari-ja-asiaa-luontovalokuvaukses.html?showComment=1453615580759#c3712680031080463146
Aika: 25.10.2016
Paikka: Kings Pool Camp, Linyanti, Botswana
Yhteistyössä Wilderness Safaris
– See more at:
http://www.vaihdavapaalle.fi/2016/01/iltasafari-ja-asiaa-luontovalokuvaukses.html?showComment=1453615580759#c3712680031080463146
Paikka: Kings Pool Camp, Linyanti, Botswana
Majoitus ja safarit yhteistyössä Wilderness Safaris
Tiedättehän sen lähdön hetken haikeuden? Kun olet paikassa, joka on tehnyt vaikutuksen. Majoituksessa, jonne haluaisit jäädä asumaan. Ympäristössä, jossa on taikaa. Sellainen lähdön hetken haikeus meitä ympäröi toisena Kings Poolin aamuna. Kaksi yötä tuntui aivan liian vähältä. Onneksi edessä oli kuitenkin vielä viimeinen safari.
Tomi oli herännyt jo reippaasti ennen minua. Hän oli sopinut Kings Poolin managerin kanssa aamuyön treffeistä. He lähtivät kahden amerikkalaisrouvan kanssa kuvaamaan milkywayta. Yön ollessa vielä musta, he olivat hypänneet safariautoon ja ajelleet parhaisiin asemiin odottamaan oikeaa hetkeä. Uskomatonta palvelua Kings Poolin managerilta.
Kävelimme aamun sarastaessa omasta luksusteltastamme yleiselle alueelle ja katselimme rauhallista jokimaisemaa. Oli aivan hiljaista satunnaisia virtahepojen ääntelyitä lukuunottamatta. Väistämättä sitä mietti milloin seuraavan kerran olisi yhtä hiljaista.
Saimme tänä aamuna safariauton jälleen kokonaan itsellemme. Goms lähti kyyditsemään meitä. Hän kertoi heti alkuun, että alueella oli havaittu jälkiä vieraasta villikoiralaumasta. Linyantin alueella elää viisi villikoiraa, jotka ovat sisaruksia. Nyt niiden reviirillä olisi tai oli ainakin ollut jälkien perusteella 17 villikoiran lauma. Ilmassa oli melkoista jännitystä, kun lähdimme jäljittämään tätä suurta laumaa. Kings Poolista matkaan lähti kolme eri safariautoa ja jokainen suuntasi hieman eri suunnalle, jotta koko alue pystyttäisiin haravoimaan.
Ensimmäinen sinä aamuna safarilla näkemämme eläin oli kirahvi ja heti perään toisen eläinlajin edustaja. Tämä kuva ei ole kummoinen kuvanlaadultaan, mutta halusin laittaa sen tämän toisen eläimen vuoksi. Löydätkö sen kuvasta?
Villikoirien jäljitys vei meidät alueelle, jossa emme olleet aiempina päivinä vielä käyneet. Ajoimme alla olevien kauniiden lintujen lisääntymisalueen ohitse. Parvi kirkkaan punavihreitä lintuja pyrähti lentoon ja laskeutui taas uudelleen alas. Katselimme aikamme ihastuksesta näitä kauniita lintuja. Osaako joku siellä ruudun toisella puolen nimetä tämän lintulajin? Minä kyllä kuulin oppaaltamme englanninkielisen nimen, mutta se taisi unohtui kolmen sekunnin jälkeen.
Ajelimme joenvartta pitkin. Edelleenkään ei näkynyt vilaustakaan villikoirista, mutta joessa oli lauma virtahepoja sulattelemassa yöllä syömäänsä ruokaa. Virtahevot kipuavat pimeän tullen vedestä ja voivat vaeltaa kilometritolkulla kuivalla maalla ruokaa etsien.
Näiden eriskummallisten eläinten kohdalla evoluutio tuntuu olevan vielä kesken. Ne ovat ikäänkuin vesieläimiä, mutta ne eivät osaa uida. Virtahepo liikkuu vedessä pohjaan vajoamalla ja kävelemällä pohjaa pitkin. Kuinka epäkäytännöllistä.
Eläinmaailmassa riittää kyllä ihmeteltävää. Näimme hieman vaikean näköisesti liikkuvan impalan. Sen vatsa pullotti siihen malliin, että pian maailmassa olisi yksi suurisilmäinen bambi lisää. Tiedustelin Gomsilta milloin impalat saavat vasansa ja vastaus oli kieltämättä yllättävä. Goms kertoi, että impalat ja monet muut saaliseläimet voivat itse päättää milloin ne synnyttävät. Nyt oli niin kuivaa, että hyvin pitkälle edenneestä raskaudesta huolimatta saaliseläimet kantoivat poikasiaan edelleen vatsassaan. Vasta ensimmäisen kunnon sateen jälkeen, kun ruoho alkaisi jälleen vihertää, Linyantin alueella nähtäisiin lukuisia eläinlapsia.
