Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Tämän jälkeen haluat matkustaa Alaskaan

Tämän jälkeen haluat matkustaa Alaskaan

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle elokuu 11, 2014

Kesäkuun kolmas oli yksi elämäni parhaita päiviä. Odotin Alaskalta paljon, mutta se antoi vielä enemmän. Tätä matkan upeinta päivää on vaikea pukea sanoiksi, koska ne eivät riitä. Kuvat kertovat paljon, mutta eivät silti riittävästi. Päivä oli uskomaton. Se oli kuin suoraan Avara Luonto -dokumentista. En tiennyt tuollaisen retken olevan edes mahdollista tavalliselle turistille. Se kuitenkin on.

Jäätikkö- ja valasristeily Prince Williamin lahdella

Pikkuinen Valdez on Prince Williamin vuonoalueen suurin kaupunki. Sitä ympäröi Chugach vuoret ja suurin osa vuonoalueesta kuuluu Chugachin kansallispuistoon. Valzedista tehdään yhdistettyjä jäätikkö- ja valasristeilyjä upeisiin maisemiin. Siinä olikin suurin syy miksi olimme ajaneet tuonne hyvin syrjäiseen kaupunkiin. Mehän olimme jo nähneet Alaskan risteilyn aikana sekä valaita että jäätiköitä. Tuntui kuitenkin, että jotain oli jäänyt vielä puuttumaan. Valdezin jälkeen tuota tunnetta ei enää ollut.

Kaksi yritystä järjestää Valdezista päivän kestäviä risteilyitä. Valitsimme LuLuBellen, jolla on pienemmät ryhmät ja jonka kapteeni sekä ohjaa venettä että nauttii selostamisesta. Kapteeni toivottikin meidät aamulla yhdeksän aikaan sydämellisen tervetulleeksi. Nousimme suureen veneeseen 15 muun kanssa. Kyytiin olisi mahtunut tuplasti turisteja, mutta kesäkuun alussa kausi ei ole vielä kunnolla käynnistynyt ja ryhmä oli pieni. Se sopi meille paremmin kuin hyvin.

Liikkeelle lähtiessä tunnelma oli todella korkealla. Emme olleet uskaltaneet luottaa edellisiltana katsomiin säätiedotuksiin, jotka lupasivat Valdeziin täyttä auringonpaistetta ilman pilven hattaraakaan. Sellaista päivää emme olleet kokeneet Alaskassa vielä kertaakaan. Meillä oli edelleen pieniä vaikeuksia uskoa hyvää onneamme, kun katselimme täysin sinistä taivasta. Juttelin kannella Seattlessa asuvan korealaisen tytön kanssa. Hän sanoi olleensa Valdezissa jo kaksi viikkoa sukulaistensa luona ja tämä oli ensimmäinen päivä, jolloin oli oikeasti hyvä sää. Miten mahtava tuuri meillä olikaan.

Rentoja merisaukkoja

Kapteeni oli mahtava. Hän selvästikin nautti selostamisesta ja omasi loistavan huumorintajun. Heti satamasta lähdettyämme ajoimme katsomaan sataman lähellä asuvia merisaukkoja. Olimme nähneet ne edellisenä iltana kaukaa rannasta, mutta nyt pääsimme näkemään ne läheltä.

Merisaukot nousivat heti aamusta suosikkieläinteni listalla (joka käsittää varmaan satoja eläimiä…) hyvin korkealle. Ne ovat mielettömän rennon oloisia tyyppejä, jotka ajelehtivat selällään aaltojen liplattaessa ympärillä. Rannallakin ne kuulema liikkuvat hyvin ketterästi, mutta käytännössä ne asuvat pelkästään meressä. Nämä eivät sitten ole mitään pikkusaukkoja, vaan pienimmät naaraatkin ovat metrin pituisia. Suurimmat urokset voivat olla jopa 140 senttisiä ja painaa 45 kiloa! Suojaavaa rasvakerrosta niillä ei ole, kuten esimerkiksi hylkeillä. Sen sijaan niiden aluskarva on tiheämpää kuin millään muulla eläimellä. Tulette näkemään tämän postauksen aikana, että sille paksulle turkille on todellakin käyttöä.

