Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Leopardi silmästä silmään – mieletön Kruger

Leopardi silmästä silmään – mieletön Kruger

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014

Aika: 18.11.2014
Paikka: Krugerin kansallispuisto, Etelä-Afrikka

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, jouduin katkaisemaan yhden reissupäivän kertomuksen keskeltä poikki, koska yksittäinen postaus olisi kasvanut niin valtavan pitkäksi. Tämä 18. marraskuuta, ensimmäinen kokonainen päivämme Krugerissa oli uskomaton. Olimme jo nähneet valtavan määrän upeita eläimiä, kun iltapäivällä käänsimme Nissanin keulan pois asfaltilta ja suuntasimme tärisyttävälle hiekkatielle. Tämän postauksen tapahtumat sijoittuvat siis noin neljän tunnin ajalle. Emme ehtineet ajaa hiekkatietä pitkään, kun näimme kolmen auton pysähtyneen tien sivuun. Liityimme jonon jatkoksi ja kiittelimme autojonoa – voi nimittäin olla, että olisimme ilman muita autoja ajaneet näiden hyvin maastoutuneiden villikoirien ohitse.

Savannikoirat vetelivät jälleen tien sivussa sikeitä. Tämä lauma ei ollut aivan tiessä kiinni, kuten edellinen näkemämme, vaan noin 10-20 metrin päässä. Ne nukkuivat tyytyväisen näköisinä samalla tavalla läjässä kuin Taajamafarmarin whippetit. Sai katsoa tarkkaan mistä yksi koira alkaa ja mihin toinen loppuu.

Olin melko yllättynyt, että näimme jo toisena päivänä peräkkäin hyeenakoiralauman. Ne kun ovat todellakin hyvin uhanalaisia ja harvinaisia. Hengailimme hetken katsellen siestaa viettävää laumaa, mutta koska niiden aktiivisuustaso lähenteli talviunillaan olevaa karhua, jatkoimme matkaa.

Olimme pienellä tiellä ja koko tien liikenne (ne kolme autoa!) tuntui pakkautuneen hyeenakoiralauman luokse. Ajelimme siis ylhäisessä yksinäisyydessä. Se yksinäisyys sen kun korostui, kun Nissan koki jälleen yhden äkkijarrutuksen. Miten vaikea voikaan olla havaita niinkin pientä eläintä kuin elefanttia ennen kuin on melkein kohdalla. Siinä me sitten tuijotimme puolen metrin päässä tiestä ruokailemassa olevaa norsua.

Krugerissa on turisteille yllättävän vähän ohjeistuksia. Afrikassa taitaa olla hieman vapaampaa. Norsuihin kuitenkin neuvotaan pitämään etäisyyttä 50 metriä. Mutta entä kun se norsu on aivan tiessä kiinni? Tämä yksilö tuntui nimittäin mieltyneen juuri siihen tien varrella olevaan pusikkoon, eikä sillä ollut minnekään kiire. Odottelimme jonkin aikaa norsun siirtymistä, mutta lopulta ohitimme tuon ellien (kuten paikalliset niitä kutsuvat) hyvin hyvin läheltä – hyvin hyvin varovasti. Onneksi tämä norsu ei osoittanut mitään mielenkiintoa meitä kohtaan, vaan mutusti pusikkoaan kaikessa rauhassa. Meillä sen sijaan sydän hakkasi tuhatta ja sataa, enkä todellakaan suosittele tuollaisia norsun lähiohituksia kenellekään. Norsut ovat rusikoineet Krugerissa autoja, vaikka yleistä se ei olekaan.

Kauaa sydämemme eivät ehtineet läpättää jännityksestä, sillä näimme pienen gnu-vauvan. Ihastelimme tissiä imevää pienokaista. Kun pienokainen sitten otti pakkia maitobaarista ja horjui huterasti, tajusimme miten nuori se oikein olikaan. Sillähän roikkui vielä pala napanuoraa vatsasta ja emälläkin näytti olevan verta takareisissä. Eikä reppana ollut edes kunnolla pörröinen, vaan hieman kosteahko, vaikkei koko päivänä ollut satanut. Härregyyd, olimme bonganneet todella tuoreen tulokkaan!

