Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Luoteja varten kasvatetut

Luoteja varten kasvatetut

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle tammikuu 5, 2016
Ajatus leijonanpennun silittämisestä ja sen kanssa leikkimisestä on monen mielestä valloittava. Niin läheinen kontakti vaaralliseksi mielletyn villieläimen kanssa on harvinaista ja kiehtovaa. On helppoa innostua kun kuulee tämän olevan mahdollista Etelä-Afrikassa joko päivävierailun tai vapaaehtoistyön merkeissä pidempiaikaisesti. Maasta löytyy useita kaupallisia eläinpuistoja, joissa turisti pääsee maksua vastaan kosketuksiin leijonanpentujen kanssa. Vapaaehtoiset puolestaan voivat hoitaa pitkiäkin aikoja leijonanpentuja eläinsuojelun nimissä. 
Mutta mitä tämän kaiken takana on?

Niin paljon ikäviä asioita, ettei perusturisti osaa tulla ajatelleeksi sellaisen olevan edes mahdollista.

Tarhatun
leijonan metsästystä

Englanninkieleen, ja erityisesti Afrikan englantiin, on muodostunut termi canned lion hunting. Canned tarkoitaa purkitettua. Vapaasti suomennettuna termi voitaneen kuitenkin kääntää tarhatun leijonan metsästykseksi.  Tämä tarkoittaa metsästystä, jossa eläimen pako on estetty fyysisesti esimerkiksi aidalla tai henkisesti siten, että eläin on tottunut ihmisiin, eikä osaa sen vuoksi lähteä karkuun. Toinen määritelmä on, että metsästäjä voi olla varma, että alueella, johon hänet tuodaan, on saalis valmiina. Se voi olla tuotu alueelle edellisenä päivänä, olla huumattu tai houkuteltu / pidetty paikallaan raadon avulla.
Mistä nämä leijonat sitten ilmestyvät aidatuille alueille metsästettäväksi? Etelä-Afrikassa on neljä kertaa enemmän leijonia vankeudessa kuin vapaudessa. Neljä kertaa enemmän. Iso osa näistä vangittuna elävistä leijonista on osa metsästysbisnestä. Ne elävät pienissä tarhoissa. Niiden kasvattajat odottavat, että ne saavuttavat täysikasvuisuuden rajapyykin, jolloin ne ovat valmiita “metsästettäviksi”. Heittomerkit sen vuoksi, että tässä kohtaa sana metsästys on kyseenalainen. Teloitus olisi kuvaavampi sana, koska leijonalla ei ole minkäänlaisia selvitymismahdollisuuksia, eikä se osaa pelätä ampujaansa.

Mutta miten leijonanpentujen silitys liittyy tähän kaikkeen?

Etelä-Afrikassa on yli 200 leijonankasvattajaa, jotka kutsuvat itseään farmareiksi. Metsästysbisnekseen syntyvän leijonan elämänkulku noudattaa suunnilleen seuraavaa kaavaa:
  1. Syntymä. Pennut otetaan pois emoltaan noin 3-10 päivän ikäisenä. Mitä aiemmin sen parempi. Tähän on kaksi syytä. Mitä aiemmin pennut viedään eläinpuistoon silitettäväksi ja ruokittavaksi, sitä enemmän niistä saadaan rahaa. Toiseksi mitä aiemmin pennut otetaan emoltaan, sitä nopeammin se voidaan saattaa uudelleen kantavaksi. 

