Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Alaskan vuoristomaisemia ja hirviä

Alaskan vuoristomaisemia ja hirviä

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle huhtikuu 8, 2015
Haluan nähdä uusia paikkoja ja matkustaa maihin, joissa en ole käynyt. Haluan tutustua uusiin kulttuureihin ja nähdä kuinka paikalliset elävät. Mutta samalla minua vetää ennen kaikkea puoleensa upeat maisemat ja eläimet. Siksi huomaankin jatkuvasti haaveilevani uudesta matkasta Alaskaan. Miten tässä näin pääsi käymään? Yhtä suuren vaikutuksen minuun on onnistunut tekemään vain Australia ja sillä maalla sentään oli aikaa vaikuttaa puolisen vuotta. Alaska iski tiensä läpi sydämeen parissa viikossa. Etelä-Afrikka osui lähelle, muttei ihan yhtä syvälle. Alaskakuumeillessani muistin, etten ole aivan koko matkalta jakanut kuvia teidän kanssanne, joten tässä jälleen pala pohjoista.
Karunkauniin Denalin kansallispuiston jälkeen meillä oli edessämme enää paluu Anchorageen. Takana oli pari viikkoa Alaskaa ja tuntui, että matka oli jo lähes ohi ja kaikki nähty. Emme odottaneet enää tässä vaiheessa mitään ihmeellisiä maisemia, mutta niin niitä vain ilmestyi eteemme vähän väliä.
Tuolla pilvessä lepää Pohjois-Amerikan korkein vuori, Mt Mckinley eli Denali. 
Päätimme tehdä matkallamme muutaman kymmenen kilometrin koukkauksen ja suunnata opaslehtisen suosituksesta Talkeetnaan. Sitä kehuttiin mukavaksi ja idylliksi pieneksi kaupungiksi. Ennakko-odotuksemme ja todellisuus eivät aivan vastanneet toisiaan, mutta näkemisen arvoinen kaupunki tavallaan oli. Odotimme jotain juurikin tämän kaltaista mönkijällä baariin meininkiä.
 Sen sijaan siihen turistikauppojen ja -krääsän määrään emme olleet varautuneet. 
Talkeetna sijaitsee 2,5 tunnin ajomatkan päässä Alaskan suurimmasta kaupungista, Anchoragesta. Se toimii myös tukikohtana Mt Mckinleylle lähteville retkikunnille. Jotenkaan en tullut edes ajatelleeksi, että joku haluaisi kiivetä tuolle yli kuusi kilometriä korkealle vuorelle, joka on lähes jatkuvasti pilvessä. Hölmö minä. Nopean googlettelun jälkeen tiedän, että ihan perusperttikin pääsee mukaan parin viikon “pikku retkelle” noin 7000 dollarin hintaan. Kuka lähtee mukaan?! Eikö näytäkin houkuttelevalta? Tuolla jossain se on:
Lentokoneella olisin voinut kyllä käydä hieman lähempänäkin ihastelemassa vuoria, vaikkakaan juuri tämä kiitotie ei ihan vakuuttanutkaan.
Vesitason kyytiinkin olisi hauska päästä joskus.
Jätimme turistisen Talkeetnan taaksemme ja ajelimme harmaassa säässä Anchorageen. Kirjauduimme kuuden jälkeen illalla yli 100 dollaria yöltä maksavaan motelliin, joka jossain toisessa osavaltiossa olisi ollut 50 dollarin hinnan arvoinen. Alaskassa se oli edullisimmasta päästä ja tuntui olevan täynnä bilettäviä latinoja. Tomi halusi vielä lentokentälle spottailemaan. Minä muistelin siellä viikkoa aiemmin näkemiämme hirviä, kuuntelin viereisestä huoneesta kantautuvaa musiikkia ja päätin sekunnin sadasosassa lähteä mukaan katselemaan teräslintujen laskeutumista. Pidin sormet ja varpaat ristissä, että näkisimme vielä viimeisenä iltanamme hirviä. Jos ei muuta, niin ainakin vuoria kentän kupeesta pääsisi vielä ihastelemaan.
Istuessani vuokra-autossa Tomin hengaillessa pienen kukkulan laella muiden spottailijoiden kanssa, pohdiskelin, että joku toinen pariskunta saattaisi häämatkan viimeisenä iltana istuskella vaikkapa romanttisella illallisella. Onhan sekin yksi tapa viettää aikaa matkalla… Ei lainkaan huono sellainen, mutta ehtiihän sitä ravintoloissa käymään sitten kotonakin. Sen sijaan tälläisiä eläinelämyksiä ei Helsinki-Vantaan lentokentän kupeessa olla vielä koettu, vaikka sielläkin tulee usein hengailtua. Samaiset, jo edellisellä kerralla tapaamamme, hirviteinit nimittäin saapuivat tälläkin kertaa paikalle säikyttelemään ja ihastuttamaan lentokonebongareita.
Ne eivät tuntuneet pelkäävän juuri lainkaan ihmisiä, vaan kulkivat hyvin pelottomasti läheltäkin ihmisten ohitse ja tuntuivat olevan lähinnä uteliaita.
Otin yllä olevan kuvan hirvistä ehkä parinkymmenen metrin päästä. Siinä vaiheessa, kun ne ryhtyivät hivuttautumaan aina vain lähemmäs ja lähemmäs minua, katsoin parhaakseni peruuttaa kohti autoa. Toinen hirvistä tuntui olevan kovin uteliaalla tuulella ja tuli perässä tutkimaan autoa. Tomi otti nämä kuvat ylempää, jossa hän kuvaili koneita.
Voi hirvet! On ne aika hauskoja eläimiä. Hieman huolestuttaa mikä näidenkin cityhirvien tulevaisuus on, kun ne kasvavat. Muuttuuko niiden käyttäytyminen ihmisiä kohtaan aikuisina ja entä, kun niillä on jälkikasvua. Toivottavasti ne elelevät edelleen onnellista elämää ja hauskuuttavat lentokonespottailijoita. Minä vain alaskakuumeilen.
Haavematkoja -blogissa Arja kirjoitti mielenkiintoisen kirjoituksen Matkakuumeen genetiikasta. En tiedä mistä tässä omassa kuumeilussani tarkalleen on kyse, mutta vakavaa tämä on. Deep Red Blues -blogin Kea ymmärtää tämän Alaskakuumeen. Hänen blogistaan löytyy paljon kuvia ja juttuja Alaskasta. 
Vuoret ja Alaskan eläimet houkuttelisivat todella paljon. Kenties kesälomalla 2016? Ehkä vasta muutaman vuoden päästä? Alaska on nimittäin kallis matkakohde. Maan pohjoisin osavaltio ei kuulu aivan samaan hintaryhmään eteläisempien osavaltioiden kanssa. Sen vuoksi sinne matkustamista joutuu oikeasti harkitsemaan ja pohtimaan. Mutta siellä on koettu yksi elämämme upeimmista päivistä ja joskus me vielä palaamme takaisin. Nyt kuitenkin vielä sananen matkapostausten reaaliaikaisuudesta.