Matka jatkui ja ohitimme poijun päälle ängenneet merileijonat. Kapteeni ilmoitti, että merileijonien luokse emme pysähtyisi. Alaskalaiset eivät pidä merileijonista, koska ne haisevat ja syövät heidän lohet. Olimme hieman pettyneitä. Meistä merileijonat ovat mahtavia siinä missä muutkin eläimet.

Suuri osa muista matkustajista istui veneessä sisällä. Me emme todellakaan aikoneet istua hytissä, vaan nautimme  raikkaasta merituulesta. Olimme pukeutuneet mahdollisimman lämpimästi ja varautuneet jäätymään päivän aikana. Aurinko kuitenkin lämmitti mukavasti, eikä ollut liian kylmä. Veneessä sai liikkua vapaasti, joten meillä oli mahdollisuus olla jatkuvasti siellä mistä oli parhaat näköalat. Toisaalta, joka puolella oli mielettömät maisemat.  Kaukana lumihuippuisia vuoria ja lähempänä korkeita vihreitä kukkuloita, joiden rinteiltä laskeutui mereen pieniä vesiputouksia.

Ruokailevat ryhävalaat

Olimme nähneet ensimmäisen puolen tunnin aikana jo merisaukkoja ja merileijonia, joten olin jo nyt onneni kukkuloilla. Kun sitten kapteeni ilmoitti, että vähän matkan päässä on valas, aamu ei olisi voinut enää täydellisemmin alkaa. Tämä valas oli ruokailemassa aivan rannan tuntumassa. Sen lähellä oli pelottavasti jotain pyydysten merkkejä, mutta ilmeisesti kyse ei kuitenkaan ollut verkoista, joihin se olisi voinut sotkeentua.

Ihastelimme valasta aikamme ja sitten kapteeni ilmoitti sen kaipaavan ruokarauhaa ja lähdimme jatkamaan matkaa. Emme ehtineet ajaa kuin muutamia minuutteja eteenpäin, kun huomasin jonkin matkan päässä seuraavan valaan. Kapteeni ei ollut huomannut sitä, joten juoksin ilmoittamaan siitä hänelle. Vene suunnattiinkin sitten tätä yksilöä kohden. Myös tämä valas oli ruokailemassa. Edelliseen erotuksena oli kuitenkin se, että sen sijaan, että se olisi siirtynyt meistä pois päin, se pelästytti meidät kaikki keulassa olijat tulemalla pintaan aivan veneen vieressä. Voit vitsit miten vaikuttavaa se oli! Tässä taitaa olla valaan suu…?

Tämä kaveri loiski ilonamme vartin ajan hyvin lähellä venettä.

Sitten se jatkoi matkaansa ja niin mekin.

Emme ehtineet ajaa eteenpäin varmaan viittä minuuttiakaan, kun kapteeni ilmoitti, että nyt kannattaa suunnata veneen keulaan. Hän oli nimittäin nähnyt parven porpoiseja. Silloin tuo englanninkielinen nimi ei sanonut minulle vielä mitään, mutta nyt tiedän sanakirja.orgin avustuksella, että ne olivat pyöriäisiä. Pienen delfiinin kokoisia hammasvalaita. Me säntäsimme tietenkin keulaan. En ihan heti muista milloin olisin tuota ennen nauranut ja hihkunut ilosta ja onnesta samalla tavalla. Ajoimme lujaa ja pyöriäiset tulivat leikkimään veneen kanssa. Niitä oli ehkä kymmenisen yksilöä. Ne sukelsivat veneen alta ja hyppäsivät ilmaan keulan vieressä. Yritin kuvata niitä, mutta ne olivat salaman nopeita, eikä yksikään hyppykuva onnistunut. Tässä nyt kuitenkin tälläinen epätarkka todiste näistä upeista eläimistä.