Emme halunneet häiritä äitiä ja uutta pienokaista kauaa, vaan jatkoimme nopeasti matkaamme. Tällä kertaa matkantekomme pysäytti lauma puhveleita. Jäimme suosiolla kauas, kun useiden kymmenien yksilöiden suuruinen lauma vaelsi heinikon keskeltä tielle. Aikuinen kafferipuhveli eli afrikanpuhveli voi painaa tonnin. Sille antaa tietä ihan mielellään. Ei sillä että me ryhtyisimme kiistelemään etuajo-oikeuksista minkään kokoisen eläimen kanssa.

Impaloita näkyi jälleen kyllästymiseen asti, mutta vihdoin bongasimme jotain (ainakin meille) harvinaisempaa. Heinikossa asteli kaksi uskomattoman komeaa mustahevosantilooppia (engl. sable antelope) ja hetken kuluttua ne ylittivät tienkin. Toinen juosten. Toinen ylväästi kävellen. Näistä tuli hetkessä suosikkiantilooppejani. Harmi vain, että nämä jäivät ainoiksi näkemiksemme yksilöiksi.

Katsokaa nyt näitä upeita sarvia:

Mustahevosantiloopien sijaan kohtasimme norsuja uudelleen. Tällä kertaa niitä oli tiellä ja tien sivussa vauvasta vaariin ja se vaari (tai muori) tuntui olevan hieman huonolla tuulella. Jäimme jälleen odottelemaan norsujen vaellusta kauemmas. Suurin osa niistä poistuikin pusikkoon, mutta yksi valtavan kokoinen yksilö halusi jäädä tien sivuun hengailemaan. Ei meidän auttanut muu kuin ohittaa se. Onneksi tähän kaveriin meillä oli välimatkaa edes vähän enemmän, koska nyt saimme nähdä korvien heiluttelua (norsun varoitussignaali – häivy näköpiiristä, nopeasti).

Olimme kaksi päivää tähyilleet isoihin puihin. Emme lintuja tiiraillaksemme, vaan pilkkuja. Leopardi on Afrikan suurpedoista vaikeiten bongattava. Se on yleensä mahdollista nähdä jalkeilla vain hyvin aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Päivisin ne nukkuvat usein puussa. Moni Krugerissa vieraileva lähteekin kansallispuistosta pois näkemättä tuota upeaa pilkullista kissapetoa. En voi siis sanoin kuvailla kuinka riemuissamme olimme, kun auringon jo laskiessa, tuolla hiljaisella hiekkatiellä näimme tien sivussa suuren täplikkään kissan. Emme olleet uskoa silmiämme. Siinä leopardi nyt katseli autoamme ja me sitä. Missään ei näkynyt ketään muita. Vain syrjäinen hiekkatie, me ja tuo kiehtova kissapeto.

Tomi pohti hetken uskaltaako auton ikkunan avata (valokuvaamista varten), kun vain metrien päässä on
leopardi. Sain hänet vakuuttuneeksi, että uskaltaa. Siinä me
sitten katselimme toisiamme silmästä silmään. Me hieman
huolestuneina pedosta ja leopardi meistä. Hetken päästä jokainen meistä jo
rentoutui, kun selvisi, ettei kukaan aio pahaa toiselle. Leopardi antoi meidän ihastella itseään kaikessa rauhassa.

Krugerissa yksityishenkilöt eivät saa ajaa pimeällä. Vierailijoiden tulee olla tiettyyn aikaan mennessä joko ulkona kansallispuistosta tai jonkin leirin sisäpuolella. Olisimme mielellämme jääneet ihastelemaan leopardia vielä pidemmäksikin aikaa. Se ylitti tien ja jäi sitten makoilemaan. Selvästikin sillä oli saalistus mielessä ja se odotti sopivan saaliin ilmaantumista paikalle. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten tilanne etenee, mutta meidän oli jatkettava matkaamme. Meillä oli vielä muutama kymmenen kilometriä matkaa Sataran leiriin ja kello oli jo paljon. Yhdessä totesimme, ettemme nyt enää pysähtyisi minkään eläimen luokse ellei se olisi yksisarvinen tai dinosaurus. Leiristä myöhästymisestä seuraa nimittäin sakko. En kylläkääm tiedä minkä suuruinen.