Matkablogi ja reaaliaikaisuus

 

Mitä mieltä sinä lukijana olet tälläisestä melkein vuoden myöhässä kirjoitetusta matkakertomuksesta? Pitäisikö jutut tulla suoraan reissunpäältä vai onko ok kirjoitella
niistä näin(kin) jälkijunassa?

Liittyen myös hieman edelliseen postaukseeni somekiireestä ja läsnäolosta, matkoilla haluan
keskittyä hetkeen. Haluan nauttia matkalla olosta, en olla
koneella. Saatan kyllä kirjoittaa asioita muistiin, mutta yleensä otan
niin paljon kuvia, että ne auttavat muistamaan. Blogiani lukevat
tietävät, että kirjoitan yleensä melko laajoja postauksia, jotka
sisältävät paljon kuvia. Näitä ei pysty tuottamaan hotellihuoneessa
yhdeksän jälkeen illalla ja meidän matkustustyylillämme harvoin tulee
oltua paikallaan siten, että päivällä olisi aikaa kirjoittaa.
Matkapostauksieni työstämiseen kuluu useita tunteja. Kun kirjoitan matkoista
vasta jälkikäteen, pystyn myös antamaan paljon enemmän ja tekemään
taustatyöt kunnolla. En tahdo kirjoittaa hutiloiden.


Nautin myös matkojen muistelemisesta jälkikäteen. Olen
ikäänkuin taas pienen hetken matkalla, kun saan kertoa siitä teille. Kun
tämän tekee päiviä, viikkoja, kuukausia tai joskus jopa vuosia jälkikäteen, on samalla
aikaa kaivaa myös lukijalle hyödyllisiä taustatietoja esiin. Tässä
nopean sometuksen trendissä hitaus voi siis olla myös etu vai mitä mieltä te olette?