Mekastavia merileijonia

Kun pyöriäiset ehkä 5-10 minuutin jälkeen kyllästyivät leikkimään kanssamme, suuntasimme takaisin rantaa kohden. Menimme etsimään lunneja. Kyllä, kuulit oikein. Alaskassa asuu lunneja. Luulin niitä olevan vain Islannissa, mutta taas opin uutta. Valitettavasti vielä oli hyvin aikaista lunneille. Loppukesästä niitä voi kuulema nähdä tuhansia. Meiltä jäi lunnit näkemättä. Onneksi jotain muuta nähtävää oli tarjolla eläinten ystäville. Olin jo hetken ihmetellyt pahaa hajua, jota en ollut aiemmin haistanut. Silti en vielä osannut laskea yhteen yksi plus yksi, kun vedessä näkyi pari merileijonaa. Kun sitten kapteeni ohjasi veneen keulan siten, että näimme kallion kielekkeen taakse, meinasi leuka tipahtaa taas kanveesiin.

Alkuristeilyn ilmoitus, ettemme pysähdy merileijonien luokse olikin osa kapteenin huumoria.

Merileijonayhdyskunta piti melkoista mörinää ja ne tosiaan haisivat pahalta, mutta vitsit miten upeita ne olivat. Ne olivat ryppäissä, joissa oli monta naarasta ja yksi uros. Kaikki naispuoleiset vaikuttivat olevan huonotuulisia ja joukon johtaja (ainakin omasta mielestään) hätää kärsimässä. 

Merileijonien määrä on kuulema vähentynyt alueella huomattavasti ja siitä ollaan huolissaan. Lieneeköhän muutamilla olevat kirjain numeroyhdistelmät jonkinlaisia seurantamerkintöjä? Näyttävät ikävästi polttomerkinnöiltä, mutta ovat toivottavasti jotain aivan muuta.  

Jäänlohkareiden seassa

                                                                       
Saimme ihastella merileijonien touhuja ja mekastusta hyvän aikaa ja sitten matkamme jatkui kohti Columbia jäätikköä. Olimme odottaneet tältä risteilyltä enemmän eläinten näkemistä kuin jäätikölle menemistä. Olimmehan nähneet jo useita eri jäätiköitä reilun viikon aikana. Odotimme jotain saman suuntaista kuin Glacier Bayn kansallispuistossa, mutta tämä kokemus olikin aivan erilainen – positiivisella tavalla. Ajoimme nimittäin uskomattomien jäälauttojen täyttämään poukamaan. Kapteeni joutui hiljentämään vauhdin todella pieneksi ja väistelemään paikoin järkälemäisiä jäälauttoja.

Jäälauttoja oli tuhansia ja taas tuhansia. Niistä vain noin yksi kolmasosa on veden pinnalla ja loput pinnan alla. Vesi oli kirkasta, joten alla olevasta kuvasta tämä erottuu melko hyvin.

Välillä tuntui jo siltä, ettemme pääse koskaan jäätikölle asti. Vauhtimme hiljeni entisestään ja välillä olimme melkein pysähdyksissä. Takanamme näkyi toisen risteilyjä järjestävän yrityksen vene, joka kääntyi pois. Jäätä oli heidän alukselleen liikaa. Olimme valinneet oikean yrityksen. Lulu-Bellen keulaa on kuulema vahvistettu reippaasti. Se tieto helpottikin hieman, koska välillä kuului isojakin rysäyksiä, kun keula osui isoon jäälohkareeseen. Valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi ollut missään vaiheessa yhtään huolestunut. Suurimman osan ajasta fiilis oli kuitenkin huikea. Oli aivan uskomattoman hienoa olla tuossa upeassa paikassa ja kokea jotain todella erikoislaatuista. En todellakaan tiennyt, että olisimme menossa tälläiseen paikkaan.

