Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Ranskan ympäriajon reitillä Pyreneiden vuoristossa

Ranskan ympäriajon reitillä Pyreneiden vuoristossa

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle heinäkuu 15, 2015
Näin jälkikäteen ajatellen Andorraa olisi voinut tutkiskella kauemminkin. Me kuitenkin uhrasimme lomastamme tuolle pienelle valtiolle vain reilun vuorokauden ja sen jälkeen suuntasimme jo Espanjan Katalonian alueen kautta Ranskaan. Päivän agendana oli ajella Ranskan puolelle Hautes Pyreneesin maakuntaan ja vierailla siellä lähes kolmen kilometrin korkeudessa, vuoren huipulla sijaitsevassa observatoriossa, Pic du Midissä. Aivan putkeen suunnitelmamme eivät kuitenkaan menneet tämän päivän osalta.
Päivälle tuli ajomatkaa 275 kilometriä. Reitin hidaskulkuisuudesta kertoo se, että fiatimme ilmoitti päivän päätteeksi varsinaisen ajomatkan, ilman pysähdyksiä, kestäneen seitsemän tuntia. Melkoista köröttelyä, mutta tulipahan siinä maisemiakin nähtyä. Takapuolen tuollaisella ajomäärällä saa kyllä puudutettua ja loppumatkasta jutut muuttuivat jo melko levottomiksi. Jos eksytte samalle suunnalle, suosittelen pilkkomaan tuon ajomatkan hieman lyhyemmiksi pätkiksi, ellette halua viettää aivan koko päivää autossa. Onneksi matkalla oli paljon ihasteltavaa ja pysähtelimme jaloittelemaan aina kun siltä tuntui.
Päivällä lämpöä oli lähemmäs 30 astetta, mutta aurinko ja sininen taivas piilottelivat harmaan pilvipeitteen takana.
Ajoimme varmasti kymmenien pienten espanjalaisten ja ranskalaisten kylien läpi. Miten ne kaikki voivatkin olla niin kivan näköisiä.
Arreu – kylä Ranskassa.
Arreu – kylä Ranskassa.
Yksi hieman suurempi kylä oli Arreu, jonne stoppasimme hetkeksi kuvailemaan. Moni vuorten kupeeseen syntynyt kylä oli muotoutunut joen ympärille.
Arreun läpi virtaava joki.