Katso myös nämä

27 Kommenttia

Maarit Johanna huhtikuu 8, 2015 at 17:35

Voi mie ainakin tykkäsin tosi paljon! Ihan sama vaikka kaikki olisi tapahtunut vuotta kahta aikaisemmin. Jos tarina on kerrottu hyvin ja asiat on edelleen ajankohtaisia, mitäpä se ketään haittaa 🙂
Ja nää Alaska-jutut tuskin vanhenee. Mua ainakin sytyttää! On haaveissa. On todellakin!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 9, 2015 at 04:18

Kiitos, mukava kuulla. Jos ajatellaan, että joku kaipaa matkavinkkejä, niin vuoden takaiset jutut ei vielä tosiaan ole kovin vanhoja. Joku ravintola on voinut lopettaa, mutta esim. vuoret ja kansallispuistot tuskin on siirtyneet mihinkään 😀 Toivottavasti pääset vielä Alaskaan ja etköhän sä pääsekin 🙂

Vastaa
Heidi S huhtikuu 8, 2015 at 21:01

Musta sun tyyli on tosi toimiva 🙂 Jälkeenpäin kirjottamalla sä saat postauksista selkeät sekä rakenteeltaan että ulkonäöltään. Aiheita saat jaoteltua niin, että vaikkei hetkeen matkaa olisikaan tiedossa, on silti aina jotain, josta kirjoittaa. Hutiloimalla saa aikaan vain hutiloitua tuotosta ja siitä ei jaksa kukaan kiinnostua pidemmän päälle. Loppujenlopuksi autenttisuutta tärkeämpää on mielestäni juurikin tasainen laatu. Tyylisi toimii erinomaisesti ja koska postauksesi todella ovat sisällöltään tasokkaita, ei tarinan seurattavuus kärsi vaikka aikaa kuluisikin.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 9, 2015 at 04:22

Kiitos! Voi miten ihana kommentti. 🙂 Yritän pitää jatkossakin postaukset sisällöltään tasokkaina.

Vastaa
Terhi huhtikuu 8, 2015 at 23:32

Kyllä mulle on lukijana ihan sama, ootko kirjoittamassa tätä tekstiä siellä alaskalaisen motellin sängyllä vai kotisohvalla. Eihän se ajankohta oikeastaan edes välity välttämättä lukijalle, joten en näkisi "jälkijunassa" kirjoitettuja postauksia mitenkään ongelmana. Toki, jos matkasta kirjoitetaan kronologisessa järjestyksessä tietynlaisena (etukäteen kerrottuna) reittipostauksena, on helpompi seurata mukana, jos postaukset noudattelevat samaa järjestystä kuin oikeakin matka, mutta ei pieni pomppiminen siinäkään haittaa.

Ihanat hirvet 😀

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 9, 2015 at 04:28

Kiitos kommentista 🙂 Kun ryhdyin kirjoittamaan tätä blogia, tein postauksia menneistä matkoista nimenomaan kronologisessa järjestyksessä. Valitettavasti koin sen pian itselleni aika tylsäksi ja rajoittavaksi. Minulle kun tulee monesti sellainen fiilis, että NYT haluan kirjoittaa delfiineistä tai juuri NYT haluan tehdä postauksen safarilta. Afrikan reissun suhteenkin lähdin kronologiselle linjalle, mutta taas se alkoi tökkimään. Toisekseen en haluaisi karkottaa pelkillä monta kuukautta putkeen tulevilla Afrikka-postauksilla lukijaa, joka ei siitä mantereesta ole kiinnostunut. Eli täällä on havaittavissa vähän suurempaakin pomppimista 😀

Vastaa
RIMMA - matkablogi huhtikuu 9, 2015 at 06:45

Komppaan muita! Ihan sama milloin postaukset kirjoitat, kyllä minäkin luen aina 🙂 Voi hirvet ja Alaska!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 9, 2015 at 15:40

Mahtava kuulla! 🙂

Vastaa
Laura/ My post-University life huhtikuu 9, 2015 at 12:38

Mulle se on kyllä lukijana ihan sama mistä niitä postauksia kirjoittaa…Itseasiassa tykkään enemmän niistä pidemmistä ja kuvarikkaista postauksista jotka on kirjoitettu matkan jälkeen kun kiirelle tehdyistä postauksista matkan aikana. Ehdoton peukku siis postauksille jotka tulee vasta reissun jälkeen!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 9, 2015 at 15:40