Jäätikön eläimet

Jo suunnatessamme jäätikölle, kysyin kapteenille näkyisikö siellä enää eläimiä. Valaat eivät kuulema mielellään tule jään keskelle. Sen vuoksi se onkin turvallinen paikka kirjohylkeille kasvattaa poikasiaan. Maisemat jo yksistään olivat todella palkitsevat, mutta kun niiden lisäksi saimme ihastella jäälautoilla lepäileviä kirjohylkeitä poikasineen, en voinut olla enää enempää innoissani.

Voiko hylje enää tyytyväisemmältä näyttää?

Alaskan paras jäätikkö

Ajoimme jäälauttojen keskellä melkein tunnin. Kapteeni sanoi, että tänään oli todella paljon jäätä. Enemmän kuin edellisenä päivänä. Sitten yhtäkkiä jäälauttoja oli vähemmän ja pääsimme liikkumaan nopeammin. Vasemmalla puolellamme näkyi yksi jäätikkö, mutta sinne emme olleet menossa.

Sen sijaan edessämme näkyi Columbia Glacier jonka edustalle olimme matkalla. Se on yksi maailman nopeiten vetäytyvistä jäätiköistä. Kaikki näkemämme jäälautat olivat lohkeilleet siitä. Kokoa ja näyttävyyttä jäätiköllä oli edelleen. Näette sen alla olevassa kuvassa. Kiinnittäkää huomiota miten korkeat vuoret sen taustalla kohoaa.

Ajoimme lähemmäs jäätikköä ja yhtäkkiä kuului kuin tykin laukaus. Jäätiköstä lohkesi lohkare, joka tippui veteen. Siitä tuli ihan kunnolliset aallot.

Jatkoimme matkaamme lähemmäs jäätikköä. Sen kokoa kuvaa miten vuoret ovat kadonneet jäätikön taakse tullessamme lähemmäs. Jäätikkö on kuusikerroksisen kerrostalon korkuinen. Se on näyttävä, kaunis ja todella uskomaton. Columbia Glacier on hienoin näkemistämme jäätiköistä.

Lisää lohkeamisia.

Puolisen tuntia ihailimme jäätikköä. Oli hiljaista. Tuolla ei ollut muita veneitä, risteilijöistä puhumattakaan. Ainoat äänet oli ihastuneet henkäykset ja kovat pamahdukset, kun jäänlohkareet sinkoutuivat veteen. Kaikki loppuu aikanaan ja niin mekin lähdimme paluumatkalle. Ihan äkkiä sitä ei kuitenkaan taitettu, koska edessä oli jälleen kiemurtelua isojen jäänlohkareiden seassa. Meillä ei kuitenkaan ollut kiire. Näitä maisemia olisi jaksanut ihastella vaikka kuinka kauan.

Kirjohylkeet eivät olleet ainoita jäätikön lähistöllä eläviä eläimiä. Myös merisaukot asuivat täällä. Olin hihkunut ihastuksesta päivän aikana jo ties kuinka monta kertaa, mutta jaksoin innostua edelleen aivan valtavasti nähdessäni saukkoja. Etenkin, kun muutamilla oli poikaset mahan päällä mukana. Katsokaa nyt tuota superpörröistä saukkovauvaa, josta äiti pitää suojelevasti kiinni!

Myös saukot hengailivat hylkeiden tapaan jäälautoilla. Me häiritsimme niiden lepohetkeä ja monet pulahtivat veteen uimaan. On ne vaan hassuja eläimiä.

Tämä päivä oli yksi elämäni hienoimmista. Olen onnellinen, että sain kokea jotain näin ainutlaatuista ja vielä häämatkalla. Samalla veneellä oli mukana alabamalainen pariskunta ja he kertoivat olleensa samassa paikassa tasan 20 vuotta sitten häämatkalla. Nyt he halusivat tulla sinne uudelleen. Ehkä mekin vielä joskus matkustamme tuonne takaisin.

