Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Koirat Koirat maailmalla – Kathmandu, Nepal

Koirat maailmalla – Kathmandu, Nepal

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 27, 2015
Moni on varmasti ajatellut miten erilaista elämä olisi, jos olisi syntynyt johonkin toiseen maahan. Elämä Suomessa eroaa merkittävästi siitä millaista se olisi Papua-Uudessa-Guineassa tai Etiopiassa. Harvempi on tullut ajatelleeksi miten erilaista elämää koirat elävät eri maissa. Siinäkin kun on eroa kuin yöllä ja päivällä onko syntynyt sylikoiraksi New Yorkiin vai kulkukoiraksi Intiaan.
Minulle koirat ovat näytelleet varhaisesta teini-iästä lähtien suurta osaa elämässäni. Sain pitkän kinuamisen jälkeen ensimmäisen koirani 13-vuotiaana. Siitä lähtien koiraharrastus on täyttänyt valtavan osan vapaa-ajastani ja oli parin vuoden ajan myös työni. Ei siis varmasti yllätä, että myös matkoilla olen kiinnittänyt paljon huomiota koiriin ja niiden elämään eri maissa ja mantereilla. Ajattelinkin nyt aloittaa pienimuotoisen sarjan koirien elämästä eri maissa. Ensimmäiseksi maaksi valikoitui Nepal, jossa koiria näkyy katukuvassa valtavasti.
Nepal nousi viimeksi ihmisten huulille ja ruokapöytäkeskusteluihin voimakkaan maanjäristyksen jälkeen tämän vuoden huhtikuussa. Kuten tuolloinkin kirjoitin, maa on erittäin köyhä, yksi maailman köyhimmistä. Se näkyy kaikkialla katukuvassa ja ymmärrettävästi myös koirien oloissa. Me kävimme Nepalin vierailullamme vain Kathmandussa ja kaikki kuvissa olevat koirat on kuvattu viiden päivän reissullamme Kathmandun laaksossa. Siellä elää arvion mukaan yli 25000 katukoiraa. Ne ovat koiria joilla ei ole kotia.Hindulaisuus ja buddhalaisuus näkyvät Nepalin katukuvassa vahvasti. Uskonto näyttelee merkittävää osaa arjessa ja juhlassa. Temppeleitä ja palvontapaikkoja on joka puolella. Vaikka sitä ei heti tule ajatelleeksi, tämä liittyy myös koiriin. Esimerkiksi Romaniassa, jossa on suuri kulkukoiraongelma, koiriin suhtadutaan hyvin negatiivisesti. Nepalissa suhtautuminen on huomattavasti sallivampaa nimenomaan uskonnon vuoksi. Hindut ja buddhat uskovat jälleensyntymiseen. Koska ihmiset ja koirat elävät niin lähellä toisiaan, uskotaan ihmisen syntyvän usein seuraavassa elämässä koiraksi. Koirilla on kerran vuodessa myös oma juhlapäivänsä, Kukur Tihar. Silloin ihmiset palvovat koiria. Pukevat ne seppeleisiin ja tuovat niille ruokaa.

Koiriin suhtaudutaan siis melko sallivasti. Poikkeuksen tähän on muodostanut Kathmandun hallinto, joka järjesti aiemmin vuosittain 10000 koiran joukkomyrkytyksiä. Tästä on onneksi kuitenkin luovuttu ja koirat voivat nukkua jälleen luottavaisemmin mielin kaduilla.

Tällä koiralla on panta kaulassa. Sillä saattaa siis olla myös omistaja.

Rotukoirat harvassa

En nähnyt Kathmandun vierailun aikanamme ensimmäistäkään rotukoiraa. Kaikki olivat sekarotuisia. Hyvin yleinen väritys tuntui olevan mustaruskein merkein. Kenties väritys tulee tiibetinmastiffilta. Ne ovat perinteisesti mustia ruskein merkein ja rotu on yksi harvoista suosituista Nepalissa. Tiibetinmastiffeja on perinteisesti käytetty vuoristossa kotieläinten vartioimiseen leopardeilta ja huomattavasti harvinaisemmilta lumileopardeilta sekä myös ihmisiltä. Rodulla onkin alkuperäisalueillaan pelottava maine. Sen sijaan kulkukoirat ovat yleensä välinpitämättömiä ihmisiä kohtaan. Niistä kuitenkin kehkeytyy kenen tahansa kavereita, jos niille vihjaisee pienimmästäkin mahdollisuudesta saada ruokaa.