Pian leopardihavainnon jälkeen tulimme jälleen asfaltoidulle tielle.  Emme olleet nähneet pariin viimeiseen tuntiin muita autoja, emmekä nähneet nytkään. Yksisarvistakaan ei vastaan tullut, mutta siristelimme silmiämme, kun näimme jonkin eläimen makaavan tiellä. Ties kuinka monetta kertaa tuona päivänä jouduimme hieraisemaan silmiämme. Kaksi hyeenaa makasi tiellä. Miten uskomaton paikka!

Meidän oli tietenkin ajettava aivan hyeenojen ohitse, että pääsemme
leiriimme. Näitäkään eläimiä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa
läsnäolomme. Ne eivät vaivautuneet edes nostamaan päätään, vaikka olimme
niistä vain parin metrin päässä. Toinen sentään jaksoi
liikuttaa silmiään sen mukaan, kun etenimme sen ohi.

Tomi oli jo kaasuttamassa eteenpäin, kun kiljaisin “STOOOOP!”. Eivätkö yllätykset loppuisi lainkaan?! Pusikosta ilmestyi neljän hyeenapennun jengi. Käsittämätöntä. Hyeenoja sen kummemmin tuntematta, arvioisin pentujen olleen noin 4-6 kuukauden ikäisiä.

Vielä käsittämättömämmäksi homma meni, kun pennut päättivät hetken tien sivussa temmellettyään kävellä suoraan autollemme. Siinä ne sitten haistelivat autoa ja me olimme niin ällikällä lyötyjä, ettemme saaneet edes kunnon kuvia tilanteesta.

Kun hyeenapennut olivat jättäneet automme rauhaan ja siirtyneet flegmaattisten vanhempiensa luokse, maltoimme vihdoin vilkaista kelloa ja painaa kaasun pohjaan. Tai siis sen verran pohjaan kuin nopeusrajoitus salli ja se ei ollut paljon se. Ehdimme kuin ehdimme kuitenkin leiriin jopa viisi minuuttia ennen porttien sulkeutumista. Päivä oli ollut uskomattoman onnistunut. Kruger on mieletön.

Stay tuned!

Katso myös nämä

46 Kommenttia

Arja / Haavematkoja joulukuu 21, 2014 at 08:04

Oi, mieletöntä! Vaikuttaa siltä, että omalla autolla tuolla tosiaan näkee enemmän kuin oppaan kanssa, kunhan vaan uskaltaa ajaa. Mahtava tuuri teillä leopardin kanssa 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 16:34

En osaa vertailla näkeekö enemmän omalla autolla vai oppaan kanssa, kun vain ensimmäisestä on kokemusta, mutta paljon näkee joka tapauksessa! 😀

Vastaa
Sandra joulukuu 21, 2014 at 08:19

Ei tuollaista paikkaa voi edes olla!!! Mikä seikkailuelämys tämän lukeminenkin jo on. En osaa edes kuvitella, millaista on nähdä tuo kaikki livenä. Leopardiin rakastuin tietty sydänjuuriani myöten! <3

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 16:35

No niinpä! Täytyy sanoa, että tuon leopardin näkemisen jälkeen oli todella epätodellinen fiilis.

Vastaa
Tiina joulukuu 21, 2014 at 08:46

Voit varmaan jo aavistaa miten innoissaan täällä ollaan 🙂 Varsinkin tuo leopardin kohtaaminen, huh huh! Mainitsin just Tomille, että me lähdetään joskus Krugeriin 😀

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 16:36

Haha 😀 Aivan varmasti lähdette!