Prince Williamin lahden alueen ekosysteemin uhkana on öljy. Mekin näimme aamulla öljyntorjuntaproomun ja muita veneitä, jotka kapteenimme mukaan suorittivat jonkinlaista harjoitusta.

Öljyä ja eläimiä

Harjoitukset ovatkin tarpeen. Vuonna 1989 öljytankkeri Exxon Valdez törmäsi alueella Bligh Reefin
riuttaan. Tämä aiheutti kahdeksan öljytankin hajoamisen ja öljyä valui
mereen käsittämättömiä määriä. Olin itse 80-luvun lopulla vasta
seitsemän vuotias, enkä muista tapausta. Sen kerrotaan kuitenkin olleen
yksi pahimmista ihmisen aiheuttamista ekokatastrofeista. Arvioidaan,
että jopa puolet alueen eläimistä kuolivat mittavista pelastustoimista
huolimatta. Toivon todella, että tälläistä ei tapahdu enää ikinä, koska tuo paikka on jotain ainutlaatuista. 

Otimme päivän aikana 1300 kuvaa. Pienensin niistä blogiin sopivan kokoiseksi reilut 100 kuvaa. Niistä olen karsinut tänne muutaman kymmentä. Paljon jäi näyttämättä. Toivottavasti nämä kuvat ja tämä kertomus pystyy kuitenkin hieman välittämään sitä uskomatonta hyvän mielen tunnetta, jonka me tuosta päivästä saimme. Se jää ikuisiksi ajoiksi mieleen. Jos ikinä tulet matkustamaan Alaskaan, suosittelen Valdezia ja risteilyä Lulu-Bellellä. Kerroin kapteenille ja kerron myös teille, että tämä yksi päivä Lulu-Bellen kyydissä oli parempi kuin viikko Holland Americalla. Hintakaan ei päätä huimannut. Siinä missä maksoimme Juneaussa parin tunnin valasristeilystä 110 dollaria, koko päivän risteily Valdezissa maksoi 125 dollaria. Takaisin satamassa olimme vasta kuuden aikaan illalla. Päivä oli enemmän kuin onnistunut.  

Jos haluat seurata Alaskan roadtrippimme etenemistä ja muita matkojamme, se onnistuu esimerkiksi blogin Facebook-sivujen kautta.

Katso myös nämä

50 Kommenttia

Matkatar elokuu 11, 2014 at 06:23

Hyvä otsikko! 🙂 Itse en ole koskaan ajatellut enkä suunnitellut että matkustaisin jonnekin missä on kylmä…mutta kieltämättä huikeita kuvia ja elämyksiä! Eiköhän kaikki ole kuitenkin asenteesta ja pukeutumisesta kiinni.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 07:23

Heh 😀 Eipä meillekään Alaska ollut se ihan ensisijainen matkakohde, mutta kun on tullut matkustettua paljon (ennen kaikkea niissä lämpimissä kohteissa), haluaa jotain uutta ja erilaista. Sitä Alaska tarjoili oikein onnistuneesti 🙂

Vastaa
luonnon lapsi elokuu 11, 2014 at 07:40

V A U. Otsikko todellakin pitää paikkaansa. Tuonne on ehottomasti pakko joskus päästä! Teidän reissu on kyllä ollut todella onnistunut. Ja voi noita saukkoja.. voiko symppiksempiä kavereita enää olla? Kerrassaan ihania 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 08:59

Kiva kuulla, että otsikko oli ainakin sinun kohdallasi ihan todenmukainen 😀 Saukot oli pop!

Vastaa
Kea | Deep Red Blues elokuu 11, 2014 at 07:44

Mulle Alaska on aina se ihan ensisijainen matkakohde, mutta sen sä tiesitkin. Oon joskus 90-luvulla ollu tuollaisella Prince William Sound risteilyllä… sen ajan kuvat taitaa olla jossain paperilla. 🙂

Kauniita kuvia!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 09:00

Kyllä tiesin 😀 Columbia Glacier on varmaan muuttunut aika paljon 90-luvusta. Hurjaa.