Vaikka suurin osa koirista onkin kodittomia, myös kaulapannalla varustettuja koiria näkyi. Paljon oli myös koiria, jotka makoilivat aina tietyn kaupan rappusilla. Osalla näistä saattaa olla siis ihan oikea koti, jossa joku huolehtii niistä.

 

 

 

 

 

Koirien elämä näyttää leppoisalta ja osittain varmasti sitä onkin. Ne viettävät vapaata elämää. Niiden ei tarvitse mennä aamuisin yöunien jälkeen heti takaisin nukkumaan käytyään pikaisesti ulkona tarpeillaan ja odotella koko päivää omistajiaan töistä jalat ristissä päästäkseen tunnin lenkille. Nämä koirat tekevät mitä haluavat ja milloin haluavat. Yksi lempipuuhista näytti olevan apinoiden jahtaaminen. Niitä Kahtmandussa riittää. Näimme parillakin temppelialueella kuinka ne jahtasivat apinoita (jotka vedättivät koiria 6-0).

 

Tämä hieman ajokoiraa muistuttava nuorekas kaveri jahtasi apinoita temppelialueella.

Katukoiran elämä ei ole helppoa

Katukoiran elämä on kuitenkin paljon muutakin kuin juhlaa. Kathmandun liikenne on kaaottista ja koirat ovat jatkuvassa vaarassa joutua auton tai skootterin töytäisemäksi. Myös sairaudet vaivaavat. Suomi on ollut vapaa rabieksesta eli raivotaudista vuodesta 1991 lähtien. Nepalissa asiat eivät kuitenkaan ole näin hyvin ja tämä heijastuu myös ihmisiin. Vuosittain 200 ihmistä kuolee rabiekseen. Rabieksen voi saada myös apinan puremasta, joka onkin todennäköisempää matkailijalle. Apinoita liikkuu paljon temppelialueilla, eivätkä ne ole samalla tavalla tottuneita ihmisten lähestymisyrityksiin kuin koirat, vaan vastaavat herkästi puremalla.

Rabiestä yleisempi katukoiria vaivaava sairaus on kapi. Henkäisin syvään, kun näin ohitsemme kulkevan säälittävän laihan ja lähes karvattoman koiran. Nyt tuskin oli kyseessä rotutyypillinen ominaisuus (vrt kiinanharjakoira), vaan pitkälle edennyt kapi tai jokin muu sairaus.

 

Kadulle syntyneiden pentujen elämä on taistelua elämän ja kuoleman välillä. Niitä uhkaa monet vaarat ellei joku ota niitä hoitaakseen.

 

Vain muutaman viikon ikäinen koiranpentu temppelialueella.
Kathmandussa toimii kaksi järjestöä, jotka auttavat katukoiria:
Kathmandu Animal Treatment Centre eli KAT steriloi, rokottaa ja hoitaa kaikin tavoin koiria. Järjestö on antanut rabies-rokotteen jo 25000 koiralle.Hieman pienemmällä organisaatiolla toimii Street Dog Care, joka rokottaa, madottaa ja hoitaa sairaita koiria. Tämän järjestön toimintamalliin ei kuitenkaan kuulu steriloida koiria.

Molemmilla järjestöillä on myös rescue-toimintaa ja heidän kauttaan on mahdollista adoptoida koiria.




Kiinnitätkö sinä matkoilla huomiota paikallisiin koiriin ja koirakulttuuriin?

