Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Upea Sigiriya Sri Lankalla – ei korkeanpaikankammoisille

Upea Sigiriya Sri Lankalla – ei korkeanpaikankammoisille

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 26, 2014

Meikäläinen on päätynyt ilmeisesti jonkin erittäin pitkävihaisen viruksen kiusaamaksi. Olen melko heikossa hapessa jo ties monetta viikkoa. Turhauttaa aivan uskomattoman paljon, koska haluaisin mennä, tehdä ja touhuta, enkä vain maata sohvalla! Ei oikein ole energiaa muokata uusia kuvia tai kirjoitella uutta tekstiä, mutta eipä huolta, saatte lueskella vanhoja juttuja maailmanympärimatkaltamme. Väittäisin, että 95% tämän blogin lukijoista ei seurannut matkaamme tuolloin, vaikka blogia (jota luki ehkä kolme ihmistä äiti mukaan lukien) pidin silloinkin. Vanhasta blogista vain on jo suurin osa kuvistakin kadonnut, kun erehdyin linkittämään niitä blogiin kuvat.fi palvelun kautta joka myöhemmin muuttui maksulliseksi.

Tässäpä siis ensimmäinen osa ihanan vehreästä Sri Lankasta, joka 1900-luvun puolivälin tienoilla tunnettiin myös nimellä Ceylon. Se oli yksi viidestätoista maasta, jossa yhdeksän kuukauden aikana kävimme ja jäi mieleemme yhtenä parhaimmista. Teksti on kirjoitettu pieniä muokkauksia lukuunottamatta matkamme aikana, syksyllä 2010, vuosi sen jälkeen kun tuossa saarivaltiossa loppui lähes kolme vuosikymmentä kestänyt sisällissota.

Monelle Sri Lanka on aivan vieras paikka, joten aloitetaan nyt ihan siitä, että tuo ihana maa sijaitsee Intian valtameressä hyvin lähellä Intiaa. Maa poikkeaa lähinaapuristaan kuitenkin merkittävästi. Minulle ei jäänyt kaipuuta palata Intiaan, mutta Sri Lankaan lähtisin uudelleen koska vain.

—————-

Sri Lanka on aivan mahtava. En ymmärrä miksei maata ole hehkutettu
enempää, koska sen luonto ja maisemat on upeita. Sri Lankaan ei
tarvitse edes viisumia. Maahan saavuttaessa täytetään vain maahantulolomake. [Vuodesta 2012 alkaen maahantuloon on vaadittu elektroninen viisumi. Löydät sen täältä.] Huomasimme tosin, että joillain vanhemmilla, maahan saapuvilla intialaisilla oli
hieman ongelmia. He eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Sellainen
vaikeuttaa kovasti lomakkeiden täyttämistä. Sri Lankalla yli 90 %
asukkaista on lukutaitoisia, kun taas Intiassa vain noin 60 %.
 

Saavuimme siis tuskastuttavan Intian jälkeen tälle Sri Lankan saarelle
tiistaina 28.9.2010. Meillä ei ollut varattuna mitään majoitusta, eikä meillä ollut oikeastaan erityistä suunnitelmaakaan, mitä aikoisimme Sri Lankalla tehdä. Lähinnä suunnittelimme tutustuvamme maahan ja viettävämme aikaa rannalla.
Marssimme Budgetin tiskille tarkoituksenamme vuokrata auto. Poistuimme tiskiltä
maksettuamme kahdeksaksi päiväksi ja seitsemäksi yöksi auton,
kuljettajan ja majoitukset. Kaikki kuului samaan pakettiin ja hintaa
sille kokonaisuudelle tuli noin 500 euroa. Ei kovin paha hinta, kun se sisälsi
paikallisen oppaan viikoksi, bensat, vaihtuvat maisemat, aamupalan jne. Tervehdimme lentokentän ulkopuolella opas/autonkuljettajaamme Anurea. Iältään hän oli neljän ja
viidenkymmenen väliltä. Meillä oli jonkin verran kommunikointiongelmia,
mutta pääsääntöisesti asiat sujuivat hänen kanssaan ihan ok.