  2. Turistien ilona. Pennut viedään eläinpuistoon, jossa vapaaehtoiset uskovat tekevänsä tärkeää eläinsuojelutyötä ja maksavat siitä, että pääsevät hoivaamaan emonsa menettänyttä leijonapentuetta. Pentuja pulloruokitaan, mutta usein ne jäävät aliravituiksi ilman emon maitoa. Turistit pääsevät kosketuksiin pentujen kanssa, koska he ovat valmiit maksamaan saadakseen leikkiä pentujen kanssa ja saadakseen valokuvan itsestään leijonanpennun kanssa.
  3.  Kävely leijonien kanssa. Ympäri Etelä-Afrikkaa, ja myös joissain naapurimaissa on mahdollista osallistua “walk with lions” -kävelyille. Nuoret leijonat, jotka ovat nyt kasvaneet niin suuriksi, ettei turisteja voida enää päästää silittelemään niitä, opetetaan nyt kävelemään ihmisten kanssa. Näin turistit voivat päästä kokemaan jotain aivan erityistä, kun he kävelevät oppaan johdolla, yleensä kahden tai kolmen nuoren leijonan kanssa ilman, että ihmisten ja leijonien välissä on aitaa.
  4. Kuolema / lisääntymiskone. Kun leijonat ovat kasvaneet
    täysikasvuisiksi, niitä ei yleensä voi enää kävelyttää turistien kanssa.
    Silloin urosleijonat siirtyvät tarhalle odottamaan metsästystä ja
    naaraat astutetaan niiden saavutettua sukukypsyyden. Metsästäjä haluaa
    yleensä trofeen eli eläimen pään täytettynä metsästyssaaliikseen. Naaraat
    eivät ole haluttuja, vaan eniten halutaan ampua uroksia, joilla on
    komea harja. Tästä johtuen osa naaraista saatetaan tappaa jo pentuina.

Tappamista huvin vuoksi

Metsästys on tapahtunut perinteisesti lihan ja lämmön vuoksi. Ihminen on metsästänyt, koska on haluttu ravintoa ja vaatetusta. Saalista on jäljitetty jopa päiväkausia ja usein se on päässyt karkuun. Tarhatun leijonan teloittamisella ei ole mitään tekemistä tälläisen metsästyksen kanssa. Niin sanottu metsästäjä tulee yleensä ulkomailta, maksaa paikasta ja leijonasta riippuen 10 000 – 30 000 dollaria. Hän ajaa autolla alueelle, jonne leijona on viety aiemmin. Metsästäjä ampuu aidatulla alueella olevan puolikesyn eläimen, joka saattaa olla syömässä, jotta se pysyisi paikallaan ampumisen ajan.

Niin sanottu metsästäjä ei tapa leijonaa syödäkseen. Leijonan lihaa ei syödä. Se kuolee ainoastaan, koska epävarmat miehet (joskus myös naiset) haluavat kohottaa itsetuntoaan tappamalla raukkamaisella tavalla “viidakon kuninkaan”. Viimeisen kuuden vuoden aikana pelkästään amerikkalaiset ovat kohottaneet itsetuntoaan ainakin 2500 leijonan edestä. Lisäksi leijonia käy ampumassa niin eurooppalaiset kuin venäläisetkin.

Emme me suomalaiset sädekehää pääse kiillottelemaan. Jahtimatkat järjestää metsästysmatkoja Afrikkaan ja heidän kauttaan on mahdollista päästä ampumaan myös leijonia, kuten mitä tahansa muitakin eläimiä. Niin sanottuja yleisiä saaliseläimiä voi ostaa nippuhintaan ammuttavaksi, ja jos nyt matkalla tulee vastaan paviaani, vervettiapina tai sakaali, sellaisen voi täräyttää kuoliaaksi ihan ilman erillistä maksua. 

Mutta mitä tekevät aasialaiset?

Kiinalaiset haluavat leijonien luut

Tiikerien luista on perinteisesti valmistettu Kiinassa tiikerinluuviiniä. Lisäksi luista tehdyn aineen uskotaan parantavan sairauksia. Mutta tiikerit on metsästetty Aasian viidakoista sukupuuttoon. Nyt kiinalaiset ovat siirtyneet leijoniin. Kymmeniä tuhansia leijonan tappamisesta maksanut trofeen metsästäjä haluaa kuolleesta leijonasta itselleen yleensä vain pään. Loppuosasta myydään luut kiinalaisille.

Leijonakanta supistuu

Vuonna 1964 leijonia oli 450 000. Vuonna 2014 niitä oli enää 20 000. Luvut ovat puistattavia. Keski- ja Länsi-Afrikan leijonat ovat pääsemässä uhanalaisten listalle, mutta Etelä-Afrikan leijonat eivät. Tarhattujen leijonien metsästystä puoltavat ihmiset perustelevat bisnestä sillä, että he ylläpitävät toiminnallaan leijonakantaa. Tämä on tavallaan totta, mutta valitettavasti tarhatut leijonat ovat usein sisäsiittoisia, eikä toiminta muutenkaan ole eettisesti kestävällä pohjalla. Toimintaa puolletaan myös sen työllistävällä vaikutuksella, mutta valokuvaussafarien voidaan laskea olevan kokonaisuudessaan kannattavampaa. Kenia kielsi metsästyksen jo 30 vuotta sitten ja turismi kukoistaa maassa. Etelä-Afrikka sen sijaan tunnetaan metsästysmaana.