 

Seuraa blogia:

 

Katso myös nämä

26 Kommenttia

Maarit syyskuu 27, 2015 at 07:45

Kiinnitän hyvinkin paljon ja ihan kaikkeen eläinten pitoon. Jotenkin eläimet on ollut aina jopa tärkeämpiä kuin ihmiset, kun ne ovat tavallaan ihmisten armoilla ja sillä tavoin avuttomia. Nyt vanhemmalla iällä olen kyllä alkanut kiinnittää paljon huomiota myös ihmisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Itseasiassa meinasin tehdä taannoin vastaavan postauksen Sarajevon katukoirista, mutta päädyin kirjoittamaan aiheesta vain lyhyesti Sarajevo -postaukseen. Minulla meni aika monta viikkoa reissun jälkeen käsitellessä nähtyjä asioita. Varsinkin kun ahmin netistä artikkeleja liittyen maan kulkukoiriin, ja osa artikkeleista oli aika rajua luettavaa. Maan kulttuuri ja uskonto vaikuttaa kyllä hyvin paljon siihen miten eläimiä kohdellaan. Ei voi tietenkään yleistää kaikkea, vaan jokaisesta maasta löytyy myös moneen lähtöön ihmisiä, jotka suhtautuu eri tavoin eläimiin. Kaikkien olisi hyvä matkustaa välillä maihin, joissa asiat ei ole niin hyvin ja nähdä vähän kurjempaakin todellisuutta.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle syyskuu 27, 2015 at 16:45

Tutun kuuloista! Aivan samalla tavalla minullakin on aiemmin eläinten asiat menneet jopa ihmisiä edelle, mutta nykyään seuraan ja otan selvää myös yhteiskunnallisista asioista niin kotimaassa kuin matkakohteissakin. Joskus totuus on karua luettavaa, mutta elämä ei aina ole kaikille reilua ja helppoa 🙁

Vastaa
Sari syyskuu 27, 2015 at 08:16

Oijoi ! Upeita kuvia, mutta koiraraukat! Parempi niillä Nepalissa kuin täällä Kiinassa. Tosin täällä lemmikkikoiria kohdellaan kuin lapsia. Ne istuvat kahvilan pöydässä, on puettu ja niille leperrellään. Malesiassa oli todella surkeita koiria. Se kuumuus levitti loiset ja taudit: Minun takapihalla on Lily kissa pentujensa kanssa; Mao, Danny ja Reetu.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle syyskuu 27, 2015 at 16:46

Kiina onkin tosiaan ihan oma maailmansa koira-asioissa. Siellä kun tosiaan koira voi löytyä ruokapöydästä sekä ateriana että ruokalapulla varustettuna pikkulellikkinä!

Vastaa
luonnon lapsi syyskuu 27, 2015 at 11:17

Oikein hyvä postaus tämä!
En kyllä tiedä miten ite reagoisin, jos maailmalla noita kulkukoiria näkisin ihan livenä siis.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle syyskuu 27, 2015 at 16:49

Kiitos. 🙂 Suurin osa kulkukoirista oli onneksi ihan hyvinvoivan näköisiä. Kapiset tai nälkiintyneet olivat onneksi harvassa. Niiden näkeminen tuntuu tosi pahalta, kun ei niitä oikein voi auttaa ihan tuosta vain.

Vastaa
Vikki syyskuu 27, 2015 at 16:13

Tuon ruskean, pinkin mekonhelman alla lepäävän koiran silmät seuraavat varmasti uniin.
Suren monesti miten huonosti eläimiä kohdellaan, juoppojen koirat kiinni pyörätelineissä monia tunteja ja jotain tällaista…
En taida näyttääkkään tätä erityisen koirarakkaalle tyttärelleni, vaikka ensin ajattelin!
Hienosti koottu postaus jälleen!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle syyskuu 27, 2015 at 16:52

Kiitos! Sen ruskean koiran silmät ovat todellakin hyvin sielukkaat ja tuntuvat porautuvan tosi syvälle. Kuten ylemmäskin kommentoin, niin suurin osa koirista oli onneksi ihan hyvinvoivia, eikä niiden näkeminen tehnyt millään tavalla pahaa. Ne viipottivat omissa touhuissaan tai nukkuivat milloin missäkin. Tuli kuitenkin todistettua tuo karumpikin todellisuus ja nähtyä sairaita yksilöitä.