Kuivaa todella oli. Se tuntui vaikuttavan kaikkiin eläimiin. Paitsi saalistajiin. Leijonilla oli kirjaimellisesti kissanpäivät, kun saaliseläimet olivat heikosta ravinnon saatavuudesta johtuen heikossa kunnossa. Kohtasimme norsulauman ja jäimme katselemaan niitä. Pari norsua tuli aivan automme viereen syömään. Seurasimme miten ne keräsivät kärsillään kuiva lehtiä suuhunsa. Niissä ei ole paljoa ravintoa.
Villikoirat olivat ilmeisesti poistuneet jo alueelta. Kukaan oppaista ei löytänyt niitä. Sen sijaan naureskelimme jälleen paviaaneille sekä possuille ja ihastelimme pieniä puna-antilooppeja.
Tällä aamusafarilla jäi petoeläimet näkemättä, mutta emme me erityisen pettyneitä osanneet olla. Olimme saaneet kokea kahden vuorokauden aikana jo niin paljon. Kings Poolin leiriin palattuamme söimme runsaan aamupalan ja kävelimme viimeistä kertaa lyhyen matkan luksustelttamökillemme. Tiesimme tuolloin, että alla olevaa maisemaa tulisi ikävä ja nyt sen voi jo vahvistaa. Palaisin mielelläni koska tahansa Kings Pooliin. Kuin pisteenä iin päälle meidän ollessamme terassilla tuohon mökin edustalla olevaan puuhun lennähti kuningaskalastaja.
Puolen päivän aikaan olimme jälleen Linyantin airstripillä.
Willderness Air kuljetti meidät takaisin Kasaneen. Tällä kertaa vastassa oli hieman suurempi kone kuin tulomatkalla. Ei tätä 12-paikkaista Cessna Grand Caravania silti miksikään isoksi koneeksi voi vielä kutsua.
Paluulento sujui menomatkaa tasaisemmin, johtuen varmasti hieman isommasta koneesta. Ja liekö naispuolisella lentäjälläkin osuutta asiaan. 😉 Eläimiä ei koneesta valitettavasti tällä kertaa nähty, kuten menomatkalla. Sen sijaan ihmettelimme valtavan pitkiä, suoria linjoja Choben kansallispuistossa. Vieressämme istunut “perämies” huomasi ihmetyksemme ja kertoi niiden olevan palolinjoja, jotka estävät mahdollisen metsäpalon leviämisen.
Wilderness Safaris tekee hyvää
Alle tunnin lennon jälkeen olimme laskeutuneet Kasanen lentokentälle monta kokemusta rikkaampana kuin muutamaa päivää aiemmin. Wilderness Safaris tarjosi meille uskomattoman safarikokemuksen. Voin suositella heitä erittäin lämpimästi paitsi laadukkaiden safarien vuoksi, myös heidän tekemänsä hyväntekeväisyyden vuoksi. Heillä on jatkuvasti käynnissä useita projekteja liittyen sekä paikallisen eläinlajiston suojeluun että paikallisten ihmisten auttamiseksi ja kouluttamiseksi. Lisää tietoa aiheesta Wilderness Wildlife Trust ja Children in the Wilderness.
Vaikka Kings Poolin vierailu on blogissa nyt paketissa, Afrikka jutut jatkuvat. Luvassa vihdoin juttua Viktorian Putouksilta ja Hwangen kansallispuistosta Botswanasta.
Pysy mukana:
18 Kommenttia
Kurkistaako sieltä kolosta joku torahammas? 🙂
Luonto on kyllä toden totta ihmeellistä. Hassua olisi, jos itsekin voisi päättää, milloin synnyttää 😀
Oikein huomatti. Torahampainen tyyppihän sieltä kurkkii. 😀 Ei tosiaan mene ihmismaailmassa ihan niin, että voisi tuosta vain päättää milloin synnyttää! Siksi tuo tuntuukin niin hurjalta.
Mullakin pisti silmään tuo omasta synnytyksestä päättäminen! Enpä ole moisesta kuullutkaan. Luonto on ihmeellinen. 🙂
Ei oltu mekään kuultu. Luonto osaa yllättää!
Olipä jälleen mielenkiintoisia yksityiskohtia, niin kuvina kuin kerronassakin. Eläinten maailmaan tutustuminen on todella avartavaa. Kiitos jälleen <3!
