Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Kuuluuko delfiini altaaseen?

Kuuluuko delfiini altaaseen?

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle syyskuu 7, 2014

Kuten niin monen muun suomalaisen, myös minun ensimmäiset muistoni delfiineistä sijoittuvat Tampereelle. Olen lapsesta asti pitänyt eläimistä, liikaakin jos kysytään vanhemmiltani, jotka joutuivat kuuntelemaan lapsensa kinuamista milloin mistäkin lemmikkieläimestä. Omaa delfiiniä en sentään keksinyt koskaan pyytää, vaikka se onkin ollut aina yksi lempieläimistäni.

En muista minkä ikäinen olin, kun näin Särkänniemen delfiinien esityksen ensimmäisen kerran. Olen kuitenkin melko varma, että olen käynyt ainakin kahdessa esityksessä. Sen kuitenkin muistan, että tuo esitys teki minuun suuren vaikutuksen. Myöhemmin suunnatessani suurimman kiinnostukseni koiriin, niiden käyttäytymiseen ja koulutukseen, nousivat delfiinit jälleen pinnalle. Perehdyin silloin shaping -menetelmänä tunnettuun koulutukseen, joka on saanut alkunsa nimenomaan delfiinien koulutuksesta. Siinä palkkioon yhdistettiin merkkiääni, pillin vihellys, joka tarkoitti pian saapuvaa kalapalkintoa. Kyse on positiivisesta vahvistamisesta. Delfiiniä on vaikea kouluttaa rankaisemalla. Minäkin kuljin 90-luvulla kauan kaivatun ensimmäisen koirani, samojedinartun kanssa pilli kaulassa ja namit taskussa. Muistan haaveilleeni myös delfiinikouluttajan urasta. Kirjahyllyssä on edelleen paljon luettu delfiinikouluttaja Karen Pryorin kirja Koira ja delfiini. Sittemmin tuo menetelmä on koirien koulutuksessa saanut uuden nimen, naksutinkoulutus. Enää ei käytetä pilliä, vaan pientä muovin ja metallin yhdistelmästä tehtyä laatikkoa, naksutinta. Käsittääkseni vangittuna eläviä delfiinejä koulutetaan kuitenkin edelleen pillin vihellyksin ja kalapalkinnoin.

Aikuisiällä en ole Särkänniemen delfinaariossa käynyt, mutta vuoden 2010 tammikuussa kävimme Tomin kanssa Floridan Seaworldissa. Paikka päihittää koossa ja kävijämäärissään Särkänniemen mennen tullen. Delfiinien lisäksi siellä on lukuisa määrä muita merten asukkaita, kuten miekkavalaita. Näimme näiden molempien upeiden eläinten esityksiä pienissä altaissa. Tunteeni olivat kuitenkin ristiriitaiset. Esitykset olivat hienoja, eläimet olivat upeasti koulutettuja, mutta olivatko nämä eläimet nyt aivan oikeassa paikassa. Jos suurelta yleisöltä kysyttiin, niin kyllä. Ihmiset hurrasivat ja taputtivat. Lapset olivat onnesta sekaisin.

Seaworldissa pääsi myös syöttämään altaassa uiskentelevia delfiinejä. Sain siellä ensimmäisen todellisen kosketuksen delfiineihin ja olin innosta pinkeänä.

Kun sitten lähdimme saman vuoden syksynä yhdeksän kuukauden maailmanympärimatkalle ja matkustimme Australiaan, oli minulla yksi suuri toive. Nähdä villejä delfiinejä. Olin kuullut Länsi-Australiassa sijaitsevasta Monkey Mia nimisestä paikasta, jonka rantaan villit delfiinit uivat joka aamu. Monkey Mian sijainti oli hyvin syrjäinen. Sinne oli matkaa Länsi-Australian suurimaasta kaupungista, Perthistä vajaa 900 kilometriä ja sama matka takaisin, yhteensä siis noin 1700 kilometriä. Mutta villejä delfiinejä! Sen matkan me päätimme ajaa.

En tiedä mikä delfiinikohtalo (todennäköisesti vain huono autojen tuntemus) puuttui peliin, mutta nautittuamme pari päivää ihanasta Monkey Miasta ja tehdessämme lähtöä sieltä, viikkoa aiemmin ostamamme auton moottori hajosi totaalisesti. Jäimme jumiin mielestämme maailman pienimmälle paikkakunnalle ja maksoimme itsemme kipeäksi uuden moottorin rakentamisesta. Samalla kuitenkin vietimme uskomattomat pari viikkoa Monkey Mialla nähden villejä delfiinejä päivittäin!

Monkey Mian delfiinit ovat tulleet jo vuosikymmenten ajan turistien iloksi rantaan täysin vapaaehtoisesti. Useimmiten ne tulevat rantaan aamupäivisin. Ne saavat hieman kalaa palkkioksi, mutta vain vähän, jotta ne eivät voi jättää ruoan hankintaa sen varaan. Paikalla on aina henkilökuntaa valvomassa, etteivät turistit tee mitään tyhmää, kuten yritä koskea niihin.

