Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Swazimaa – tuntematon pikkuvaltio

Swazimaa – tuntematon pikkuvaltio

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle tammikuu 25, 2015

Milloin: 21.-23.11.2014
Missä: Swazimaa, Afrikka

Krugerin kansallispuistosta on vielä monta juttua tulossa, mutta juuri nyt haluan kertoa Swazimaasta. Ennen matkaamme tuo maa oli minulle täysin tuntematon. Minulla ei ollut tästä Etelä-Afrikan naapurimaasta mitään muuta käsitystä kuin etäinen tietoisuus maan olemassaolosta. Maantieteellisen sijaintinsa vuoksi se kuitenkin ilmaantui reittisuunnitelmallemme, kun olimme ensin selvittäneet sen suhteellisen turvalliseksi maaksi ajella vuokra-autolla. Jo booking.comin hotellitarjonta kertoi meille, että mistään supersuositusta turistikohteesta ei ole kyse. Se ei meitä haitannut.
Seikkailtuamme Krugerin kansallispuistossa Etelä-Afrikan puolella viitisen päivää, suuntasimme auton nokan kohti Swazimaata. Krugerista ajeli vajaan tunnin Jeppe’s Reefin raja-asemalle. Siellä hieman jännitti mitä rajan takana olisi vastassa. Pohdimme muuttuisivatko maisemat ja ihmiset paljonkin Etelä-Afrikassa koetusta. Lähtöleimat saimme Etelä-Afrikan rajalla nopeasti. Ehdimme vain hetken ihmetellä laatikollista kondomeja, joita kehoitettiin ottamaan mukaan. Sitten meillä olikin jo leimat passissa.
Welcome to Swaziland. Tämä kyltti kertoi, että olemme saapumassa Swazimaahan.
Ajoimme autolla pari sataa metriä eteenpäin ja tulimme Swazimaan raja-asemalla. Siellä kuluikin sitten pidempi aika, koska bussiryhmällinen saksalaisia (onko olemassa maata, jonne Saksasta ei tehdä ryhmämatkoja?!) oli ruuhkauttanut molemmat kaksi luukkua. Siinä missä monen muun maan rajaviranomaiset saattaisivat olla stressaantuneita pitkistä jonoista tiskeilleen, eivät swazit tuntuneet edes huomaavan mitään jonoa. Sen sijaan tiskin takana väännettiin vitsiä (meidän kansalaisuudestamme ja siitä kuinka olemme ihan finished) ja hymyiltiin. Jonkin maahantulomaksun jouduimme maksamaan, mutta siitä huolimatta ensivaikutelma maasta oli iloisten virkamiesten ansiosta todella positiivinen.
Meidät Swazimaasta erottava puomi veivattiin ylös käsivoimin ja niin me hurautimme vuokra-Nissanimme uuteen maahan. Kuten niin monessa muussakin maassa, rajan takana odottivat ensimmäisenä kauppiaat. Mitään matkamuistoja näissä pikkukioskeissa ei kuitenkaan myyty, vaan lähinnä hedelmiä. Emme pysähtyneet shoppailemaan.
Maisemat eivät olennaisesti muuttuneet. Myös Etelä-Afrikan puolella olimme ajelleet ennen rajaa maaseudulla, jossa tien yli juoksenteli koululaisten ohella lehmiä ja tien varsia reunustivat hieman rähjäiset asuinrakennukset. Voisinkin sanoa, että ellei välissä olisi ollut raja-asemia, en olisi huomannut maan vaihtuneen matkalla.
Tie kulki muutamien pienempien kylien läpi. Ajaessamme jonkin hieman suuremman kylän läpi sää oli muuttunut aamuisesta aurinkoisesta hyvin synkäksi ja edessä oli vuoristo. Vaikutti siltä, että vastassamme olisi melkoinen myräkkä. Meiltä oli tainnut jäädä lukematta Ulkoasiainministeriön matkustustiedote. Siellä lukee Swazimaan kohdalla: Kesäaikana (marras-tammikuu) sateet voivat olla rankkoja.