Kiva kuulla! Itselleni nämä eläinjutut ovat aina niitä mielenkiintoisimpia, mutta tiedän, ettei ne ihan kaikkia jaksa kiinnostaa. 😀
Hah, voisipa tosiaan valita, milloin synnyttää! 😀 Aivan ihanalta on kuulostanut koko tämä Kings Pool – kokemus! Täytyy laittaa vinkki korvan taakse, kun (!) joskus Botswanaan palaamme. Tänään matkamessuilla tuli jotenkin kova kaipuu Afrikkaan, olin iloinen että Afrikka oli messuilla niin hyvin edustettuna. Ja pikkupumbako siellä kolossa kurkkii? 😀
Pumba oikein tunnistettu. 🙂 Kings Pool on kyllä mahtava paikka ja uskon muidenkin Wilderness Safarisin paikkojen olevan huippuja. Afrikkaan tulee kyllä helposti kaipuu. Onneksi meidän matkasta on niin vähän aikaa, ettei kuitenkaan ihan vielä. 😀
Voi pyhä jysäys!
Tämä jos joku saa aikaan paitsi järkyttävän matkakuumeen, myös sellaisen lievän (kamalan ison) kateuden, hyvässä tottakai! Ihan kaiken muun paitsi tuon pienkoneen osalta. 😛
Kaikki tämä on omallakin bucket listillä. Avaatko näitä kustannuksia jossain välissä? Pitäisi kerätä passelia matkakassaa kokoon ja miettiä mihin saumaan vetäisiä jonkun safarikierroksen. Niin pitkään se on ollut haaveena.
Norsut torahampaineen ja virtahevot vähän jänskää – miten lähelle ne päästetään?
Haha 😀 Minä olin menomatkalla ihan innoissani pienkonelennosta ja paluumatkalla hieman hirvitti, mutta se menikin sitten hyvin. Safareiden hinnoista, kustannuksista ja siitä mitä kaikkea niihin sisältyy sekä ei sisälly, on ollutkin tarkoitus kirjoitella jossain vaiheessa. Kirjo on aika suurta ja safarit voi toteuttaa edullisesti tai kalliisti.
Virtahepoja lähellä ei olla oltu, koska niitä harvemmin näkee maalla. Niihin käsittääkseni pidetään ihan reilu etäisyys, koska ne ovat tunnetusti hyvin aggressiivisia. Norsujen lähelle ei ajeta, mutta usein ne tulee oma-aloitteisesti ihan lähelle. Zimbabwen puolella yksi tuli ihan kosketusetäisyydelle. 🙂
Huikeata.
Niin oli! 😀
Afrikan eläimet on miulta vielä näkemättä, mies on käynyt useammalla safarilla, joutui virtahevon jahtaamaksikin. Näistä jutuista on kyllä noussut hirveä Afrikka-kuume. Ihan huikealta kuulostaa toi Kings Pool. Ja Pumbahan sieltä kurkistaa 😀
Hui kamala! En kyllä haluaisi joutua virtahevon jahtaamaksi! :O Mukka kiva kuulla, että vaikka lähipiirissä on ollut tuollainen kokemus, niin Afrikka-kuume nousee. Sillä maanosalla on ihan valtavasti annettavaa. Kings Pool on todella, todella upea paikka. Sille isot suositukset. Sen ainoa huono puoli on kallis hinta. 🙂
Teillä on kyllä hieno blogi ja kertakaikkisen upeita ja laadukkaita kuvia. Arvostan ja kunnioitan todella! Afrikka on houkutellut ja kutsunut minua tulisesti jo varmaan 15 vuotta. Olemme kuitenkin kiertäneet sitä kuin kissa kuumaa puuroa – vain muutamassa paikassa on tullut käytyä, mutta ne KUNNON paikat ja safarit on vielä unelmissa. Tosi hienoa, että teidän matkassa pääsi sinnekin kurkistamaan ja kasvattamaan Afrikkakuumetta entisestään. Pysytään taajuudella! Terveisin Ihmetysten maailman Karoliina
Voi kiitos! Mahtava kuulla, että tykkäät. 🙂 Nyt kannattaa sitten lopettaa Afrikan pohtiminen ja buukata reissu! Voin lämpimästi suositella Botswanaa ja Krugeria. Myös Hwange Zimbabwessa on hieno kansallispuisto ja siitä onkin tulossa juttua myöhemmin eli nämä safarijutut ei tosiaankaan ole vielä loppu! 😀
Hei olisiko lintu carmine bee-eater? Selasin noita Safarin omia kuvia ja siellä näkyi tuollainen nimi, mutta en ole ihan varma onko sama lintu. Googlaapa 🙂 -Janni
Ihana blogi täällä! Aivan uskomattomat reissukuumeet iski välittömästi niskaan! Jään seuraamaan!