Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Porosafarit – Lapin eksotiikkaa, mutta entä eettisyys?

Porosafarit – Lapin eksotiikkaa, mutta entä eettisyys?

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle maaliskuu 29, 2015
Maailmaa on tullut kierrettyä reilusti keskivertokansalaista enemmän, mutta tällä viikolla kävin ensimmäistä kertaa Lapissa sitten lapsuuden. Instagram-tiliäni seuraavat tietävät, että Levillä oli upeat kelit. Hanget kimmelsivät valkoisena ja aurinko paistoi. Kyseessä oli työmatka ja ohjelmassa oli kokoustamisen lisäksi aktiviteetteja duuniporukalla. Reissu oli oikein hauska, vaikka loppuikin omalta osaltani hieman kesken, koska lensin takaisin etelään jo ennen kollegoitani ja suuntasin työn (ja hieman tämän blogiharrastuksen) puolesta perjantaiksi aivan mahtavalle Ping-risteilylle.
Eläinten ystävänä toivoin tietenkin näkeväni Lapissa poroja. Hihkuinkin innosta, kun kaarsimme porotilan pihaan (ohjelma oli pidetty salassa, enkä tiennyt mitä oli luvassa) ja sarvipäitä käyskenteli siellä täällä. Porukkamme jaettiin kolmeen osaan ja edessä oli kilpailu, johon kuului poron kesytystä, valjastus ja ajelu, suopungin heittoa ja korvamerkkien tunnistusta. Jo tässä vaiheessa intoni oli hieman laantunut, mutta pian se koki vielä astetta suuremman tiputuksen. 
Kuva: Pixabay.com / Creative Commons CC0

Poron kesytys

Aloitimme poron kesytyksellä. Nehän ovat puolivillejä, elävät joko hyvin laajalla aidatulla alueella tai kokonaan vapaina. Tehtävänämme oli talutella puolivilliä poroa, joka oli kauhuissaan meidän lähestymisestä ja pyrki karkuun koko liekan mitan verran. Rauhallisin ottein se suostui kuitenkin liikkumaan jonkin verran, kunnes pelästyi yhden ryhmäläisemme nopeaa liikahdusta niin paljon, että säntäsi nopeasti liikkeelle. Minä roikuin narun päässä sekunnin murto-osan ja pian oli vauhko poro karkuteillä.  
Porojen koulutus / kesytys on kuulema iso projekti ja kestää vuosia saada porosta ajoon sopiva. Paikalla oli myös pari nuorempaa ja selvästi ihmisiin tottuneempaa poroa. Niitä pystyi silittelemään ja taluttamaankin helposti. Koska kyseessä oli ryhmäkilpailu, meille tietenkin annettiin pelokkaat ja ihmisiin tottumattomat porot liikuteltavaksi. Eihän siinä olisi mitään haastetta, että liikutellaan helposti mukana kulkevaa eläintä…

Poroajelu

Ryhmämme suuntasi pelokkaan poron helpotukseksi seuraavaksi valjastamaan jo koulutettuja ajoporoja. Kovin kauaa ei tuon aran poron helpotus tosin kestänyt, koska seuraava ryhmä siirtyi pian sen luokse. Valjastimme ajoporot, jotka seisoivat kiltisti paikallaan. Meillä kävi hyvä tuuri, koska porot eivät hangoitelleet vastaan. Toisessa ryhmässä ollut kollegamme ei päässyt aivan samalle aaltopituudelle hänen valjastettavansa kanssa, vaan sai kaviosta mojovan mustelman jalkaansa. 
En ole koskaan varsinaisesti haaveillut poroajelusta, mutta kyllähän se ajatuksena on tietyllä tapaa houkutteleva. Kukapa ei haluaisi hetkeksi heittäytyä joulupukiksi ja rekeen Petteri Punakuonon vetämäksi. Ymmärrän hyvin, että ulkomaalaisille turisteille kokemus on vielä kiehtovampi. Ajelimme pienen lenkin jonossa. Puolessa välissä porot siirtyivät laukalle, vauhti tuntui lujalta ja lunta tuprusi naamalle. 
Poroajelulla

Suopungin heitto

Kolmas kilpailuosiomme oli “poron pyydystys”. Kuten sanottua, porot eivät ole varsinaisesti kesyjä. Niitä käsitellään suhteellisen vähän ja ne elävät suurimman osan elämäänsä vain muiden porojen kanssa. Menimme aitaukseen, jossa oli kantavia vaatimia eli naaraspuoleisia poroja sekä niiden edellisen kevään vasoja. Meille näytettiin kuinka suopunki, jota me etelän ihmiset nimitimme myöhemmin ihan lassoksi, toimii. Tehtävänä oli saada kiinni yksi vasa. Porot olivat levottomia ja lähtivät juoksemaan karkuun, kun lähestyimme niitä. 
Ensimmäinen joukkueemme jäsen onnistui heti ensimmäisellä heitolla. Aivan täydellisesti se ei kuitenkaan mennyt, koska “lasso” kiinnittyi poron vasan etujalkaan. Kun poro juoksi ja lasso kiristyi sen jalan ympärille, se kaatui turvalleen maahan. Hätääntynyt poro yritti uudelleen liikkeelle ja kaatui vielä toistamiseen. Kaikilta pääsi suusta “ai kamala, sitähän sattuu”. Kun tuli minun vuoro lassota poro, en edes halunnut onnistua, koska mielessä pyöri edelleen turvalleen kaatunut ja hädissään irti pyristelevä nuori poro. 

