Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Afrikka Ratsastaisinko norsulla?

Ratsastaisinko norsulla?

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle marraskuu 22, 2015
Olemme Zimbabwessa, Hwangen kansallispuistossa. Istumme muutan metrin korkeuteen rakennetulla katselutasanteella, jonne mahtuu neljä ihmistä samaan aikaan penkille istumaan. Edessämme aukeaa näkymä eläinten juomapaikalle. Lokakuussa Zimbabwessa on äärettömän kuivaa. Olimme ajaneet viimeiset pari tuntia nähden vain kuivia juomapaikkoja. Nyt edessämme avautuu keidas eläimille. Norsut, seeprat ja suosikkini mustahevosantilooppi ovat kokoontuneet ympäri juomapaikkaa. Vesi on mutaista, mutta silti juotavaa. Norsut kuitenkin tietävät mistä tulee raikasta vettä (sitä pumpataan eläimille kuivan kauden aikana) ja ne työntävät kärsänsä suoraan raikkaan veden lähteeseen. Otamme kuvia ja nautimme näystä. Juuri tuolla hetkellä en keksi mitään hienompaa kuin ihailla vapaana eläviä, upeita eläimiä niiden luonnollisessa ympäristössään.

 

 

Meidän lisäksemme katselutasanteella on kaksi eteläafrikkalaista naista. Ryhdymme juttelemaan siitä missä he ovat tällä matkalla olleet ja mitä nähneet. Vaihdamme kuulumisiamme. Keskustelu siirtyy siihen mihin olemme menossa seuraavaksi. Kerromme olevamme matkalla Viktorian putouksille. Eteläafrikkalaiset kehuvat putouksia ja sitten kuulen suosituksen, joka saa pulssini kiihtymään pari pykälää.
“Siellä kannattaa mennä ratsastamaan norsuilla.”
Tomi vilkaisee minua. Eteläafrikkalainen huomaa varmasti jo ilmeestäni, etten pitänyt ehdotuksesta. Yritän kuitenkin vastata mahdollisimman ystävällisesti samalla, kun katson villien ja vapaiden norsujen sukeltelua edessämme olevassa lammikossa. Kerron, etten oikein pidä sellaisesta toiminnasta. Kerron, että haluamme nähdä eläimet mieluummin niiden luonnollisessa elinympäristössään, villeinä ja vapaana. Eteläafrikkalainen vastaa:
“Ai. Me kävimme Viktorian putouksilla norsuratsastuksella ja se oli aivan mahtavaa!”
Tässä vaiheessa keskustelu tyrehtyy ja pian eteläafrikkalaiset lähtevät jatkamaan matkaansa. Katselemme edelleen norsuja, jotka touhuilevat omiaan. Ne ovat autuaan tietämättömiä siitä, että vain muutamien satojen kilometrien päässä niiden lähisukulaiset eivät saa itse päättää milloin ne sukeltavat veteen. Ne eivät saa päättää monesta muustakaan asiasta itse.

 

Viikkoa myöhemmin olemme Botswanassa, Linyantin alueella, Choben kansallispuiston reunalla. Olemme kierrelleet safariautolla alueella, seuranneet leopardin saalistusta, katselleet kylläisinä makaavia leijonia, joessa sukeltelevia virtahepoja sekä joelle vaeltavia norsuja. Nyt istumme öljylampuin valaistun pitkän pöydän ääressä keskellä erämaata. Olemme tutustuneet muihin ulkomaalaisiin turisteihin, jotka myös ovat matkustaneet valtavia matkoja päästäkseen näkemään upeita eläimiä vapaana luonnossa. He ovat maksaneet siitä tuhansia dollareita. Nautimme hyvästä ruoasta ja keskustelemme siitä mitä kukakin oli nähnyt. Siksi vanhemman amerikkalaisrouvan seuraavat sanat tuntuvat iskulta kasvoja vasten.
“Kävimme Viktorian Putouksilla ratsastamassa norsuilla ja se oli upeaa!”
Kuuntelen epäuskoisena. Pöydän toisella puolella itävaltalainen teini ryhtyy tönimään äitiään: “äiti, äiti, mennään mekin” ja näen kuinka tytön silmät säihkyvät innosta. Vieressäni Tomi kysyy minulta hiljaa suomeksi: “aiotko osallistua tähän keskusteluun?”. Minun on pakko pudistaa vain päätäni ja purra hammasta.
Miten tyrmätä täysin toisen ihmisen hieno lomakokemus ilman, että saat ihmisen puolustuskannalle? Sitä on lähes mahdotonta tehdä. Olen yrittänyt sitä pari kertaa ja se on päättynyt aina vain huonosti. Siksi olen purrut hammasta. Olen ollut hiljaa. Mutta täällä blogin puolella haluan avata sanaisen arkkuni. En arvostellakseni kenenkään menneitä valintoja, vaan lisätäkseni tietoa. Koska moni ei tiedä. Ennaltaehkäisy on toimivampaa kuin jälkikäteen syyttely.