Vastaa
intiaani joulukuu 21, 2014 at 08:53

Haha, en kestä noita hyeenapentuja! 😀 Ihanaa, että teillä on ollut noin superonnistunut Krugerin reissu. Varsinkin nuo leopardikuvat ovat ihan mielettömiä ja olette kyllä tosi onnekkaita, että olette nähneet kaverin noin läheltä. Me näimme useita leopardeja ihan ensimmäisellä safarireissulla Serengetissä ja Ngorongorossa, mutta sitten kun sen kolmisen kuukautta kolusimme itäistä ja eteläistä Afrikkaa ja ison osan ajasta noita puistoja, niin tuli kyllä selväksi, että aina ei ole hyvä tuuri, eikä päivän aikana välttämättä näe yhtään mitään ns. mielenkiintoista. Ja noita leopardeja ei siis nähty kunnolla koko kolmen kuukauden aikana. Ehkä yksi, mutta se oli niin kaukana, että lajintunnistus ei kyllä ollut 100% varma. Näitä huonon tuurin hetkiä meillä kävi esim. Namibian Etoshassa, jonka kuitenkin pitäisi olla varsin hyvä puisto. Rehellisyyden nimissä toki myönnettäköön, jos olisimme olleet ihan ensimmäistä kertaa safarilla, olisimme varmaan olleet todella innoissamme, mutta vähän kokeneemmalle juuri nuo antiloopit ja hirmu pitkällä olevat isommat eläimet eivät ole niin säväyttäviä kokemuksia. Tämän varmaan huomasitte itsekin, ihan siinä parissa päivässä, että hyvin nopeasti kehittyy sellainen "joojoo, onhan näitä nähty" eikä kaiken kohdalle edes viitsi pysähtyä, ja tätä ei kyllä millään osaisi kuvitella sen ihan ensimmäisen päivän innostuksen aikana 😀 Se, mikä on ihanaa luonnossa, on että vaikka olisi ns. kaiken nähnyt, niin kuitenkin joka päivä tarjoaa jotain uutta, sillä aina ne elukat keksivät touhuta jotain, jota et ole koskaan nähnyt aiemmin ja siihen jää kyllä koukkuun. Välillä saa katsella, kun norsuvauva harjoittelee kärsän käyttöä heittelemällä keppiä ympäriinsä, toisella kertaa sitten virtahepojen barrel rolleja vedessä tai kun kokonainen leijonalauma lojuu puunoksilla, koska nurmikko on märkää, eikä tassujaan viitsi kastella. Vähän tällainen erikoisempi onnenhetki meillä kävi leopardinkin kanssa sillä ensimmäisellä reissulla. Näimme niitä useita, emme tosin aivan yhtä läheltä kuin te, mutta kerran näimme jopa, kun paviaani jahtasi jonkun kepin kanssa leopardin alas puusta ja jahtasi sitä siellä pusikossakin vielä pitkät matkat. Se oli sellainen elämys, että oppaammekin tuntui hyppivän penkissään ja show'n jälkeen näytti meille jostain kirjastaan kuvaa vastaavasta tapahtumasta, eikä hän ollut koskaan nähnyt tällaista livenä.

Jäikö teille palo Afrikkaan? Mihin seuraavaksi? 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 16:44

Allekirjoitan niin täysin kirjoituksesi. Siitä oli tarkoitus kirjoitellakin jossain tulevassa postauksessa, että ihmeen nopeasti niihin jo nähtyihin eläimiin jollain tapaa "turtuu". Oikeastaan tosi harmillista. Olisi kivempi saada joka kerta ne samanlaiset kiksit jonkin eläinlajin näkemisestä kuin ensimmäisellä kerralla.

Aikamoisen shown olette nähneet! Meillä kävi kyllä mahtava tuuri tuon leopardin kanssa. Kyllä palo Afrikkaan ehdottomasti jäi. Kovasti kiinnostaa lähteä uudelleenkin safarille. Jonnekin muualla tietenkin, koska aina haluaa nähdä jotain uutta ja erilaista. Eniten silti kiinnostaa safari "omalla autolla", ei niinkään oppaan kanssa. Kävittekö omatoimisesti muiden maiden kansallispuistoissa ajelemassa? Moniinhan ei käsittääkseni pääse kuin järjestetylle retkelle.

Vastaa
intiaani joulukuu 21, 2014 at 19:08

Ei, vain Etelä-Afrikassa, jossa käytiin juurikin Krugerissa ja parissa muussa. Namibia, Botswana ja Zimbabwe koluttiin rekkareissun turvin ja Ugandassa meillä oli parin viikon privasafari. Noiden turvin kierrettiin suurin osa puistoista, joissa ollaan Afrikassa käyty. Tansaniassa taasen oltiin muuten ihan reppureissulla, mutta Serengeti ja Ngorongoro käytiin oppaan/kuskin kanssa. Ymmärtääkseni ainakin Serengetiin pääsee myös omalla autolla, mutta ainakin me näimme selkeästi enemmän eläimiä oppaan kanssa kuin samaan aikaan siellä olleet ystävämme, jotka olivat omalla autolla. Tähän ehkä vaikuttaa se, että oppaat kommunikoivat keskenään radiopuhelimilla, joka tietysti kyllä johtaa sellaiseen ikävään lieveilmiöön, että autoruuhkat ovat huomattavasti pahempia kuin Krugerissa, jos on esim. leopardi jossain.