Aamu ei kuitenkaan ole ainoa aika, jolloin delfiinit tulevat rantaan. Iloksemme huomasimme jo toisena päivänä rannalla ollessamme, että iltapäivällä vedessä näkyi tutun oloisia eviä. Voi sitä iloa, kun seisoessamme rantavedessä ja uidessamme siellä, delfiinit uivat aivan vierestämme. Useita kertoja! Tämä tapahtui monena päivänä. Delfiinit tulivat rantaan kalastamaan. Kävelin päivittäin kilometrejä seuraten delfiinien kalastusta. Ne olivat joskus tunninkin ajan rannan tuntumassa. 

Aamuisin kävimme tapaamassa delfiinejä opastetusti ja kuulimme niistä faktatietoa.

Joka aamu muutama turisti sai kunnian antaa limaisen ja haisevan kalan yhdelle delfiinille. Minäkin pääsin yhtenä päivänä antamaan kalan vangittuna elävän delfiinin sijaan sen vapaana uiskentelevalle lajitoverille. Samoin tämä pikkutyttö. Ajatella miten ihanaa, että todennäköisesti hänen varhaisin muistonsa delfiineistä ei ole delfinaariosta, vaan kauniilta rannalta, jonne vapaana uiva delfiini tuli täysin vapaaehtoisesti.

Kun on nähnyt vapaana meressä eläviä delfiinejä, ei ole enää pienintäkään epäilystä minne delfiinit kuuluvat. Ne kuuluvat mereen. Ne ovat uskomattomia eläimiä. Kauniita, älykkäitä ja leikkisiä. Nähtyäni niitä luonnossa, ymmärsin miten väärin olinkaan toiminut tukiessani delfiinejä vangittuna pitävien tahojen toimintaa. Enää en haaveile delfiininkouluttajan urasta. Karibialla ollessamme katselin surullisena, kun Hondurasin saarella Roatanilla turistit uiskentelivat onnellisina todella pieniin altaisiin vangittujen delfiinien kanssa.

Delfiinit eivät lisäänny vankeudessa helposti (jo tämä kertoo karua tarinaansa siitä, etteivät ne voi vangittuna hyvin). Tämän vuoksi vuosittain tapetaan tuhansia delfiinejä. Niitä pyydystetään vankeuteen ihmisten huvittamiseksi. Siihen kelpaamattomat tapetaan syötäväksi. Japanissa, pienen Taijin kaupungin edustalla toteutetaan ulkomaisesta vastustuksesta huolimatta joka vuosi delfiinien joukkoteurastus. Ulkomaiset delfiineitä viihdekäyttöön hankkivat ostajat maksavat hyvistä yksilöistä jopa satoja tuhansia dollareita. Esimerkiksi iltasanomat uutisoi aiheesta vuoden vaihteessa. Artikkelin ja videon siitä löydät täältä.

Jos aihe kiinnostaa vielä enemmän, kannattaa katsoa vuonna 2010 valmistunut vaikuttava dokumenttielokuva The Cove. Se löytyy suomenkielisillä teksteillä Netflixistä ja ilman tekstejä Youtubesta. “Flipperin isä”, tunnettu delfiinikouluttaja Ric O’Barry, tunnustaa, että oli katastrofaalinen virhe tuoda delfiinit vakeuteen ihmisten huvittamiseksi. En tosin voi suositella The Coven katsomista herkimmille. Itse kyynelehdin jo alle puolessa välissä. Etenkin dokumentin loppu on todella raaka, mutta valitettavasti totta. Se on kuvattu Taijissa. Ikävä kyllä dokumentin saama laaja julkisuuskaan ei ole onnistunut lopettamaan jokavuotista delfiinien joukkoteurastusta Taijissa, vaan vuosittainen delfiinin metsästyskausi on jälleen alkanut. Se kestää puoli vuotta syyskuusta eteenpäin.

Suomalaisen ei tarvitse matkustaa Floridaan tai Karibialle tukeakseen tätä epäeettistä toimintaa. Lähin delfinaario sijaitsee Tampereella. Moni eläinten ystävä toivoo toiminnan lakkauttamista ja täysin aiheesta. Vangittujen delfiinien kanssa pääsee uimaan myös välimeren kohteissa. Älä tue tätä toimintaa! Älä ole niin tyhmä ja ajattelematon kuin minä olen joskus ollut. Dolphin Project on tehnyt aiheesta videon. Sen pääviesti on: “Jos tietäisit delfiinien kirjaimellisesti kuolevan viihdyttääkseen sinua, menisitkö silti katsomaan niitä?”

Vetoomuksen Japanin delfiinien tappamisen lopettamiseksi voit allekirjoittaa täällä.
Lisää aiheesta esimerkiksi Dolphin Projectin kotisivuilta.

Missä sitten voi nähdä delfiinejä eettisesti?