Ennen kuin harkitset norsuratsastusta ota huomioon nämä seikat

  1. Norsun selkä ei kestä satulan ja turistien painoa.
  2. Norsujen koulutusmenetelmät ovat hyvin julmia.
  3. Aasian norsut ovat uhanalaisia, mutta silti niitä pyydystetään luonnosta turistitoimintaan. Myös Afrikan norsujen tilanne on vaarantunut.
 En usko, että kyse on piittaamattomuudesta tai siitä, että ihmiset haluavat tukea epäeettistä toimintaa. Olen ratsastanut norsulla Thaimaassa kymmenen vuotta sitten. Silloin en tiennyt, mitä tiedän nyt. Olen tukenut toimintaa, jota nykyään pidän epäeettisenä. Ei ole häpeä myöntää tehneensä jotain tyhmää tietämättömyyttään, mutta aina voi kehittyä. Ja usko pois, ei se norsulla ratsastaminen edes ole niin hienoa. Muistan olleeni jopa hieman pettynyt sekä surullinen. Olimme molemmat silloisen poikaystäväni kanssa myös järkyttyneitä, kun opas kalautti norsua kepillä hyvin lujaa. Muistan vieläkin miten kova se kumaus oli. Uskottelimme itsellemme, että norsulla on niin paksu nahka, ettei se tunne. Silti norsun reaktio kertoi muuta. Iskut eivät toimi, elleivät ne satuta.

On miljoona kertaa hienompaa nähdä norsuja kansallispuistoissa. Siellä on mahdollista seurata niiden luonnollista käyttäytymistä, nähdä niiden kommunikoivan keskenään, kiirehtivän paikasta toiseen ja ajavan leijonia kauemmaksi. Näimme muutaman viikon takaisella Afrikan matkallamme valehtelematta satoja norsuja ja minulla on niistä monta tarinaa kerrottavaksi. Pysy mukana ja lupaan vakuuttaa sinut siitä, että haluat nähdä norsut mieluummin Afrikassa vapaana kuin kahlehdittuna turistien kantamiseksi!

 

Tarinoita maailmalla blogin Annika kirjoitti vuoden alussa postauksen Turisti joka katkaisi elefantin selän. Et sinä varmastikaan halua olla tuo turisti. Annikan kirjoituksesta löytyy paljon perusteluja sille miksi norsulla ratsastaminen ei ole hyvä idea.
Jos olet suuntaamassa Thaimaahan ja haluaisit nähdä norsuja siellä, kurkkaa Rimman kirjoitus Vapaaehtoisena Elephant Nature Parkissa. Puisto tekee hyvää työtä pelastettujen norsujen hyväksi.
Myös Sri Lankasta löytyy paikkoja, joissa voi nähdä norsuja. Olen kirjoittanut aiemmin Yalan kansallispuistosta, jossa voi nähdä luonnonvaraisia Aasian norsuja sekä Pinnawelan norsuorpolasta.
Mielestäni paras manner norsujen näkemiseen on kuitenkin Afrikka. Olemme nähneet luonnonvaraisia norsuja nyt (Sri Lankan lisäksi) Etelä-Afrikassa, Zimbabwessa ja Botswanassa. Jokaisessa näistä maista on mahdollisuus nähdä monikymmenpäisiä norsulaumoja. Niiden katselemiseen ei kyllästy koskaan. Nämä eläimet ovat lumoavia. Me ihmiset olemme kaventaneet norsujen elinalueita luvattoman paljon. Tämä huomioonottaen olemme velkaa niille sen, että halutessamme nähdä niitä, matkustamme niiden asuinalueille, norsujen ehdoilla. Se on paras tapa tutustua näihin upeisiin eläimiin. Jos safarimatkan hinta hirvittää, lue postaukseni Tonnilla safarille – Ohjeita Krugerin kansallispuistoon. Afrikan matkan ei tarvitse olla kallis. Vierailemalla ja yöpymällä kansallispuistossa, tuet myös samalla norsujen suojelua.

Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu lokakuussa Hwangen kansallispuistossa.

 

Seuraa blogia:

Katso myös nämä

23 Kommenttia

Meidän matkassa marraskuu 22, 2015 at 08:26

Tosi hyvä kirjoitus, kiitos tästä! Mä oon kanssa aiemmin ollut liian tietämätön näistä eettisistä ongelmista mutta nykyään särähtää korvaan jos joku on innoissaan menossa ratsastamaan esim juuri norsuilla.. Olisi aivan huikeaa päästä Afrikkaan ja osaan kuvitella että menisi helposti tunteja vain ihaillessa ja tuijotellessa niitä upeita eläimiä! 🙂 -Monna

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 22, 2015 at 12:33

Tosi kiva kuulla! Mitä enemmän näistä asioista puhutaan eri medioissa, sitä enemmän ihmisten tietoisuus eettisistä ongelmista lisääntyy. Toivottavasti pääset vielä Afrikkaan. 🙂

Vastaa
Henna /suurin onni marraskuu 22, 2015 at 08:43

Kiitos Elina, valtavan hyvä teksti! Samoilla linjoilla kanssasi, ei enää koskaan! Viime kerrasta ei edes ole kovinkaan montaa vuotta, ja sillä kerralla olimme sen verran valveutuneita, että tivasimme tarkkaan norsujen oloista ja kohtelusta kaikilta, jotka hommaan liittyivät, mutta nyt ollaan menty jo pitkälle sen rajan yli, että selkään enää hyppäisin. Monen muunkin asian kanssa on käynyt ihan sama juttu – onneksi.

Ihania kuvia, ihania muistoja! Hwange on huikea paikka! 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 22, 2015 at 12:37

Kiitos Henna. 🙂 Niin ne asenteet muuttuu ja kehittyy. Hwange oli kyllä huippu paikka, mutta todella (liian) kuiva silloin, kun me oltiin siellä. 🙁

Vastaa
RIMMA marraskuu 22, 2015 at 08:57

Kiitos jakamisesta! Niin postaukseni, kuin tämän tarinan. Voin vain kuvitella tuon sun fiiliksen nuissa tilanteissa, joissa norsuratsastuksesta on keskusteltu.. Ja kyllä nämä kuvat vain vahvistivat sitä fiilistä, että ehkä mekin joskus vielä Afrikkaan. Koska nuo eläimet <3

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 22, 2015 at 12:41

Eipä kestä. 🙂 Hyvän asian puolesta! Afrikka on kyllä ihan ylivoimainen eläinmatkakohde. Sen aika tulee teille sitten joskus sopivana ajankohtana. 🙂

Vastaa
Cheri marraskuu 22, 2015 at 09:39

Ilahduttavaa lukea tälläistä, siis sitä, että.joillekin eläinten huomioonottaminen on itsestäänselvyys. Olen nähnyt turistinorsuja Intiassa ja Thaimaassa, ne näyttävät surun ruumiillistumilta liikkuessaan apaattisina keräten toimeentuloa omistajalleen.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 22, 2015 at 12:43

Kiitos Cheri. 🙂 Mukava kuulla, että olet samoilla linjoilla. Voi kun tietoisuus vain lisääntyisi, eivätkä ketkään turistit enää tukisi tätä toimintaa Aasiassa tai Afrikassa.