Vältä leijonanpentujen silittelyä

Melko harvassa ovat (toivottavasti) ne suomalaiset turistit, jotka haluaisivat ampua leijonan. Haluan ainakin uskoa, että enemmän on meitä eläinrakkaita ihmisiä. Tällöin suurempana riskinä on tukea tietämättömyyttään erittäin kyseenalaista leijonanmetsästysbisnestä maksamalla rahaa päästäkseen ihastelemaan ja silittelemään suloisia leijonanpentuja. Se mitä todellisuudessa toiminnan takana on, ei yleensä tule esille. Sillä jos se tulisi, turistien rahavirrat tyrehtyisivät. Sen sijaan pentujen kerrotaan olevan orpoja ja odottavan pääsyä villieläinkeskukseen tai ulkomaille eläintarhaan. Vaikka tämä pitäisikin paikkansa, lukuisten ihmisten kanssa tekemisissä olemisen on todettu olevan leijonanpennuille hyvin stressaavaa ja aiheuttavan niille muun muassa ripulia sekä muita ongelmia. Leijonanpennun paikka ei ole olla turistien silitettävänä, oli sen tulevaisuus missä tahansa.

Vapaaehtoistyö leijonien parissa


Vapaaehtoiset maksavat useissa paikoissa noin 1200 USD viikosta saadakseen työskennellä erilaisten leijonien “suojeluprojektien” parissa ja hoitaa samalla leijonanpentuja. Näitä paikkoja on helppo löytää ja niitä on paljon. Valitettavasti useat vapaaehtoiset ovat vasta tuhansia dollareita maksettuaan ymmärtäneet rahoittaneensa tarhattujen leijonien metsästystä. He ovat ihmetelleet mistä pentuja tulee niin paljon ja mihin ne katoavat sen jälkeen, kun ovat liian suuria käsin ruokittaviksi.

Toisinaan kerrotaan leijonia kuntoutettavan, jotte ne voidaan vapauttaa luontoon. Yhtään vankeudessa syntynyttä leijonaa ei ole koskaan päästetty vapaaksi Etelä-Afrikassa, eikä sitä toivota tapahtuvankaan. Lue eettisesti kestävästä villieläinten parissa vapaaehtoisena työskentelemisestä kirjoittamani haastattelu ja lisää vaihtoehtoja löydät täältä.

Cecil leijonan kuolema laukaisi some-raivon

Heinäkuussa 2015 Zimbabwen Hwangen kansallispuiston tunnettu Cecil leijona tapettiin amerikkalaisen hammaslääkärin toimesta. Tämä käynnisti valtaisan some-raivon. Sen seurauksena ainakin 40 lentoyhtiötä on kieltäytynyt kuljettamasta trofeita enää lennoillaan. Toivottavasti tulevaisuudessa kaikki lentoyhtiöt allekirjoittaisivat saman sopimuksen.

On myös toivottava, että jossain vaiheessa kasvaa sukupolvi, joka ei enää halua ampua kissapetoja huvin vuoksi. On helppo ymmärtää, että ihmiset haluavat leikkiä leijonan pentujen kanssa, koska se on niin houkuttelevaa. Mutta silittäisitkö pentua, jos tietäisit rahojesi valuvan leijonanmetsästysbisnekselle? Levitetään yhdessä tietoutta asiasta näiden upeiden eläinten puolesta. Tässä muistilista:

  • Älä silitä / leiki / kuvauta itseäsi leijonanpentujen kanssa.
  • Älä osallistu “walk with lions” -safareille.
  • Vieraile mieluummin kansallispuistossa kuin kaupallisissa villieläinpuistossa.
  • Niin ja sanotaan nyt vielä se, jonka luulisi olevan itsestäänselvyys: Älä ammu leijonia.

Kaikki postauksen kuvat on otettu hämärän laskeutuessa iltasafarilla Botswanassa, Linyantin alueella, jossa leijona elävät vapaana ilman aitoja. Näe sinäkin eläimet vapaana luonnossa! 