Col du Tourmalet ja Pic du Midi

Päivämme pääetappi oli Pic du Midi. Yleisölle avoin observatorio sijaitsee korkealla vuoren huipulla. Sieltä näkisi valtavan pitkälle, emmekä olleet koskaan käyneet vastaavassa paikassa. Harmaa sää ei luvannut parasta, mutta olimme silti päättäneet mennä sinne. Emme me kuitenkaan palaisi Pyreneille uudelleen kovin pian, jos koskaan. Reitti Pic du Midille kulki Col du Tourmaletin
kautta. Se on sola, jonka läpi tunnettu pyöräilykilpailu Tour de France eli Ranskan ympäriajo, on ajettu useammin kuin minkään muun Pyreneiden solan kautta. Juuri tänään 15.7.2015 Col du Tourmaletilla ajetaan tämän vuoden Tour de Francea.
Olin lukenut, että tuo reitti on maisemiltaan upea ja vasta sen jälkeen kuulin, että sen varrella sijaitsee myös Pic du Midi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla – tai sitten ei.
Pysähdyimme syömään eväitä Tourmalet routen varrelle. Reitin varrella näkyi lukuisia vesiputouksia. Nämä kuvat on räpsitty Iphonella.
Tourmalet route on kapea ja mutkainen. Alkupätkä oli jopa sademetsämäistä mäkistä maastoa. Vesiputouksia oli paljon, mutta vain harvan kohdalla oli mahdollisuuksia pysähtyä. Jonkin ajan päästä maasto ja maisema muuttui täysin ja ajelimme maalaismaisemissa. Reitin varrella oli maatiloja ja lampaat käyskentelivät tien vierustaa. Melko pitkään ajettuamme tulimme isohkolle pysähdyspaikalle, jossa oli paljon muitakin autoja. Horisontissa näkyi pilvien verhoama Pic du Midi, mutta lähes kaikkien huomio oli kiinnittynyt lehmiin. Pidän normaalistikin lehmistä, mutta mikä siinä onkaan, että vuoristomaisemissa lehmistäkin tulee yhtäkkiä sata kertaa tavallista kiinnostavampia.
Taustalla näkyy Pic du Midi. Päivämme pääkohde.
Tällä kertaa ihmiset olivat kuitenkin vielä tavanomaista kiinnostuneempia lehmistä, koska yhdellä tai oikeastaan kahdella tuntui olevan jokin hätänä. Laumassa oli vain yksi vasikka ja se ei halunnut liikkua. Emo oli selvästi huolissaan. Se yritti saada vasikan liikkeelle ammumalla, tuuppimalla ja nuolemalla. Sen yritykset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta ja vasikka vain makasi maassa apaattisen oloisena. Me ja moni muu seurasimme tilannetta huolestuneina.
Muu lauma oli jo ylittänyt tien ja vasikan emo liikkui vasikasta hieman kauemmas. Sillä aikaa korppi (vai varis?) käytti tilannetta hyväkseen ja meni härkkimään vasikkaa. Se veti vasikkaa jopa sorkasta. Tässä vaiheessa emo huomasi tilanteen ja juoksi ammuen paikalle häätämään linnun pois. Eräs paikalla ollut ranskalainen pariskunta kertoi muille, että aikoo ilmoittaa alhaalla kylässä jonnekin maataloon, että rinteessä on apua tarvitseva pikkulehmä.
Juuri kun olimme jo lähdössä jatkamaan matkaa lehmä-äiti sai pienokaisen vihdoin jaloilleen. Meno oli valtavan huteraa ja pian syykin selvisi. Lapsukaisellahan roikkui vielä napanuora! Ei tuo reppana aivan vastasyntynyt ollut, kun turkki oli jo kuiva, mutta kovin montaa päivää sillä ei ikää voinut olla. Liikkeelle lähdettyään se ottikin jo juoksuaskelia.
Näiden ranskalaisten piti välttämättä ajaa lähes kiinni emoon ja vasikkaan. Olisivat voineet hieman enemmänkin tietä antaa eläimille.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Jatkoimme matkaamme harmaassa säässä. Pohdimme moneen otteeseen olisiko meidän edes järkevää mennä Pic du Midille tuossa säässä. Ylhäällä, lähes kolmen kilometrin korkeudessa, olisi vielä hyytävän kylmäkin, kun aurinko ei olisi lämmittämässä. Lähestyessämme La Mongien kylää, josta Pic du Midille noustaan hissillä, aurinko pysyi edelleen visusti piilossa, mutta olimme päättäneet silti nousta korkeuksiin.
