Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Iltasafari ja asiaa luontovalokuvauksesta

Iltasafari ja asiaa luontovalokuvauksesta

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle tammikuu 16, 2016
Aika: 25.10.2016
Paikka: Kings Pool Camp, Linyanti, Botswana
Yhteistyössä Wilderness Safaris
Siinä missä aamusafarille herääminen ennen auringonnousua voi joskus tuntua hieman tuskaiselta, iltasafarille on aina ihanaa lähteä. Ei väsytä ja vatsassa on kutkuttava odotus siitä mitä tullaan näkemään. Kaikki on niin tuurista kiinni. Opas voi saada vihjeitä muilta oppailta radiopuhelimen välityksellä, mutta loppujen lopuksi kaikki on kiinni jopa sekunneista. Saatat ajella auton kyydissä tunnin näkemättä mitään, vaikka puoli minuuttia aiemmin tien on ylittänyt ties mitä eläinlaumoja. Joskus sitä vain on liikkeellä liian myöhään – tai liian aikaisin. Ajoitusta on mahdotonta ennustaa. Tällä iltasafarilla tuntui, että olimme joka paikassa väärään aikaan, toisin kuin esim. Zimbabwessa, jossa meillä kävi ensimmäisen iltasafarin aikana uskomaton tuuri kerta toisensa jälkeen. Siitä kuitenkin toisella kertaa. 
Olimme saaneet takapenkille seuraa. Aiemmin päivällä Kings Pooliin oli saapunut uusi pariskunta. Mies oli ihastunut minun jo blogissa aiemmin hehkuttamaan luksustelttaan sen verran reippaasti, että hän oli päättänut skipata safariosuuden kokonaan ja viettää illan nauttien luksusmajoituksesta. Selvisi, että taaksemme istunut nuori nainen oli brittiläinen matkailutoimittaja. He olivat valokuvaajamiehensä kanssa käyneet jo muutamalla muullakin Wilderness Safarin safarilodgella ja Kings Pool oli kuulema majoituksen suhteen heittämällä aivan ylivoimainen. Sitä ei ollut lainkaan vaikeaa uskoa. Toisaalta kuuntelimme hieman kateellisena kuinka hän kertoi Okavango Deltan alueella nähneensä yhden safarin aikana neljä leopardia. Huh. Okavangolle on vielä joku päivä päästävä.
Me sen sijaan köröttelimme eteenpäin näkemättä mitään. Jopa impalat, joita yleensä näkee kyllästymiseen saakka, piileskelivät katseiltamme. Onneksi aika kului rupatellessa. Kunnes sitten yhtäkkiä pusikossa näkyi liikettä. Hyeena kurkki pensaiden takaa meitä epäluuloisesti. Pian se jo säntäsikin auton edestä ohitse ja katosi puiden suojaan. Se oli niin aran oloinen, ettei tullut mieleenkään, että sen perässä olisi ajettu samalla tavalla kuin olimme seuranneet leopardia edellisenä iltana. Annoimme hyeenan mennä menojansa ja toivoimme näkevämme jotain muita eläimiä, jotka malttaisivat jäädä kuvattavaksi.
Kaikilla tuntui kuitenkin olevan sinä iltana kiire.