Noita Serengetiä ja Ngorongoroa suosittelen todella lämpimästi, varsinkin Ngorongoro oli ihan mieletön ja yhdessä, vierekkäin kun ovat, niin muodostavatkin sen meidän ykkösvaihtoehdon. Muut top kolmosessa taitavatkin olla sitten Botswanan Chobe ja Kruger 🙂 Norsujen suhteen ehdottomasti Zimbabwen Hwange. Uganda on ihan mielettömän kaunis maa, mutta siellä on puistoissa jonkin verran tyhjempää kuin muualla, koska eläinkannat eivät ole vielä sisällissodan jäljiltä ehtineet täysin palautua. Toisaalta siellä on sitten ne simpanssi- ja gorillametsät, joka oli myös niin superupea kokemus, että moro vaan… Ja kyllä niissäkin puistoissa näki vaikka mitä kuitenkin. Ugandaan en tosin lähtisi omalla autolla ylipäänsä. Malawi ja Mosambik kierrettiin myös omatoimisesti, mutta niissä puuhattiin sitten muuta kuin puistoiltiin, enkä osaa sen kummemmin niistä sanoa.

Ehkäpä tämän meidän kiertelyn perusteella suosittelisin juuri Ugandaa tai Tansaniaa, riippuen vähän siitä, haluatteko vielä tuota peruspuistomeininkiä (upeaa sellaista) vai sitten enemmän sellaista sademetsämeininkiä peruspuistohöysteellä. Ja olihan se Botswanakin tosi upea, jos yhdistäisi juurikin Choben ja Okavango Deltan… ja oikeastaan Namibiakin oli aivan mieletön, mutta siellä se aavikko on enemmän se juttu. Voi video… johan tässä saa ihan hirveän reissukuumeen päälle itsellekin 😀

Tosiaan Tansaniassa ainakin noissa joissain puistoissa onnistuu se oma autoilu. Mutta kannattaa sitten varautua siihen, että Etelä-Afrikan ollessa Afrikan Monaco, tiet ovat muualla hieman eri kunnossa ja liikennekin saattaa olla hieman erilaista. Me on koettu myös oppaan kanssa kulkeminen oikein hyväksi ja mukavaksi 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 22, 2014 at 18:32

Huhhuh, kun olisi paljon valinnanvaraa. Upeaa, että olette käyneet noissa kaikissa! Eniten ehkä kiinnostaisi nuo kaksi Tansanian vierekkäin olevaa puistoa. Ja tosiaan ei se opas ja kuskikaan nyt välttämättä mikään ihan huono vaihtoehto olisi 😀 Nuo Ugandan gorillametsät kiinnostaisi kyllä kovasti, mutta voi tsiisus niitä hintoja! Ei taideta ihan heti olla sinne menossa. Toki se raha käsittääkseni menee ainakin osittain niiden eläinten suojeluun, mutta joku 500 dollaria per nuppi on silti melkoinen summa.

Vastaa
intiaani joulukuu 23, 2014 at 11:08

No niinhän sitä on, ja Afrikka jää usein reissaajilta kokonaan väliin. Olen kyllä onnellinen, että uskaltauduimme noinkin ekstensiivisesti sinne kiertelemään omalla pitkällä reissullamme. Vaikka paljon ollaankin kierrelty muutakin maailmaa, niin kokonaan on vielä käymättä esim. Etelä-Amerikka ja Aussit+Uusi-Seelanti, mutta ehtiihän sitä. Jotenkin tuntui, että varsinkin tuon Afrikan rähinäbussimatkustelun aika on nyt, eikä muutaman vuoden päästä, jolloin toivottavasti perhettäkin on jne. Lapset voi sitten pakata auton takapenkille ja lähteä sitä Australiaa kiertämään silloin 🙂