Vastaa
Jasmin marraskuu 22, 2015 at 11:37

Mä olen sillä kannalla, että norsu keskusteluihin pitää ehdottomasti puuttua silläkin hinnalla, että riskeeraisi jonkun ihmisen yksittäisen "hienon kokemuksen". Eihän se kovin hyvältä tunnu lytätä toisen iltaa kertomalla millaiseen julmuuteen henkilö on tietämättään osallistunut, mutta mitä sitten, jos norsulla ratsastaneet jakavat hyvällä mielin kokemuksiaan ja innoittavat muita tekemään saman. En sano että olisit tehnyt väärin olemalla puuttumatta keskusteluun, mutta ehkä se, että sä olisit avannut suusi illallispöydän ääressä, olisi saanut vaikka juuri sen itävaltalaisen teinin punnitsemaan ajatusta norsulla ratsastamisesta. Parhaimmassa tapauksessa sekä itävaltalainen että amerikkalainen olisi voinut viedä kotiin tuliaisiksi tietoa norsujen olosuhteista, sen sijaan että henkilöt näyttäisivät kuvia ratsastusretkeltä ja mainostaisivat kokemustaan tuttavilleen. Niinkuin sanoit ei kukaan pahuuttaan norsulla ratsasta, mäkin olen kaksitoista vuotiaana kyseistä aktiviteettiä harrastanut, mutta miten ihminen voi saada tietoa norsujen oloista jos kukaan ei heille asiasta kerro?

En tiedä oonko kommentoinut tänne aikaisemmin, mutta oon tykännyt lukea tosi paljon sun Afrikan juttuja! Safarit pysyy mun matkabudettien ulkopuolella vielä pitkään, mutta kiva kuulla ja katsella muiden kuvia kokemuksista 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 22, 2015 at 13:07

Ymmärrän mitä tarkoitat ja olen osittain samaa mieltä. Mielipide pitää yrittää tuoda mahdollisimman usein esille, mutta aina ei mielestäni ole siihen oikea aika. Olen ollut joskus melko kärkäskin tuomaan mielipiteitäni esiin. Se ei kuitenkaan ole aina ollut kovinkaan hedelmällistä, koska sillä saa helposti vain vastapuolen nostamaan karvat pystyyn, vaikka mielipiteensä kertoisi kuinka hienovaraisesti. En usko, että olisin saanut siinä ruokapöydässä mielipiteilläni aikaan muuta kuin hyvin epämukavan hiljaisuuden. En usko, että olisin pystynyt muuttamaan jenkkituristien mielipidettä, enkä varmaan sen itävaltalaisen teininkään, niin paljon kuin olisinkin halunnut. Mutta jos se itävaltalainen teini lukisi jostain lemppariblogistaan norsuilla ratsastamisen vahingoittavan norsujen selkärankaa ja miten väkivaltaista norsujen koulutus on, muuttaisiko se hänen mielipidettään? Todennäköisesti muuttaisi.

Jos joku kertoisi suunnittelevansa menevänsä ratsastamaan norsulla, kertoisin heti mielipiteeni. Samalla tavoin, kun kerroin hyvin suorasanaisesti mielipiteeni sairaalloisten koirarotujen jalostamistesta tutulle, joka suunnitteli mopsin hankintaa. Sain hänet ottamaan toisen rotuisen koiran, josta hän hyvin tyytyväinen jälkikäteen. Mutta jos hän olisi tullut meille mopsipennun kanssa, olisinko pitänyt saman saarnan. En. Se olisi ollut myöhäistä ja tuntunut toisesta siinä tilanteessa vain hyvin pahalta. Uskon siis enemmän ennaltaehkäisyyn. Sen vuoksi näistä asioista olisikin hyvä kertoa sosiaalisessa mediassa yleisellä tasolla, syyllistämättä ketään yksittäisiä ihmisiä.

Tosi kiva kuulla, että olet tykännyt Afrikan postauksista. 🙂 Etelä-Afrikka ei tosiaan ole mitenkään kallis kohde (tai riippuu tietenkin mihin vertaa :D). Toivottavasti pääset jossain vaiheessa safarille, jos sellainen haaveissa on!