Jes! Hyvä kuulla 🙂

Vastaa
Vikki huhtikuu 9, 2015 at 16:04

Olen kyllä ihan samaa mieltä edellä kommentoineitten kanssa, ei haittaa millään lailla vaikka kaikki ei tule reaaliajassa.
On paljon tärkeämpää kuunnella vaikkapa Afrikan yöääniä kuin istua koneella naputtamassa.
Ja kun selvästi nautit tästä kaikesta, niin uskon ihan takuulla että kuvat palauttavat mieleesi asioita, hetkiä, tunnelmia, joista me saamme nauttia, vaikkapa sitten vuoden kuluttua matkasta!
Tykkään niin paljon tästä blogistasi, juuri siksi kun asiat on niputettu niin hienosti yhteen. "Kielipoliisikin" taitaisi päästä aika vähällä 🙂
Hieno postaus tämäkin. Mietin tuossa toiseksi alimmassa kuvassa että, mitä mahtavat tarkoittaa hirven luimussa olevat korvat!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 12, 2015 at 06:52

Kiitos Vikki todella kivasta kommentistasi. Nämä kannustaa kirjoittamaan lisää 🙂

En voi sanoa tuntevani hirvien käyttäytymistä kovin hyvin, mutta käsittääkseni hyökkäävällä hirvellä on yleensä korvat luimussa. Ei se siis ainakaan mitään kovin hyvää lupaa. Senkin vuoksi katsoin parhaimmakseni hypätä auton suojaan 😀

Vastaa
Jenna huhtikuu 10, 2015 at 04:35

Voihan Alaska! Itseäni kutkuttaa myös matka tuohon maagiseen maahan. Joku päivä! Mulle on myös ihan se ja sama, milloin postauksia kirjoittaa. Jopa kehotan elämään hetkellä reissun aikana ja palaamaan sitten matkan jälkeen blogin puolella reissujuttuihin. Onhan matkan tarkoitus nimenomaan matkustaa ja kokea 🙂 Eli ei haittaa, vaikka postaus tulisi vuosi myöhemmin!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 12, 2015 at 06:54

Joku päivä sitten koittaa sullakin Alaskan vuoro 🙂

Tarkoitus ei ole venyttää näitä juttuja vuoden päähän, mutta joskus vain käy niin, kun uudet matkat puskee jo päälle! Kiva kuulla, ettei ole niin väliä sillä koska reissu on toteutettu ja milloin se "tulee ulos". 😀

Vastaa
Anonyymi huhtikuu 10, 2015 at 07:52

En pidä kirjoitusajankohtaa niin tärkeänä mutta kronologinen järjestys olisi kyllä kiva. Pienet poikeamat ei haittaa jos joku asia on ajankohtainen.
Nykyään puoli/ammatti bloggareiden tapa näyttää olevan se että kun blogia on pakko päivittää ja pitää aktiivisena mutta asiaa ei ole –>fiilistelempä vanhoja reissuja.
Toimii jonkun aikaa mutta useat wanhojen muistelut peräkkäin viestittää että blogi ei "etene" ja bloggarilla ei ole enää lukijalleen uutta annettavaa.
Silloin on tulee aika poistaa blogi suosikkeista.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 12, 2015 at 06:59

Minä olen tosiaan osittain luopunut tuosta kronologisesta järjestyksestä. Hyvä, kun otit esille, että se tuntuu tärkeältä. Täytyy miettiä asiaa.

En tiedä viittaatko tällä puoli/ammattibloggareilla nyt matkabloggaajiin vain enemmänkin lifestylebloggaajiin. Matkabloggaajissahan ei oikein ole edes puoliammattilaisia, kun taas lifestyle-puolelta heitä löytyy paljonkin. Ainakaan omalla kohdallani vanhojen reissujen muistelemisella ei sinänsä ole kovin paljoa tekemistä sen kanssa, etteikö olisi jotain ajankohtaisempaakin kirjoitettavaa. Itselläni on tällä hetkellä se tilanne, että uudet matkat ovat aivan kohta edessä, enkä ole ehtinyt vielä edellisestäkään reissusta kaikkea kirjoittaa. Pidän tätä kuitenkin positiivisena ongelmana 😀

Vastaa
Seijastiina huhtikuu 12, 2015 at 08:17

Vaikuttavat maisemat ja kuvat.
Hirviä, ovat komeita.
Hyvää ja aurinkoista kevättä sinulle ♥

