Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Ensikosketus Etelä-Afrikkaan ja kamera-arvonnan voittaja

Ensikosketus Etelä-Afrikkaan ja kamera-arvonnan voittaja

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle joulukuu 3, 2014

Aika: 15.11.2014
Paikka: Johannesburg – Nelspruit, Etelä-Afrikka

Tiedättehän sen ihanan lämpimän tuulahduksen, kun astut lentokoneesta ulos lämpimässä maassa. Noh, sitä ei tullut tällä kertaa. Ehei, Etelä-Afrikassa ei todellakaan ole aina lämmin. Me astelimme koneesta ulos sateiseen, +16 asteiseen Johannesburgiin. Onneksi emme anna tuollaisten pikkujuttujen häiritä.

Minulla oli takana hyvin nukuttu yö. Oikeasti, en ole varmaan koskaan nukkunut lentokoneessa niin hyvin kuin tuolla matkalla. Jännitin etukäteen kolmen penkin keskimmäistä paikkaani pitkällä lennolla Frankfurtista Johannesburgiin. Tomille lentokonespottailijana ikkunapaikka on supertärkeä, joten joudun yleensä istumaan keskipaikalla. Niin nytkin. Odotin millaisen tyypin vieressä joutuisin nukkumaan yön, mutta minulla kävi niin uskomaton tuuri, että vieressäni oleva käytäväpaikka jäi tyhjäksi. Tunsin itseni melkoiseksi Hannu Hanheksi, kun olin kevyessä unessa jo ennen kuin maailman suurin matkustajakone A380 nousi pehmeästi Frankfurtin kiitoradalta. Kun sitten turvavöiden merkkivalo sammui, iskin tyynyni Tomin syliin ja oikaisin itseni poikittain penkkirivistölle. Uskokaa tai älkää, mutta vetäisin lennolla kahdeksan tunnin yöunet. Aikamoinen suoritus turistiluokassa.

Vinkkivitonen! Jos haluat lentää väljemmin, mutta lompakko ei kestä bisnesluokkaa, kannattaa varata paikat koneen takaosasta. Yleensä suurin osa matkustajista haluaa istua koneen etuosassa ja takaosa jää tyhjemmäksi. 

Vuokra-auto alle

Lentokentällä, Aviksen autovuokraamossa Tomi pääsi valitsemaan minkä auton otamme valitsemastamme luokasta. Kyllähän minunkin mielipidettäni kysyttiin, mutta jos saan vain kermaperseillä pelkääjän paikalla tuhansien kilometrien verran, annan kyllä kuskin päättää millä autolla liikumme. Hyundain IX35:n, Nissan Qashqain ja Nissan Xtrailin väliltä, Tomi päätyi viimeiseksi mainittuun. Hieman naureskelin autolla, että mahdutaankohan me kaksi nyt ihan varmasti matkustamaan tuossa laivassa, mutta onhan se isompi kippo nyt hieman turvallisempikin kuin joku sardiinipurkki. Myöhemmin matkan aikana kiittelimme Xtrailin maavaraa useampaan otteeseen. 

Aina ensin spottailemaan

Matkamme lentokentältä harvoin suuntautuu heti kovin kauas. Ei nytkään. Tomi halusi käydä hieman spottailemassa lentokentän lähistöllä. Suuntasimme lentokentän vieressä olevalle asuinalueelle. Sillä välin, kun Tomi suuntasi katseensa kentälle, minä keskityin tarkkailemaan meille uutta ja vierasta mannerta ja valtiota. Se mikä ensimmäisenä kiinnitti huomioni, olivat aidat. Niitä oli joka puolella. Löytyi lauta-aitaa, metalliaitaa ja piikkilanka-aitaa. Nämä kaikki siis asuintalojen ympärillä. Myös lentokentän ympäri tuntui joka puolella kulkevan melkoiset aitahässäkät. Kyllä Suomi vain on lintukoto ja hyvä niin. Me suomalaiset aitaamme pihamme viestittääksemme tontin rajoista tai etteivät koirat karkaa pihalta. Harva tavallinen veronmaksaja aitaa pihansa estääkseen varkaiden pääsyn pihalle. Pelkkä ajatuskin olisi outo.

Tomi suuntasi kameransa lentokentälle, minä samaan aikaan toisella puolella oleviin taloihin.

Roadtrip alkaa

Ensimmäisen päivän ohjelmassamme ei ollut muuta kuin selviytyä noin 300 kilometrin päähän, Nelspruit nimiseen kaupunkiin. Olimme varanneet sieltä hotellihuoneen yhdeksi yöksi. Kunhan olimme harhailleet aikamme Johannesburgin lähiöissä, suuntasimme moottoritielle ja ulos kaupungista. Surkea hökkelikylä näkyi moottoritielle. Eipä siitä kummoisia kuvia 120 kilometrin tuntivauhdissa muistikortille tallentunut, mutta kaipa niistä jonkin käsityksen saa.