Anure kävi pikaisesti nappaamassa
kotoaan vaimonsa hänelle pakkaaman laukun ja niin matkamme alkoi. Liikenne
Sri Lankalla oli rauhallisempaa kuin Nepalissa tai Intiassa (missä olimme käyneet ennen Sri Lankalle laskeutumista), mutta länsimaihin verrattuna hurjaa. Joka paikassa sanottiin, ettei turistien
kannata missään tapauksessa kulkea paikallisilla busseilla, koska ne
ovat täyteen ahdettuja ja vaarallisia (tiedän kyllä monien reppureissaajien käyttäneen niitä). Meidän kuljettajallammekin oli raskas kaasujalka ainakin
hetkittäin ja todistimme melkoisia ohituksia mutkaisilla
teillä. Silti bussikuskien liikennekäyttäytyminen oli siihen verrattuna jotain aivan
järkyttävää.

Bussit tulivat aivan takapuskuriin kiinni ja lähtivät ohi
paikoissa, joissa ei nähnyt lainkaan eteen tai jopa paikassa, jossa näkee
selvästi, että vastaan tulee auto tai mopoauto. Näimme heti ensimmäisten päivien aikana
kaksi kolaria, joissa molemmissa bussikuski oli selvästi ollut syypää. Tämä alla oleva kuva on itseasiassa ensimmäinen Sri Lankalla ottamani kuva. Maassa on vasemman puoleinen liikenne, joten voi helposti päätellä kumpi on syypää kolariin.

Toisessa näistä näkemistämme kolareista kuoli yksi ihminen. Anure sanoi,
että bussikuskit ovat erittäin vaarallisia, koska he ajavat kilpaa
toistensa kanssa yrittäessään kerätä mahdollisimman paljon matkustajia ja
kerätäkseen siten mahdollisimman paljon rahaa. Sri Lankalla kuolee paljon ihmisiä bussikolareissa.

Kahdeksan päivän saarikierroksellamme oli jotakuinkin valmiiksi suunniteltu ohjelma, johon meillä oli mahdollisuus vaikuttaa. Ensimmäisen päivän päätteeksi päädyimme yöksi rauhalliseen
bungalowipaikkaan lähelle Sigiriyaa, jonne meidän oli tarkoitus kiivetä
seuraavana aamuna. Bungalowimme oli ihan ok. Ei todellakaan mitään huipputasoa, mutta emme me mitään viiden tähden majapaikkoja maksamallamme hinnalla odottanutkaan saavamme.

Majapaikan nimi oli jotakin elefantteihin liittyvää, koska paikalle saattaa välillä
tulla vapaana vaeltavia norsuja. Kyllä, Sri Lankalla tosiaan on vielä
sellaisia. Niistä kuitenkin myöhemmin. Kävimme vähän tepastelemassa majapaikan ympäristössä ja katsomassa
pihan ulkopuolla meitä ujona kuikuilevia vesipuhveleita. Jostain tuntemattomasta syystä kaksi niistä oli sidottu kiinni toisiinsa. Ei varmasti mukavaa eläimille. Niillä oli myös hassun karvaisia
vasikoita.

Söimme majapaikassamme kala-aterian ja vetäydyimme bungalowiimme
kuuntelemaan pimenevästä illasta kuuluvia luonnon ääniä. Kävellessämme sateessa kohti bungalowiamme, olimme molemmat olleet sitä mieltä, että kuulimme
norsujen töräyksiä viereisestä viidakosta. Tuijotin jonkin aikaa toiveikkaana ikkunasta ulos, mutta en nähnyt mitään liikettä missään. Sisällä bungalowissa
meitä viihdytti hetken aikaa pari katon rajassa kipittävää pikkuliskoa,
mutteivat ne halunneet pysyä sisällä meidän ilonamme.

Seuraavana päivänä olikin sitten ensimmäinen kokonainen päivämme Sri Lankalla ja suuntasimme kohti UNESCO:n maailmanperintökohdetta. Kyseessä oli muinainen kaupunki Sigirya. Sen historia kulkee ajassa 1600 vuotta taaksepäin. Isänsä murhannut hallitsija pakeni pelkoa ja syyllisyyttä 370 metriä korkealle kivelle ja rakensi sinne uskomattoman palatsin. Lisää paikan erikoisesta historiasta voit halutessasi lukea täältä.