Lukuisten maiden rannikoilla voi nähdä delfiinejä ihan rannaltakin käsin, mutta myös järjestetyillä risteilyillä. Ensimmäisenä mieleeni tulee Australia, Uusi-Seelanti ja USA. Lähempääkin vaihtoehtoja löytyy, kun hieman penkoo. Delfiinejä elää Euroopassakin laajalla alueella aina Skotlannista Kanarian saarille ja Azoreille. Wales alkoi yhtäkkiä kuulostaa erittäin houkuttelevalta lomakohteelta: Gardigan Bay, Wales

Löysin myös hyvältä vaikuttavan oppaan missä Euroopassa pääsee näkemään valaita ja delfiinejä. Sen löydät täältä. Täytyy itsekin tutustua siihen kunnolla paremmalla ajalla. Innostuin nimittäin melkoisesti valas- ja merieläinristeilyistä Alaskassa. Kurkista miltä näyttävät maisemat ja vapaana elävät valaat sekä muut ihanat eläimet aiemmasta postauksestani täältä.

Vangittuna elävät delfiinit ovat omistajilleen miljoonabisnes, jossa eläin maksaa kalleimman hinnan. Ethän tue tätä toimintaa! Koe delfiinit ja muut merieläimet niiden luonnollisessa ympäristössä. 

Tätä blogia voit seurata esim. blogin Facebook -sivujen kautta.

Katso myös nämä

45 Kommenttia

Teea syyskuu 7, 2014 at 07:36

Tämä asia on ollut tänä vuonna ja kesänä erityisen paljon pinnalla tamperelaisten kanssa keskustellessa kohutun delfiinitaideteoksen sekä delfiinin kuoleman takia. Samaa mieltä olen kanssasi, eivät ne Särkänniemen (tai minkään muun paikan) pieniin altaisiin kuulu! Toivottavasti ihmisten mielipiteet asiasta alkaisivat laajemminkin ympäri maailmaa muuttua.

Hyvä teksti! Luonnossa delfiinin näkeminen olisikin varmasti hieno kokemus.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 7, 2014 at 08:36

Kiitos Teea! Näsi delfiinin kuolema onkin tuttu, mutta tuollaisesta kohutusta delfiinitaideteoksesta en ole kuullutkaan. Täytyypä googletella. Itselleni sysäys tämän kirjoittamiseen tuli ennen kaikkea tuosta, kun kuulin Taijissa delfiininmetsästyskauden jälleen alkaneen. Niiden metsästys- ja tappamistapa on jotain niin julmaa, etten voi käsittää miten sitä ei saada kiellettyä tänä päivänä. 🙁

Vastaa
Maarit syyskuu 7, 2014 at 08:17

Hyvä ja ajatuksia herättävä postaus! Ihana kun et kuitenkaan syyllistä ketään ja tuot esille myös miten itse voi olla ymmärtämätön. En ole koskaan nähnyt delfiineitä, mutta ihailen niitä. Eivätkös ne ole todella älykkäitä eläimiä? Toivoisin näkeväni niitä Floridassa kun menemme sinne. En varmasti pystyisi katsomaan sitä dokumenttia, monesti jo voi pahoin joidenkin lehtijuttujen vuoksi. On myös surullista nähdä villieläimiä vangittuina turistikohteiden rantakaduilla joissa ihmiset saavat korvausta vastaan koskettaa niitä tai tulla kuvatuksi niiden kanssa. Aina kun näen sellaista tulen todella surulliseksi. Tuskin kaikki vääryys maailmasta koskaan loppuu, aina on ihmisiä jotka tavoittelevat omaa etua jonkun muun (eläimen/ihmisen) kustannuksella ja taas sellaisia jotka tukevat toimintaa ymmärtämättömyyttään tai sitten välinpitämättömyyttään. On hyvä tuoda asioita esille ja levittää tietoa, koska varmasti jokainen fiksu ihminen kantaa vastuuta valinnoistaan ja pyrkii parempaan. 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 7, 2014 at 08:44

Kiitos 🙂 En tosiaan voi syyllistää ketään, kun olen itsekin ollut joskus vain ymmärtämätön. Ajattelin, että delfiineille kuitenkin tarjotaan paljon aktiviteetteja ja ne voivat kohtalaisin hyvin altaissaan. En tuolloin vielä tiennyt tai osannut kuvitellakaan mitä kaikkea kyseisen bisneksen taakse kätkeytyy. Uskon, että samoin on monen muunkin ihmisen kohdalla. Delfiinin "hymy" hämää. Suurin osa ihmisistä ei varmasti ymmärrä tekevänsä delfiineille hallaa tukemalla vangittuna delfiinejä pitävien tahojen toimintaa. Siksi tietoisuutta olisikin tärkeä levittää eteenpäin ilman syyllistämistä 🙂

Ainakin Key Westiltä lähtee paljon delfiinisafareja 🙂 Toivottavasti pääset näkemään vapaana uiskenteleviä delfiinejä!