Vastaa
Laura/ My post-University life syyskuu 27, 2015 at 19:40

Tämä oli aivan mahtava postaus ja ihana juttusarja-idea. Mä kiinnitän aina todella paljon huomioita koiriin matkoilla ja ihan kotonakin. Täällä Briteissä kun näkee välillä kaupungeissa niitä vähäosaisempia jotka pyytävät rahaa ja heillä on koirat mukana. Mutta nämä koirat näyttää aina aivan todella hyvin hoidetuilta ja pidetyiltä ja niistä näkee että ne ovat rakkaita omistajilleen (useimmiten).

Vaikka katukoirien näkeminen tekee aina surulliseksi niin tykkäsin paljon siitä että kirjoitit myös positiivisesta kulmasta heidän elämäänsä – vaikka maailma on täynnä vaaroja täynnä näille vuffeille niin silti he saavat päivät pitkät viipottaa omillaan ja elää "vapaasti".

Suurella mielenkiinnolla odotan jo seuraava osaa tähän postaussarjaan!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle syyskuu 28, 2015 at 15:22

Kiitos! Tosi kiva kuulla, että tykkäsit. 🙂 Jatkoa luvassa!

Monissa maissa kodittomilla ja muilla vähäosaisilla näkee tosiaan koiria ja usein ne ovat hyvin hoidettuja. Varmasti monilla heidän koirillaan on rikas elämä, kun saavat olla paljon ulkona ja yhdessä omistajansa kanssa. Samoin koirasta on paljon iloa ja hyötyä omistajalleen. Se mistä itse olisin huolissani, että mitä sitten, kun koira tarvitsee eläinlääkärin hoitoa. Mutta ehkä se jotenkin järjestyy. Nimimerkillä viime viikolla 500 € eläinlääkäriin ja lääkkeisiin.

Vastaa
Annika - Tarinoita Maailmalta syyskuu 27, 2015 at 21:23

Oi ihana postaussarja! Todellakin tulee kiinnitettyä huomiota koiriin reissuilla, mutta en ole reissannut vielä missään missä ne olisivat noin lukuisia kuin esimerkiksi Kathmandussa. Sydänhän tuota pikkupentua katsoessa särkyy! Vaikka toisaalta nuo aikuiset koirat on aika tyytyväisen näköisiä, ainakin kuvaushetkellä köllötellessään.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle syyskuu 28, 2015 at 15:26

Kiitos! Mahtavaa, että tykkäsit. 🙂

Pentua tai oikeastaan pentuja (niitä oli nimittäin koko pentueellinen tuolla) kävi kyllä sääliksi, koska niillä oli varmasti aika rankat ajat edessä. Toivottavasti moni niistä selvisi aikuiseksi ja elää edelleen. Aikuisista koirista tosiaan monet oli ihan tyytyväisen oloisia. Onneksi vähemmistössä oli liian laihat ja selvästi sairaan näköiset koirat.

Vastaa
Petra syyskuu 28, 2015 at 04:21

Voi että tää sun blogi on vaan hyvä! En lue mitään muita blogeja kuin ystävieni blogeja ja sitten tätä sun blogia. Postaat rankoistakin aiheista ja otat kantaa tärkeisiin asioihin, kuten näihin eläinasioihin <3

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle syyskuu 28, 2015 at 15:29

Voi että sä piristit mua kommentillasi! 🙂 Kiitos tosi paljon. Ihana kuulla, että pidät blogistani. Tälläiset kommentit auttaa jaksamaan aina silloinkin, jos hetken tuntuu, ettei tässä bloggaamisessa ole mitään järkeä. 😀

Vastaa
Marre syyskuu 28, 2015 at 19:18

Voi reppanoita. Koiran katse on jotenkin niin.. en osaa oikein sanoa mikä.. mutta ehkä puhutteleva. Kun katsoi noiden kuvien koirien katsetta niin toivon vaan että niiden elämä on siedettävää. Koirat on vaan niin ihania otuksia ja ihmisen parhaita kavereita jos niiden annetaan olla sitä.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle syyskuu 29, 2015 at 05:08

Kyllä mä uskon, että suurimman noiden koirien elämä on ihan siedettävää, monen jopa onnellista. Koirat on onneksi niin äärettömän positiivisia ja optimisteja luonteeltaan, että ne eivät murehdi elämää samalla tavalla kuin ihmiset, jos vaan saa ruokaa vatsaan. Nälkiintyneitä koiria ei onneksi juurikaan nähty.