Korvamerkkien tunnistaminen

Jokainen poro on jonkun omistuksessa. Koska ne kuitenkin vaeltelevat usein vapaana ja tokassa on useamman omistajan poroja, pitää ne tunnistaa jotenkin. Poron vasat syntyvät toukokuussa ja ne korvamerkitään juhannuksen tienoilla. Niille ei kuitenkaan kiinnitetä mitään merkkiä, vaan niiden korvat leikellään tietyllä tavalla omistajan tunnistamiseksi. Vuodesta 2012 on ollut olemassa sähköinen rekisteri kaikkiaan 12000 erilaisesta korvamerkistä eli käytännössä kuvia siitä millaisia lovia korviin on veistelty. Kuvia löytyy Ylen uutisesta.
Meidän porokilpailun viimeisenä tehtävänä oli korvamerkkien tunnistus. Menimme aitaukseen, jossa oli suhteellisen kesyjä poroja ja tunnustelimme niiden leikeltyjä korvia ja vertailimme lovia neljään piirrokseen. En ole ollut tietoinen porojen korvamerkinnästä tai lähinnä siitä miten se suoritetaan. Siksi olinkin melkoisen järkyttynyt, kun tunnustelin poron parin sentin syvyisiä korvalommoja. Joukkuetoverini porolta näytti nipsaistun korvan päät kokonaan pois. Kaiken lisäksi tunnistaminen oli hyvin vaikeaa, eikä kukaan meistä osunut oikeaan. 
Kysyin, eikö poroja satu, kun niiden korvat leikellään (luonnollisesti ilman puudutusta). Oppaamme mukaan toimitus ei ole erityisen kivulias, eivätkä korvat pienimmistä lovista vuoda edes verta. Suhtaudun asiaan hieman epäilevästi. Paliskuntain Poron hoito- ja käsittelyoppaassa aiheesta puhutaan vähäistä kipua tuottavana, eikä korvan pituudesta saa leikata yli kolmannesta pois. Väistämättä tulee kuitenkin mieleen, että kyseessä on vanha perinne, joka voisi jo joutaa romukoppaan. Jos hevoset voidaan merkitä mikrosirulla, miksi ei poroja? 
Kuva: Pixabay.com / Creative Commons CC0
Kaiken kaikkiaan ohjelmastamme porojen parissa jäi siis hieman paha maku. Poroajelu oli hauska ohjelmanumero, mutta olisin toivonut sen olevan ainoa ohjelmanumero. Ajoporot olivat tottuneet ihmisiin, eivätkä pelänneet. Niitä sai myös silitellä ja rapsutella valjastuksen aikana. Eikö poroajelu ja niiden silittely olisi riittävä ohjelmanumero turisteille? 
Mielestäni turisteja ei todellakaan tarvitsisi päästää juoksuttamaan peloissaan olevia poroja ympäri aitausta. Suopungilla poron kiinniottaminen on vanha perinne, mutta se aiheuttaa porolle pelkoa ja stressiä. Se voi olla koko porotalouden kannalta välttämätön toimenpide, mutta se ei ole välttämätöntä yhdellekään turistille. Oppaamme taisi ymmärtää huoleni porojen puolesta ja kertoi, että vain yksi kahdestasadasta saa poron kiinni. Meidän työporukkamme taisi olla poikkeuksellisen taitava, kun kolme kymmenestä sai lassottua poron. Ja vaikka yhtäkään poroa ei saataisikaan kiinni, juoksevat ne silti hädissään ympäri aitausta aiheuttaen eläimille tarpeetonta stressiä. 
Myös toisessa ryhmässä ollut kollegani kommentoi minulle, ettei pitänyt toiminnasta, koska oli kokenut sen väkivaltaisena. Heidän oppaansa oli väännellyt poroja korvista ja lisäksi lyönyt niitä! Sen lisäksi, ettei kyseinen toiminta ole eettistä eläimen käsittelyä, eikä ainakaan rakenna saaliseläimen luottamusta ihmiseen, se antaa myös hyvin karun kuvan suomalaisista ulkomaalaisille turisteille. “Täällä hakataan Petteri Punakuonoja.” Onneksi meidän ryhmämme opas kohteli poroja mielestäni ihan hyvin, enkä joutunut todistamaan vastaavaa. Tutkin muutamien porosafareita järjestävien yritysten sivuja ja monet
retket ovat sellaisia, että niissä ajetaan pidempi matka poroilla
laavulle, juodaan kaffet ja palataan takaisin muutaman tunnin päästä.
Tämä kuulostaa poroystävällisemmältä.
Jos ajatellaan poroja syötävinä eläiminä, on niillä selvästi paremmat oltavat kuin sioilla tai lehmillä. Ne saavat elää suhteellisen vapaata elämää laajalla alueella. Porotaloudessa on kuitenkin omat epäkohtansa, jotka aiheuttavat keskustelua eläinsuojelupuolella. Korvamerkintöjen lisäksi huolta aiheuttaa kastraatio ilman kivunlievitystä, pitkät teurasmatkat ja ahdas säilytys ennen teurastusta.