Edessä näkyy “tunneli”, joka on rakennettu kohtaan, jossa on todennäköinen lumivyöryn vaara.
Mutta kuinkas meille sitten kävikään! Katselimme jo etäältä, että hissikopit Pic du Midille olivat aivan paikoillaan. Ehkä vain toinen olisi pois käytöstä tai lähtöjä olisi vain tiettyyn aikaan, tasalta ja puolelta? Karu totuus paljastui kuitenkin pian. La Mongien laskettelukylä oli autio! Tunnelma oli jopa hieman aavemainen, kun kävelimme hieman rakennusten ympäri. Paikalla ei ollut ketään ja lippukojun luukulla oli vain lappu, että Pic du Midi aukeaa seuraavan kerran vasta toukokuun lopussa! Ja me kun olimme käyneet paikan nettisivuilla katsomassa aukioloajat, emmekä olleet nähneet tälläisestä mitään mainintaa. Pettymys oli melkoinen, mutta vielä suurempi se olisi ollut, jos aurinko olisi vilkutellut meille siniseltä taivaalta. Sellainen sää siellä näytti nimittäin olleen, kun AnskuBCN vieraili Pic du Midillä. Katsokaa ihmeessä upeat maisemat hänen blogistaan.
Jatkoimme matkaamme mieli sään kanssa saman sävyisenä. Alueen rinteet olivat kyllä melkoiset ja pääsimme näkemään lunta taas aivan liian läheltä kesälomamatkalla.
La Mongien kylä oli 1800 metrissä ja sen ympärillä maisemat olivat toukokuun puolen välin tienoilla hyvin karuja, kuten yllä olevista kuvista näkyy. Laskeutuessamme alas, tuli näkyviin jälleen mukava vihreys.
Yksinäinen lammas ihmettelee suomalaisia paparazzeja.
Olimme varanneet yöksi majoituksen Luz Saint Saveurin kylästä. Booking.comin hinta oli 10 euroa suolaisempi kuin hotellin respan seinässä ilmoitettu summa, joka hieman harmitti, mutta minkäs sille voi… Vai voiko? Booking.com ottaa osansa välistä. Kävelimme huoneeseemme marjapuuron punaista käytävää pitkin ja sama kauhtunut tyyli jatkui sielläkin. Teki hieman pahaa ajatella, että maksoimme yöstä Hotel le Montaigussa enemmän (98 € / yö) kuin viiden tähden hotellista Andorrassa. Valinnan varaa ei kuitenkaan pienillä paikkakunnilla ole yhtä paljon, eivätkä hinnat suosituilla turistialueilla todellakaan ole välttämättä alhaiset, vaikka kyse onkin tuppukylästä.
Suloinen kisu änkesi mukaan kuvaan, kun otin kuvaa taustalla olevasta hienosta talosta. Oikealla kuva “tyylikkäästä” hotellikäytävästä. Nämäkin kuvat räpsitty Iphonella.
Koska emme olleet päässeet Pic du Midille, olimme odotettua aiemmin hotellilla. Suuntasimme tutkimaan Luz Saint Saveurin kylää aikomuksenamme käydä haukkaamassa jotain iltapalaa ja ehkä istuskella jossain kivalla terassilla. Kello oli hieman yli viisi arki-iltana. Ainoa löytämämme terassi näkyy alla olevassa kuvassa. Ehkä sekin aukeaa samaan aikaan Pic du Midin kanssa. Palasimme takaisin hotellille.
Päivän ajoreitti. Me saimme kulumaan ajomatkaan tosin seitsemän tuntia ja kilometreissä nipistimme tästä 10 kilometriä.
Tähän reissupäivään mahtui onnistumisia ja epäonnistumisia, upeita maisemia ja paljon pilviä. Katselimme illalla seuraavan päivän sääennustetta hieman huolestuneina, tietämättä etukäteen, että siitä päivästä tulisi reissumme paras.
Seuraa blogia:
Seuraa blogia:

 

Katso myös nämä

13 Kommenttia

Laura R. / Laura let's go heinäkuu 15, 2015 at 18:32

Voi ei miten hellyyttävä tuo vasikka! <3 Harmi että oli vähän pilvinen päivä ja että Pic du Midi oli suljettuna. Mutta upeita maisemia ootte silti saaneet fiilistellä! On nuo vuoret vaan niin <3

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 15, 2015 at 18:57

Todellakin maisemat oli kohdallaan 🙂 Vuorimaisemiin ei kyllä varmaan kyllästy ikinä!

Vastaa
Maarit heinäkuu 15, 2015 at 18:50

Ei ne jutut reissussa aina mene ihan putkeen, mutta ei se mitään, kokemuksia ovat nekin! Tuo on kyllä aika kurjaa jos näkee reissussa eläimen pulassa, tulee niin avuton olo kun ei tiedä kuinka voisi auttaa. Ihastuin meidän edellisellä reissulla ihan ikihyviksi noihin vuoristolaitumilla vapaana vaeltaviin kotieläimiin. Paikalliset ei niitä kyllä varo lainkaan niinkuin turistit.Nättejä maisemia näissä vaikkei aurinko paistanutkaan. 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 15, 2015 at 19:00

Niinpä! Ei sellaista reissua taida ollakaan, että kaikki menisi pelkästään ihan putkeen 😀

On ihana nähdä reissuilla vapaana vaeltavia kotieläimiä. Tulee aina sellainen fiilis, ettei täällä Suomen kylmyydessä mitään kotieläimiä pitäisi pitää ollenkaan, kun ne joutuvat kökkimään sisällä pitkän talven :/

Vastaa
Laura/ My post-University life heinäkuu 15, 2015 at 21:15

Voi kökkö, harmi ettei päivä mennyt ihan putkeen! Hienoja kuvia silti ja mua nauratti jotenkin toi lammaskuva, se näyttää just siltä että "mitäs te siinä toljotatte?" 😀 Ja onneksi vasikka tarina päättyi hyvin!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 16, 2015 at 14:49

Aina ei voi onnistua 😀 Se lammas tuntui olevan juurikin tuota mieltä!

Vastaa
Inka heinäkuu 16, 2015 at 19:53

Voi apua, mitä vastoinkäymisiä! Voin kyllä kuvitella sen tunteen kun tajusitte, että suunnitelmat menee ihan plörinäksi. Onneksi kuitenkin saitte tuon kokemuksen suloisen lehmävauvan haparoivien askelten seuraamisesta, sillä se varmasti jää pitkäksi aikaa mieleen. Onneksi maailma yllättää joka kerta!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 18, 2015 at 13:14

Reissut on aina yllätyksiä täynnä 🙂 Positiivisia ja välillä negatiivisiakin ylläreitä tulee vastaan, mutta eipä niille mitään voi! Eläinyllärit on aina parhaita 🙂

Vastaa
Pelaguu heinäkuu 17, 2015 at 04:51

Hurmaavan.hieno.paikka! Hienoa maalaisidylliä. Tulee mieleen Norja, noista vuoristoista. Sulonen tuo vasikka, onneksi sille ei.ollut kai käynytkään mitään, tai mitään kai kovin pahaa ja pääsi jatkamaan matkaa! Tulee ihan.mieleen Lappi tuosta kun lehmiä juoksee tiellä ja ihmiset niille sitten tuuttailee.. Eikä anneta tilaa. Siis vertasin poroihin, kun niitä on tienpäällä kesäisin ja osa ihmisistä on niiden kanssa ihan hepakassa jne… 🙂 No minä en niihin kuulu… 😉

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 18, 2015 at 13:16

Kiitos kommentistasi 🙂 En tiedä lehmistä oikein mitään, mutta toivon, että vasikka oli ihan kunnossa, hieman väsähtänyt ehkä vain. 🙂 Sitä kyllä toivoisi ihmisten antavan tietä eläimille niin Lapissa kuin muuallakin maailmalla.

Vastaa
Annika - Tarinoita Maailmalta heinäkuu 18, 2015 at 01:10

Voi ihanaa road trippailua! Mulla on niin kamala road trip kuume, ettei pilvinenkään sää haittais. Ei teillä kuitenkaan aivan pilvistä koko päivä ollut 🙂 Ja voi miten suloinen tuo vasikka, ihana että oli onnellinen loppu tarinalla! Ja teidän auto on kyllä uber söpö!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle heinäkuu 18, 2015 at 13:18

Roadtrippailu on niin parasta. En ollenkaan ihmettele, että kuumeilet sen suhteen 🙂 Voisin lähteä ihan koska vain taas jonnekin ajelemaan uusiin maisemiin.

Vastaa
Ansku BCN heinäkuu 19, 2015 at 18:34

Kiitos maininnasta :)! Minulla ei ole ollut oikein aikaa lukea muiden blogeja, mutta tätä ehdin jo odotella! Terveiset Helsingistä, lomatunnelmista!

Vastaa

Jätä Kommentti