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 12, 2015 at 08:59

Kiitos samoin! 🙂

Vastaa
Anne huhtikuu 12, 2015 at 14:37

Hitaus on etu. Ennemmin sitä lukee huolella kirjoitettua tekstiä kuin hätäistä raportointia. Kiitokset hyvästä blogista, se on ehdottomasti suosikkilistani kärkipäässä! Lähivuosina on päästävä Alaskaan! 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 13, 2015 at 17:14

Kiitos! Erittäin kiva kuulla 🙂

Vastaa
Taru huhtikuu 13, 2015 at 07:16

Ei haittaa yhtään, jos juttu ei tule reaaliajassa. Matkan aikana on tosiaan tärkeämpää olla siellä matkalla ja jos sieltä nyt jonkun lyhyen koosteen laittaa niin sekin on jo kiva.

Se tosin jonkun verran "häiritsee" jos tietyn matkan juttuja tippuu sitten tosi pitkillä väleillä. Jos välissä on pari muuta juttua niin se ei vielä haittaa, mutta esim. nyt tässä vaiheessa juttu Alaskasta tuntuu "hassulta" vaikka kiinnostava ja hyvä juttu onkin.

Mutta hei, vaikka mun järjestelmällisiä aivoja tuo häiritseekin niin se ei vaikuta tän blogin lukemiseen. Bloggarihan ihan itse päättää itselle sopivan kirjoitustyylin. Odotan sun juttuja aina ja luen ne kyllä vaikka missä järjestyksessä 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 13, 2015 at 17:19

Kiitos kommentistasi. Tästä huomaa, että on todella tärkeää pyytää ja saada palautetta. Nämä laittavat ajattelemaan ja miettimään missä järjestyksessä sitä postailee. Nyt ongelmana on enää se, etten ehdi ennen tulevia matkoja postaamaan kaikista vanhoista. Apua! 😀

Mahtava kuulla kuitenkin, että kaikki jutut kiinnostaa ja jopa odotat niitä! 🙂 🙂 🙂

Vastaa
Inka huhtikuu 14, 2015 at 03:53

Huh, miten upea tuo lentokentältä napattu kuva! Aika hullu ajatus, että nuo taustalla kohoavat vuoret sijaitsevat oikeasti noin lähellä lentokenttää, on siinä varmasti lentäjillä tähtäämistä laskeutuessa. Alaska vaikuttaa kyllä upealta paikalta, mutta taitaa toistaiseksi jäädä juuri sen kalliin hintatasonsa vuoksi reissuhaavelistan terävimmän kärjen ulkopuolelle. Ehkä vielä joskus!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 14, 2015 at 19:32

Sun pitäisi katsoa tämä Kean mulle vinkkaama ohjelma hulluista lentokentistä:

http://areena.kokeile.yle.fi/1-2447028

Ei tunnu sen jälkeen enää nuo vuoret kovin lähellä olevilta 😀

Harmi tosiaan, että Alaskaan on niin kallista matkustaa. Muuten mä ramppaisin siellä jatkuvasti!

Vastaa
sitruuna huhtikuu 19, 2015 at 20:24

Kuten muutama muukin sanoi, en odottaisi paikan päältä kirjoitettuja raportteja, vaan mielummin tosiaan kunnolla ajan kanssa tehtyjä, mutta kronologisen järjestyksen puuttuminen häiritsee itseänikin. Eli mielummin lukisin yhden reissun purettuna ensin ja sitten seuraavaan, eikä näin pomppien paikasta toiseen. Mutta jokainen tietysti bloggaa niinkuin haluaa!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 21, 2015 at 17:31

Kiitos kommentistasi. Nämä ovat minulle arvokasta palautetta ja laittaa miettimään missä järjestyksessä reissuista kirjoittaa.

Vastaa
Arja / Haavematkoja huhtikuu 24, 2015 at 07:42

Minun mielestä jutut voi olla yhtä hyvin reaaliaikaisia tai vanhoja, molemmille on paikkansa. Toisaalta on jännää seurata matkoja reaaliajassa, mutta mielestäni fiiliksiä ja informaatiota saa yhtä hyvin irti vuoden tai useammankin vanhoista jutuista – niin kirjoittaja kuin lukijakin 🙂 Seurattavuus on tietenkin toinen juttu, mutta kyllähän blogista hakemalla saa esiin jutut samoilta reissuilta. Kiitokset vielä myös linkistä, mulla taitaakin olla asetukset pielessä kun en saa niistä suoraan tietoa!

Vastaa

Jätä Kommentti