Valokuvaus safareilla

Lähes jokainen, joka safarille lähtee, haluaa ikuistaa näkemänsä eläimet digitaalisiksi muistoiksi, paperisiksi kuviksi tai ehkä jopa tauluiksi olohuoneen seinälle. Meiltä on moneen otteeseen kysytty miten nenä kiinni eläimessä olemme oikein olleet, kun näytän lähikuvaa esim. leopardista. Totuushan on kuitenkin se, että monesti eläimet ovat kaukana, kuten vesiantiloopit alla olevassa kuvassa. Tältä etäisyydeltä ylempi kuva on kuitenkin otettu.
Safarille on siis hyvä varata riittävästi zoomia. Meillä oli mukana kaksi Canonin järjestelmäkameraa, 60D ja uudempi 70D (lainakamera). Molemmissa on nopea sarjakuvaus, joka on nopeasti liikkuvia eläimiä kuvatessa erinomainen ominaisuus. Hyvä runko on tärkeä, mutta sitäkin tärkeämpää on kunnon objektiivi. Meillä mukana reissuilla on kulkenut jo useamman vuoden Canonin 100-400mm linssi ja sillä on otettu suurin osa tässä blogissa näkyvistä eläinkuvista. Linssi on kaukana valovoimaisesta, mutta lähelle sen kanssa pääsee. Silti sekin tuntuu joskus liian lyhyeltä ja extenderiä (tuplaa zoomin) on tullut mietittyä. Painonsa puolesta 100-400 mm objektiivi ei ole mitään reppureissukamaa (painaa yli kilon), mutta meidän matkustustyyliin se sopii – etenkin kun Tomi on se, joka kamerareppua kantaa.
Wilderness Safarilla valokuvaus oli otettu erinomaisesti huomioon. Autoista löytyi kameroille pehmeät “jalustat” (bean bag), joihin raskaat linssit pystyi tukemaan. Oppaamme kyseli säännöllisesti onko juuri tässä hyvä kuvauspaikka ja tuleeko valo hyvin. Tätä ei todellakaan kaikkialla oteta huomioon.
Yllä näkyvän ja mainitun 100-400 mm linssin lisäksi meillä oli matkassa mukana laajakulma sekä kiinteitä linssejä; 24 mm, 40 mm ja 50 mm. Nämä kaikki jälkimmäiset ovat safarilla melko turhia suurinta osaa eläimiä kuvatessa. Norsun kokoisten eläinten kohdalla niistä alkaa olla iloa ja toki silloin, kun haluaa maisemakuvia. Enemmän iloa olisi kuitenkin ollut yhdestä linssistä, jossa olisi ollut laaja polttoväli ja paljon zoomia. Esim. 18-200 mm linssistä olisi ollut jo paljon iloa 100-400 mm rinnalle. 
Nämä kotka- ja paviaanikuvat olisivat jääneet ottamatta ilman kunnon zoomia.
Jotta sai ikuistettua hieman myös sitä miltä Linyantin alueella näyttää, oli kuitenkin kiva, että matkassa oli toinenkin kamera ja siinä eri objektiivit.
Kings Poolin muilla vierailla näkyi olevan kameroita ja linssejä laidasta laitaan. Häämatkalaiset olivat liikkeellä pikkupokkarin kanssa, samoin eräs amerikkalaisrouva. Toinen, itseään lintubongariksi nimittävä jenkkirouva taas oli saapunut paikalle kolmen kameran sekä, 200 mm, 400 mm ja 600 mm kiinteiden putkien kanssa. Niitä hän jakeli sekä ystävättärelleen että oppaalle käytettäväksi, kun kohdalle sattui jotain erityisen kiinnostavaa.
Mutta jos mietit voiko safarille lähteä ilman valtavaa kameravarustusta, niin voi, ilman muuta. Henkilökohtaiseen muistiin tallentuvat kuvat ovat kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät ja joskus on ihanaa vain nauttia eläinten katselusta, eikä räpsiä minuutissa sataa kuvaa. Toiset eläimet tulevat myös sen verran lähelle, että ihan kännykkäkamerakin riittää.