Itse reitti oli ensimmäiset 200 kilometriä oikeastaan aika puuduttava. Haukottelimme molemmat. Satoi vettä tai oli muuten vain harmaata. Maisemat koostuivat melko tasaisista laitumista, joita lukuisat lehmät täplittivät. Muutamia sarvipäisiä antilooppejakin näkyi siellä täällä, mutta vain kaukaa ja pikaisesti. Sitten, noin 100-150 km ennen Nelspruitia maisemat muuttuivat ja yhtäkkiä enää ei ollut tasaisuudesta tietoakaan. Olimme molemmat sitä mieltä, että maisemista tulivat mieleen Australian kumpuilevat pellot. Enää kummallakaan ei ollut vaikeuksia pysyä hereillä. Ei etenkään sen jälkeen, kun muutama apina juoksi tien yli. Siinä vaiheessa tuli sellainen tunne, että nyt ollaan Afrikassa!

Nelspruit

Mutkittelimme Nelspruitissa hienon omakotitaloalueen läpi kohti La Villa Vita nimistä hotelliamme. Mistään hotellikyltistä ei ollut tietoakaan ja vaikka löysimme oikean kadun, alkoi epäusko silti herätä. Näimme vain hienoja yksityisasuntoja. Vihdoin hotellin kyltti kuitenkin tuli esiin. Myös maasturimme pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin, kun kipusimme osittain päällystettyä ja osittain kuoppaista hiekkatietä pitkin tuolle “linnalle”. Sellaiselta hotellimme nimittäin näytti. Meidän ja hotellimme välissä vain kohosi ylitsepääsemätön este. Edessämme oli suuri portti, eikä porttipuhelimeen vastannut kukaan. Hetken ihmettelyn jälkeen pihalta onneksi lähti auto ja pääsimme luikahtamaan samalla sisälle.

Ryytyneet matkalaiset vastaanotettiin juhlavasti. Käteemme iskettiin maljat ja meitä kierrätettiin ympäri hotellia tutustumassa siihen. Avattiin meille vihdoin ovi huoneeseemmekin ja olihan se hieno. Sielläkin meitä vielä kierrätettiin ja pöydällä odotti karahvissa VSOP-konjakkia. Talon tarjoamana. Harmi vain, ettei meistä kumpikaan saisi sitä alas pisaraakaan, joten se jäi odottamaan seuraavia vieraita. Totesimme, että Etelä-Afrikassa rahoille saa erinomaista vastinetta. Yö La Villa Vitassa maksoi 68 euroa ja taso oli korkea.

Emme kuitenkaan ehtineet heti jäädä nauttimaan mukavasta huoneestamme, vaan lähdimme hetken hengähdystauon jälkeen kaupunkia ja ruokapaikkoja kohden. Me olemme melkoisia ruokamatkailijoita 😉 En tiedä kehtaanko edes kertoa, mutta kävimme tukemassa jälleen kerran erään ylikansallisen pikaruokaravintolan toimintaa. Kävimme myös tutustumassa paikalliseen supermarkettiin. Jo parkkipaikalla huomasi henkilökunnan runsauden. Näimme yhtä paljon shoppailijoita kuin henkilökuntaakin. Joku viittoi ja opasti minne ja miten pysäköidä. Ostoksilla kävijöiden vieressä kulki kaupasta poispäin kärryjä työntävä kaupan työntekijä, joka myös nosteli ostoskassit autoon. Me pysäköimme kauas, koska emme tienneet miten menetellä. Ihmettelimme kaupassa paikallisia tuotteita. Lapoimme ostokset liukuhihnalle ja katsoimme, kun kaksi työntekijää pussitti ne ostoskasseihin. Saimme kuitenkin kantaa ne itse autolle.

Ajoimme hämärtyvässä illassa takaisin hotellille Nelspruitin keskustan sivukatujen läpi. Ensimmäistä kertaa tuli todellakin halu tarkistaa, että auton ovet ovat varmasti lukossa. Katujen varsilla grillailtiin ja hengailtiin. Joka paikka oli täynnä roskia. Osa ihmisistä näytti asuvan kadulla. Muita autoja ei tuolla kadulla näkynyt. Kontrasti siihen puhtaaseen ja hyvinhoidettuun asuinalueeseen, josta olimme hetkeä aiemmin lähteneet, oli valtava. Etelä-Afrikka onkin kontrasteja täynnä.

Kamera-arvonnan ratkaisu

Minusta oli aivan mahtavaa päästä sekä testailemaan Sonyn A5100 kameraa että arpomaan yksi sellainen teille lukijoille! Arvontapostaukseen tulleet vastaukset olivat aivan mahtavaa luettavaa. Niissä nousi monta postausta esille, mutta selkeä linjakin sieltä löytyi; Alaska ja koirajutut. Haluan kovasti uskoa, että ne olivat aivan totuuden mukaisia, eivätkä pelkästään palkinnon toivossa kirjoitettuja 🙂

Olisi ihanaa arpoa vaikkapa 100 kameraa, mutta valitettavasti arvottavana on vain yksi kamera. Arpaonni suosi tällä kertaa Katariinaa. Hänelle lähti hetki sitten sähköpostia tästä iloisesta asiasta. Onnea vielä tätäkin kautta!

