Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Alaskassa autolla – Anchoragesta Valdeziin

Alaskassa autolla – Anchoragesta Valdeziin

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle elokuu 5, 2014

Vuoristoa, lunta, jäätä ja vaihtelevaa säätä. Alaskan roadtripin tuntee todella alkaneen, kun ajaa vuorilla kesärenkailla lumipyryssä. Tätä ei moni toivo kesäloma- eikä haamatkaltaan, mutta meille nämä kokemukset edustavat hetkiä, jotka muistaa vielä vuosienkin päästä.  

2.6.2014
Anchorage – Valdez, Alaska, USA

Maanantaiaamu Anchoragessa oli harmaa. Mielialamme oli silti toiveikas. Viikon mittainen Alaskan roadtrip nimittäin käynnistyisi nyt todella. Oli aika suunnata auton nokka Alaskan suurimmasta kaupungista kohti pikkuista Valdezia, jossa asukkaita on vain noin 4000. Matkaa oli taitettavana vajaat 500 kilometriä, mutta se ei todellakaan tuntunut ikävältä ajourakalta, koska reitti olisi kuulema kaunis. Ehkä pilvipeitekin rakoilisi matkalla.

Matkaan lähtö viivästyi hieman suunnitellusta. Viimetipan ihmisiä kun olemme, olimme vielä edellisenä iltana katselleet säätiedotuksia ja pohtineet lähtisimmekö etelään vai itään. Itä voitti ja seuraavan yön majoituksen varaaminen jäi aamulle. Vaihtoehdot olivat vähissä. Varasimme hävyttömän hintaisen bed & breakfast majoituksen yhdeksi yöksi ja pääsimme ulos huoneestamme vasta kymmenen aikoihin. Kävimme pikaisesti kurkkaamassa motellin aamupalatarjonnan vain todetaksemme sen päättyneen hetkeä aiemmin. Emme kuitenkaan varmasti menettäneet mitään. Edullisten jenkkimotellien aamupalat koostuvat pääsääntöisesti pelkästä paahtoleivästä ja muffinseista. Jos oikein hyvä tuuri käy, tarjolla saattaa olla lisäksi banaaneja tai omenoita. Luottoaamupalapaikkamme Subway pelasti meidät tälläkin kertaa.  

Anchorage jäi taakse ja matka jatkui synkän sään vallitessa eteenpäin. Tien varsilla kerrottiin kuinka monta hirveä oli tämän vuoden aikana jäänyt jo auton alle. En muista lukua, mutta pirun iso se oli. Hirvi on Suomen vaarallisin eläin, niin se taitaa olla Alaskankin. Ehdimme ajelemaan tunnin pari ennen kuin tuli jotain nähtävää. Hyppäsimme autosta ulos ja nousimme pienen penkereen päälle katsomaan alas levittäytyvää kuivahkoa joenuomaa.

Jostain pienestä raosta aurinko yritti väläytellä säteitään.

Matkan jatkuessa tie alkoi kohota ylöspäin ja yhtäkkiä huomasimme kauhuksemme tien sivustoilla olevan yhä enemässä määrin jotain valkoista…

Ohittamamme lampi ei sentään ollut enää jäässä.

Ajoimme aika korkealla vuoristossa, kun yhtäkkiä näimme oikealla puolella enemmänkin valkoista. Selasin nopeasti alueen opaslehtisiä, jotka olin napannut lentokentältä ja totta tosiaan, vieressämme oli jäätikkö. Ajoimme sen verran lujaa, että ohitimme lookout pointin, mutta sen sijaan näimme Matanuska jäätikön kyltin ja alaspäin johtavan tien. Kurvasimme sinne. Ehdimme ajaa korkeintaan 100 metriä, kun tajusimme sen olleen hyvin hyvin huono idea. Ensinnäkään vuokra-autoilla ei saisi ajaa hiekkateillä, toisekseen kapea tie, jolla nyt olimme, ei tuntunut olevan sovelias millekään muulle kuin kunnolliselle maasturille ja nyt en puhu mistään citymaastureista.

Tie oli märkä, upottava, kapea ja viereiseltä rinteeltä oli tippunut sinne isoja
kiviä, joihin ajaminen saisi varmasti vuokrachervoletimme pohjassa
aikaiseksi kivan kirskuvaa ja tuhoatekevää ääntä. Vaihtoehtoisesti
voisimme hajottaa renkaan. Takaisinkaan ei päässyt kääntymään, joten
pomppasin autosta ulos potkimaan suurimpia kiviä sivuun ja toivoin,
ettei niitä satelisi päähäni. Pääsimme kuin pääsimmekin alas ja pienen
sillan yli vain todetaksemme, että tie jatkui edessä vielä surkeampana.
Ei muuta kuin takaisin samaa reittiä. Nöyrästi käänsimme chevyn isolla tiellä takaisin paluusuuntaan ja ajoimme jo ohittamallemme näköalapaikalle hyvin rapaisella autollamme. Maisemat onneksi palkitsi.