Vastaa
Mary Von Törne elokuu 11, 2014 at 09:06

Upea päivä ja hienosti sait tunnelmat välittymään, kiitos reportaasista. Alaska ei ole sellainen matkakohde, minne ihan helposti lähtee, mutta onneksi tarjosit tämän nojatuolimatkan. Korkeasaaressa on saukkoja. Ne ovat ehkä jotain pienempää lajia kuin nuo merisaukot, mutta todella vekkuleita ja mahdottoman söpöjä.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 09:49

Ole hyvä 🙂 Mukava jos tykkäsit. Korkeasaaren saukot taitaa tosiaan olla hyvin pikkuisia näihin Alaskan järkälemäisiin merisaukkoihin verrattuna.

Vastaa
Rimma, Fiilistelijän pilvilinnoja elokuu 11, 2014 at 09:30

Siis apua tää ei ainakaan lieventänyt Alaska-kuumetta yhtään! Jestas nuo merisaukot 😀 Tulee ihan meidän Pullander mieleen! Haha.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 09:50

No sori 😀 Alaska on i-h-a-n-a!

Vastaa
Anonyymi elokuu 11, 2014 at 09:50

Huumaavaa, jää on kaunista, eläimistä puhumattakaan. Kiitos!
Mari

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 10:15

Kiitos sinulle kommentistasi 🙂

Vastaa
Maarit elokuu 11, 2014 at 09:59

Kuulostaa mahtavalta! Olette saneet kyllä nähdä niin upeita juttuja, sellaisia joita tulee luontodokumenteista katseltua. 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 10:17

Luontodokkarilta tuo päivä tosiaan tuntui. Harmi, ettei ollut videokameraa mukana 😀

Vastaa
Tiina elokuu 11, 2014 at 10:25

Tämä oli niin ihana postaus 🙂 Kyllä luonto ja eläimet ovat vaan upeita! Ihmiset pysykööt kaukana öljyineen!!!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 11:50

Kiva kuulla 🙂 Kyllä luontomatkailu ja luonnon eläinten näkeminen on parasta!

Vastaa
KirsiR elokuu 11, 2014 at 10:36

Onks tää paikka edes tästä maailmasta? Aivan uskomaton – eläimet ja maisemat. Tänne mä haluan. Ja sääkin näyttää just täydelliseltä – sopivan viileältä 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 11:51

Sellainen tunne mullakin oli. Aivan kuin olisimme olleet jossain toisessa todellisuudessa 😀

Vastaa
Säppä elokuu 11, 2014 at 11:06

Voi noita eläimiä! <3 Sulan täällä.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 11:51

Sähän olet sitten kuin tuo jäätikkö 😀 Sekin sulaa!

Vastaa
Heidi / Auringon alla elokuu 11, 2014 at 11:29

Ihania kuvia! Kyllä luonto on kaunis ja eläimet ovat aina niin suloisia ja hellyttäviä 🙂 Teillä on varmasti ollut upea häämatka!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 11:51

Kiitti! Oli kyllä mahtava matka 🙂

Vastaa
lena / london and beyond elokuu 11, 2014 at 11:44

Sun ja Kean ansiosta mulle on tullut Alaska-kuume, vaikken koskaan uskonut että sinne tulen kuumeilemaan. 🙂 Ihan vain siksi, etten tiennyt paikasta tarpeeksi. Ja siksi, että mun kiinnostus on aina ollut idässä.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 11:52

Alaska oli meillekin aika tuntematon ennen matkaa, mutta ei ole enää 🙂 Sinne kannattaakin kuumeilla!