Vastaa
Anna / Tämä matka-blogi syyskuu 7, 2014 at 09:22

Tulee tällainen vastaan lähiaikoina, eli Samadi Dolphin House, Egyptissä. Nopeasti netistä etsien, en oikein osaa muodostaa touhusta mielipidettä. Ilmeisesti turistien määrä on moninkertainen delfiinien määrään nähden. Toisaalta juttu vaikuttaa melko tarkoin säädellyltä. Eli olisiko tästä tietoa kellään lisää. Olisin hyvin kiitollinen.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 7, 2014 at 12:28

Mitä nyt nopeasti Tripadvisorin sivuilta luin, niin kohtalaisen hyvältähän tuo vaikuttaa 🙂 Delfiinit elävät omassa ympäristössään ja sukeltajien / snorklailijoiden määrää rajoitetaan.

Vastaa
Sandra syyskuu 7, 2014 at 09:35

Ei, delfiinin paikka ei kyllä tosiaankaan ole altaassa. :-/ En pysty oikein katsomaan noita videoita, koska ne tekevät niin pahaa. Viimeksi pillitin, kun katsoin tehokanalasta vapauteen päästettyjä kotkottajia… Ja vaikka se olikin onnellinen video, tuli niin kamala olo niiden kärsivien kanojen puolesta. 🙁 Toki joskus on vain pakko kovettaa itsensä ja katsoa totuutta suoraan silmiin. Siitä saa sitä ymmärrystä ja tahtoa toimia tuollaista vastaan. En ole itse todellakaan mikään pulmunen, vaan vasta eilen kävin kummitytön perheen kanssa Korkeasaaressa, vaikka onhan se ihan yhtä paha asia: suuria, lentämään tarkoitettuja lintuja pienissä aitauksissa puhumattakaan muista otuksista. 🙁 Oikeasti se tuntuu tosi pahalta. Mutta voisiko silti olla mahdollista, että lapset eläimiä nähdessään ja uhanalaisuudesta kuullessaan oppisivat ihailemaan, kunnioittamaan ja suojelemaan niitä ja luontoa? Näin ainakin toivon. Kunpa tulevaisuuden maailmassa tähän olisi jokin virtuaaliratkaisu, jottei villiin luontoon tarkoitettujen eläinten tarvitsisi elää vankeudessa.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 7, 2014 at 12:40

Olen miettinyt tuota ihan samaa eläintarhojen osalta, että ne toisaalta auttavat ihmisiä ihastumaan näihin eläimiin ja ymmärtämään miten tärkeää olisi suojella niitä. Onko jätettävä yksilön etu taka-alalle ja ajateltava sen sijaan isompaa kuvaa? Oppisivatko nykyajan kaupunkilaiset pitämään eläimistä, jos he eivät saisi niihin mitään kontaktia missään? Toisaalta sitten on taas paljon eläinlajeja, joita ei edes tämän vuoksi pitäisi sulkea häkkeihin / altaisiin, koska se on niille silkkaa eläinrääkkäystä. Nämä on vaikeita asioita 🙁 Itse pyrin näkemään eläimiä mahdollisimman paljon niiden luonnollisessa ympäristössä. Siitä on tullut minulle matkailussa tärkein tavoite.

Vastaa
Tiina syyskuu 7, 2014 at 13:55

Tärkeä aihe! Kiitos että otit asian esille 🙂

Mulla on tällä hetkellä tosi turhautunut olo eläinten puolesta. Joka tuutista tulee infoa mitä karmeimmasta hyväksikäytöstä ja tuntuu niin pahalta, kun ei voi tehdä asioiden hyväksi muuta, kuin allekirjoittaa adressin tai jakaa tietoa eteenpäin. Moni juttu tuntuu menevän kuin kuuroille korville, kun ihmiset eivät halua tietää tai jaksa paneutua aiheeseen. Ajattelen että pieni ravistelu tekee ihmisille (tai ainakin eläimille!) ihan hyvää, varsinkin jos välinpitämättömyys tuntuu jatkuvan. Eläimet eivät voi puolustaa itseään, joten tarvitaan ihmisiä, jotka toimivat asian puolesta. Tietty olisi myös tärkeää löytää tehokkain keino, joka saisi ihmiset tajuamaan asioita ja syyttely on harvemmin hedelmällistä….

Eikai tässä auta muu kuin yrittää parhaansa! Eläinten puolestapuhuminen voisi olla ainakin minun elämäntehtäväni. Jatketaan harjoituksia 😉

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 7, 2014 at 16:10

Asiat muuttuu hitaasti, mutta toivon niiden kuitenkin muuttuvan. Jaksan toivoa, että jossain vaiheessa kasvaa sukupolvi, joka pitää aivan käsittämättömänä, että joskus delfiinejä on teljetty altaisiin ihmisten huvittamiseksi. Ikävää vain, että työsarkaa eläinten oikeuksien puolesta riittää niin paljon 🙁 Aivan liikaa tapahtuu kamalia asioita upeille eläimille, jotka vain haluaisivat elää rauhassa omaa elämäänsä.