En muista milloin olisin edellisen kerran kokenut sellaista kaatosadetta, ainakaan autolla ajaessa. Olimme vuoristossa ja vettä tuli täysiä. Maisemat olivat reitillä kuulema hurmaavat, me yritimme pysyä 30 km / h vauhdissa tiellä tai edes erottaa missä tie menee. Pohdimme pysähtymistä, mutta koska sopivia pysähtymispaikkoja ei näkynyt, totesimme eteenpäin ajamisen olevan turvallisempi vaihtoehto kuin se, että joku ajaisi rankkasateessa peräämme. Kaikki liikkeellä olevat autot ajoivat hitaasti hätävilkut päällä. Vihdoin sade alkoi hellittää. Näkyvyys oli silti edelleen heikko joko sumun tai pilvien vuoksi. Olimme jo toistamiseen samalla matkalla korkealla vuoristossa näkemättä mitään. Afrikassa ei todellakaan ole pelkästään kuumaa ja kuivaa.
Onneksi ilma myöhemmin kirkastui hieman ja pääsimme nauttimaan vehreänä kumpuilevasta maastosta.
Lumiaan lataamamme Swazimaan kartta apuna suunnistimme Nokian navigaattorin ohjeita seuraten kohti Swazimaan pääkaupunkia, Mbabanea. Kun navigaattori yritti ohjata meidät pienelle kärrypolulle, jossa rengasurien välissä kasvoi polvenkorkuista heinää, totesimme seuraavamme mieluummin tienvarsiopasteita. Mbabaneen oli helppo suunnistaa. Swazimaa ei ole iso maa. Jos Suomi tuntuu asukasluvultaan pieneltä, niin meitä on kuitenkin viisinkertaisesti swazeihin verrattuna.
Pääkaupungin kupeessa tie muuttui kaksikaistaiseksi. Laskettelimme melkoisen hurjalta tuntuvaa vauhtia vuorilta alas kiemurtelevaa moottoritietä alas kohti Ezulwenin laaksoa, jossa hotellimme sijaitsi. Nokialainen opasti meidät tekemään tiukan käännöksen moottoritieltä suoraan kinttupolulle. Siinä me sitten tuijotimme hiekkatiellä traktoria ja tihrustimme hotellikylttiä, jota ei näkynyt missään. Ihme kyllä, mutta löysimme kuin löysimmekin hotellimme noin viiden kilometrin päästä tuosta pisteestä. Saksalainen bussiryhmäkin oli löytänyt tiensä hotellille. Tomi väitti, että kyseessä ei ollut sama ryhmä. Mistä näitä saksalaisia oikein riittää?!
Mantenga Lodgen huone oli ihan ok. Huone oli pieni, mutta uudehko ja siisti. Siinä vaiheessa hieman huolestuin, kun ulko-oven ali marssi muurahaisjono kohti vessaa. Päätimme kuitenkin vain seurata tilannetta ja pitää kaikki ruokatarvikkeet pois lattiatasosta. Muurahaiset pysyivät parin päivän ajan uskollisena reitilleen, eivätkä välittäneet meidän tavaroistamme, joten mekään emme jaksaneet välittää niistä. 44 euron vuorokausihintaan Mantenga Lodge oli oikein kelpo majoituspaikka, kun siihen sisältyi hyvä aamiainen tällä näköalalla.
Swazimaan visiittimme oli melko pikainen. Meillä oli vain yksi kokonainen päivä maassa käytettäväksi. Olisin oikeastaan halunnut käydä maan pohjois-osassa sijaitsevassa Hlanen kansallispuistossa, mutta aika ei riittänyt siihen. Sen sijaan suuntasimme 22.11. aamulla kohti Mlilwanen kansallispuistoa. Siitä aion kuitenkin tehdä kokonaan oman postauksen, joten en käsittele sitä nyt tässä. Vietimme aamupäivän Mlilwanessa eläimiä ihastellen. Loppupäivän kulutimme ajelemalla läheiseen Manzinin kaupunkiin ja kävimme vielä ajelemassa pääkaupungissa Mbabanessakin.
Varsinaisia nähtävyyksiä Swazimaassa ei ole, mutta emme me niiden perässä olleetkaan. Sen sijaan on hauskaa kierrellä autolla ympäriinsä ja nähdä miten paikalliset elävät, kun kyseessä on kulttuuri, joka poikkeaa merkittävästi omastamme. Swazimaassa maaseudulla on aivan tavallista pitää 2-3 vaimoa. Maan kuningas itse on tunnettu 13 vaimon haaremistaan.