Vastaa
Laura & lauma syyskuu 28, 2015 at 20:53

Itse en varmastikaan pystyisi menemään ohi ja jättämään hädässä olevaa eläintä kärsimään. Hienoa, että tuollaisia järjestöjä on sielläkin! Matkustajalle lahjoitus tuollaiselle järjestölle on pieni lovi budjetissa, mutta voi saada paljon hyvää aikaan. Tai edes auttaa sitä yhtä eläintä. Kaverini teki Arizonassa Navajo-reservaatin alueella näkemästään nälkiintyneestä koirasta ilmoituksen ja paikalliselle järjestölle oli hyvin tärkeää puuttua asiaan ja ottaa koira hoitoon. Hän saikin myöhemmin kuulla koiran kuntoutuksesta ja sen elämästä uudessa kodissa. Vaikka kyseessä on kuitenkin länkkärimaa niin paikalliset kyllä reagoivat ja pitävät tärkeänä sitä kuvaa mikä turisteille annetaan, varmasti myös tuolla itäpuolella.

Ainoastaan koirien kastrointi/sterilointi on eettistä populaatiokontrollia.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle syyskuu 29, 2015 at 05:23

Voi kun asiat olisi kehitysmaissakin niin yksinkertaisia, että voisi auttaa jokaista hädänalaista vastaantulijaa. USA ja Nepal ei valitettavasti ole ihan vertailukelpoiset tässä asiassa. Jenkeissä eläinsuojelujärjestöillä on pitkät perinteet. Nepalissa molemmat järjestöt on aloittaneet vasta 2000-luvulla, eikä minulla ikävä kyllä ollut meidän Kathmandussa vieraillessa mitään tietoa niiden toiminnasta. Ei meillä myöskään ollut tuolloin älypuhelimia tai yhteistä kieltä monenkaan paikallisen kanssa. Hyvin avuttomalta tuntui nähdä hädänalaisia koiria. Tänä päivänä olisin viisaampi ja voisin ottaa etukäteen järjestöjen yhteystiedot ylös, jotta heihin voisi ottaa yhteyttä tarpeen tullen.

Olen ihan samaa mieltä, että kastrointia ja sterilointia tuolla pitäisi suorittaa mahdollisimman paljon, jotta katukoirapopulaatio saataisiin pienenemään.

Vastaa
Laura & lauma syyskuu 29, 2015 at 12:54

Itseasiassa kaverini matkusti yksin ja teki ilmoituksen vasta Suomeen kotiuduttuaan :). En nyt muista ihan varmasti lähettikö myös rahaa koiran lääkkeisiin (sillä on pysyvä sairaus), mutta asiaan tutustuessa löysimme eläinsuojeluyhdistyksen, joka otti asian hoitaakseen ja sieltähän se koira löytyi ja adoptoitiin myöhemmin kotiin. Sehän olisikin hyvä kun joka reissubudjetista löytyisi pieni lahjoitus paikalliseen toimintaan.

En tosiaan tiedä kuinka usein turistit ilmoituksia tekevät vai meneekö se niin, että 200 kävelee ohi ja harmittelee kurjia oloja. Auttaisiko se mitään jos ne kaikki 200 ohikulkijaa puuttuisivat asiaan, en tiedä.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle syyskuu 29, 2015 at 19:29

Asiaa puhut ja olemmekin yrittäneet noudattaa sitä, että joka reissulla tuotaisiin rahaa paikallisten vähempiosaisten kassaan jollain tavalla. Joissain maissa kohteena on eläimet (kuten esim. Etelä-Afrikassa lahjoitettiin rahaa sarvikuonojen suojelemiseen) ja joissain maissa ihmisten auttamiseen, kuten Nepalissa teimme. Mitä tulee kulkukoirien auttamiseen köyhissä maissa, realiteetit vain tulee välillä vastaan. Me matkustimme Nepalista suoraan Intiaan ja sieltä eteenpäin Sri Lankaan. Näimme muutaman viikon aikana varmasti satoja kodittomia koiria ja vähintään tuplasti kodittomia ihmisiä. Intiassa olinkin noin 98% ajasta äärettömän ahdistunut siitä tosiasiasta, ettei kaikkia vain voi auttaa. Se ihmiste kärsimysten näkeminenkin on meinaan ihan kamalaa. :'(