Sigiriya ei näyttänyt kaukaa katsottuna erityisen korkealta, mutta merkillisen näköiseltä kylläkin.

Maksoimme lipuista 25 US$ per naama, joka tuntui paikalliseen hintatasoon nähden kalliilta (2014 lippujen hinta on kuulema 30 US$). Kieltäydyimme henkilökohtaisesta
oppaasta (kaikilla muilla turisteilla oli sellainen mukana tuolla
ylhäällä, maksoi 10 $ lisää) ja aloitimme noin puolentoista tunnin
kipuamisen. Sitä ennen astelimme kuitenkin upean puutarhan läpi.

Noustessamme
tuolle 370 metriä korkealle kivelle, pysähtelimme erilaisille välietapeille. Niillä riitti tutkittavaa ja ihailtavaa, kuten esimerkiksi seinämaalauksia ja upeita maisemia.

Parissakin kohdassa oli varoituksia,
ettei kannata meluta, koska se voi innostaa ”hornetteja” eli herhiläisiä hyökkäämään. Jos pelkäät ampiaisia, niin näitä ötököitä et halua tavata.
Nämä aasialaiset herhiläiset ovat valtavan kokoisia ja ryhmämä vaarallisia. Löysin Hesarin uutisen, jossa kerrotaan herhiläisten pistäneen vuonna 2013 kuoliaaksi kymmeniä kiinalaisia. Tuolloin en tiennyt niiden olevan ihan noin vaarallisia, mutta ei paljon huvittanut alkaa kiljumaan. Yhdelle välitasanteelle oli
rakennettu suojakopitkin, jonne pääsee turvaan, jos parvi moisia
tappaja-ampiaisia päättäisi hyökätä turistien kimppuun. Onneksi ne eivät olleet ärsyyntyneitä meidän tuolla ollessamme. Ötököillä oli pari pesää korkealla rinteessä ja vaikka välimatkaa oli paljon, se meteli mitä kahdesta pesällisestä jättiöttiäisiä lähti, oli
uskomaton!

Saimme
seurata matkalla ylös pitkähäntäisten, hauskan näköisten apinoiden
puissa riehumista. Ne olivat sen verran arkoja, etteivät tulleet ihan viereen, mutta olivat kuitenkin niin lähellä, että niitä sai hyvin
ihailtua. Nämä olivat aivan erilaisia apinoita, verrattuna aiemmin luonnossa näkemiimme ja ne pomppivat mahtavan pitkiä loikkia puiden välillä. Oli ihanaa seurata tuollaista menoa eläinten luonnollisessa ympäristössä.

Sigiriya tunnetaan myös nimellä Lion’s Rock. Sen viimeisiä rappusia ”vartioi” molemmin puolin suuret leijonan tassut. Muuta tuosta kivileijonasta ei ole enää jäljellä.

Sitten oli enää viimeinen rutistus.

Kun lähdimme kiipeämään viimeisiä rappusia vastaan tuli ryhmä
toisenlaisia apinoita, jotka muistuttivat enemmän sellasia, joita olemme
nähneet muissakin maissa (Intia, Malesia, Thaimaa jne). Eivät ne
kuitenkaan aivan samanlaisia olleet, koska näillä oli hassu tukka!

Pääsimme vihdoin ylös Sigiriyalle ja olihan ne maisemat hienot.
Siellä oli mm. ”uima-allaskin”, olihan ylhäällä aikoinaan asuttu ja Sri
Lankan ilmasto on trooppinen. Nyt allas ei kylläkään houkutellut uimaan.

Meidän ollessa ylhäällä, alkoi ripotella vähän vettä, joten lähdimme
melko pian laskeutumaan alas. Päivä ei ollut aurinkoinen, mutta
kivutessamme ylöspäin, olimme olleet siitä todellakin vain iloisia. En
olisi halunnut kivuta tuonne paahtavassa auringonpaahteessa. Alaspäin
meneminen ei ollut niin rankkaa, mutta sitäkin hurjempaa. Aiemmin kirjoittamassani Machu Picchu -postauksessa
kommenteissa heräsi kysymys sopiiko tuo muinainen inkatemppeli
korkeanpaikankammoisille ja vastasin sen sopivan. Sigiriyan kohdalla
minun on valitettavasti tuotettava korkeanpaikankammoisille pettymys ja
sanottava, että tämä paikka ei todellakaan ole teidän unelma. Ellette sitten halua lähteä haastamaan itseänne. Nämä rappuset tuntuivat märkinä vielä kaiken lisäksi liukkailta.