Vastaa
Anonyymi elokuu 11, 2014 at 11:51

Kiitos mahtavasta blogista, oon ihan koukussa 🙂 Olisiko sun mahdollista laittaa enemmän kuvia esim. Photobucketiin ja liittää linkki (ja mahdollinen salasana) vaikka FB:iin? Nyt kun mainitsit niistä niin alkoi himottaa nähdä lisää 😀

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 11:55

On aina ihana kuulla, että blogini miellyttää. Kiitos siis sinulle kivasta kommentistasi. Mietin tuota kuva-asiaa. Olin ajatellut tehdä tästä retkestä vielä jossain vaiheessa toisen kuvapostauksen, mutta toisaalta voisin kyllä ehkä laittaa lisää kuvia blogin FB-sivuille 🙂

Vastaa
Anna / Tämä matka-blogi elokuu 11, 2014 at 16:30

😀 Mä ihastuin aikanani Morro Bayssa merisaukkoja ja merinorsuja aivan valtaisen suurina määrinä. Olivathan ne mainioita veijareita. Tosin siellä oli aika paljon lämpimämpää kuin tuolla tiedän paikassanne.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 16:40

Ai sielläkin on merisaukkoja! Voi miten kiva 🙂

Vastaa
Pingviinimatkalaiset elokuu 11, 2014 at 16:32

Aivan mieletön päivä on teillä ollut! Sanat ei riitä kuvaamaan ihastusta täällä ruudun toisellakaan puolella. Toivottavasti ei tarvitse itse tässä elämässä vaan tyytyä kuvittelemaan, vaan että päästään joskus paikan päälle itsekin katsomaan 🙂 -Milla

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 11, 2014 at 16:41

Kiva kuulla! Tuonne pääsee vain lähtemällä ja teiltähän se varmasti onnistuu 😀

Vastaa
Veera elokuu 11, 2014 at 16:47

Wow, olet aivan oikeassa -nyt tuli kyllä halu matkustaa Alaskaan <3 Nuo kaikki otukset, voi somat!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 12, 2014 at 05:58

Ei muuta kuin lentoja varaamaan 😀

Vastaa
Jaaskarit elokuu 11, 2014 at 17:15

Et luvannut otsikossa liikaa 🙂 Upean näköinen paikka ja hienoja kuvia jälleen!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 12, 2014 at 05:59

No hyvä, etten ihan läpiä päähäni puhunut 🙂 Uskon, että Alaska sopisi teille!

Vastaa
Eeva/Kolmiokorvat elokuu 11, 2014 at 18:12

Olen aikoinaan oppinut, että jäävuorista ja -lautoista vain 1/10 on merenpinnan yläpuolella. Loput on pinnan alla. Jotenkin hyytävä ajatus.

Upea postaus, maisemat ja aivan ihania eläimiä!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 12, 2014 at 06:00

Totta! Unohtui mainita, että nuo jäätiköthän todellakin jatkuu veden alla. Tuo 1/10 osaa kuulostaa aika paljolta, mutta en tiedä miten faktaa tuo kapteenimme kertoma 2/3 osaa on.

Vastaa
Laura R elokuu 12, 2014 at 07:38

Juu-u, kyllä sä olet Alaska-kuumeen nostattanut jo aikaisemmillakin postauksilla, mutta nyt se alkais oleen aika piikissään 🙂 Ihan huikeita maisemia ja eläinkohtaamisia! Just sellaista menoa, mitä itsekin rakastan reissun päällä.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 12, 2014 at 09:24

Vai että Alaska-kuume piikissään 😀 Vielä on tulossa esim. Denalin kansallispuistoa sun muuta, mutta oli tämä ainakin meille se matkan kohokohta 🙂

Vastaa
Marimente elokuu 12, 2014 at 07:51

Vau, aivan mielettömiä kuvia ja tunnelmia Alaskasta! Ennen tätä postausta se ei ole ollut ihan top 10 bucket listallani, mutta nyt sinne päästiin aika kertaheitolla! 🙂 Ja voi noita saukkoja, veikeän näköisiä!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 12, 2014 at 09:25