Vastaa
Amanda syyskuu 7, 2014 at 16:44

Tätä asiaa ei voi liikaa nostaa esille, joten mahtavaa, että kirjoitit tästä! Surullista kyllä myös mun ensimmäinen muistoni delfiineistä on delfinaariossa… Viimeksi villejä delfiinejä näin viime talvena Intiassa, ja se tunne, kun tajusi niiden hyppivän kauempana merellä… Se oli ikimuistoinen tilanne. Onneksi tuntuu siltä, että delfiinien puolesta on viime aikoina puhuttu taas enemmän.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 7, 2014 at 18:15

Ihana kuulla, että sinäkin olet nähnyt villejä delfiinejä. Se tunne on todellakin mahtava 🙂 Aihe on tosiaan ollut viime aikoina tapetilla Näsi-delfiinin kuoleman ja Taijissa alkaneen metsästyskauden vuoksi. Tästä aiheesta pitääkin puhua.

Vastaa
Jael syyskuu 7, 2014 at 17:30

Samoissa paikoissa olen minäkin delfiinejä nähnyt ,siis Särkänniemessä ja Floridassa ja myös täällä ,Eilatissa,ja niitä esityksiä katsoessa on miettinyt että millaista niiden elämä oikein onkaan vankeudessa.Eilatissahan on Dolphin reef,jossa delfiineihin voi tutustua niiden luonnollisessa habitaatissa.
http://www.dolphinreef.co.il/

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 7, 2014 at 18:18

Ero tälläisten paikkojen välillä on tosiaan suuri, kun vertaa vapaudessa eläviin delfiineihin. Pitäisi ehkä kerätä kunnon lista paikoista, joissa delfiinejä pääsee näkemään niitä luonnollisessa ympäristössä 🙂

Vastaa
Laura R syyskuu 7, 2014 at 18:03

Oon kirjoittanut kans samasta aiheesta Uudessa-Seelannissa villejä delfiinejä nähtyäni. Ne on niin uskomattoman upeita ja älykkäitä eläimiä! Oon onnellinen siitä, etten ole ite ikinä käynyt Särkänniemen delfinaariossa tai missään muussakaan delfinaariossa. Ei ne ole oikea paikka noin upeille eläimille. Just eilen keuhkosin semisti aiheesta veljen perheen luona, jotka onneks oli samaa mieltä eivätkä myöskään ole kärränneet lapsiaan Särkänniemeen…

Sitä oon muuten miettinyt, et mitenhän esim. koulussa reagoidaan, jos vanhemmat kieltävät, että lapsi ei saa lähteä vaikkapa luokkaretkelle Särkänniemen delfinaarioon? Luulis että Tampereella on tällaisiakin tapauksia, kun siellähän on kuulunut opetussuunnitelmaan et kaikki neljäs- (vai viides?) luokkalaiset kärrätään oikein bussilla delfinaarioon pällistelemään.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 7, 2014 at 18:22

Delfiinit on <3 Olen itseasiassa kuvitellut, että lähes jokainen eteläisessä Suomessa asunut olisi käynyt lapsuudessa Särkänniemen delfinaariossa. Näköjään näin ei (onneksi) ole 😀 En tiennytkään tuollaisesta opetussuunnitelmasta. Toivottavasti monet vanhemmat alkaisivat vastustaa tuota. Parastahan olisi, että kouluissakin ryhdyttäisiin puhumaan asioista eläinsuojelun näkökulmasta. Lapset ovat kuitenkin tulevaisuuden päättäjiä ja vaikuttajia.

Vastaa
luonnon lapsi syyskuu 7, 2014 at 18:14

Delfiinit ovat kyllä hurjan kauniita. Tosin en ole koskaan niitä livenä päässyt näkemään, edes Tampereella, mutta haaveissa on kyllä päästä näkemään niitä ihan luonnollisessa ympäristössään. Toivottavasti vielä joskus haave toteutuu 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 7, 2014 at 18:23

Minäkin toivon, että haaveesi toteutuu! Ja kyllähän se toteutuukin, jos niin päätät 🙂 Se on kuitenkin hyvin realistinen haave.

Vastaa
intiaani syyskuu 7, 2014 at 18:38

Kiitos tärkeästä ja hyvästä kirjoituksesta! Itsekin olen lapsena Särkäniemessä vieraillut ja myös Sea Worldissa, jossa pieneen tyttöön tekivät suuren vaikutuksen mahtavat miekkavalaat. Nyt nämä visiitit ovat samoista syistä jääneet, ja käyn ihastelemassa näitä upeita eläimiä niiden luonnollisessa ympäristössä. The Cove oli todella pysäyttävä dokumentti, ja jos et ole nähnyt, niin suosittelen ehdottomasti katsomaan myös dokumentin Blackfish, joka kertoo vangituista miekkavalaista – löytyy ainakin Netflixistä. Kiitos myös tuosta Australian vinkistä, vaikuttaa aivan huikealta paikalta ja nousi heti meidän listalle! Snorklailtu on sekä villien delfiinien, että ryhävalaiden kanssa, mutta mihinkä se muutama kerta riittäisi, LISÄÄ! ♥

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 7, 2014 at 18:47

Hei kiitos vinkistä! Blackfish on näkemättä, mutta katson sen pikimmiten, varmasti jo tällä viikolla 🙂 Olet kyllä päässyt kokemaan paljon ja olet ihan oikeassa, näitä upeita kokemuksia haluaa aina vain lisää!