En halua tässä mainita minkä yrityksen safarilla olimme, koska se ei ole aiheen kannalta olennaista. Haluan vain herättää ajattelemaan porosafareita yleisellä tasolla, koska aiheesta ei taida olla kirjoitettu kovin paljoa. Lapin poromiesten tai -naisten mielestä kirjoitukseni on varmaankin etelänelävän kotkotuksia, mutta mielestäni näitä asioita on pohdittava. Viimeaikoina on matkablogeissa kirjoiteltu paljon eläinten oikeuksista ulkomailla, mutta on tärkeää muistaa, ettei eläinten tulisi olla turistien leikkikaluja myöskään Suomessa. 



Onko sinulla kokemuksia porosafareista tai mitä mieltä olet niistä? 

Järjestyksessä toinen kuva on minun ottama, muut ovat kuvituskuvia Pixabaysta, koska en halunnut tuoda tässä yksittäistä safariyritystä tunnistettavasti esille.

Katso myös nämä

37 Kommenttia

Arja/Haavematkoja maaliskuu 29, 2015 at 07:19

Tärkeä aihe! En ole ollut porosafarilla, mutta minusta on olennaista tuoda esille myös suomalaisen matkailun epäkohtia eläinten oikeuksien kannalta, kun ulkomailta on ollut tätä juttua niin paljon. Olen aina pitänyt porotaloutta astetta parempana kuin muuta lihantuotantoa ja eiköhän se sitä olekin (ainakin elinolosuhteiden osalta) mutta turhan kärsimyksen aiheuttaminen kertoo näidenkin kauniiden eläinten esineellistämisestä 🙁

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 29, 2015 at 17:00

Kiitos kommentistasi 🙂 Onneksi Suomessa on asiat suhteessa muihin maihin hyvin ja yllätyksenä tosiaan tuli miten poroja käytetään turistien viihdyttämiseen tällä tavalla. Katson jo lähes velvollisuudeksi tuoda se esille 😀

Vastaa
Poroista helmikuu 27, 2019 at 20:36

Porojen korvien merkintä on välttämätöntä, poromiehet tunnistavat eläimet kaukaa jopa 50 m päästä kun näkevät poron korvat. Mikrosirua kun ei voi lukea kymmenien metrien päästä vaan eläin on otettava kiinni, jolloin ne stressaantuisivat turhaan kun ne pitäisi ensin ajattaa aitaukseen, ottaa siellä kiinni ja käyttää lukulaitetta että siru löytyy. Tämä kaikki pitäisi tehdä turhaan kovassa pakkasessa, jossa lukulaitteet eivät toimi.

Vastaa
Katariina Launiala maaliskuu 29, 2015 at 09:01

Olen sen ehkä ennenkin sanonut, mutta on kiva kun kirjoitat asiaa, josta olet vielä viitsinyt etsiä taustatietoa! Eli nytkään et kirjoita vain yhden oman kokemuksen pohjalta vaan olet käynyt esim netissä vertailemassa kokemustasi muihin.

Kuulosti kyllä todella kurjalta moni noista järjestäjän ohejelmanumeroista 🙁 Ei noista turistien hätyyttelemistä poroista varmana koskaan kesyjä ole tarkoituskaan tehdä? Ne rekiporot varmaan kesyyttää ihan osaavat ihmiset eli sitäkään oikeutusta tuommoiseen touhuun ei siis ole.

Mikrosirutusta ei varmaan harjoiteta syötäviksi tarkoitetuilla eläimillä? Kuulostaa aika kalliilta vaihtoehdolta noihin loveamisiin verrattuna. En tosin ymmärrä, miksi ei voitaisi käyttää sitten kerralla korvaan napsautettavia muovilärpäkkeitä, jolloin pelkästä väristä voisi olla jo kauempaa helpompi tunnistaa omat poronsa, tai ennen vanhaan koirillakin olleita korvatatskoja? Nämä nyt ovat ihan vain omaa spekulaatiotani ja ihmettelyäni asiasta.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 29, 2015 at 17:04

Kiitos 🙂 Yritän aina etsiä taustatietoja ja ajatella asiaa monelta kantilta. Asiat kuitenkaan harvoin on mustavalkoisia. Olen myös mielelläni väärässä, jos jollain on asiasta parempaa tietoa.

Tuossa ensimmäisessä ohjelmanumerossa mukana oleva poro oli tarkoitus kesyttää rekiporoksi, mutta niitä ei, joita yritettiin saada lassoamalla kiinni. Sen koin kaikkein epäeettisimmäksi touhuksi.

Mikrosirutus taitaa tosiaan olla mahdottomuus, kun olen lukenut muitakin kommentteja. En tullut myöskään ajateelleksi tuota aspektia, ettei se ehkä sovi eläimelle, joka olisi tarkoitus teurastaa syötäväksi.