Vastaa
Syvältä.Sanna. marraskuu 22, 2015 at 12:37

Mielenkiintoinen informaatio tästäkin aiheesta. Tätä en tiennyt että norsujen selkä ei tätä tosiaan kestä. Kuukausi sitten ollessamme turkissa näimme "herra Tossavaisia" (kuten lapsemme sanoi) jotka olivat naruissa kiinni "omistajissaan" kuvauksia varten. Viisi vuotias poikamme totesi vain ohi kävellessämme että " Tuijotetaan kaikki vaan tota setää ihan tosi pahasti" 😀
Vaikka mieheni on innokas oranssi pipoinen metsämies, aiheuttaa tuollaisia pulssin kohoumia usein meissä molemmissa puolituttujen turistimetsästysreissujutut. Käsittämätöntä touhua.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 22, 2015 at 13:42

Hyvä, jos tässä oli uutta infoa. Norsun selkä on tosiaankin sen mallinen, ettei se oikein sovellu raskaan painon kantamiseen. Ratsastuksessa käytetyillä norsuilla on todettu paljon selkävaurioita. Parhaiten norsu kestää aivan niskan takana istuvaa ratsastajaa, mutta turistiratsastuksessa vain opas istuu siinä ja turistit istuvat ns. satulassa, taaempana selän päällä. Tämä on se fyysisen terveyden päälle käyvä juttu. 🙁

Hyvä, että teillä on jo 5-vuotias noin valveutunut! Nuo apinoiden ja eksoottisten eläinten kuvauttajat ovat niin ikäviä. 🙁 Se ja turistimetsästysreissut onkin jo ihan kokonaan oman blogipostauksen aihe. Jälkimmäiseen ainakin olen ajatellut tarttua tässä jossain välissä.

Vastaa
Rva Kepponen marraskuu 22, 2015 at 13:12

Upeita kuvia!

Minusta tavalliselle turistille voi kertoa asiallisesti, että norsujen koulutusprosessi on hyvin julma ja inhimillisen kärsimyksen välttämiseksi, ei kannata suosia norsuvaelluksia eikä muitakaan norsubisneksiä. Jos asiasta ei ole lukenut, voi olla välillä hyvinkin vaikeaa ymmärtää, että millainen prosessi on saada eläin tottelemaan sekä millaisten prosessien myötä eläin päätyy osaksi turistibisnestä.

Voin tunnustaa, että minullekin selvisi vasta matkailublogien (saattoi olla sinun blogisi), kuinka vaikeaa on kouluttaa norsu. Jotenkin ajattelin, että koska monissa maissa on käytetty norsuja työnteossa pitkään, on mahdollista kouluttaa norsu inhimillisesti työskentelemään ihmisen kanssa. Tiedon jakaminen asiallisesti on avain kehitykseen.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 22, 2015 at 13:49

Kiitos. Upeista malleista on helppo ottaa hienoja kuvia. 🙂

Vähän jo rupeaa harmittamaan, etten kertonut tuolla ruokapöydässä norsujen julmista koulutusmenetelmistä. Se on kuitenkin ehkä se kaikkein pahin noista kolmesta yllä mainitusta seikasta miksi kehottaisin välttämään norsuratsastusta. Ainakin vajaa vuosi sitten linkkasin tämän norsujen koulutuksesta kertovan linkin tuohon Pinnawalan norsuista kertovaan postaukseen:

http://www.abeatingheart.ca/the-breaking-of-an-elephants-spirit/

Onneksi moni muukin matkabloggaaja on kirjoittanut norsujen kouluttamisesta. Ehkä pikkuhiljaa tietoisuus lähtisi leviämään suuremmassakin määrin.

Vastaa
Maarit marraskuu 23, 2015 at 06:10

Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! En ole koskaan norsuilla ratsastanut, mutta tilaisuuden tullen olisin voinut itsekin siihen tietämättömänä sortua. On mahtavaa miten valveutunutta porukkaa matkabloggaajista löytyy valmiina jakamaan tietoa. Tuollaiset keskustelut on varmasti hankalia. Yritäppä siinä selittää miten niin ison eläimen selkä ei kestä ja moni saattaisi pitää sinua hulluna ensialkuun.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 24, 2015 at 16:26

Kiitos! 🙂 Matkabloggaajat on tosiaan ilahduttavan valveutunutta porukkaa. Ja on ihan totta tuo mitä sanoit, että välillä ihmisiä voi olla vaikea vakuuttaa asioista ihan tuosta vaan. Etenkin vieraalla kielellä se on vaikeaa, kun se on sitä välillä jo kotimaisellakin kielellä.

Vastaa
Jenna marraskuu 23, 2015 at 09:52

Öh, mun kaks edellistä kommenttia katosi jonnekin.