Köyhyyttä ja HIV-positiivisia

Kuten yllä olevista kuvistakin tulee esille, Swazimaa on köyhä. Rikkaitakin löytyy, mutta varallisuus jakautuu hyvin epätasaisesti. 69% ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyyttä lisää entisestään maan suuri hiv-ongelma. Luin tästä vasta meidän jo ollessamme Swazimaassa ja samalla löytyi selitys rajalla esillä olleille kondomeillekin. Samoin yleisissä vessoissa oli kondomeja tarjolla. Swazimaassa on maailman korkein hiv-esiintyvyys.  Jopa 46% lisääntymisiässä olevista naisista on hiv-positiivisia. Kaupunkien katukuvassa näkyikin tienvarsimainoksia, joissa äitejä kehoitettiin hoitamaan sairautensa, jotta lapsi ei syntyisi hiv-positiivisena. Tiedottamisessa ja hoidossa on ilmeisesti onnistuttukin erinomaisesti, koska suurin osa syntyvistä lapsista on hiv-negatiivisia. Valitettavasti aids-orpoja on paljon ja tämä lisää maan köyhyyttä. Maan väestöstä puolet on alle 15-vuotiaita. (Lähde)
Turismi on keskittynyt Ezulwinin laakson alueelle, joka sijaitsee pääkaupunki Mbabanen lähistöllä. Ezulwinin laaksosta löytyi myös länsimaalainen kauppakeskus. Shoppailut hoidimme kuitenkin käsityöopiston “torilla”, jossa oli basaarityyppisesti kymmenittäin pieniä kojuja, joissa myytiin käsitöitä. Paikalla ei ollut ketään muita turisteja ja hetken jo pohdimme olisiko siellä myyjiäkään paikalla.
Parkkeerasimme automme puun juurelle ja lähdimme kiertelemään kojuja. Jokainen myyjä halusi luonnollisesti esitellä käsitöitään meille ja kaikilla oli hyvät hinnat. En pidä yhtään tyrkytyksestä, mutta tässä oli mukana vielä jotain epätoivoista, koska muita asiakkaita ei ollut. Myyjien kasvoilta tuntui paistavan ahdinko. Olisimme halunneet ostaa jokaiselta jotain, mutta se ei tietenkään ollut mahdollista. Olimme kuulema päivän ensimmäiset asiakkaat. Se tuntui melko karmaisevalta, koska kello näytti kolmea iltapäivällä. Myyjät pitivät todennäköisenä, että jäisimme myös päivän viimeisiksi asiakkaiksi.
Hinnat olivat hyvin huokeat. Ostin puusta veistettyn peurafiguurin sekä kapean puisen naamarin ja tein tämän naisen hyvin iloiseksi. Pyysin lupaa ottaa kuvan hänen “liikkeestään” ja hän halusi poseerata mukana kuvassa.
Kaiken kaikkiaan vierailu tuossa käsityöbasaarissa oli surullinen kokemus, kun tiesi miten köyhistä ihmisistä oli kyse. He olivat istuneet koko päivän odottamassa, että joku tulisi ja ostaisi jotain. Sitten me tulimme ja meidän oli käveltävä lähes kaikista kojuista pois ostamatta mitään. Kiersimme vain noin puolet kojuista, koska olin niiden jälkeen jo aivan henkisesti loppu. Joku paikallinen swazi sen sijaan ei paljoa tuntunut elämästä stressaavan.
Kolmantena Swazimaan päivänä ajoimmekin jo pois maasta. Oli sunnuntai ja ihmiset tulivat vastaan pyhäasuissaan ajellessamme kauniilla ja kumpuilevalla maaseudulla kohti Etelä-Afrikan rajaa.
Swazimaa jäi mieleen köyhänä maana jossa on hyväntuulisia ihmisiä. Oli mielenkiintoista nähdä tämä maa ja millaista siellä on, mutta muuta mitään kovin ihmeellistä nähtävää emme Swazimaasta löytäneet. Aina kohteessa ei kuitenkaan tarvitsekaan olla mitään Eiffel-tornin kaltaista nähtävyyttä, vaan maahan tutustuminen (vaikkakin näin pintapuolisesti) itsessään on palkitsevinta. Swazimaa oli helppo maa vierailla, emmekä kokeneet oloamme missään vaiheessa turvattomaksi. Ihmiset puhuvat hyvin englantia ja autolla oli helppo liikkua paikasta toiseen. Hintataso on hyvin alhainen. Jos päätät joskus lähteä autoilemaan Etelä-Afrikkaan, suosittelen huomioimaan matkasuunnitelmissa myös tämän pikkuisen naapurimaan.