Kiitos hyvistä kommenteistasi!

Vastaa
Anonyymi maaliskuu 29, 2015 at 09:07

Osa tästä on aivan asiaa. Porojen korvamerkintä on varmin tapa, eikä sitä tarvitse alkaa muuttamaan. Mistä tietää, kun tokassa on kaksisataa poroa, kellä on mikäkin siru? Joka tapauksessa minusta on tekemällä tehtyä ja poron kannalta epämukavaa, laittaa turistit heittämään niitä suopungilla tai poroihin tottumaton ihminen taluttelemaan arkaa, villiä poroa. Meilläpäin matkailutiloilla ei tuommoista ole, yleensä ajellaan ihan reellä, jutellaan poronhoidosta ja harjoitellaan suopungin heittoa sarviin. Toivottavasti sinulle ei kuitenkaan jäänyt sellainen olo, että kaikki porotilat/poromiehet ovat tuollaisia. T. Poroihminen itsekin.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 29, 2015 at 17:09

Kiitos sinulle kommentistasi. On mukavaa saada kuulla miten muualla toimitaan. Minulla ei oikeastaan ollut mitään kokonaiskäsitystä porosafareista etukäteen, joten googlettelemalla tutkin jälkikäteen muita paikkoja. Joissain oli maininta, että suopungin heittoa voi kokeilla rekiajelun jälkeen, mutta ei ollut mainintaa kokeillaanko sitä elävään poroon vai sarviin tms. Hyvä jos nämä eivät ole mitään yleisiä ohjelmanumeroita.

Mitä taas tulee korvamerkintään, niin se kuulostaa hankalalta systeemiltä jo aivan toteutuksenkin kannalta (tunnustellaanko niiden kaikkien 200 korvat ja verrataan "korvakarttoihin"?), mutta kaipa se sitten on vuosikymmenten vai kenties vuosisatojen aikana hioutunut hyväksi ja toimivaksi menetelmäksi. Kovin nykyaikaiselta se ei silti kuulosta 😀

Vastaa
Poromies joulukuu 12, 2017 at 00:35

Meidän poromiesten ei tarvitse tunnustella korvia, paitsi jos merkki on leikattu erityisen epäselvästi tai merkistä ollaan epävarmoja. Muuten korvat katsotaan matkan päästä ja piirretään merkki paperille. Kokemattomat kun eivät merkkejä tunne, niin koskeminen on hyvä vaihtoehto. Ei poroja heitellä huvikseen kiinni suopungilla, vain syksyn ja kesän erotuksissa eikä yleensä turistit pääse kesyttämättömiä poroja käsittelemään. Jo ihan turvallisuuden vuoksi.

Vastaa
Tiina maaliskuu 29, 2015 at 09:07

Hienoa että otat taas kantaa eläinten puolesta 🙂 Voi kun useampi ihminen osaisi suhtautua kriittisemmin näkemäänsä, niin voitaisiin saada eläinten oloja paremmiksi. Kuten varmaan jo saatat arvata, niin minä en hyväksy eläinten hyväksikäyttöä laisinkaam. Mielestäni nykyaikana tulisi pyrkiä elämään niin, ettei aiheuteta muille eläinlajeille kärsimystä ja tehdä niistä ihmisten hyödykkeitä. Varsinkin kaikki tällainen turistitoiminta on ihan turhaa ja ymmärrän, että Saamelaisilla oli joskus tarve hyödyntää poroja. Keritsin muuten eilen ensimmäistä kertaa lampaita ja aloin kauhulla miettimään villantuotantoa. Nämä lampaat ovat myöskin puolivillejä lemmikkejä, koska saavat kulkea vapaana. Sen vuoksi ne ovat arkoja ihmisten suhteen ja eivät selvästikään pidä parturoinnista, vaikka se on niiden omaksi parhaaksi. Väkisinkin miettii niitä miljoonia tuotantolampaita, jotka keritään kiireessä ja varmasti tulee haavereita keritsemiskoneella……

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 29, 2015 at 17:19

Kommentissasi tulikin esille se missä mättää. Moni ei tosiaankaan osaa suhtautua näkemäänsä ja kokemaansa eläinten kohteluun kovin kriittisesti. Luulen, että noista aktiviteeteista suurin jatkaa matkaansa ihan tyytyväisenä, vaikka olisikin nähnyt, että porot selvästi pelkäävät ihmistä. En ole itse ihan yhtä jyrkkä omissa mielipiteissäni saako ihminen hyödyntää eläimiä vai ei, mutta sinun ja Rimman kirjoitukset ja kommentit ovat saaneet minua kiristämään omaakin katsontakantaani entistä enemmän eläinten puolesta puhujan suuntaan.