Norsut ja leijonat

Alkoi jo hämärtää, emmekä olleet nähneet sorkkajalkaisia, apinoita ja kotkia kummempia eläimiä. (Huomaatteko miten vaativaksi sitä tulee?!) Oppaamme Goms vei meidät katsomaan vieläkö aamulla näkemämme leijonat olisivat samassa paikassa kuin aamulla. Kyllähän ne olivat, mutta tulimme paikalle juuri, kun niitä häädettiin pois kyseiseltä paikalta. Lauma norsuja oli ylittänyt joen ja antoivat leijonille lähtopassit. Ihan vain siitä syystä, että halusivat kulkea niiden ohitse. 
Norsut tuntuvat vihaavan leijonia. Ne kuulema häätävät leijonat matkoihinsa yleensä aina, jos näkevät niitä lähettyvillä. Ensimmäistä kertaa pääsimme todistamaan tätä omin silmin. Valitettavasti liikkeellä olevasta autosta ei saanut tilanteesta kuvia iltahämärällä, mutta olihan se melkoisen näköistä, kun lauma norsuja jahtaa takaa neljää isoa urosleijonaa. Kun tilanne oli ohi, ohitimme viimeisen vedessä juomassa olevan norsun ja ajoimme leijonien luokse.
Kyydissä mukana ollut toimittaja oli jo aiemmin kertonut pelkäävänsä leijonia. Hän kertoi kuulleensa liikaa kauhutarinoita leijonista safarilla ja pyysi oppaaltamme, ettei hän veisi meitä liian lähelle leijonia. Jäimme ehkä noin 20 metrin päähän, joka sekin tuntui olevan toimittajalle hieman liikaa.
Yritin nyt jälkikäteen googlettaa ovatko leijonat hyökänneet usein safariautojen, tai siis kyydissä olleiden ihmisten kimppuun, mutten löytänyt yhtään tapausta, jossa kyse olisi ollut vapaana elävistä leijonista. Kieltämättä tuolla keskellä ei mitään, yhden henkilön panikoidessa leijonista, sitä hetkiseksi pysähtyi kuitenkin miettimään mitä jos. Lähistöllä ei ollut muita autoja ja lähimpään sairaalaan pääsemiseksi vaadittaisiin helikopterikuljetus. Me neljä ihmistä olimme avonaisessa autossa, jonne hyppääminen ei olisi täyskasvuiselta leijonalta temppu eikä mikään. Olisimme helppoakin helpompaa saalista.
Mutta leijonat eivät hyökkää safariauton kimppuun. Ne näkevät auton vain yhtenä suurena objektina, jonain aivan liian suurena niiden saaliiksi. Saimme katsella niitä rauhassa. Ne venyttelivät ja painivat hetken keskenään. Leikkiviä leijonia katselisi vaikka kuinka kauan. Valitettavasti valo ei ollut puolellamme ja pimeys nielaisi pedot pian näkymättömiin. Oli aika suunnata takaisin leiriin.

Yhteisillallinen

Safarilodgeissa suositaan yhteisillallisia. Mikäs sen mukavampaa safarikierrosten jälkeen kuin kokoontua yhteen isolla porukalla ja kerrata mitä kukakin on nähnyt päivän aikana. Samalla viini virtaa ja listalta sai valita mieleisensä annoksen. Valikoimaa ei ollut valtaisasti, mutta runsaasti siihen nähden, että illallista nauttimassa keskellä erämaata oli alle 20 henkeä. Yksi pariskunta oli toivonut yksityistä illallista ja söi omassa pöydässään. Me muut vietimme mukavat pari tuntia nauttien hyvästä ruoasta, viinistä ja safaritarinoista. Tuli siinä keskusteltua hieman maailmantilanteesta ja politiikastakin. Kansainvälisessä porukassa on aina virkistävää kuulla miten kukakin asiat näkee.
Illallisen jälkeen oppaat ja paikan manageri saattoi vieraat omiin luksustelttoihinsa. Meidän iltamme huipentui vielä siihen, että tuijottelimme taskulampun valossa nukkuvaa villisikaa (pumbaa!), samalla kun teknisesti ottaen seisoimme sen päällä. Torahampainen possu oli lähes kesy ja oli jo vuosia nukkunut ravintolasta teltoille kulkevan kävelysillan alla. Se ei vaivautunut edes raottamaan silmiään, kun hihittelimme sen nukkumapaikalle.
Olipas taas yksi melkoinen reissupäivä!
Pysy mukana:

Katso myös nämä

23 Kommenttia

Matkatar tammikuu 16, 2016 at 17:39

Vau ihana reissupäivä teillä taas ollut ja upeita kuvia, näitä on aina niin kiva katsella. Oli myös mielenkiintoista lukea teidän kameravarustuksesta. Kiva kun olette molemmat innostuneet kuvaamisesta, meillä mies ei yhtään eikä siten suostu kantamaankaan mitään objektiiveja ym. Hyvin näyttää onnistuvat käsivaralta muuten kuva vaikka kroppaakin noin paljon! 😀

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 17, 2016 at 09:53

Me ollaan kyllä molemmat kiinnostuttu kuvaamisesta. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen, että ollaan tässä pari viime päivää kiistelty siitä mikä kamera tilataan ennen seuraavaa matkaa, koska molemmilla on omat mieltymyksensä. 😀 Tuota ensimmäistä kuvaa ei siis ole kropattu, vaan se on otettu tuolla 100-400 mm putkella, kun taas se kuva, jossa vesiantiloopit näkyy kaukana, on otettu varmaan 40 mm linssillä.

Vastaa
Maarit tammikuu 16, 2016 at 20:25

Tää oli kiva postaus! Voit vaan arvata miten paljon ollaan pohdittu nyt noita kamerajuttuja. En oikein tiedä riittääkö mun 70-300mm tuonne reissuun, eli pitää varmaan miettiä kaluston uusintaa. Haluaisin myös videota päästä kuvaamaan! Ollaan vielä molemmat sellaisia, että halutaan itse kuvata, niin on oltava molemmilla omat. 😀 Olipa ärjy ilme tuolla jellonalla, ei se sinänsä ole ihme, että se saattaa vähän avonaisessa autossa pelottaa mennä lähelle petoja.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 17, 2016 at 09:56

No ihan varmasti ootte pohtinut ja veikkaan, että tuutte vielä pohtimaan moneen otteeseen. 😀 70-300mm on ihan jees, mutta ihan varmasti toisissa tilanteissa sekin tuntuu liian lyhyeltä. Tuo leijonan ärjy ilme taisi tulla oikeasti haukotuksen yhteydessä eli ei se edes ollut ollenkaan ärjyllä tuulella, kunhan näyttää vaan. 😀

Vastaa
Ansku BCN tammikuu 17, 2016 at 09:00

Upeita kuvia! Minua harmittaa suunnattomasti, että aikoinaan, kun olin safarilla, minulla oli vain surkea pokkari mukana. Aika lähelle eläimiä kuitenkin pääsimme (olin Masai Marassa ja lähimmät norsut ja leijonat tulivat kolmen metrin päähän) ja muutama ihan kiva räpsy tuli kuitenkin otettua, muistoksi.

Toivoin tänä jouluna joulupukilta kunnon telelinssiä, mutta pukin apulainen rikkoi itsensä marraskuun lopulla ja niinpä joululahjat jäi saamatta. Ensi jouluna sitten, jos olen kilttinä ;).

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 17, 2016 at 18:57

Kiitos! Seuraavalle safarille sitten järkkäri ja zoomia mukaan. 🙂 Hyvä, että joitain kivoja kuvamuistoja sait ikuistettua. Mekin oltiin monessa paikassa tosi lähellä juurikin norsuja ja leijonia, mutta muut eläimet oli kauempana.

Vastaa
Mika / Lähtöportti tammikuu 17, 2016 at 09:07

Varmasti melkoinen päivä! Olen ihaillut teidän eläinkuvia, joten kiitos kun kerroit miten ja millä kalustolla niitä on otettu. Olen itse tykästynyt 18-200 mm linssiin. Sillä on pärjännyt matkoilla aika hyvin, kun en halua ylimääräistä kannettavaa. Mutta jos joskus safarille pääsen, niin sitten täytyy etsiä parempaa zoomia.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 17, 2016 at 19:08