Jos olisi oikein halunnut uhmata elämää, olisi Sigiriyalta löytynyt vielä paljon villempiäkin reittejä. Tomi ei kulkenut tätä loppuun asti.

Sigiriya oli mahtava paikka, mutta kuten olette jo varmasti ehtineetkin päättelemään, mutta paikka ei sovi ihan kaikille. Se ei ole liikuntarajoitteiselle tai kovin huonokuntoiselle turistille soveltuva nähtävyys. En väittäisi sitä myöskään (pikku)lapsiperheille soveltuvaksi. Ylöskipuamiseen tarvitaan pientä urheiluhenkeä, mutta ihan peruskunnolla siitä selviää. Matkan varrella on kuitenkin sen verran ihasteltavaa ja kuvattavaa, että taukoja tulee ihan itsestään. Suosittelen!

Aiemmin olen kirjoittanut Pinnawalan norsuorpolasta, jossa myös vierailimme Sri Lankan matkallamme. Sen postauksen löydät täältä.

Katso myös nämä

25 Kommenttia

Matkatar syyskuu 26, 2014 at 07:34

Vau aika hieno paikka! Ihan satavarma en ole uskaltaisinko kiivetä. Mies kuitenkin yllyttäisi minua joten enköhän. Ja tuo aita näyttää tukevalta. 😀

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 26, 2014 at 08:17

Oli se aita onneksi tukeva, mutta kyllä tuo alastuleminen hieman huippasi 😀

Vastaa
Katinka syyskuu 26, 2014 at 07:36

Olipa upea nojatuolimatka jälleen upeiden kuvien kera. Tuo näytti paikalta, jossa voinin ehdottomasti käydä itsekin! Ja hei, toivottavasti paranet pian <3! Sairastaminen ei ole koskaan kivaa, kesti se sitten vähän tai pitkään, ja varsinkin kun se kestää pitkään. Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 26, 2014 at 08:19

Kiitos <3 Pakkohan tämän taudin on jossain vaiheessa luovuttaa! 🙂

Vastaa
Lucky Traveller merja syyskuu 26, 2014 at 10:36

En kyllä uskaltaisi kiivetä tuonne, vaikka olen esim. Mont Blancilla lasketellut! Parane pian!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 26, 2014 at 11:32

Hahhah 😀 Minun mielestä taas jyrkkien rinteiden laskeminen on pelottavaa!

Vastaa
Tuazophia syyskuu 26, 2014 at 15:14

Lisäys: Huomenna tulee Avara luonto -ohjelmassa Sri Lankasta ohjelmaa, jossa kai ainakin apinoita. 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 26, 2014 at 15:20

Kiva kun vinkkasit tuosta! Täytyykin katsoa tai laittaa tallentumaan 🙂

Vastaa
Amanda syyskuu 26, 2014 at 15:47

Mielenkiintoinen paikka, ja oiii mitä apinoita! 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 26, 2014 at 16:09

Apinat on kyllä mahtavia ja niiden touhuja on hauska seurata. 🙂

Vastaa
Anna / Tämä matka-blogi syyskuu 26, 2014 at 15:51

Just. Mä jäisin niin jumiin tuonne. Ylös kyllä menen, mutta se alaspäin tulo :/ Erinnäiset kerrat olen mietiskellyt voisiko esim. maya-temppelin huipulle jäädä…

Sri Lanka on ollut kahdesti matkakohteena. Ja kahdesti liput on peruttu maan tilanteen takia. Mutta kyllä mä kerran vielä sinne menen!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 26, 2014 at 16:10

Kyllä mä luulen, että sä sieltä alas ennen pitkää tulisit 😀 Mutta onpa teillä käynyt huono tuuri Sri Lankan matkojen suhteen! Ilmeisesti nuo on olleet silloin vielä sisällissodan aikaan?