Katso myös nämä

31 Kommenttia

Laura/ My post-University life tammikuu 25, 2015 at 12:02

Olipa mielenkiintoista lukea Swasimaasta, en ole ainakaan aiemmin törmännyt tarinoihin sieltä blogeissa! Näyttää kyllä hyvin samanlaiselta kun Etelä-Afrikassakin, kuten itsekin totesit! Ei mulla muuta, kun että mielenkiintoinen postaus kaikenkaikkiaan!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 25, 2015 at 17:00

Swazimaa ei tosiaan ole kovin yleinen matkailumaa edes matkabloggaajien keskuudessa. Eipä siitä tietoakaan paljoa etukäteen löytynyt, joten kokemus oli senkin puolesta aika hauska, kun ei ollut myöskään liikaa odotuksia. 🙂

Vastaa
Tuulia tammikuu 25, 2015 at 14:13

Hyvä kirjoitus Swazimaasta. Minulle maa on tullut tutuksi parin viime vuoden aikana, kun kummityttöni on opiskellut ja asunut siellä. Hän opiskeli ensihoitajaksi Suomessa. Tyttö lähti aluksi työharjoitteluun Mbabanen sairaalaan. Oli siellä jonkun kuukauden, tuli Suomeen. Ja palasi taas tekemään lopputyötään Mbabaneen liittyen Aidsiin. Tällä hetkellä hän on Mbabanessa. Kummityttöni on menettänyt sydämensä Afrikalle.
Kiitos Elina, tätä oli ilo lukea!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 25, 2015 at 17:02

Kiitos sinulle Tuulia kommentistasi. Ihana kuulla hoitotyölle omistautuneista ihmisistä, jotka lähtevät auttamaan tuonne länsimaalaisittain alkeellisiin oloihin. Afrikalle on kyllä varmasti kohtalaisen helppo menettää sydämensä. On se kolmen maan kokemuksella aika hurmaava maanosa.

Vastaa
Rva Kepponen tammikuu 25, 2015 at 14:31

Kiinnostava postaus

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 25, 2015 at 17:02

Kiva kuulla! 🙂

Vastaa
Milla - Pingviinimatkat tammikuu 25, 2015 at 15:05

Voin vain kuvitella tuntemukset mitä basaarissa vierailu aiheutti. Erittäin mielenkiintoinen postaus ja kaiken kaikkiaan on ollu mukava lukea teidän autoilusta ympäri Afrikkaa. Täytyy nimittäin tunnustaa että se ei ole tullut ensimmäisenä mieleen.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 25, 2015 at 17:05

Kiitti 🙂 Jos miettii minne lähtisi roadtripille, niin aika harvalle varmasti tulee ensimmäisenä Afrikka mieleen. Kyllähän mekin ehdimme sitä ennen aika monessa maassa ajelemaan. Mutta oikeasti moni Afrikan maa on ihan soveltuva roadtrippailuun ja nähtäväähän tuolla riittää!

Vastaa
Minttuli tammikuu 25, 2015 at 16:21

Tämä postaus on minulle erittäin mielenkiintoista luettavaa, koska sisarentyttäreni oli vuosia sitten työharjoittelussa siellä puoli vuotta.
Ei kuitenkaan hoitoalan opiskelijana, vaan ympäristöalan ja luonnonsuojelun.

Hän sanoi menettäneensä sydämensä Afrikkaan, mutta ei ole palannut sinne kumminkaan.

Kiitos tästä, saan varmaan linkittää hänelle tämän postauksen?