Lähteitä:
Blood Lions – Bred for the bullet
What happens to those little cubs used in cub petting experiences?
Canned hunting
Con in conservation
Canned hunting – Saving Serabie

Lue myös:
Ratsastaisinko norsulla?
Sarvikuono – sarvella vai ilman?
Kuuluuko delfiini altaaseen
Parhaat matkakohteet nähdä eläimiä luonnossa

Pysy mukana:

Katso myös nämä

43 Kommenttia

Teija / Lähdetään taas tammikuu 5, 2016 at 07:15

Sairasta!
Kiitos kun näet näin suuren vaivan ja kirjoitat aiheesta kattavasti, mutta kuitenkin selkeästi ja lyhyesti. Näin tietous aiheesta leviää ja toivottavasti tällainen toiminta vähenee.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 5, 2016 at 19:29

Sitäpä se – sairasta bisnestä. Jotenkin koen melkein velvollisuudeksi kertoa myös Afrikan tästä puolesta, vaikka se tekeekin surulliseksi.

Vastaa
Tylsä Mörökölli tammikuu 5, 2016 at 07:57

Tämä on ihan hirveää. Hyvä kun postasit aiheesta .

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 5, 2016 at 19:30

Niin on. 🙁 Kiitos kun kommentoit.

Vastaa
Anonyymi tammikuu 5, 2016 at 08:15

Kiitos tästä(kin) postauksesta! Todella tärkeää tuoda näitä asioita esille, toivottavasti toiminta vähenee jatkossa.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 5, 2016 at 19:32

Kiitos sinulle kommentistasi. Onneksi yleinen ilmapiiri tuntuu olevan leijonien metsästystä vastaan. Toivotaan, että se vähenee. Valitettavasti bisnestä pyörittää hyvin vaikutusvaltaiset ihmiset, joten sitä on vaikea saada kiellettyä.

Vastaa
Tiina tammikuu 5, 2016 at 08:53

Hieno postaus tärkeästä aiheesta!

Tämä ihmisen toiminta eläinten suhteen on kyllä niin sairasta, ettei mikään kamaluus oikein enää yllätä 🙁

Tästä aiheesta olenkin jo kuullut aiemmin ja kun kerta uljaille tai söpöille leijonille tehdään tällaista, niin voi vaan kuvitella mitä esim. tuotantoeläimet joutuvat kärsimääm…. Eläinten riisto on niin kylmäverisen laskelmallista ja se pidetään visusti piilossa suurelta massalta, jotta eläimistä hyötyminen jatkuisi. Mulla olisi aiheeseen niin paljon sanottavaa, etten oikein tiedä mistä aloittaisin…

Mutta mitä metsästykseen tulee niin tämä on kyllä sen raukkamaisin muoto, mutta kyllä esim. täällä Ranskassakin suututtaa nuo vetelät ammuskelijat, jotka eivät useasti edes jaksa jalallaan astua metsään, vaan räiskivät autotieltä. Täällä kun korkeuseroja riittää, niin usein tähtäilevät korkealta maisemapaikalta tien reunasta alas laaksoon, jossa eläinten lisäksi surmansa saattavat saada myös trekkaajat. Täällä maatilalla ponit ovat olleet lähiaikoina hermona, kun metsästäjät tulevat niiden niityn viereen räiskimään ja kun asiasta on huomautettu, niin paskahousut vetoavat oikeuksiinsa….

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 5, 2016 at 19:39

Olen niin samaa mieltä siitä, ettei tästä enää metsästys raukkamaisemmaksi voi oikein mennä. Muistan myös erään sinun postauksesi, jossa joku oli ampunut peuran ja se oli riittänyt. "Metsästäjä" ei ollut vaivautunut edes viemään kuollut peuraa pois paikalta eli sitä ei ollut ammuttu lihan vuoksi. (Se postaus jäi tosi vahvasti mieleen.) Aivan sama juttu leijonanmetsästyksen kanssa. Miten joku voi saada nautintoa toisen tappamisesta? Ei vain voi käsittää. 🙁