Vastaa
Sari | Pakkasesta Paratiisiin lokakuu 1, 2015 at 12:55

Todellakin huippu postaussarja! Katukoirat ovat täällä Thaimaassa ihan arkipäivää. Chiang Maissa on aktiivinen yhdistys, joka huolehtii rekuista. Olen nähnyt lava-auton ajamassa ympäri tätä kaupunginosaa missä asumme ja ruokkimassa pannattomia koiria. Suurin osa koirista on hyvinvoivan näköisiä ja jolkottelevat häntä pystyssä, iloisen oloisesti kaduilla. Välillä leikkimielisesti jahdaten toisiaan tai sitten rottia. Ehkä täälläkin tuo buddhalaisuus vaikuttaa asiaan ja eläimiä kohdellaan lähtökohtaisesti hyvin. Olin tosin yllätttynyt, että täällä on melko paljon rotukoiria lemmikkeinä. Erityisesti huskyien näkeminen täällä vartijoiden kanssa vahtikoirina aiheutti ihmetystä – niin paksulla turkilla tuskin on hyvä olla +30c lämmöissä? Paljon näkee myös chihuja, mopseja sekä pomerianeja, niin puettuna kuin ilman vaatteita. Toreilla on paljon myyjiä, jotka myyvät erilaisia koristeita ja asusteita eläimille. Tuli sitä itsekin ostettua ystävien dobberille valkoiset kaulukset rusetilla, vitsit se kaveri näytti komealta juhlissa 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle lokakuu 13, 2015 at 18:37

Mun mielestä Thaimaassa on tosiaan pääsääntöisesti tosi hyväkuntoisia katukoiria. Olen nähnyt paljon koiria leikkimässä rannoilla ja jolkottelemassa ympäriinsä. Kapisia koiria en muista siellä koskaan nähneeni. Tosin olen ollut vain melko turistipaikoissa ja toki sitten ajelemassa syrjemmässä. Huskyt on tosi suosittuja myös esimerkiksi Espanjassa. Olisi aika kivaa, jos ihmiset ottaisivat kylmille alueille hyvällä turkilla varustettuja koiria ja sitten taas lämpimiin maihin hieman kevyemmän turkin omaavia koiria, mutta valitettavasti se ei ihan mene niin… :/

Vastaa
Rva Kepponen lokakuu 4, 2015 at 12:05

Olen haastanut sinut http://pikkukepponen.blogspot.fi/2015/10/haaste-kerro-kuvin-ja-sanoin-suomen.html
Toivottavasti kiinnostut ja ehdit mukaan 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle lokakuu 13, 2015 at 18:38

Kiitos paljon haasteesta 🙂 Yritän osallistua jossain vaiheessa.

Vastaa
Anonyymi lokakuu 13, 2015 at 00:58

Oi että mä rakastan tätä blogia ! Kaiken matkustamisen lisäksi otettu huomioon eläimet ja koirat, jotka ovat itsellinikin todella lähellä sydäntä. Oletko itse tehnyt lahjoitusta johonkin eläimille tarkoitettuun hyväntekeväisyyteen? 🙂 Aivan mahtava blogi !

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle lokakuu 13, 2015 at 18:47

Voi kiitos! Onpa ihana kuulla 🙂 Olen aika innokas lipaslahjoittaja. Käytän edelleen aika paljon käteistä ja tyhjennän niihin aina kolikot ja yleensä jonkun setelinkin. Matkoilla pyrin aina mahdollisuuksien mukaan tukemaan paikallista eläinsuojelutoimintaa. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa lahjoitimme rahaa sarvikuonojen suojeluun. Suomessa osallistuin jokin aika sitten Romanian katukoirille toimitettuun keräykseen. En minä mikään pyhimys ole. Välillä on vähän huono omatunto siitä, että käytän niin paljon rahaa matkustamiseen, kun ne rahat voisi käyttää hyväntekeväisyyteen. Yritän sitten edes tehdä jotain hyvää tämän blogin kautta kertomalla matkoista ja siellä opituista asioista.

Vastaa

Jätä Kommentti