Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Lentokone- ja eläinspottailua Alaskassa

Lentokone- ja eläinspottailua Alaskassa

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle lokakuu 30, 2014

Tomi tässä moi!

Viimeksi blogin kaappasi Sauli. Nyt on minun vuoro vallata blogi tämän postauksen ajaksi. Seuraavaksi Elina palaa taas ilostuttamaan teitä niillä mielenkiintoisilla postauksilla arvon lukijat.

On siis vuorossa Alaskan lentokonespottauspäivitys. Häämatkan parhaita paloja siis näin miesnäkökulmasta katsottuna. 😉 Matkakohdetta valitessa ykkösenä oli tietenkin eläimet ja huikeat maisemat, mutta minua ei muustakaan syystä laisinkaan haitannut, että kohteeksi valikoitui juuri Alaska. Olimme siis touko-kesäkuussa ensin viikon Alaskan risteilyllä ja sen jälkeen kiersimme toisen viikon Alaskaa autolla.

Mitä erityistä Alaskassa on sitten lentokonespottaajalle? Ehkä erikoisin asia on pienkoneiden valtava määrä ja niistä vielä hyvin suuri osa on vesitasoja. Anchoragessa sijaitseekin maailman suurin vesitasoille tarkoitettu lentokenttä, Lake Hood Seaplane Base.

Satojen vesitasojen lisäksi alueella on satoja, ellei tuhansia tavallisia koneita.

Tässä Cessna 185B Skywagon vuodelta 1963 ja taustalla huikeat vuoret.

Alaska on Yhdysvaltojen suurin ja samalla myös harvimmin asuttu osavaltio. Siksi lentokoneet ovat hyvin tärkeä osa Alaskan liikennesysteemiä. Pienkoneita näkeekin siksi lähes joka paikassa. Moniin kyliin ja kaupunkeihin ei edes pääse kuin lentokoneella tai hitaasti vesiteitse. Suurin näistä kansallisen tieverkon ulottumattomissa olevista paikoista taitaa olla osavaltion pääkaupunki Juneau jossa myös laivamme pysähtyi.

Juneaun keskustan vesitasoterminaali.

Ketchikanissa laivan ohi lentänyt De Havilland Canada DHC-2 Beaver MK.1 vuodelta 1955.

Laivojen ympärillä pörräsi koneita oikeastaan jokaisessa satamassa.

Ketchikanin lentoasemalla oli oma vesitasoterminaali.

 Pienkoneetkin toki minua kiinnostavat, etenkin suomalaisesta näkökulmasta harvinaiset vesitasot ja varsinkin näin huikeissa maisemissa. Mutta kyllä sydäntä lähinnä ovat ehdottomasti isot koneet. Mitä isompi sen parempi. Koolla on siis väliä! 😉 Tässä tuleekin sitten se toinen Alaskan erikoisuus lentokoneiden suhteen.

 Anchoragen kansainvälinen lentoasema (ANC) on ehkä hieman yllättäenkin yksi maailman vilkkaimmista kentistä rahtiliikenteen osalta. Kentän liikennettä hallitsevat siis isot rahtikoneet. Suurimpana niistä Boeing 747 joita lyhyen visiittimme aikana näin todella monta. Monet näistä, varsinkin aasialaiset yhtiöt käyttävät Anchoragen kenttää vain välitankkaukseen. Nykyaikaiset suuret rahtikoneet kyllä pystyisivät lentämään välilaskutta esimerkiksi New Yorkista Hong Kongiin (maailman suurin rahtikenttä). Tällöin niihin ei voisi kuitenkaan lastata täyttä hyötykuormaa, koska polttoaineen osuus olisi niin suuri. On siis bisneksen kannalta järkevämpää lastata enemmän tuottavaa rahtia ja tehdä välilasku jolloin tankataan tarpeeksi polttoainetta perille pääsyyn.

Kalitta Air 747-400, N782CK.

MD-11 on myös nykyään suosittu rahtikone, näitä on ollut myös Finnairilla matkustajaversioina.

Elinalle täytyy kyllä antaa plussaa siitä, miten kauan jaksoi odotella autossa minun kuvatessa koneita. Paras vaimo! =D

Löytyihän sieltä tosin Elinallekin kuvattavaa ja ihmeteltävää kun pari karvaista kaveriakin tuli hengailemaan lentokentän liepeille. Alaska on tosiaan jotain aivan erilaista.

Hirvet tulivat katsastamaan parhaimman spottailukukkulankin. Tuli vauhtia spottereihinkin ja selkä kääntyi kentälle päin.