Vastaa
Rva Kepponen tammikuu 5, 2016 at 09:52

Hyvä kirjoitus!
Tunnen piston sydämessäni, olen nimittäin silittänyt leijonanpentua Etelä-Afrikassa leijonapuistossa 🙁 Puisto mainosti olevansa leijoniin erikoistunut eläinpuisto, jossa on eläimille suuret luonnonmukaiset tilat. Puiston koko oli vaikuttava. Minuun upposi selitys siitä, että pennut ovat leijonapuistossa syntyneitä ja kannan pitämisenä sopivan kokoisena osan pentuja puisto joutuu myymään pois ja välillä aitaukseen päätyy pentuja, joita emot eivät alkaneet hoitamaan. Pentuja kuulemma ostavat eläintarhat. Viimeisin eläintarhakin kerrottiin. Kyselin pentujen määrästä ja minulle kerrottiin naaraiden steriloinnistakin, jotta puistolle ei synny liikaa pentuja. Säännötkin oli aika tiukat: kerran päivässä vierailut ruokinnan jälkeen ja 3min per asiakas, turistilla oli vahti aitauksessa ja jos halusi koskea pentuun vahti valitsi pennun. Yhdet ääliöt ärsyttivät pentua ja päätyivät saman tien aitauksesta ulos. Valehtelu toiminnasta siis sujuu hyvin ammattimaisesti!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 5, 2016 at 19:46

Älä suotta syytä itseäsi. Et voinut tietää. Kuten itse sanoit, homma hoidetaan ammattitaitoisesti. Yleensähän nämä vierailuja hoitavat ja valvovat ovat vapaaehtoisia, eläinrakkaita ihmisiä, jotka eivät tiedä koko kuviota. He todennäköisesti maksavat siitä, että saavat olla paikassa töissä ja uskovat rahojensa menevän suojelutyön hyväksi. He varmasti puuttuvatkin pentujen ärsyttämiseen, koska ovat ihan aidosti eläinrakkaita ihmisiä. Paikoissa, joissa ajatellaan oikeasti leijonien parasta, ei päästetä vierailijoita kosketusetäisyydelle leijonien kanssa.

Vastaa
Rva Kepponen tammikuu 5, 2016 at 10:00

Kävin katsomassa Jahtimatkojen webbisivut ja nyt kuvottaa. Ihan mitä tahansa pääsee tappamaan: jääkarhuista virtahepoihin 🙁

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 5, 2016 at 19:51

Voi ei. 🙁 En ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi, että jääkarhujen metsästys voisi olla sallittua! Ja miksi ihmeessä joku haluaa ampua virtahevon?! Käsittämätöntä.

Vastaa
Henna /suurin onni tammikuu 5, 2016 at 10:18

Huh… tärkeä teksti, kiitos siitä! Afrikassa reissatessa nuo Walk with lions – ja pentujensilittelyjutut tulivat toki vastaan, emme niihin osallistuneet, mutta sinisilmäisenä en kyllä osannut kuvitellakaan, minkälainen koneisto niiden taustalla on. Tuo trophy hunting on kyllä niin ällöttävä homma, ettei sitä oikein voi edes sanoiksi pukea. Hankkisivat mieluummin kolmannen jalan jatkeeksi hienon auton tms, tuo puuha on raukkamaista ja suorastaan sadistista.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 5, 2016 at 19:57

Ei sitä tosiaan tule todellakaan ajatelleeksi mitä kaikkea pentujen silittelyn taakse voikaan kätkeytyä. Olin kuullut jonkin verran aiheesta jo aiemmin, mutta joululomalla päätin ottaa enemmän selvää. Silmät ymmyrkäisenä tuijottelin videoita ja luin aiheesta joululomalla. Vasta nyt sain koottua ajatukset siihen malliin, että sain kirjoitettua postauksen ilman kirosanoja.

Vastaa
Sari / Elämää Idän Pariisissa tammikuu 5, 2016 at 10:21

Helvetin sairasta! Mä en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä,jotka menee jonnekin jukujuku -maahan ja otattavat itsestään kuvan tiikerin tai leijonan kanssa. Mutta toi mukamas metsästys on helvetin sairasta! Eikö niitä yhtään hävetä tai omatunto kolkuta? Kiinassa kaikki on mahdollista ja sitten ne ihmettelee, että miten me voidaan syödä Santa lemmikkiä (poroa siis)

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 5, 2016 at 20:03

Tuo eläinten kanssa kuvauttaminen on tosiaan yksi juttu, mutta tämä metsästys menee ihan uudelle levelille. Ei niitä "metsästäjiä" kuitenkaan taida hävettää, vaan päinvastoin taitavat olla ylpeitä "saavutuksistaan". Kiinalaisilla ei kyllä tosiaankaan ole mitään varaa sanoa poron syömisestä yhtään mitään, argh.