Vastaa
Vaimoke syyskuu 7, 2014 at 18:49

Juurikin samoilla urilla!
Ja itseasiassa aivan näillä näppäimillä tulossa pieni blogipostaus täkäläisistä delfiineistä! 😉 (vaimokkeenblogi.blogspot.fi)
Suosittelen myös katsomaan dokkarin The BlackFish.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 7, 2014 at 19:05

Kiva! Käyn lukemassa postauksesi, kun se valmistuu. Hyvä, kun yhä useammat innostuvat kirjoittamaan tärkeästä aiheesta 🙂

Vastaa
Ida syyskuu 7, 2014 at 19:20

Hienoa, että joku uskaltaa kirjoittaa oikeasti tärkeistä asioista. Tällaisia tekstejä näkisin mielelläni paljon enemmän! Delfiinit ovat aina olleet yksi suosikkieläimistäni, ja joskus olisi mahtavaa nähdä niitä nimenomaan vapaana luonnossa. Täytyykin pitää tämä postaus mielessä sitten, kun joskus menen Australiaan 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 9, 2014 at 11:03

Kiitos Ida kivasta kommentistasi! Kuten Tiina ylempänä kirjoitti, eläimet eivät voi puolustaa itseään, siksi meidän eläimistä välittävien ihmisten pitää puolustaa niitä 🙂 Monkey Mia kannattaa tosiaan pitää mielessä. Se on ihana paikka!

Vastaa
//aNNiKa syyskuu 7, 2014 at 19:59

Minäkin olen delfiinejä nähnyt lapsena Särkänniemessä (ainakin kerran) sekä myös Etelä-Ranskassa kielikurssilla n. 10 vuotta sitten. En vielä koskaan luonnossa, mutta toivottavasti joskus. Toivoisin, että Särkänniemessä laitettaisiin pillit pussiin piakkoin. Näyttää todella upealta paikalta toi Monkey Mia ja että delfiinit oikeasti tulevat ihmisiä moikkaamaan – niin suloista! <3

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 9, 2014 at 11:10

Ainakin ihmisten ymmärrys sen suhteen, ettei delfiinien pito altaissa ja ihmisten hupina ole harmitonta, on kasvanut ja kasvaa varmasti koko ajan. Asenteiden muuttuminen on hidasta, mutta kyllä sitä onneksi tapahtuu. Toivottavasti delfinaariot ja vastaavat olisivat pian historiaa.

Vastaa
Lotta Watia | Unagidon syyskuu 8, 2014 at 10:35

The Cove on todellakin silmiä avaavaa katsottavaa. Ennen dokumenttiä en tiennyt vastaavaa raakuutta tapahtuvan Japanissa, tai ainakin olin siltä silmäni ja korvani ummistanut. Kaikki traditiot eivät todellakaan ole säilyttämisen arvoisia.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 9, 2014 at 11:19

The Cove oli todella hyvä! Ja ei, tuollaiset traditiot eivät todellakaan ole säilyttämisen arvoisia. Katsoin eilen Blackfishin ja myös se oli ihan loistava, vaikkakin surullinen dokkari.

Vastaa
Jaaskarit syyskuu 8, 2014 at 17:10

Hyvä kirjoitus ja erittäin mukavia kuvia 🙂 Emme ole koskaan käyneet delfinaariossa eikä varmasti tule mentyäkään. Sen sijaan olisi hieno nähdä delfiinejä vapaana, sillä emme ole osuneet näkemään niitä silläkään tavalla! Ehkäpä vielä joskus..

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 9, 2014 at 11:20

Kiitos! Uskoisin teidän matkustustahdillanne osuvan vielä kohdalle ne villit delfiinitkin 🙂

Vastaa
Miia Niiranen syyskuu 9, 2014 at 12:36

Kiitos kirjoituksestasi ja kuvista =)
Tässä Oma tarinani. Kuulemma hyvä kun olin oppinut puhumaan selitin "isona minusta tulee delfiinien hoitaja" . Mistä tämä lähti – ei mitään havaintoa. Kuitenkin tämä toiveammatti nro 1 on jo suvussa legendaksi muodostunut. Tosin mun pää riitä siihen, että pääsisin biologiksi tm vastaavaksi. Silloin luvulla, kun Särkänniemeen kun alettiin puuhaamaan delfinariota olin into piukeena – tuleva duuni NOIN lähellä… Viidennellä luokkaretkellä pääsin vihdoin katsomaan ja olin into piukeena. Se olikin ainoa kerta suomessa, kanarialla toinen kerta. Jossain vaiheessa heräsi "kettutyttö" enkä voi lapsiani viedä korkeasaareen, särkänniemeen tuon delfinaarian takia (minähän en sivu tuotteena sitä sponsoiroi) sama koskee linnanmäkeä ja sealifea. Tästä joustanut et jos joku haluaa välttämättä mennä mun lasten kanssa ok, mut mä en mene. Nämä mun periaatteet hieman hankaloittaa elämää, mut niistä en luovu.
Toi Monkey Mia kuulostais kivalta jo nimensäkin puolesta 😉