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 25, 2015 at 17:07

Kiva kuulla, että tätä oli mielenkiintoista lukea. Ilman muuta saat linkittää tämän postauksen sisarentyttärellesi. Blogitekstien jakaminen on pelkästään toivottavaa. 🙂

Vastaa
Eevi / Rento matkablogi tammikuu 25, 2015 at 17:20

Hyvä kirjoitus! Mekin ajettiin Swazimaan läpi mutta ei oltu siellä yötä, joten tämä juttu paikkasi aukkoa. Ja todellakin, lähestulkoon ainoat asiat jotka jäivät minullekin mieleen olivat rajamuodollisuudet ja saksalaisten turistibussit ;D

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 25, 2015 at 20:26

Kiitti! Te teitte sitten tosi pikavisiitin Swazilandiaan, kun ette edes yöksi malttaneet jäädä 😀

Vastaa
intiaani tammikuu 25, 2015 at 19:03

Kiva palata noihin tunnelmiin. Samat fiilikset meilläkin oli Swazimaasta, ei mitään kovin erityistä, mutta ihan kiva kuitenkin 🙂 Asustimme keskellä Mlilwanea ja sieltä käsin kuljimme, aika samoja paikkoja katsastaen. Meillä taisi olla kaksi (vai kolmekin) kokonaista päivää, joten ehdimme vielä johonkin muuhunkin puistoon (jonka nimi ei nyt tule mieleen) tekemään pienen päivävaelluksen, joka olikin aika ässä 🙂

Ei kyllä varmasti jäänyt hyvä mieli tuosta käsityökauppareissusta… toivotaan, että ne saksalaisten bussit löysivät tiensä sinnekin!!

Mielenkiinnolla odotan Lesotho-postausta, sillä sinne emme ehtineet, vaikka yhteensä kuukauden käytimmekin Etelä-Afrikan koluamiseen tuon Swazimaan lisäksi, mutta uskoisin, että oli näkemisen arvoinen!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 25, 2015 at 20:31

Voi, päivävaellus Swazimaan kansallispuistossa kuulostaa hyvältä. Harmi, kun tuo mun mukana kulkeva hovikuvaaja/-kuski ei ole oikein innostunut patikoinnista ;D

Leidit tuolla käsityöbasaarissa kertoivat kyllä, että toisinaan siellä käy kyllä busseja. Swazimaan matkailu on vain vielä aika lapsen kengissä, eikä niitä turistilasteja ihan päivittäin siellä kuitenkaan vieraile.

Lesotho oli mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen! Sinne(kin) olisi vain pitänyt olla enemmän aikaa 🙂

Vastaa
//aNNiKa tammikuu 26, 2015 at 07:18

Todella mielenkiintoista, mutta hurjia noi HIV ja AIDS -tilastot tosiaan! Mikä siinä onkin, että saksalaisia riittää niin paljon joka puolella 🙂 Innostun jokaisen sun postauksen jälkeen lähtemään Afrikkaan ja hehkutan puolisolle, mutta sitten unohdan taas hetkeksi kunnes luen seuraavan postauksen. Katsotaan, koska päästään sinne asti 😛

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 26, 2015 at 08:40

Nuo hiv-tilastot oikeasti säväytti, kun Swazimaassa ollessamme illalla hotellilla niihin törmäsin. Tuntui melko hurjalta katsella sen jälkeen seuraavana päivänä ja miettiä kuinka moni heistä tulee kuolemaan aivan liian nuorena aidsiin. 🙁

Kyllä te vielä pääsette Afrikkaan asti 🙂 Siellä riittää nähtävää!

Vastaa
Jenna / Journey Diary tammikuu 26, 2015 at 08:22

Tosi mielenkiintonen kohde tuo Swazimaa, on jotenkin viime aikoina alkanut erityisesti kiinnostaa Afrikka ylipäätään!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 26, 2015 at 08:41

Mukava kuulla 🙂 Minuakin on alkanut Afrikka kiinnostaa entistä enemmän ja tekisi mieli lähteä sinne suunnalle uudelleen.