Ryhdyn itsekin kallistumaan sen kannalle, että voisin investoida 18-200 mm linssiin, koska onhan se objektiivien vaihtelu hieman ärsyttävää ja joskus voi mennä hyviä kuvatilaisuuksia ohi sen vuoksi, ettei ole oikeaa linssiä. Kiva kuulla, että olet tykännyt tuosta linssistä ja kuvasikin näyttää oikein hienoilta. 🙂

Vastaa
Katinka tammikuu 17, 2016 at 09:56

Ihania kuvia ja tunnelmia jälleen. Ja erityis kiitos kamerakaluston ja kuvaamisen esittelystä. Minulla on myös EOS 70D ja tuo 100-400 objektiivi ja tykkään niistä molemmista tosi paljon. Lisäksi omistan 70-300DO objektiivin joka on ollut huippu reissukaveri sillä se menee pieneen tilaa (painaa kylläkin ihan tarpeeksi). Voi, niin kovasti tekee safarille mieli, että pitää kyllä joskus elämässä päästä =D.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 17, 2016 at 19:13

Kiitos ja eipä kestä! Hyvä kamera+linssisetti sullakin siis käytössä. 🙂 Mun on pitänyt jo pidemmän aikaan kirjoitella kamerakalustosta ja nyt tuntui olevan sille sopiva aika. Päivitetään kyllä varmasti vielä tämän vuoden puolella 7D mark II:seen.

Ehdottomasti safarille joku päivä! Se on niin parasta. 🙂

Vastaa
Maija/Taajamafarmari tammikuu 17, 2016 at 14:13

Sun postaukset on kyllä niin ammattitaitoisia että näitä on tosi kiva lukea vaikka tuskin olen koskaan sen tilanteen edessä että alan miettiä mitä kamerasälää tarvitsen safarilla. 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 17, 2016 at 19:16

Voi kiitos paljon! 🙂 Ammattimaisuudesta en niin tiedä, mutta yritän tehdä parhaani, että jutut olisi perusteellisia. Kamerajuttujen kohdalla se ei sinänsä ole varmasti edes mahdollista, kun tiedän edelleen aika vähän kameroista ja kuvaamisesta, mutta opettelen lisää. 🙂

Vastaa
Nunu tammikuu 17, 2016 at 14:43

Vau, nämä olivat ihan mielettömiä kuvia!!! Leijonat ja norsut = <3 Oli myös kiva lukea kamera-asiaa, itselläni kun olisi toiveissa kunnon zoomi, tosin toistaiseksi ihan kotimaan lintu- ja eläinkuvailuun. Oih, tuo reissunne on niin ihanan kuuloinen…!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 17, 2016 at 19:21

Kiitos. 🙂 Reissu oli kyllä ihan mieletön ja hyvä jos postauksesta oli jotain iloa! Kotimaan lintu- ja eläinkuvailu ei kyllä ole yhtään sen väheksyttävämpää kuin Afrikan safarilla kuvailu. 🙂

Vastaa
Elina tammikuu 20, 2016 at 17:36

Komppaan ihan kaikkia muita, oon jo jonkun aikaa seurannut sua Instagramissakin ja sun kuvat on aivan mahtavia! Kiva lukee tämän takia kuvausasiaa eli ehdottomasti kannattaa kirjoitella sitäkin lisää tulevaisuudessa. Sain jouluksi pitkän haaveilemisen jälkeen peilittömän järkkärin jota yritän opetella käyttämään ja samalla saada selvää kameraslangista, joten auttaa paljon lukea sellaisten ihmisten tekstejä jotka tietävät asiasta jotain. Käytössä mulla ei ole kuin yksi linssi joka ei zoomaa sitten lainkaan että sellanen jättiputki olis varmaan seuraavaksi hankinnassa… Kunhan oppii tuon kameran perustoiminnot 😀

Aika rauhallisia tuntuvat olevan muuten nuo safarin eläimet. Onkohan se sen takia että ovat niin tottuneet safarikävijöihin, vai vaan siksi etteivät osaa pelätä autoja ja ihmisiä?