Nuo lampaiden ja alpakoiden keritsimiset ajattelen vähän kuin koiran trimmaamisen. Ihminen on jalostanut niille sen karvan ja meidän on silloin myös pidettävä siitä huolta. Vai voisiko lammas elää koko elämänsä samoilla villoilla ilman, että sitä keritään? Lammastietouteni on puutteellinen 😀

Vastaa
Tiina maaliskuu 29, 2015 at 18:48 Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 29, 2015 at 18:57

Ai kamala 😀 Oli Shrekillä varmaan pikkasen kevyt oli keritsemisen jälkeen!

Vastaa
Anonyymi maaliskuu 29, 2015 at 11:32

Porosafarit itsessään ei ole väärin ja ei ole turhia. Niillä elää monet perheet ja se on saamelaiskulttuurin yksi osa. Mutta suopungilla porojen pyydystäminen on väärin jos ei ole muuta tarkoitusta kuin viihtyminen. Toivottavasti laitoitte palautetta asiasta poroohjelman tuottajalle. Poron kouluttaminen on vaikea laji ja sitä ei tottumattomat pidä tehdä. Ensi pitää poro opettaa ihmiseen ennen kuin sitoo naruun ja alkaa talutteleen. Minusta porotila on mokannut ja voin sanoa että en ole kuullutkaan että tuollaista ohjelmaa joku tuottaa. Porosafarit ei ole väärin ja se on osa tärkeää kulttuuria ja monelle unelma päästä osalliseksi.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 29, 2015 at 17:22

Kiitos kommentistasi 🙂 Toivottavasti tekstistäni ei tullut sellaista kuvaa, että tuomitsisin kaikki porosafarit. Se ei ollut tarkoitukseni. Oma tietämykseni poroista tai porosafaritoiminnasta ei ole sillä tasolla, että voisin sellaista lähteä kommentoimaan. Kuten kirjoitin, niin ne safarit, jossa ajetaan ihmisiin tottuneilla poroilla ja jätetään muut rauhaan, kuulostaa ihan poroystävällisiltä vaihtoehdoilta.

Vastaa
Anonyymi maaliskuu 29, 2015 at 11:38

näin poromiehenä pisti vähän silmään tuo korvamerkkikohta. jos parempia keinoja olis keksitty, niin kyllä niitä käytettäisiin. kyseessä on vain ainoa tapa jota ei voi muokata jälkikäteen, piltan voi joku käydä vaihtamassa omaan jolloin poron omistus muuttuu, mutta lovia ei voi jälkikäteen ottaa pois. mikrosirut tms. eivät onnistuisi kustannuksien ja poron tunnistamisen kannalta.
ja mitä tulee vielä tuohon stressin aiheuttamiseen, jokainen poromies pyrkii aiheuttamaan eläimelle mahdollisimman vähän kärsimystä, sillä sen huomaa nopeasti jo lihassakin. porotaloudesta ulkopuolisen on helppo heittää parannusehdotuksia elinkeinoon, joka on jo satojen vuosien ajan kehittynyt juuri eläinten hyvinvoinnin ehdoilla.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 29, 2015 at 17:26

Hmm, onpa hankala juttu tuo poron tunnistaminen. Ymmärrän, että se ehdotukseni mikrosirusta oli varmasti hieman liian korkealentoinen, eikä toimiva. Olisi kiinnostavaa kuulla korvamerkitsemisestä lisää. Eikö se tosiaan aiheuta paljoa kipua, eikä veren vuodatusta? Ymmärrän, että tuntuu ikävältä, kun täysin ulkopuoliset ja asiaan kovin hyvin perehtymättömät ihmiset arvostelevat omaa elinkeinoaan, mutta joskus ulkopuolelta voi tulla tuoreita näkökulmia ja ihan uusia ehdotuksiakin, joita ei olla tultu ajatelleeksi.

Vastaa
Laura maaliskuu 29, 2015 at 11:44

Oho, empä oo koskaan kuullut tuollaisesta.. Eikö toi pikkuhiljaa mene jo laittomuudenkin puolelle:
"Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty" Eläinsuojelulaki, eläintenpito, yleiset periaatteet
"Eläintä on kohdeltava rauhallisesti, eikä sitä saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää. Eläimen käsittelyssä on pyrittävä käyttämään hyväksi sen lajinomaista käyttäytymistä, kuten laumavaistoa.

Eläintä ei saa vahingoittaa tai käsitellä väkivaltaisesti. Eläimen potkiminen sekä lyöminen kuritus-, koulutus- tai muussa sellaisessa tarkoituksessa eläintä vahingoittavalla välineellä on kielletty.

Eläintä ei saa raahata sarvista, jaloista, hännästä, turkista tai suoraan päästä vetäen taikka käsitellä muutoin sillä tavalla, että sille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä."

Kuvittelisi, että liiketoimintaa valvottaisi vähän tarkemmin..

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 29, 2015 at 17:33

Kyllähän porojen kanssa varmasti kuljetaan tietyllä tapaa melko rajoilla eläinsuojelulain kanssa. Esimerkiksi tuo "eläintä ei saa raahata sarvista", ei kyllä toteudu varmaan yhdessäkään poroerottelussa mitä nyt youtube-videoita katselin. Ajattelen sen kuitenkin itse niin, että kyse on vain pienestä hetkestä ja muuten poro saa viettää hyvää ja vapaata elämää. Näiden safariporojen kohdalla taas tilanne on hieman toinen, kun ne ovat päivästä toiseen tekemisissä ihmisten kanssa.