Mehän ollaan siis kaikki nuo opastetut safarit vedetty telttaversioina, niin hinta pysyi edes semikohtuullisena, vaikka aika suolaista silti… mutta ymmärtääkseni Serengeti/Ngorongoro -sisäänpääsymaksut ovat joka tapauksessa aivan jäätävät verrattuna esim. Krugerin hintoihin, vaikka omalla autolla menisikin, mutta en sen tarkemmin ole ottanut asiasta selvää. Ja kyllä huimasi tuo gorillareissun hinta, ja jännittikin todella paljon, että jos sattuu esim. flunssa päälle, niin eihän sinne ole sitten menemistä. Mutta jälkikäteen ei kyllä kaduttanut tippaakaan. Tosin hieman eriäviäkin kokemuksia olen blogeista lukenut, meillä kävi hyvä tuuri sen suhteen, että ryhmän puolet ryhmästä jostain syystä puuttui, joten saatiin olla ihan omalla neljän hengen porukalla ja hyvässä yhteisymmärryksessä kuvata parhailta paikoilta vuorotellen. Eihän ne ole joka tapauksessa kuin kahdeksan hengen ryhmiä, joita sinne kerrallaan viedään, mutta jos siihen sattuu joku urpo, joka kyynärpäiden kanssa sohii koko ajan toiset pois ja hilluu omien "ammattilaisvälineidensä" kanssa, niin kyllä siinä muiden kokemus menee pilalle. Onneksi yleensä ihmiset osaavat käyttäytyä 🙂 Mutta jollain suomalaisella matkabloggaajalla taisi olla juuri tällainen kokemus, en nyt vaan muista kenellä. Tuo Tansania on kyllä siinäkin mielessä kiva, että safariin voi helposti yhdistää vaikkapa viikon Sansibarilla, joka oli kyllä aika ihana ♥

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 28, 2014 at 09:58

Toivottavasti pääsette sitten joskus lasten kanssa tai ilman tuonne Oseanian suunnalle 🙂

Tuo muistelemasi bloggaaja taitaa olla Annika Travellover -blogista. Ainakin hänen blogistaan olen lukenut vastaavanlaisen jutun.

Vastaa
Pingviinimatkalaiset joulukuu 21, 2014 at 09:26

Tuo iso kuva leopardista on huikea! Siis huikeita ovat muutkin, mutta sitä ei voi olla tuijottamatta ja miettimättä miltä mahtoi tuntua kuvaa ottaessa 🙂 Varmaan aivan uskomaton fiilis. Teillä on kyllä ollut uskomaton tuuri ja olen hyvn iloinen teidän puolesta. -Milla

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 16:48

Kiitos Milla 🙂 Kuvaa ottaessa oli todellakin uskomattomat fiilikset. Välillä oli pakko myös olla kuvaamatta ja ihan vain nauttia hetkestä.

Vastaa
Tintin joulukuu 21, 2014 at 09:31

Tätä postausta on odotettu! Ei sanat edes riitä enää kuvamaan, tai sitten tuntuu ihan toistolta sanoa samat asiat uudestaan 😀 mutta ihan mahtavat maisemat, eläimet ja kuvat! Varsinkin tuo leopardi on aivan huikea! Teidän reissusta on niin kiva lukea, kun kerrot asioista mielenkiintoisesti ja juuri sellaisia asioita mitä itsekin tulisi varmaan huomioitua reissun päällä. Eipä tarvitse itse lähteä mihinkään (vaikka onhan tuonne nyt aivan pakko joskus päästä!) kun lukee näitä teidän juttuja 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 16:50

Kiva kuulla, että on odotettu 🙂 Ja muutenkin ihana kommentti <3

Vastaa
Pinkkis joulukuu 21, 2014 at 10:22

Mielettömiä kuvia ja oi että teillä on ollu taas ihana reissu!! Kyllä on jällleen kerran todettava että tästä sun blogista inspiroituu aina uudelleen ja saa uusia "pakollisia" matkustuskohteita listaan 😀 Minäki tahon! Lisää odottelee hän! We want more!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 16:53

Lisää tulossa! Niitä "pakollisia" matkustuskohteita alkaa itsekullekin kertyä aivan liikaa 😀

Vastaa
Rva Kepponen joulukuu 21, 2014 at 11:59

Ihana kertomus Krugerista ja todella upeat kuvat!
Oi noita hyeenoita ja miten ylväs näky leopardi onkaan!