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 20, 2016 at 18:30

Kiitos Elina! Olipa kiva kommentti. 🙂 Kamera-asiantuntija en ole, mutta jotain on tullut matkan varrella opeteltua. Jättiputki on oikein hyvä, jos kuvaa kaukana olevia kohteita, kuten eläimiä, mutta maisemia sillä ei sitten kuvatakaan ollenkaan eli sitten saa aina vaihdella linssejä. Toivottavasti löydät sun käyttötarkoitukseen sopivan objektiivin.

Todennäköisesti näissä suosittujen safaripaikkojen lähistöllä asustelevat eläimet ovat tottuneet autojen läheisyyteen. Kun ne ovat huomanneet, ettei autoista ja ihmisistä kyydissä, ole mitään uhkaa, ne eivät pakene.

Vastaa
Sirpa Torkkeli tammikuu 23, 2016 at 15:33

Hieno blogi!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 24, 2016 at 06:06

Kiitos! 🙂

Vastaa
seita tammikuu 28, 2016 at 14:04

Miten on, vaihdatko objektiiveja ollessasi safarilla? Eikö siellä kuitenkin ole paljon hiekkapölyä ilmassa joka menee kennolle kun objektiivia vaihtaa.
Kerrassaan upeita kuvia blogissasi ja viihtyttävää tarinointia. Kiitos.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 29, 2016 at 19:26

Kiitos Seita! Tuo 100-400mm meillä on aina kiinni toisessa kamerassa. Sitä ei juurikaan vaihdeta, mutta muita linssejä olen kyllä vaihdellut hiekkapölystä huolimatta. Kun auto on hetken ollut paikallaan, pahin pöly (jota ei silmin edes näe) laantuu. Päivän päätteeksi on kyllä kamerat ihan pölyssä. Pahinta on kuitenkin ollut Alaskassa Denalin kansallispuistossa. Siellä tuli kääräistyä kamerat välillä huivin sisään suojaan, eikä olisi todellakaan tullut mieleenkään vaihtaa objektiiveja.

Vastaa
Ihmettelijä tammikuu 28, 2016 at 16:46

Ah, miten upeita kuvia taaas! Kiva kun kerroitte kuvausvälineistöstänne, vaikka se hyväntahtoista kateutta aiheuttaakin. 😉 Tiedän niin sen tuskastuttavan tunteen kun putkien pituus ja valovoima ei millään riitä. Ja sitten ne romut painavatkin vielä pirusti. 😀 Oma 8 v vanha aloittelijan järkkärini alkaa olla auttamatta entinen (ainakin suljin alkaa prakata eikä sitä kuulemma kannata enää korjata) ja uuteen, parempaan täytyisi raaskia laittaa kunnolla rahaa. Lisäksi tuollaiselle safarille pitäisi aivan ehdottomasti saada mukaan – edes lainaan – kunnon pitkä putki.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 29, 2016 at 19:30

Kiitos. 🙂 Kahdeksan vuotta alkaa olla kyllä jo kunnioitettava ikä kameralle. Riippuu toki siitäkin kuinka paljon sillä on kuvattu. Valovoima maksaa aivan tuhottomasti, eikä siihen oikein ole näillä harrastelijan budjeteilla varaa, jos haluaa samaan aikaan paljon zoomia.

Vastaa
Suvi tammikuu 30, 2016 at 13:47

Minäkin tilaisin varmasti tuon 7D mkII jos näin upeita kuvausmahdollisuuksia olisi tarjolla. Itse tilasin tuon Canonin 55-250mm f/4-5.6 IS STM zoomin ja se on kyllä hyvä piirroltaan, valovoima toki jättää toivomisen varaa. Seuraavaksi ajattelin ostaa joko sigman tai tamronin 150-600mm supertelen joka croppikennossa on jo melkoinen. Hyvässä valossa silläkin saa upeita kuvia. 7D:n kaveriksi olisi varmaan kelpo peli 🙂

Vastaa

Jätä Kommentti