Alaska yllättää! Hauska kuulla, että sinäkin tykästyit tuohon osavaltioon 🙂

Vastaa
Sanna I Siveltimellä elokuu 12, 2014 at 09:01

wow! Voi luoja miten upeita maisemia! Ja varsinkin noi eläimet on kyllä niin uljaita ja söpöjä että ei mitään rajaa. Varmasti upea reissu!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 12, 2014 at 09:25

Kiitti kommentistasi! Oli kyllä upea reissu 🙂

Vastaa
Lotta Watia | Unagidon elokuu 13, 2014 at 10:52

Huh, mitä maisemia, mitä luontoa! Aivan uskomaton reissu teillä ollut. Noilla hylkeillä on päällä samanlainen hymy kuin itselläni tätä lukiessa. Ihana postaus! 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 21, 2014 at 09:48

Kiitos kivasta kommentista, joka sai mut hymyilemään 🙂

Vastaa
Taru elokuu 21, 2014 at 07:28

*ihastunut huokaus* Mun suunnitelmat Uuteen Seelantiin palaamisesta menee pian pieleen kun tän blogin kautta tulee koko ajan uusia paikkoja mihin pitäis mennä… Ei ollut Alaska ollut mullakaan kovin korkealla must see -listalla mutta kyllä se tän jälkeen sinne hujahti 🙂 Meillä oli sellanen "once in a lifetime" Avara Luonto dokumentti -fiilis kun snorklailtiin Suurella Valliriutalla Australiassa mutta luulisin että myös tuon kaltaisen dokumentin voisi vielä tässä elämässä käydä kokemassa…

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 21, 2014 at 09:51

Maailmassa on niin monia upeita paikkoja, että on mullakin mennyt suunnitelmat ties kuinka monta kertaa matkakohteiden osalta uusiksi 😀 Kiva kuulla, että voin tarjota matkainspiraatiota ja pahoittelut suunnitelmien sekoittamisesta 😉 Minä vasta haaveilen Suurella Valliriutalla käymisestä. Joskus vielä kun on lomaa ja rahaa tarpeeksi…

Vastaa
Rva Kepponen syyskuu 14, 2014 at 10:16

Uskomattoman kaunis paikka! Nyt just minä haluaisin Alaskaan!

Vastaa
Ahmalapsi syyskuu 23, 2014 at 13:35

Olen jo pitkään haaveillut pääsystä Kanadaan ja Alaskaan, eikä tämä ainakaan vähentänyt kuumetta tippaakaan. 😀 Harmi että tuollainen reissailu on opiskelijabudjetilla vähän turhan kallista, mutta joskus tuonne on kyllä päästävä!

Vastaa
Anneli ja Peter Geitel joulukuu 2, 2015 at 08:56

Heippa! Sydämelliset Kiitokset tästä jutusta ja kuvista. Meitä on lähdössä Caravanlehden lukijamatkalaisia n. 12-15 asuntoautollista ensi toukokuussa (2016) retkelle Vancouver-Alaska-Vancouver. Tämä me ehdottomasti sisällytetään meidän matkaohjelmaan…. kiitos, kiitos 🙂 Jos joku innostuu lähtemään mukaan, vapaana on vielä pari asuntoautoa. Allaolevassa nettisivussa on yhteystiedot. Me ollaan käyty Alaskassa kaksi kertaa, mutta Valdezissa ei. Nyt toteutuu sitten sekin ja siitä saamme kyllä kiittää tätä juttua ja Sinua. Me ollaan tehty monta asuntoautomatkaa Jenkkilässä. Niistä voi lukea os. http://www.geitel.suntuubi.com

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle joulukuu 2, 2015 at 16:21

Olipa kiva kuulla, että tästä postauksesta oli ihan konkreettista hyötyä. 🙂 En olekaan ennen kuullut, että tuollaisia asuntoautoryhmämatkoja on olemassakaan eli kiva, kun taas oppi jotain uutta! Teille tulee varmasti upea reissu ja toivottavasti sattuu Valdeziin yhtä hienot kelit kuin meille.

Vastaa

Jätä Kommentti