Vastaa
Sirpa tammikuu 5, 2016 at 10:41

Hurjaa luettavaa, toivottavasti moni lukee tämän postauksen ja antaa sanan kiertää…

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 6, 2016 at 20:39

Toivottavasti tosiaan tämä aihe herättäisi keskustelua, jotta ihmiset tietäisivät olla osallistumatta leijonanpentujen silityksiin yms.

Vastaa
Marre tammikuu 5, 2016 at 11:13

Kiitos tietoiskusta. Teki vaan niin surulliseksi, ihminen on aina vaan se suurin peto, itsekkäin olento. 🙁

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 6, 2016 at 20:40

Tätä oli tosiaan surullista kirjoittaakin. Ihminen tekee niin paljon pahaa. 🙁

Vastaa
Anonyymi tammikuu 5, 2016 at 11:19

Mä en osaa olla edes just nyt surullinen. Enemmän mä olen niin vihainen, että kyyneleet valuu silmistä. Kuvottavaa.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 6, 2016 at 20:41

Tämä tosiaan herättää monia tunteita surun, epäuskon ja vihan välillä.

Vastaa
Emmi H tammikuu 5, 2016 at 11:34

Äääh eikä! Mun mies oli loppuvuodesta Etelä-Afrikassa työmatkalla ja sanoin hänelle ennen reissua, että menee katsomaan eläimiä vaan niiden luonnollisessa elinympäristössä. No leijonanpentuja ja gepardejahan se oli käynyt silittelemässä. Juuri varmaan tuollaisessa paikassa. Ja vaikka hän kuinka vakuutteli mulle, että hänelle oltiin selitetty, että tekevät hyvää työtä ja auttavat noita pentuja, niin en uskonut. Tiesin, että joku juttu tässä täytyy olla/rahanhan takia ne tuota tekevät :/ surullista.

Toi sun toinen lähdelinkki ei muuten toimi ainakaan mulla. Luetuttaisin mielelläni miehellä tuon kun mun jutut ei saaneet häntä uskomaan pentujen silittelyn olevan epäeettistä puuhaa!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 6, 2016 at 20:43

Ou nou! Ihmiset ei vaan ymmärrä, osaa ajatella, eikä halua uskoa. Vahinkoahan ei saa takaisin, mutta toivottavasti saat kuitenkin miehesi uskomaan mistä on kyse.

Nyt pitäisi linkki taas toimia. Kiitos, kun mainitsit, ettei se toimi.

Vastaa
//aNNiKa tammikuu 5, 2016 at 18:17

Kiitos jälleen huipusta – mutta niin surullisesta – tietopaketista! Ei mullakaan ollut hajuakaan, vaikken ole ollut niin onnekas, että tuollainen mahdollisuus olisi ollut lähelläkään.

Ja tuo Jahtimatkat. WTF?

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 6, 2016 at 20:45

Kiitos kun luit, vaikka tämä aihe ei tosiaan olekaan mikään kovin piristävä. Valitettavaa, että Jahtimatkat on ihan todellisuutta. 🙁

Vastaa
sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi tammikuu 5, 2016 at 18:55

Itkettää. 🙁

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 6, 2016 at 20:45

:'(

Vastaa
Annika - Tarinoita Maailmalta tammikuu 5, 2016 at 18:57

Kiitos loistavasta kirjoituksesta! Kamala aihe ja itselleni aivan käsittämätön. Todellakin toivon, että nykypäivän lapset ovat jo sitä sukupolvea, jotka sanovat ei norsulla ratsastukselle, delfinaarioille ja leijonien kanssa poseeraukselle.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 6, 2016 at 20:47

Kiitos sinulle kommentista. Haluan myös uskoa, että nyt on jo kasvamassa fiksumpi ja tiedostavampi sukupolvi. Toivossa on hyvä elää.

Vastaa
Tuija K. tammikuu 5, 2016 at 19:13

Kiitos mahtavasta tietoiskusta näin kamalasta asiasta. Toivottavasti tieto kulkee ja ihmiset todella ryhtyvät miettimään turistirysien takana olevia bisneksiä. Kiitos.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 6, 2016 at 20:53

Kiitos sinulle, kun luit tekstin ja kommentoit.

Vastaa
Miika ♥ Gia | matkakuume.net tammikuu 5, 2016 at 19:19

Kiitos Elina.