Vastaa
Hiipi S. tammikuu 26, 2015 at 14:00

Olipas kiva lukea tälläisestä täysin erilaisesta ja harvinaisemmasta kohteesta! 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 26, 2015 at 17:18

Kiva kuulla 🙂

Vastaa
Teija / Lähdetään taas tammikuu 26, 2015 at 14:04

Näyttää ja kuulostaa söötiltä maalta. Mitään ihmeellistähän ei matkakohteessa tarvitsekaan olla, kun se on noin erilainen kuin mitä tutut ja turvalliset matkakohteet ovat.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 26, 2015 at 17:20

Sitä Swazimaa tosiaan olikin. 🙂

Vastaa
Pirkko / Meriharakka tammikuu 26, 2015 at 20:21

Yhdyn muihin kommentoijiin – tosi kiva, että joku kertoo kokemuksiaan Swasimaastakin.
Olen viime viikkoina kertonut moneen kertaan miten meidän maabongausharrastuksemme alkoi Swasimaassa, kun siellä tapasimme maabongarin, joka kertoi harrastuksestaan.
Omasta vierailustamme tuolla (jouluna 1998) muistan miten hotelliin illalla tuli selvästikin arvovieras punaisessa lannevaatteessa ja sitten melko pian kuulimme, että hän oli maan kuningas! Just joo … pieni maa ja pienet piirit.
Käsityökojusta tuli mieleen Swaziland Candles – vierailimme kynttilätehtaalla ja ihastuin noihin kynttilöihin niin, että sittemmin olen ostanut niitä monta kertaa lisää – niitähän saa myös Etelä-Afrikan lentokentiltä, ainakin.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 27, 2015 at 20:22

On tainnut Swazimaa muuttua sitten vuoden 1998, ehkä, enkä kyllä tiedä mihin suuntaan. Ainakin lehmipaimenillakin näkyi kännyköitä 😉 Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä Swazimaan kuningas, mutta meille sellaista kunniaa ei suotu. Emme ehkä olleet ihan tarpeeksi tasokkaassa hotellissa. 😀

Vastaa
Matkatar tammikuu 27, 2015 at 10:02

Mielenkiintoista oli lukea tuosta pikku maasta. Köyhyys on matkoilla aina ahdistavaa minullekin, mutta eihän sille itse juuri mitään voi…

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 27, 2015 at 20:23

Köyhyyden näkeminen ei tietenkään ole mukavaa, mutta valitettavasti kortit ei tässä maailmassa mene tasan 🙁 Onneksi ihmiset olivat kuitenkin pääosin hyvin iloisia, eikä samanlaista kurjuutta kuitenkaan ollut nähtävissä kuin esimerkiksi Intiassa.

Vastaa
Jenni tammikuu 28, 2015 at 15:20

Todella mielenkiintoinen postaus! Mä luulen, että mä olisin hyvinkin voinut päätyä ostamaan tuolta käsityötoreilta jokaiselta jotain. Taannoin Kambodzassa osuttiin paikalle, kun Phnom Penhissä järjestettiin käsityöläismarkkinat. Olen suuri käsitöiden ystävä, mutta tottunut siihen, että hinnat ovat yleensä aika kalliita, joten kun kerrankin pääsi ostostelemaan niin, että hinnat olivat vain murto-osan siitä mitä Suomessa, niin melkein puoli matkalaukullista tavaraahan sieltä lähti mukaan.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle tammikuu 28, 2015 at 15:55

Kiitos! Meiltä olisi käteinen loppunut kesken, jos oltaisiin joka kojussa shoppailtu 😀 Ostan itsekin matkoilta mieluiten juuri käsitöitä, mutta kun niitä on kertynyt jo valmiiksi kymmenistä maista, on pakko yrittää hieman rajoittaa, vaikka rahat menisivätkin hyvään tarkoitukseen.

Vastaa
Annika | travelloverblogi helmikuu 9, 2015 at 21:02

Selailin taas Afrikka-juttujasi. En kestä. Haluan sinne taas. Eläimet. <3

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle helmikuu 11, 2015 at 13:22

Niinpä! Jossain vaiheessa on päästävä uudelleen Afrikkaan. Siellä riittää paikkoja (ja niitä eläimiä!) mielin määrin.

Vastaa
Unknown lokakuu 13, 2016 at 17:38

Swazi maa on muistoissa hieno maa ..
Ensimmäisen kerran menin sinne jouluna 1976 .
Juotiin wiskya maatalousministeri hope kanssa .
Sen jakeen tein sinne matkoja vuosittain etelä afrikasta .
Terveisiä Jorma tulosElle ..Olet kova ukko expatriootti ..
From matti mäenpää email rutabay@gmail.com

Vastaa

Jätä Kommentti