Vastaa
Anne | Metallia Matkassa syyskuu 26, 2014 at 16:06

Tuollaisten maisemien vuoksi voisi ehkä vähän yrittää uhmata korkeanpaikankammoa.. Mutta entäs sitten noi vihaiset ampparit, mun tuurilla ne kävis kuitenkin mun kimppuun!

Hauska tukka noilla apinoilla 😀

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 26, 2014 at 16:13

Nostan kyllä hattua kaikille korkeanpaikankammoisille, jotka tuonne ihan ylös asti kiipeää 🙂 Mutta on niitä pahempiakin paikkoja varmasti olemassa. Mä pysyn niistä kaukana. Ja herhiläiset, ei todennäköisyys niiden kimppuun hyökkäämisestä kai kovin suuri ole 😉

Vastaa
Jenni syyskuu 26, 2014 at 18:44

Onko tuolla siis joskus aikoinaan ollut kokonainen valtava leijonapatsas?

Harkitsimme vakavasti Sri Lankalle lähtemistä pari vuotta sitten, mutta lentolippujen hintojen ansiosta päädyimmekin silloin Vietnamiin. Tuo on kuitenkin listalla paikoista, jonne jossain vaiheessa haluan!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 26, 2014 at 19:08

Niin nuo historoitsijat kovasti väittävät, että ne siellä viimeisten portaiden luona olisi ollut valtava leijonapatsas, jonka läpi portaat palatsille menivät. Täällä havainnekuva: http://seelanka.net/sigiriya/sigiriya-lion-staircase.html

Suosittelen kyllä Sri Lankaa. Se on tosi monipuolinen maa. 🙂

Vastaa
Syvältä.Sanna. syyskuu 27, 2014 at 11:19

Hui. Kauniita kuvia, taas 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 27, 2014 at 16:48

Kiitti 🙂

Vastaa
Tiina syyskuu 27, 2014 at 11:32

Sri Lanka on munkin haavelistalla, juurikin tuon upea luonnon vuoksi! Tosi mielenkiintoinen vierailukohde, vaikka nuo herhiläiset vähän hirvittää. Toisaalta hyvä keino pitää turistit hiljaisina, kun aina pitää mökätä 😀

Hah, noilla apinoilla on kyllä mainio parturi 😉

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 27, 2014 at 16:50

Sri Lankalla luonto on aivan mahtava! Juuri sen vuoksi me siitä niin paljon tykättiinkin. Opin juuri Avara Luonto dokkarista, että nuo vitsikkäällä parturilla käyneet apinat on lakkimakakeja ja nuo harmaat hanumaaneja. 🙂

Vastaa
Tiina syyskuu 28, 2014 at 19:20

Arvaa vaan ärsyttikö, kun sekään ei näy Yle Areenassa ulkomailla, mur. Ois kyllä ollut mielenkiintoinen dokkari…

Vastaa
Annika - Tarinoita Maailmalta syyskuu 28, 2014 at 18:19

Hahah, mulla on sama ongelma kuin Annalla; ylöspäin menossa ei ole ongelmaa, mutta auta armias kun pitääkin tulla alas..! Mua kiinnostaisi Sri Lanka kovasti kohteena, tosin harmillsesti otan yleensä vain viikon lomia kerrallaan niin se ei ole aivan tarpeeksi aikaa tuonne asti lähteä, luulisin. Jonain päivänä vielä 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 29, 2014 at 18:26

Juu, Sri Lankalle kannattaa varata aikaa vähän enemmän kuin se viikko, jos siitä matkustaminen vielä lohkaisee pari päivää molemmista päistä. Meille tuo seitsemän yötä – kahdeksan päivää riitti ihan hyvin, mutta ollaan aika liikkuvaisia, eikä pahemmin paikallamme hengailla. Tuolla ei silti varmasti olisi mitään ongelmaa viettää vaikka useampaakin viikkoa 🙂

Vastaa
Kirsikka syyskuu 29, 2014 at 13:24

Kiitos tästä seikkailusta, olipas mukaansatempaavaa luettavaa.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 29, 2014 at 18:27

Kiitos sinulle kivasta kommentistasi 🙂

Vastaa

Jätä Kommentti