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 11, 2014 at 12:11

Kiitos kommentistasi ja tarinastasi 🙂 Blackfish dokkarissa oli muuten kerrottu tuostakin miten näiden isojen merieläinten kanssa työskentelemiseen ei tarvita mitään meribiologin tutkintoa, vaan mieluummin otetaan töihin nuoria ihmisiä, jotka eivät uskalla kyseenalaistaa touhua. Ei sillä, että tämä nyt sinun kohdallasi olisi enää oleellista, kun olet ilman biologin tutkintoakin tajunnut siinä olevan jotain pielessä 🙂

Vastaa
Jenni syyskuu 9, 2014 at 22:09

Kävin useita vuosia sitten Chicagon delfinaariossa, ja sieltä jäi hyvä fiilis delfiiniesityksestä: esitys keskittyi kertomaan delfiinien elintavoista, ja mukana oli myös kerrontaa siitä, miten luonnossa eläviä delfiinejä voi suojella. Pari vuotta sitten taas kävin Atlantan akvaariossa, ja siellä fiilis oli täysin eri. Aivan ihmeellinen show, jossa spandeksiin pukeutuneet esiintyjät lauloivat oopperaa ja delfiinit hyppivät musiikin tahdissa ympäriinsä. Ei mitään opetuksellista, ei mitään mikä oikeuttaisi delfiinien pitämisen vankeudessa millään tasolla. Kun vielä samassa akvaariossa oli maitovalaita ahdistavan pienessä altaassa (no okei, tosi isossa oikeasti, mutta pienessä valaisiin verrattuna), niin olin aika pettynyt.

Sittemmin näin tuon The Coven, ja enää en ole varma, hyväksyisinkö edes sitä Chicagon akvaarion tapaista esitystä. Järkkyä meninkiä, ja vielä järkympää, että mediassa Aamulehti tuntuu olevan täysin Särkänniemen delfinaarion puolella ilman mitään objektiivisuuden häivääkään.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 11, 2014 at 12:15

Kuin luin kommenttisi, muistin kauhukseni käyneeni myös Atlantan maailman suurimmassa akvariumissa ja myös me kävimme katsomassa sen omituisen delfiinishown. En voi uskoa, että olin unohtanut sen, mutta se ei ole jäänyt oikein mitenkään mieleen. Muistan sieltä pingviinit ja monta muuta asiaa. Tänä päivänä jättäisin sen kokonaan väliin, mutta muistan, että siellä oli monta hyvin mielenkiintoista asiaa.

Tuo Aamulehden kanta onkin mennyt täysin ohi, kun en sitä koskaan lue. Täytyypä tutustua tarkemmin.

Vastaa
Katri syyskuu 10, 2014 at 21:22

Vakava ja hyvin puhuttava aihe. Itse en missään eläinnäytöksissä tai muissa käy, enkä näin tällaista toimintaa tue. Oon maailman pahin "mielensäpahoittaja", ja dokkarit kuten tuo The Cove ei tule koskaan pyörimään meidän telkkarissa. Tiedostan kuitenkin tämän ongelman, ja yritän omien tekojeni kautta tilannetta parantaa.

Aika jännä juttu, me nimittäin justiin nähtiin Kroatian rannikolla delfiinejä! Istuttiin rannalla ja siellä merellä siinsi yhtäkkiä kaksi evää. Mä rupesin itkemään kun olin niin innoissani! Vaikka niistä näkyikin vain evät, kuului ehdottomasti TOP 5 siisteimpien näkemiensä juttujen listalla.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 11, 2014 at 12:17

Ihana kuulla, että näitte villejä delfiinejä! Se tunne on mahtava 🙂

Vastaa
Rva Kepponen syyskuu 11, 2014 at 20:54

Japanissa eläintensuojelulait laahaavat muita länsimaita perässä. Painostuksesta huolimatta Japani pyytää edelleen valaita ja valasta löytyy myös ruokalistalta. Onneksi ilmeisesti vähevässä määrin. Ainakin 10 vuotta sitten Tokion eläintarha oli osittain surkeaa katseltavaa. Pingviinien tilat olivat hyvin pienet ulkotilat ja kesäisin lämpö nousee reilusti päälle 30 asteen 🙁

Itse en ole vielä ollut kovin valveutunut eläintarhojen suhteen. Suurimmassa osassa niistä olen käynyt mielelläni, ehkäpä minunkin on vielä syytä miettiä, että millaista liiketoimintaa haluan tukea. Olen valitettavasti tukenut paikkaa, jonka delfiinien kohtelusta ja oloista minulla ei ole mitään tietoa.