Itselläni Pilanesbergissä osa eläin bongauksista tuli juurikin sen takia, että jos jossain näkyi toinen retkifirman auto, niin meidän kuski ajoi viereen kysymään, että mitä näkyy ja missä. Ainakin kahdesti saatiin huippuhyvät kiikarit lainaksi.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 16:56

Kiitos! Muut autot on tälläisissä paikoissa tosiaan hyvin tärkeitä, koska monet eläimet omaavat niin hyvän suojavärin. Ties kuinka monien ohi mekin ajettiin niitä huomamatta.

Vastaa
Teija joulukuu 21, 2014 at 12:01

Wau mitä kuvia! Oikein harmittaa että en ole ehtinyt lukea näitä kaikkia Afrikka-postauksia vielä. Onneksi ne eivät häviä minnekään 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 16:57

Kiitti! Täällä ne tosiaan odottelee 🙂

Vastaa
Maarit joulukuu 21, 2014 at 15:26

Upeita kohtaamisia! Etenkin tuo Leo! 🙂 onhan se käsitämätöntä miten noita eläimiä pääsee noin läheltä näkemään. Tuliko tuolla sellaista sirkusfiilistä, että turistilaumoja ajetaan jonossa safareille? Vai oliko kokemus autenttinen? Mulle on joistain safari kertomuksista jäänyt vähän hämmentynyt fiilis kun ne on olleet juuri sellaista "sirkusmeininkiä", kymmeniä turisti jeeppejä ja vähemmän luontoa ja eläimiä kunnioittavaa toimintaa. Jotenkin itse haluaisin käydä safarilla niin ettei se ainakaan aiheuttaisi harmia luonnolle. Matkustamisessa on aina noita eettisiä kysymyksiä mitä tulee mietittyä.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 17:07

Olen kuullut, että esim. Kenian suosituimmissa puistoissa on kymmenen safariautoa yhden leijonan perässä. Ei kuulosta yhtään kivalta. Krugerissa ei sellaista oikeastaan ole. Mitään sirkusfiilistä ei tullut. Etenkin Krugerin pohjoisosissa saa ajella kaikessa rauhassa. Etelämmässä on enemmän autoja, muttei sielläkään niin paljoa ollut kuin mitä odotin. Eteläafrikkalaisten loma-aikoina (heinäkuu ja joulukuu) en tuonne lähtisi, koska silloin puistossa on paaaljon jengiä. Silti siellä ei kuulema ole niin ruuhkaista kuin Kenia – Tansania akselilla (omakohtaista kokemusta ei ole, mutta näin olen lukenut).

Eläimillä on Krugerissa ihan mielettömästi tilaa. Autoilla ei saa ajaa off-roadia, joten eläimet pääsevät pois autojen luota. Ainahan eläimille olisi parempi, jos siellä ei olisi turisteja pällistelemässä, mutta ilman turisteilta tulevaa rahavirtaa, paikkaa ei ehkä olisi lainkaan :/ Pidän siis Krugeria hyvänä paikkana sekä eläimille että turisteille 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 17:09

Ja vielä lisäys. Näiden kaikkien kuvissa olevien eläinten kohdalla, hyeenakoiria lukuunottamatta, olimme aivan kahden kesken. Missään ei ollut muita autoja paikalla. Kun olimme jo lähdössä hyeenojen luota pois, sinne ajoi safariauto, mutta muuten ei ketään, missään, unbelievable! 🙂

Vastaa
Maarit joulukuu 22, 2014 at 17:42

Kiitos paljon hyvästä vastauksesta. Tuo Kenia itsellekin ollut se kysymysmerkki ja siitä ehkä olen juuri nuo kokemukset lukenutkin.