Vastaa
Poroista helmikuu 27, 2019 at 20:42

Eläintä ei saa raahata sarvista, jaloista, hännästä, turkista tai suoraan päästä vetäen taikka käsitellä muutoin sillä tavalla, että sille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä.

Poron ottaminen kiinnni sarvista, ei ole laitonta koska se ei ole tarpeetonta eli se ei siten ole kiellettyä. Huomattavasti stressaavampaa olisi ottaa sitä aina jalasta kiinni (eli kumartuen tai suopungilla) ja myös työturvallisuussyistä epäilyttävää.

Miten olisi jos poronhoidosta ja eläinsuojelulaista mitenkään tietämättöminä maallikkoina jättäisitte lukisitte lainsäädännön lauseen loppuun, ettekä kauhistelisi jotain mikä ei ole laitonta kun se ei ole tarpeetonta.

Vastaa
Laura & lauma maaliskuu 29, 2015 at 11:48

Itse boikotoin poronlihaa ja kaikkia muitakin porotuotteita sen takia, että porotalouden takia valtava osa Suomesta ja sen erämaista on pyhitetty porolle. Se taas tarkoittaa sitä, että käytännössä niillä alueilla ei voi elää ainuttakaan (uhanalaista) sutta, koska ne on lupa tappaa niiden tuottaessa "porovahinkoja". Järjetön ajatus, että susi osaisi noista puolivilleistä luonnossa liikkuvista eläimistä eritellä mikä on luvallista saalista ja mikä ei.

Kuitenkin Lapin matkailupuodit on täynnä susiaiheista tavaraa, ne kelpaavat kyllä "villin luonnon" vetonauloiksi, vaikka todellisuus on aivan toinen.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 29, 2015 at 17:37

Kiitos hyvästä näkökulmasta. Itselläkin kävi tämä mielessä silloin, kun susien harvennus oli käynnissä, mutta olin jo ehtinyt unohtaa koko asian. Ystäväni heitti ilmoille myös melko mielenkiintoisen näkökannan siitä, että eihän hirviäkään kukaan omista. Porot ovat tavallaan villejä, mutta kuuluvat sitten kuitenkin jollekin. Jos hirvet tai peurat eläisivät samalla tavalla suurissa laumoissa, olisikohan joku ominut nekin itselleen?

Vastaa
Muuten susista helmikuu 27, 2019 at 20:50

Ei poroja kukaan ole ominut, vaan niitä ruokitaan puolet vuodesta, ja ne ovat kehittyneet sellaisiksi että kestävät käsittelyä koska poromiehet valitsevat ne jotka lisääntyvät jatkossa (muut menevät teuraiksi). Villi metsäpeura ei juurikaan kestä käsittelyä, ja vaikka se lisääntyisikin poron kanssa, poromiehet eivät niitä halua.

Sudet eivät ole edes Suomessa harvinaisia, metsäpeurat ovat maailman mittakaavassa harvinaisia ja tälläkin hetkellä metsäpeuroja ei vapauteta luontoon kun susipaine on niin suuri että metsäpeuratokka olisi entinen. https://www.aamulehti.fi/a/200365509 sudet ovat maailmassa yleisiä, joten Suomessa on turha susia suojella, kun niitä tulee Venäjän rajan takaa joka vuosi useita kymmeniä,

Vastaa
Rva Kepponen maaliskuu 29, 2015 at 12:14

Minä olen käynyt 11 vuotta sitten porosafarilla Pyhätunturilla. Siitä kivat muistot. Siinä ajeltiin juurikin laavulle juomaan nuotiokahvit ja sitten takaisin. Porot eivät minusta olleet ihmisarkoja. Ajelun jälkeen halukkaat saivat syöttää poroja jäkälällä. Halukkaat aikuiset saivat mennä porojen aitaukseen sisäpuolelle. Opas varoitteli, että aitauksessa tilanne on sellainen kuin, että teillä olisi pussillinen suklaata pahimmille suklaa-addikteille. Yhtään ei tarvinnut poroja houkutella hakemaan herkkua. Innokkaimman kavioita piti palautella takaisin maanpinnalle.

Olen pohtinut eläinten oikeusasiaa sinua vähemmän enkä ole kovin paljoa niistä lukenutkaan. Omalla taustallani minun mielestäni porosafarit ovat hyväksyttävä elinkeino, kunhan se toteutetaan eläimiä kunnioittaen eikä ajoporojen koulutuksessa ei käytetä väkivaltaa. Sinun kertomasi lassoamiset ja muut eivät ole sellaista, jota minusta edes kannattaa tarjota turistille

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 29, 2015 at 17:40

Tuo sinun kokemasi porosafari on juurikin sellainen, jollaiseksi olen porosafarit kuvitellut, enkä minäkään näe siinä mitään pahaa, jos poroista huolehditaan hyvin. Tuollaisia järjestetään varmaan joka paikassa, mutta tämä meidän ohjelmanumeromme oli ehkä tälläinen hieman vaihtoehtoinen tapaus.