Kaikille muille iso kiitos osallistumisestanne!

*Kamera-arvonta yhteistyössä Sonyn kanssa.

Katso myös nämä

9 Kommenttia

intiaani joulukuu 3, 2014 at 16:44

Lintukoto täällä tosiaan… me olimme Etelä-Afrikassa ruokailemassa sukellusreissun porukalla ravintolassa, jonka omistaja tuli jossain vaiheessa pahoittelemaan, että oli ollut poissa. Hän oli ollut auttamassa naapuriaan, joka oli ryöstetty. Siis naapurin koti oli muistaakseni ryöstetty, ilmeisesti hieman väkivaltaisesti niin, että naapuri oli ollut kotona. Suurin osa porukastamme oli eurooppalaisia ja olimme tietysti kaikki aivan kauhuissamme. Kotimatkalla minibussimme kuski lohdutteli meitä, ettei täällä niin vaarallista ole, hänenkin kotinsa on ryöstetty vain kolme kertaa… Olimme ihan, että joopa joo… Kaikki on niin suhteellista 😉 Ihanaa, että teillä oli onnistunut matka! ♥

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 3, 2014 at 19:48

Joo, sehän on vähän, jos vain kolme kertaa on koti ryöstetty 😀 Suomessa yksikin kerta on jo harvinaista. Asiat on todellakin suhteellisia. Meidän matkamme meni hyvin, mutta varovaisiakin oltiin.

Vastaa
Katariina joulukuu 3, 2014 at 16:50

Oli pakko tulla tännekin vielä katsomaan ja oma nimihän se siinä komeilee! En meinaa millään uskoa tätä todeksi! Käsittämätöntä!!! Nyt tarvitsee opetella oikeasti kuvaamaan 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 3, 2014 at 19:50

Usko pois vaan! Mun yksi kaveri sanoi jokin aika sitten, ettei koskaan osallistu mihinkään arvontaan, koska uskoo niiden kaikkien olevan vain huijausta, eikä kukaan oikeasti voita mitään. No ei se ihan niin mene 😉 ja sinä saat siitä todisteen kameran muodossa! Onnea vielä kerran 🙂

Vastaa
Pelaguu joulukuu 3, 2014 at 18:55

Onnea kovasti voittajalle! Mun täytyy ainakin omalla kohdalla sanoa että olen aika uusi lukija täällä… En ole lukenut tai alkanut lukemaan vielä ehtinytkään lukea vanhoja postauksia, oli valittava myös se mitä tulin vasta lukeneeksi. Luen aiheista jotka minua kiinnostavat! Tämmönen tunnustus tähän väliin.. ;D

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 3, 2014 at 19:51

Kiitos tunnustuksestasi 😀 Aika harva kai lukee paljoa vanhoja juttuja. Itsekin "syyllistyn" yleensä ryhtyessäni seuraamaan uutta blogia, että luen lähinnä niitä uusia juttuja.

Vastaa
Vikki joulukuu 4, 2014 at 17:58

Mielenkiintoista. Voi että, nuo piikkilankakiepit eivät kyllä kovin kodikkailta näytä. Elämme kyllä lintukodossa, tosin harjanvarteen ovella ei täälläkään tänä päivänä kovin moni taida luottaa 🙂
Köyhyyttä ja vaurautta, se laittaa kyllä ajattelemaan mutta eihän se köyhyyskään välttämättä tarvitse olla onnetonta1
Odotan mielenkiinnolla jatkoa!
Onnea kamera-arvonnan voittajalle!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 4, 2014 at 19:12

Kiitos Vikki kommentistasi 🙂 Siinä olet todellakin oikeassa, ettei köyhyys ja onnettomuus mitään synonyymeja ole. Perussa näimme paljon vaatimattomissa oloissa eläviä ihmisiä, mutta kaikki vaikuttivat suunnattoman hyväntuulisilta ja oppaammekin korosti, että he ovat pääsääntöisesti erittäin tyytyväistä porukkaa. Etelä-Afrikan suhteen en ole aivan vakuuttunut, että asia menee samalla tavalla. Jotenkin jäi erilainen fiilis ja rikollisuutta on niin paljon.

Vastaa
Katariina joulukuu 5, 2014 at 12:10

Luin vähän aikaa sitten tutkimusta, jossa selvitettiin ihmisten onnellisuutta (tai siis sitä, kuinka onnellisiksi he itsensä kokivat). Tutkimuksen mukaan raha tai sen puute ei välttämättä vaikuttanut ihmisen onnellisuuteen vaan enemmänkin vaurauden epätasainen jakautuminen. Toisin sanoen, jos naapurilla on yhtä vähän kuin ihmisellä itsellään, on tämä onnellisempi pienituloisenakin kuin ihminen, joka tienää yhtä vähän, mutta jolla on naapuri joka tienää huomattavasti häntä enemmän. Rahan luoma eriarvoisuus siis johtaa oman logiikkani mukaan myös oletettavasti rikollisuuteen, sillä jos kaikki ovat köyhiä, niin keltä varastat?

Vastaa

Jätä Kommentti