Särkänniemessä meidän perheen tulee vielä todennäköisesti käytyä. Keväällähän tehtiin aloite delfinaarion sulkemiseksi nykyisten asukkaiden jälkeen. Itse uskon, että aloitteella on ihan hyvät mahdollisuudet ja voihan olla, että luonto hoitaa asian ja Särkänniemen asukit eivät enää lisäänny. Suomeenhan ei enää saa tuoda delfiinejä.

Aivan huikea paikka tuo Monkey Mia! Pääsisinpä joskus sinne.

Eilatissa on myös paikka, jossa voi nähdä vapaita delfiinejä. Itse en Eilatin lomallani ehtinyt käydä siellä, joten en osaa sanoa, että millainen paikka on ja kuinka paljon delfiinejä houkutellaan esim. ruualla sinne.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 13, 2014 at 11:47

Kiitos kattavasta kommentistasi! Mitä olen Tokion eläintarhasta lukenut, olot eivät ole parantuneet mihinkään, vaan se on hyvin surkea paikka 🙁 Itse en ole Japanissa käynyt, mutta monessa muussa eläintarhassa kylläkin. Osasta olen jopa pitänyt ja toisissa taas eläinten tilat ovat olleet aivan liian pienet ja virikkeettömät.

Vastaa
Lucky Traveller Merja syyskuu 12, 2014 at 05:51

Minusta niin delfiinit kuin muutkin eläimet kuuluvat luontoon, eivät vankeuteen kärsimään ja ihmisten tuijoteltaviksi. Siksi en ole käynyt pariin kymmeneen vuoteen eläintarhoissa ja vastaavissa. Olisi kyllä upeaa nähdä delfiinejä luonnossa.Hienoa, että toit asian esille. Monet matkailijat eivät vaan ajattele asioita yhtään pidemmälle.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 13, 2014 at 11:49

Kiva kuulla, ettet tue tuollaista toimintaa. Tuo ajattelemattomuushan se iso ongelma onkin ja tietämättömyys. Moni ei vain ymmärrä.

Vastaa
Motherforfour syyskuu 30, 2014 at 16:57

Voi, miten tutulta kuulostaa! Minä pääsin lapsena jopa esiintymään Tampereen delfinaariossa ja haaveilin myös delfiininkouluttajan työstä. Lapset veimme katsomaan delfiinejä Istanbulin delfinaarioon, jossa omat tunteeni olivat ristiriitaiset, kuten sinullakin. Tämän jälkeen emme ole delfinaariossa käyneet, vaikka lapset tykkäsivätkin. Toivoisin näkeväni vapaita delfiinejä joskus Algeriassa ( kyllä niitä kuulemme siellä jossakin on). Delfiini on myös yksi minun lempieläimistäni!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla syyskuu 30, 2014 at 18:07

Voin kyllä kuvitella miten voimakas kokemus lapselle delfinaariossa esiintyminen on ollut. En yhtään epäile, etteikö etenkin sellaisen jälkeen ala helposti haaveilemaan delfiinien kanssa työskentelystä. Toivottavasti pääset näkemään vapaana eläviä delfiinejä 🙂

Vastaa
Susanna89 helmikuu 24, 2015 at 17:00

Hyvä aihe ja niin se vaan on ettei villieläimiä ole tarkoitettu ihmisten viihdytykseen.
Minunkin haaveissa on vapaiden delfiinien näkeminen ja se on hyvä että delfiinejä on vielä jäljellä monissa eri kohteissa, myös Välimerellä. Rooman eläintarhassa en nähnyt delfiinejä, tosin sinne on otettu vain esim. sirkuksista pelastettuja eläimiä. Mielestäni eläintarha on silloin parempi kuin että norsu joutuisi olemaan ahtaassa sirkusvaununussa :/ arvostan myös sitä että loukkaantunteita hylkeitä hoidetaan Korkeasaaressa, mutta sitä en hyväksy kun villieläimiä vangitaan ja tuodaan eläintarhoihin sun muihin

Vastaa
Anonyymi maaliskuu 1, 2015 at 21:27

Törmäsin tähän vanhaan postaukseesi ja minun on pakko jättää aiheesta myös kommentti.. Tämä on aihe joka suututtaa myös minua älyttömän paljon ja itkin tänään lähes koko puolitoistatuntisen kun katsoin Blackfish dokumentin… Kuitenkin tuosta Särkänniemen Delfinaariosta haluan sanoa sen verran, että Särkänniemen nykyiset delffiinit ovat syntyneet delffinaariossa, eivätkä varmasti selviäisi luonnossa montaakaan päivää, joten niitä ei enää pitäisi missään nimessä vapauttaa..

Vastaa
Petra kesäkuu 24, 2015 at 10:20

Tämä postaus oli ihana. Itkin noita kuvia katsellessa ja tekstiäsi lukiessa, oot kirjoittanut tosi hyvin tärkeästä aiheesta. <3

Vastaa

Jätä Kommentti