Vastaa
Maija/Taajamafarmari maaliskuu 29, 2015 at 18:11

Todella hyvä kirjoitus. Mielestäni suomalaisen on syytäkin olla hiukan kriittinen sen suhteen mitä oma maa tarjoaa turisteille "eläinkokemuksina". Kokemuksesi ei kyllä kuulosta kovin mieltä ylentävältä. 😛

Miksi ihmeessä turisti päästetään lassoamaan poroa?! Kuulostaa ihan järjettömältä!!!
Ihan sama kuin jollain tallilla laitettaisiin turisteja taluttelemaan kouluttamattomia varsoja- en ole kyllä koskaan kuullut että niille haluttaisiin huonoja kokemuksia ihmisitä.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 29, 2015 at 18:44

Kiitos Maija! Minunkin mielestäni turistin kuuluisi päästä lassoamaan vain leikkiporoa. Sellainenkin tuolla näytti pihalla nököttävän, joten siinä olisi voinut olla yksi kilpailunumero. Vertauksesi hevoseen on hyvä, koska molemmat ovat saaliseläimiä ja käyttäytyvät peloissan varmaan melko saman tyyppisesti. Hevoset vain taitavat olla omistajilleen niin paljon arvokkaampia, ettei niille tosiaan haluta aiheuttaa ikäviä kokemuksia.

Vastaa
Maarit maaliskuu 30, 2015 at 07:30

Kuulostaapa kyllä vähän villeiltä aktiviteeteilta nuo lassoamiset ja taluttelut. Poroajelut kuulostaa sitävastoin oikein mukavalta puuhalta. Se on totta, että joskus tietyn alan/harrastuksen parissa olevat saattavat tulla itse sokeiksi niille asioille jotka ovat lähellä. Itse yritän esimerkiksi oman hepan kanssa ajoittain pohtia tapojani toimia, ettei tule ajattelematta tehtyä väärin. Moni suhtautuu omaan elinkeinoon / harrastukseen melko kiihkeästi, mutta toisaalta myös ulkopuoliset tekee johtopäätöksissään joskus ymmärtämättömyyttään ylilyöntejä. Jossain alemman sivistyksen maissa taas vanhat perinteet saattaa määrittää tapoja toimia, vaikkeivat ne enää nykyisen tiedon mukaan olisikaan oikeita.

Esimerkiksi Jenkkireissua ennen mietittiin, että käytäisikö rodeossa, sehän on tosi perinteistä amerikkalaista urheilua ja itse olen joskus haaveillut rodeossa käymisestä. Tutkittiin kuitenkin eläinten hyvinvointiin liittyviä juttuja ja päätettiin jättää rodeovierailu väliin. Tuli vastaan epäkohtia. Rodeon vastustajien ja puolustajien mielipiteet oli tietysti ristiriidassa keskenään, muttei pystytty muodostamaan selkeää mielikuvaa kumman kannan puolelle käännyttäisi. Näitä samankaltaisia aiheita on ketunmetsästys ja härkätaistelut. Aika näyttää lopetetaanko laji vai saako jatkaa puhtain paperein.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 31, 2015 at 17:50

Villi on oikeastaan aika hyvä termi osalle aktiviteeteista. Poroajeluissa sinänsä ei tosiaan ole mitään vikaa, päinvastoin ne houkuttelevat edelleen ja pidempi safari voisi olla ihan mielenkiintoinen.

En olekaan koskaan miettinyt rodeota sen tarkemmin, mutta nyt kun sitä ryhtyi pohtimaan, niin eihän se voi olla kovin eläinystävällista!

Vastaa
Emmi H maaliskuu 30, 2015 at 13:55

Hyvin paljon yhtalaisyyksia kuulostaa olevan tuolla porosafarilla kuin taalla USAssa jarjestettavalla Rodeolla. Itse en sita livena nahnyt, mutta patkia nain tv-ruudulta. Rodeossa myos lassotaan elamia, ja valilla se koysi jaa elainten jalkoihin tai sarviin kiinni, eika tosiaan nayta silta, etta se elain siita nauttisi. Varmaan myos paikalliset pitavat mua typerana ulkomaalaisena valittajana, joka ei tieda heidan perinteistaan mitaan, kun olen mielipiteeni Rodeosta heille ilmaissut. Aika yllattavaa kylla, etta Suomessa(kin) tuollaista tapahtuu viela tanakin paivana!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 31, 2015 at 17:58

Kuten tuossa yllä jo Maaritille totesin, niin eihän tuo rodeo voi olla kovin eläinystävällistä, kun sitä yhtään järjellä miettii 🙁 Silläkin on vaan niin hemmetin pitkät perinteet, että saa nähdä milloin sitä saadaan kiellettyä vai saadaanko koskaan. Hyvä kuitenkin, että sanot oman mielipiteesi suoraan, koska ei asiat hymistelemällä miksikään muutu. Joku voi oikeasti ryhtyä ajattelemaan omillakin avoilla, kun ymmärtää, ettei kaikki hyväksy rodeota.