Tosi hyvä postaus ja tosi hyvä, että toit faktoja pöytään. Ainahan tuollaiset keskustelut ovat hankalia, mutta mun mielestä on ihan hyvä herätellä ihmisten ajatuksia. Mä olen kerran ratsastanut tietämättömänä norsun selässä Thaimaassa ja samalla reissulla sain tietää noista julmista koulutustavoista. Tuli ihan kamala morkkis ja syystäkin! Ihania nuo temmeltävät norsut sun kuvissa. Vitsi mä haluaisin nähdä livenä kirahvin! Mun yksi suurimmista haaveista 😀

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 24, 2015 at 16:32

Voi ei! Ei ole lainkaan kivaa, jos kommentit katoilee :/ Kiitos, kun jaksoit yrittää uudelleen.

Tietämättömyys on kyllä selvästi se suurin ongelma. Harmi, että te saitte tietää norsujen koulutustavoista juuri hieman liian myöhään. Varmasti ikävä fiilis sen jälkeen 🙁 Silloin kymmenen vuotta sitten, kun ratsastin norsulla, näistä asioista ei puhuttu lainkaan tai ainakaan minä en mistään niistä kuullut.

Toivottavasti pääset näkemään kirahveja! Ne on mielettömän upeita <3

Vastaa
Anonyymi marraskuu 24, 2015 at 08:45

Kiitos ihanista kuvista. Jotkut näistä sun blogikirjoituksista (kuten tämäkin) vaan pitäisi saada jakoon "in english". Juurikin niille tietämättömille turisteille.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 24, 2015 at 16:34

Kiitos sinulle kommentistasi. 🙂 Voi kun osaisinkin niin hyvin englantia, että kokisin voivani kirjoittaa englanniksi siinä missä suomeksikin. Valitettavasti vaan taitaisi ulkosanti jäädä hieman laihemmaksi. 🙁 Onneksi natiivit englanninkielisetkin ovat aiheesta kirjoittaneet, ettei tämä ihmisten sivistäminen ihan pelkästään meidän suomalaisten matkabloggaajien harteille ole jäänyt! 🙂

Vastaa
Sari / Elämää Idän Pariisissa marraskuu 26, 2015 at 00:21

Huimat kuvat! Wau mitä olet nähnyt ja kokenut! Tuo maanosa on vielä koluamatta…Ehkä joskus?

Vastaa
Annika - Tarinoita Maailmalta joulukuu 5, 2015 at 14:33

Loistokirjoitus!! Todella surullisia nuo kertomasi kommentit kanssamatkustajilta 🙁 Mä melkein odotan, että pääsisin vastaavaan ruokapöytäkeskusteluun osalliseksi, avaisin kyllä sanaisen arkkuni jos mukana olisi heitä, jotka ratsastusta vasta suunnittelevat.
Minustakin on niin paljon upeampaa nähdä ne eläimet luonnossa vapaana. Kun kävin viimeisen kerran eläintarhassa 2008 päätin, että enää ei yhtään eläintarhaa, vaan menen katsomaan eläimiä paikan päälle. En ajatellut, että olisin suunnannut katsomaan Edinburghin eläintarhan pingviinien sukulaisia niiden kotiseuduille, vaan nimenomaan mielessä oli tuolloin leijonat, seeprat ja kirahvit. Niitä en ole vielä päässyt niiden kotiseuduille näkemään, mutta jonain päivänä vielä 🙂

P.S Ihanaa, että levität sanaa tästä aiheesta 🙂 Niin ja kiitos linkkauksesta!

Vastaa
Nunu joulukuu 9, 2015 at 19:16

Olipa hyvä kirjoitus, kiitos! Yksi surullinen paikka on meidän matkoillamme ollut Kiinan Hainanissa oleva Monkey Island (muistaakseni se oli sen niminen), jossa näki vapaiden apinoiden lisäksi myös ketjun päässä elämänsä ankeasti viettäviä yksilöitä 🙁 En voi sietää eläinten huonoa kohtelua. Ja mieluusti näkisin eläimiä vain vapaina! Se pitikin mainita siinä taannoisessa Korea-postauksessani, että suretti nähdä ne kauniit peurat siellä suurkaupungissa aidan takana 🙁 Onneksi näyttivät sentään ihan hyvinvoivilta.

Vastaa

Jätä Kommentti