Alueella oli aikaisemmin nähty myös karhu, siitä ei (onneksi) ollut jäljellä enää kuin varoituskyltti. Joku oli hieman korjaillut kylttiä jälkikäteen, ettei reitillä näkynyt karhua, vain yksi ystävällinen hirvi. 😀

Eläinkevennyksen jälkeen jaksatte vielä muutaman konekuvan. Tällä aasinsillalla pehmeään laskuun.

“A whole different animal” Frontier Airlines A319, N941FR. Taustalla Anchoragen keskustaa.

Hieman erikoisempi lentävä kottero. Short SC.7 Skyvan Series 3, N731E. Tämä yksilö vuodelta 1968.

Kentän ehdottomasti suurin operaattori on luonnollisesti Alaska Airlines. Sen siivillä lentää yli puolet koko kentän vuosittaisesta noin kymmenestä miljoonasta matkustajasta. Sillä mekin lensimme, kun kotimatkamme Alaskasta alkoi. Suurin osa Alaska Airlinesin kalustosta on juurikin tälläisiä Boeing 737 koneita.

Viikon Alaskan roadtrippimme alkoi ja päättyi Anchoragen lentokentälle. Kahteen kertaan pääsi siis spottailemaan tuolla hyvin mielenkiintoisella kentällä. Myös muualla näkyi paljon lentokoneita, mutta ne olivat tosiaan huomattavasti pienempiä. Anchorage oli ehdottomasti matkan kohokohta spottailumielessä.

Mahtaneeko tämä Hughes 369D ollut esikuvana Planes elokuvan Dusty-koneelle? 🙂

Tällä De Havilland Canada Otter DHC-3 koneella lennätetään turisteja katsomaan Pohjois-Amerikan korkeinta vuorta, Mt. McKinleytä.

Uskomattoman upealla Valdezin päiväristeilyllä, jolla näimme jättimäisen jäätikö lisäksi mm. valaita ja hylkeitä, pystyi kuvaamaan edellä mainittujen lisäksi ylilentäneitä rahtikoneita. Tässä UPS:n 747.

Ja viimeisenä samanlainen B747 nousemassa kohti korkeuksia Anchoragen kentältä.

Kiitos kun jaksoit tämänkin postauksen loppuun. Kommentit ovat aivan yhtä toivottuja kuin Elinankin kirjoituksissa.

Seuraavaksi sitten varmasti taas tuttua laatukamaa Elinalta. Kiitos ja hei.

-Tomi

p.s. Jos haluat seurailla blogia Facebookin kautta, se onnistuu tämän linkin kautta 🙂

Katso myös nämä

8 Kommenttia

Heidi S lokakuu 30, 2014 at 18:31

Kukaan ei oo ikinä aikasemmin saanu mua kiinnostumaan mistään koneista, nyt jaksoin lukea ja katsella loppuun asti 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 2, 2014 at 13:07

Ihan mahtavaa! 🙂

Vastaa
anneaulikki lokakuu 30, 2014 at 18:54

Hienoja pienkoneita ! Muuten ei ehkä kiinnostaisi , mutta poika suorittaa juuri ultrakevyen lupakirjaa , alkajaisiksi , siitä sitten isompaan 🙂

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 2, 2014 at 13:08

Tsemppiä pojallesi lupakirjan suorittamiseen. 🙂

Vastaa
anita marraskuu 1, 2014 at 14:48

Vau, löysin tänne toisen matkablogin kautta ja innostuin hulluna heti ekasta postauksesta. Meillä on nimittäin ollut pitkään haaveena päästä Alaskaan. Tänä talvena se väistyi Kanadan tieltä, mutta ehkä sitten seuraavana vuonna. Siellä on kuulemma aivan mielettömät vapaalaskumahdollisuudet.

Aurinkoa viikonloppuun!
Anita
http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 2, 2014 at 13:09

Kiva, että löysit tiesi tänne blogiin 🙂 Vapaalaskusta ei ole valitettavasti kokemusta, mutta muuten täältä kyllä löytyy paljon juttua Alaskasta.

Vastaa
Vikki marraskuu 2, 2014 at 16:23

Hyvin kuvattuja koneita, oli ihan mielenkiintoista katsella. Plussaa myös siitä että oli nähty vaivaa konetyyppien määritämisessä vai ovatko nämä jo pikkupoikana jääneet muistiin 🙂
Harvoin hirveä pääsee kuvaamaan noin läheltä, upeita kuvia.

Vastaa
Anonyymi marraskuu 30, 2014 at 21:38

Hienoja kuvia! Hirvikevennys oli hieno. En tiedä minkä merkkinen ja mallinen "Dusty" on, mutta hughes 369 on helikopteri

Vastaa

Jätä Kommentti