Mitä tähän voi muuta sanoa kuin sairas, sairas maailma. Oksettavaa toimintaa, joka toivottavasti saadaan loppumaan ihan kokonaan.

Jos ei mene merenelävillä hyvin, ei mene leijonillakaan.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 6, 2016 at 20:57

Kiitos teille. Ei tosiaan mene leijonilla hyvin, kun toiset haluaa niiden pään ja toiset luut. Toivottavasti vielä joskus tämäkin toiminta tulee päätökseen.

Vastaa
Maarit tammikuu 5, 2016 at 19:43

Satuin lukemaan juuri kuluneella viikolla näistä leijonista, kun etsin tietoa noista Afrikan eläinpuistoista. Pennuilta saatetaan myös repiä kynnet ja hampaat samoin kuin tiikeritemppelien tiikereiltä Thaimaassa. Kiitos hyvästä postauksesta, näistä asioista täytyy jakaa tietoa.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 6, 2016 at 21:01

Ai kamala! Kiitos tästä lisäinfosta, vaikka se tekee asian vielä entistäkin hirveämmäksi. :'(

Vastaa
anne tammikuu 5, 2016 at 22:12

Kiitos, kun jaat tällaista tietoa, vaikka onkin kovin surullista luettavaa. On hyvä, että eläinten epäeettiseen kohteluun kiinnitetään enistä enemmän huomiota ja tuodaan esille näitä julmuuksia, joita usein tietämättömyyttään moni ei tule ajatelleeksi.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 6, 2016 at 21:01

Kiitos sinulle, kun luit tämän ja kommentoit.

Vastaa
Inka tammikuu 6, 2016 at 05:42

Mielenkiintoinen postaus ja tärkeä aihe. Trophy-metsästys on kyllä aivan hirveää, ihan puistattaa ajatella että on oikeasti olemassa ihmisiä jotka saa jonkinlaista itsetunnon kohotusta puolustyskyvyttömän luontokappaleen mestaamisesta.

Tässä tuli mullekin paljon uutta infoa, kiitos siitä! En esimerkiksi ollut osannut ajatella tuota bisnestä liitettävän "eläinsuojelutyöhön", jossa vedetään turreilta rahat pois. Hyvätahtoiselle kuluttajalle tää on kyllä aivan valtava suo, kun missään ei voi oikein luottaa mihinkään ilman kunnollista asiaan perehtymistä. Sinällään se on hyvä että tulee sitten oikeasti perehdyttyä, mutta epäilenpä että aika moni länsimainen turisti osallistuu mielellään viherpesuun tai ostaa sen hyvän omantunnon päästäkseen temmeltämään pikkuleijonien kanssa ja kieltäytyy kritisoimasta, mihin ne rahat tuli oikeasti laitettua.

Mahtavaa, että kirjoitit tästä!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 6, 2016 at 21:09

Meitä on tällä pallolla niin moneksi. On niin uskomatonta ajatella miten toiset voivat tosiaan nauttia eläinten tappamisesta ja maksaa pieniä omaisuuksia päästäkseen tappamaan puolustuskyvyttömän eläimen. :/

Olet kyllä niin oikeassa siinä, että asioihin perehtyminen on ihan loputon suo. Oli sitten kyse eläinasioista tai siitä kumpi on ekologisempi, muovipussi vai paperipussi. Huh.

Vastaa
Anonyymi tammikuu 7, 2016 at 09:57

Kiitos blogitekstistä, oli silmiä avaava. Jahtimatkojen sivuja selatessa alkoi fyysisesti oksettaa. Näyttäisi siltä että Uk Koskimies tukisi jollain tavalla tuota sairasta toimintaa, kiinnostaisi tietää mikähän tässä on taustalla. No, eipähän tarvise sieltä ostaa jatkossa enää mitään.

Vastaa
eveliina-meiän matka tammikuu 7, 2016 at 23:40

Todella hyvä kirjoitus ! En ymmärrä miten suomessa suomalaisyritys voi tukea tuollaista toimintaa! Ihmiset ovat itsekkäitä, valitettavasti kaikesta on pelkästään kyse rahasta.

Vastaa
Ihmettelijä tammikuu 28, 2016 at 16:31

Hyvä, tärkeä ja karmea blogiteksti, iso kiitos siitä!!! Terveisin Ihmetysten maailman Karoliina

Vastaa

Jätä Kommentti