Jäätiköt ovat vaikuttavia. Matanuskan jäätikkö on Yhdysvaltain suurin jäätikkö, jonka luokse pääsee autolla (kuten todettu, maastoautolla). Se kiemurtelee vuorten syleilyssä 43 kilometrin pituudelta ja on yli kuusi kilometriä leveä. 

Jatkoimme matkaa. Jäätikkö näkyi matkan aikana monesta kohtaa alhaalla laaksossa. Reitti oli todellakin upea. Jäätikön jäädessä taakse maisemat vaihtuivat täysin toisenlaiseksi. Alaska on monimuotoinen.

Seurasimme auton lämpömittarista ulkolämpötilan jatkuvaa tippumista. Se oli yhtäkkiä vajonnut nollan tuntumaan ja sitten se iski…

Siinä sitä sitten ajeltiin hetki lumisateessa. Ei se onneksi kauaa kestänyt ja pian lähdimme laskeutumaan taas sen verran alavammille maille, ettei lumesta ollut tietoakaan. Yhtäkkiä keskellä metsää ajellessamme tien sivussa oli kirjasto. Olemme Jenkeissä ajellessa tottuneet siihen, että jokaisessa noin kolmen asukkaan kylässäkin on postitoimisto, mutta kirjasto tuli yllärinä. Ei siellä ainakaan hirveää ruuhkaa ollut. Ehkä se on maanantaisin suljettu.

Tulihan sieltä hetken päästä sitten ruokakauppakin vastaan ja tien toisella puolella oli iloisen näköinen neuvola.

Copper Valleyn jälkeen tulikin niskaan sitten lumen sijaan ihan reippaasti vettä. Ajelimme pitkään sateessa ja sen jälkeen harmaassa maisemassa. Kävimme katsomassa yhtä aivan tien vieressä olevaa pienempää jäätikköä, mutta eipä siitäkään kummoista kuvaa tihkusateessa saanut. Turha niitä tänne on laittaa. Sen sijaan laitan parit kuvat yhden “leirintäpaikan” laitamilta. Se oli muutaman kymmenen kilometrin päässä Valdezista. Tämä on siis sallittu yöpymispaikka, jossa pientä maksua vastaan saa leiriytyä. Mitään ulkohuussia kummempaa palvelua ei ole saatavilla. Pelkkä tasainen leirintäpaikka vain. Suunnittelimme kompensoivamme kallista B&B majoitusta yöpymällä Valdezista palatessa seuraavan yön autossa. Kyyyyllähän sitä nyt Alaskassa yhden yön autossa nukkuu.

Miksi minä löydän näistä kuvista enemmän syksyä kuin alkukesää?

Lähdimme vihdoin laskettelemaan viimeistä alamäkeä kohti Valdezia. Edessä näkyi upeita vuoria, vaikkakin hieman pilvien peitossa. Tuo “valotolppa” alla olevassa kuvassa ei muuten ole lainkaan valotolppa, vaan jonkinlainen aurauskeppi. Täällä taitaa tulla vähän enemmän lunta kuin eteläisessä Suomessa…

Jonkin matkan päässä näkyi lisää todisteita siitä, että lumi voi muodostua oikeasti haasteeksi talvella. Tuolta rinteeltä tulee varmaan ihan mukavasti lunta tielle asti.

Tien vieressä kulkevan pienen joen päällä oli edelleen kesäkuun alussa ihan pieni lumikerros.

Tämä on huono kuva, mutta kertoo vähän siitä millaisessa paikassa ajeltiin. Tie Valdeziin oli upea.

Viereisiltä kallioilta laskeutui vesiputouksia.

Sitten olimmekin jo melkein perillä.

En tahtoisi yhtään spoilata, mutta kaikista Alaskassa vierailemista paikoista Valdez jäi parhaiten mieleen ja se on se paikka, jonne haluaisin eniten Alaskassa palata. Pohdin ensin laittavani tähän kuvat vielä illan Valdez kierrokseltamme, mutta tuskin kukaan jaksaa katsoa 40 kuvaa yhdessä postauksessa, koska sellaiseksi tämä olisi väistämättä paisunut.

Siitä tulikin mieleen. Mikä on mielestänne hyvä määrä kuvia per postaus?