Vastaa
Anonyymi maaliskuu 30, 2015 at 17:28

Tiedän täsmälleen, kenen porosafarilla olet käynyt. Meno on samanlaista omistajien toimesta: jatkuvaa porojen kiusaamista ja satuttamista viihteen vuoksi. Huomattavasti poroystävällisempiä safareita on olemassa, varmaankin valtaosa. Safarista kannattaa ottaa etukäteen selvää ja kieltäytyä epäeettisestä toiminnasta – jälkikäteen on paha enää valittaa. Suosittelen ehdottomasti käymään myös toisella safarilla. Monissa saa todella ajankohtaista ja hyvää tietoa poron luonnollisista elintavoista eikä tarvitse kiusata eläimiä. Ko. paikka on Lapin häpeäpilkku.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle maaliskuu 31, 2015 at 18:03

Vai on paikalla oma maineensakin 🙁 Toivottavasti homma tästä huolimatta jossain vaiheessa muuttuisi. Tuo etukäteen selvää ottaminen onkin todella tärkeää. Tässä tapauksessa siihen ei ollut mahdollisuutta, mutta toivon, että pääsen vielä uudelleen oikealle porosafarille, jossa eläimistä huolehditaan paremmin.

Vastaa
Sunna huhtikuu 4, 2015 at 18:37

Ikävä kuulla, ettei sinun kohtamisesi porojen kanssa mennyt niin mukavasti kuin voisi. Porojen kanssa koko lapsuuden pyörineenä tuntuu hassulta ajatella, että joku kokisi osan porotaloudesta eettiseksi ongelmaksi. En kylläkään ole ollut kovin paljoa tekemisissä "turistiporojen" kanssa, vaan niiden, jotka köpöttelevät metsissä.

En uskoisi tätä itsestäni, että puolustaisin joskus minkäänlaista eläimen satuttamista, mutta korvamerkki on aika mahdotonta korvata mikrosirulla. Merkkiä tarvitaan eniten silloin, kun pitäisi tunnistaa omat porot etäisyyden päästä, eikä ole vielä sellaista laitetta, jolla sen voisi tehdä. Jokainen poromies kyllä näkee merkkinsä pitkän matkan takaa. Kaikki porot kootaan vuosittain erotuksiin, joissa poronomistajat eristävät omansa kerran vuodessa yhteen ja päättävät, mitä niille tehdään: teurastetaan, jatketaan niiden vapautta, otetaan ajoporoksi, rokotetaan, lääkitään… Muuten porot saavat kulkea ihan oman mielensä mukaan minne huvittaa. En ole myöskään koskaan kuullut tai nähnyt kenenkään kohtelevan porojaan kaltoin, mutta ehkä ammattiporomiehillä on paremmat taidot tulla toimeen eläintensä kanssa kuin matkailuyrittäjällä. Porot ovat omistajille hyvin tärkeitä ja rakkaita, eikä niitä pidetä missään karsinassa tai navetassa kuten sikoja ja lehmiä. Toivottavasti pääset joskus näkemään sellaista poron ja isännän yhteistyötä kuten esimerkiksi kilpaporoilla. Siinä poro on diiva ja määrää kaiken harjoituspaikasta rehun laatuun 😀

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 5, 2015 at 09:16

Hyvä kuulla, että poroja yleisesti ottaen kohdellaan hyvin ja niiden hyvinvointi koetaan tärkeäksi. Minä jäin noiden korvamerkkien osalta siihen käsitykseen, että niitä korvia pitää nimenomaan päästä kopeloimaan, jotta selviää kenen porosta on kyse. Jos joku olisi heti kertonut, että niistä erottaa poron jo kaukaa (meidän oppaamme ei erottanut poroja toisistaan korvamerkkien perusteella, vaan hän joutui itsekin kopeloimaan kaikkien korvat voidakseen kertoa, kuka on kenenkin poro), olisin ymmärtänyt sen paremmin.

Toivottavasti tulisi joskus tilaisuus päästä tutustumaan kilpaporoon 🙂

Vastaa
Annika - Tarinoita Maailmalta huhtikuu 4, 2015 at 19:28

No höh, kuulostaapa ikävältä kokemukselta poroille 🙁 Vaikutti ettei siitä oikein saanut porot tai turistitkaan hyvää kokemusta muuta kuin poroajelusta! Ja siis tietysti ajoporot pitää kesyttää ja opettaa, mutta se ei ehkä ole turistien tehtävä… En ole tainnut olla varsinaisella poroajelulla muuta kuin ehkä lapsena jossain Kemin lumilinnassa tai vastaavassa jonkun pikkumutkan tehneenä. Toit tosiaan hyvän pointin esille, että kotosuomessakin saa ja pitää kiinnittää huomiota eläinten kohteluun matkailukäytössä (ja siis toki muutenkin)!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle huhtikuu 5, 2015 at 09:20

Näinpä. Onneksi Suomessa tosiaan on yleisesti ottaen varmaan hyvät oltavat turistien kanssa tekemisissä olevilla eläimillä, mutta aina sitä huomautettavaakin löytyy.

Vastaa

Jätä Kommentti