Vastaa
Katariina joulukuu 21, 2014 at 15:55

Aivan mahtavaa, että onnistuitte näkemään noinkin monta suurpetoa ja vielä noin läheltä! Iho meni melkein kananlihalle tuosta leopardin kohtaamis kuvauksesta. Aivan mieletöntä! En myöskään meinaa kestaa noiden hyeenanapentujen söpöyttä! Tai sen pikku gnuun ♥

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 17:14

Hahhah! Mulla itselläkin on edelleen kestämistä näiden ihanien eläinkuvien kanssa 😀

Vastaa
Jaaskarit joulukuu 21, 2014 at 16:17

Olemme samaa mieltä kuin edelliset kommentoijat 🙂 Vaikuttavaa!!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 17:15

Kiitti 🙂

Vastaa
Teea joulukuu 21, 2014 at 16:55

Pakko tulla taas ällistelemään näitä kuvia…siis ihan mielettömiä! 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 21, 2014 at 17:15

Kiitos 🙂

Vastaa
Soile Jalkanen joulukuu 21, 2014 at 18:36

Oi vitsi teillä ollu ihan mieletön reissu! Taas! Aivan upeita elukoita ja kuvia <3 Ite en välitä lämpösistä maista mut milloin tahansa voisin sellaiseen lähteä jos vaan erinlaisia elukoita pääsee näkemään 😀 tässä vuosi sitten käytiin Kreetalla ja innoissani lueskelin että siellä on liskoja ym. Vähän eksoottisempaa mut näkyi vain kaskaita, kulkukoiria ja -kissoja, puluja 😀

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 22, 2014 at 18:33

Krugerissa eläinhavainnot on kyllä ihan takuuvarmoja, että sinne vaan sitten seuraavaksi Kreetan sijaan 😀 Ehkä enemmän suosittelisin kuitenkin Alaskaa 😉

Vastaa
Katinka joulukuu 21, 2014 at 18:56

No huh huh, minä täällä luen ihan jännityksellä, mitä kaikkea olette nähneet ja kokeneet! Aivan upeita eläimiä ja ennen kaikkea upeat kuvat niistä. Pystyin ihan samaistumaan siihen, että norsu oli niin lähellä, huikeaa. Kiitos että jaoit teidän upean kokokemuksen meidän kanssa!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 22, 2014 at 18:34

Kiitos vain itsellesi kommentistasi 🙂

Vastaa
Aurora joulukuu 21, 2014 at 21:07

Miten te oman autonne saitte kuskattua Afrikkaan saakka?

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 22, 2014 at 18:35

Me vuokrattiin auto Johannesburgista 🙂

Vastaa
Jenna joulukuu 22, 2014 at 07:35

Hyenooista tulee ekana mieleen leijonakuningas 😀 Melkoisia otuksia. Mutta siis herranjee, miten upean eläimen olette nähneet. Leopardi! Siis ihan mielettömän upea otus ja upeat kuvat tästä kohtaamisesta. Olen ihan sanaton.

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 22, 2014 at 18:36

Täytyisi varmaan katsoa Leijonakuningas joskus uudelleen, kun muistan vain ne leijonat ja nekin hämärästi 😀 Leopardin kohtaaminen oli kyllä reissun kohokohta.

Vastaa
luonnon lapsi joulukuu 22, 2014 at 17:10

Vautsi vau. Kylläpä ootte taas nähneet ja kokeneet, hieno homma 🙂 Upeita kuvia upeista eläimistä, kuten aina täällä blogissa 😉

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 22, 2014 at 18:37

Kiitos! Olihan tuolla näettävää ja koettavaa 🙂

Vastaa
Kaukokaipuun Nella joulukuu 22, 2014 at 18:12

Aivan mielettömiä kuvia! En tajua, miten saat aina eläimet niin upeasti vangittua tuohon lyhyeen hetkeen. Huh!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 22, 2014 at 18:39

Mähän ihan punastuisin kehuista ellei puolet kuvista olisi Tomin ottamia. Täytyy siis pistää kameran piikkiin 😉 Mutta kiitos <3

Vastaa
Maija/Taajamafarmari joulukuu 23, 2014 at 09:59

Meni ihan kylmät väreen leopardin kohtaamisesta näin kuvienkin välityksellä.

😀 Vai näyttää ne hyenakoirat whippeteiltä. Heh, niitä varmasti loukkaisi jos tietäisivät millaisiin otuksiin niitä verrataan…:D

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 28, 2014 at 09:55

Niin varmaan whippettejäkin loukkaisi 😀

Vastaa

Jätä Kommentti