Katso myös nämä

22 Kommenttia

Maarit Johanna elokuu 5, 2014 at 05:42

Tuo jäätikkö! Yhden jäätikön nähnyt kerran Alpeilla ja se jäi mieleen. Kolmen viikon päästä lennän jäätiköiden yli matkalla Akureyriin Islannissa mutta TUO on kyllä herramunjee, ihan valtavan kokoinen sellainen! Tuntee jo kuvia katsoessa itsensä pieneksi. Melkein Norjan vuonotietkin kalpenee noiden rinnalla. Mieletöntä. Ja hei, tämä on oikein loistava määrä kuvia. Itse ainakin luen mieluiten postauksia joissa on paljon kuvia mutta vähän tekstia. Tai sopivasti. Tässä oli 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 5, 2014 at 06:46

Jäätiköt on kyllä upeita 🙂 Toivottavasti ei ole pilvetöntä, kun lennät jäätiköiden yli. Ne on makeita koneesta. Kiva kuulla, että tässä oli sopiva yhdistelmä kuvia ja tekstiä.

Vastaa
Maarit elokuu 5, 2014 at 05:49

Alaskasta tulee minulle mieleen puhtaus, raikkaus, kauneus ja luonto. Miellän Alaskan jotenkin sellaisena raikkaana luonnon kehtona jota ei ole ihminen vielä pilannut.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 5, 2014 at 06:47

Kiteytit kivasti Alaskan. Sellainen mielikuva mullekin tuosta osavaltiosta jäi 🙂

Vastaa
Maarit elokuu 5, 2014 at 06:23

Ainiin… Ja vaikea sanoa sopivaa kuvien määrää. Itsekin sitä monesti mietin, välillä tuntuu, että hienot kuvat hukkuu huonompien kuvien joukkoon, mutta toisaalta on kiva julkaista välillä enemmänkin kuvia. Kun teen itse postauksia niin mies monesti ohimennen vilkuilee puuhiani koneella. Esimerkiksi viimeisintä postaustani tehdessä hän mainitsi noiden kuvien olevan aika keskinkertaisia, ettei niistä ihan postausta saisi aikaan. 😀 Itse tykkäsin kuvista ja tein postauksen. Välillä täytyy tehdä postaus keskinkertaisemmistakin kuvista, sillä muuten olisi blogissa aika hiljaista, jos aina odottaisi niiden nappiotosten saamista. Jos kuvia on ihan liikaa niin ei niitä oikein jaksa katsella, mutta omasta blogistani löytyy postauksia joissa on kuvia jotain 1-20kpl ja kaikkea siltä väliltä. Fiiliksen mukaan 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 5, 2014 at 06:58

Olen miettinyt ihan samoja asioita. Kun kirjoitan matkakertomuksia, tuntuu että vähän huonompia kuviakin on pakko julkaista, jos ne ovat oleellisia tarinan kerronnan kannalta.

Mutta sun mies on kyllä liian kriittinen! Sun kuvat ei todellakaan ole keskinkertaisia vaan tosi upeita 😀

Vastaa
Ilana Johansson elokuu 5, 2014 at 09:04

Wow mitä maisemia!!! Sairaan upeita 😀 !

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 5, 2014 at 10:24

Kyllähän tuolla kelpasi ajella 🙂

Vastaa
Katja - Tässä ja Nyt elokuu 5, 2014 at 14:49

Lumiset kuvat toivat viileän tuulahduksen tähän helteeseen 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 5, 2014 at 17:59

Voi kun kuvien katseleminen voisikin viilentää 🙂 Lisää lunta ja jäätä luvassa!

Vastaa
Vailla Pysyvää Osoitetta elokuu 5, 2014 at 16:46

Sulla oli ainakin tässä postauksessa niin upeita kuvia, ettei ollut yhtään liikaa! 🙂 Mutta samaa olen monesti miettinyt, että onko parempi laittaa vain muutama paras otos vai enemmänkin.

Toi Alaska muuten kiehtoo kovasti ja samoin muut jäiset paikat, kuten Islanti, Grönlanti ja Etelämanner.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 5, 2014 at 18:01

Kiitos 🙂 Oletan ihmisten olevan kiinnostuneempi katsomaan kuvia kuin lukemaan jorinoitani, joten tungen jatkossakin paljon kuvia postauksiin.

Alaskaa suosittelen kyllä kovasti! Melkein harmittaa, että siellä on nyt käyty ja tuskin mennään ihan kohta uudelleen. Me halutaan kuitenkin matkustaa aina uusiin paikkoihin.

Vastaa
Pingviinimatkalaiset elokuu 5, 2014 at 19:34

Voi morjens, on kyllä mahtavat maisemat! Meillä on joskus ollut aika maraton postauksia (varsinkin silloin kun 6kk reissulta laitettiin tienpäältä tulemaan), mutta nykysin ollaan pyritty pilkkomaan pienempiin osiin. Kuvat on blogissa munkin mielestä se suola ja helposti huomaan, että jos niitä on useampi kymmenen, niin helposti menee skrollaamiseksi. Toisaalta joskus kunnon ilotulitus kuvien kanssa voi olla paikallaankin jos sopii postauksen luonteeseen 🙂 Eli ota tästä mielipiteestä nyt sitten selvää 😀 -Milla

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 6, 2014 at 05:22

Eli molempi parempi 😀 Mullakin taitaa olla täällä blogissa aikamoisia maratonpostauksia…

Vastaa
Jari elokuu 6, 2014 at 00:59

Heippa!

Olen lukenut blogiasi joskus aikaisemminkin mutta nyt tulee ajankohtaista tekstiä! Ollaan lähdössä parin viikon päästä myös Alaskaa kiertelemään. Odotan innolla seuraavia postauksia ja hienoja kuvia Denalin suduilta =)

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 6, 2014 at 05:25

No hei vaan! Aivan mahtavaa reissua teille! Olisipa itselläkin Alaska vielä edessäpäin 😀 Pahoin pelkään, etten parissa viikossa ehdi näissä matkakertomuksissa Denaliin asti, mutta jos haluat kysyä jotain ennen matkaanne, niin vastaan mielelläni. Saa kysyä meilitse tai täällä kommenteissa 🙂

Vastaa
Sofia / Liikkeellä elokuu 6, 2014 at 08:48

Upeita maisemia kyllä ja mun Alaska-kuume kasvaa näitä juttuja lukiessa… 🙂 Kuvista sen verran, että ainakin itseäni ei haittaa lainkaan runsaampi määrä kuvia, jos ne on suhteellisen sopivassa määrässä tekstiin verrattuna. Meinaan, että jos on pelkkiä kuvia, niin on vähän outoa, mutta jos mukana on tekstiäkin, on ne vaan hyvä asia 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 6, 2014 at 10:11

Vai Alaska-kuume! Siihen on vain yksi lääke 😉 Pelkkiä kuvapostauksia en olekaan harrastanut, enkä oikein osaa kuvitella harrastavanikaan. Mutta vannomatta paras!

Vastaa
Soleil elokuu 6, 2014 at 12:58

Ihanat vuoret ja Alaska. Kiitos kuvista! 🙂

Tykkään kyllä blogeista joissa on paljon kuvia. Minusta kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Toinen taas tykkää enemmän asiatekstistä. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Mikä on sopiva määrä, voiko sitä sanoa?

Otan valtavasti itse kuvia pokkarikameralla, viikonlopun reissulla äkkiä sen 300-500 kuvaa ja jos juttuun laittaisin vain 20-40 kuvaa, niin minulla jäisi paljon asioita kuvin muistiin laittamatta. Minä en ole taitanut vielä ymmärtää millaista on blogin pitäminen? Minun kuvajutuissa, kun on äkkiä se sata kuvaa ja enemmän. No, jos ei joku jaksa katsella, niin eipä se haittaa. 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 6, 2014 at 19:13

Eihän sitä sopivaa kuvien määrää tosiaan voi sanoa, kun ihmiset tosiaankin ovat niin erilaisia. Jollekin 10 kuvaa on liikaa ja toiselle 100 on sopiva määrä 🙂

Vastaa
Jari elokuu 6, 2014 at 18:55

Oliko bussimatka Wonder Lakelle käymisen arvoinen?

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla elokuu 6, 2014 at 19:18

Me päätettiin jo etukäteen, ettei mennä kuin Eielsonille asti. Onneksi niin, koska Wonder Lakelle ei olisi enää saman päivän aamuna saanutkaan lippuja, eikä edes seuraavalle päivälle. Jos siis olette menossa Wonder Lakelle asti, kannattaa olla lippujen varaamisen kanssa ajoissa 🙂 Jos teidän kohdalle sattuu bussi, jossa on takana inva-paikka, kannattaa mennä sinne ihan perimmäiseen penkkiin. Silloin pääsette bussin pysähtyessä kuvaamaan sieltä takaosasta molempiin suuntiin, kun taas bussin keskiosa pääsee näkemään ja kuvaamaan vain sen mikä on sillä "omalla" puolella.

Vastaa

Jätä Kommentti