Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Seattle päivässä

Seattle päivässä

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle kesäkuu 9, 2014

Kotimatkalla, Seattlen lentokentällä 8.6.2014

Meillä on takana upeat pari viikkoa Alaskassa sekä risteillen että autolla. Matka oli oikein onnistunut, vaikka sää heittelehtikin laidasta laitaan. Missään ranta- tai aurinkolomalla emme todellakaan olleet, mutta se oli jo etukäteen tiedossa. En millään malttaisi olla postaamatta miljonaa kuvaa Alaskasta ja sen villieläimistä. Edetään kuitenkin aikajärjestyksessä ja puhutaan Seattlesta jo ihan senkin vuoksi, että täällä taas ollaan, vaikkakin vain lentokentällä jatkolentoa odottelemassa. Lennettiin tänne tänä aamuna Anchoragesta, Alaskasta. Tässä siis hieman kuvia lauantailta 24.5. Seattlesta, jonne lensimme Suomesta.

Alunperin olimme suunnitelleet jatkavamme sieltä suoraan Vancouveriin, mutta päätimmekin jäädä sinne pariksi yöksi, jotta ehtisimme viettää päivän kaupungilla. Edellinen Seattlen vierailummehan oli vasta viime syksynä alle vuosi sitten. Silloin kuitenkin satoi kolme päivää lähes yhtäjaksoisesti, joten kaupunkiin tutustuminen jäi hieman heikoksi. Nyt toivoimme, että meillä olisi parempi tuuri sään suhteen ja toiveemme onneksi toteutui!

Erityisen lämmintä ei ollut. Suomessa nautittiin helteistä, me hytisimme takit päällä tuulisessa säässä. Pääasia oli kuitenkin, ettei satanut. Tomi oli katsonut ensin keskustan hotelleja, mutta hyvät hotellit maksoivat noin 200 euroa yöltä. Lisäksi olisi tullut vielä taksikulut lentokentältä. Päädyimme siis 50 euron motellimajoitukseen lentokentän lähelle. Hotellin ja kentän väliä kulki ilmainen shuttle. Niistä olen aiemminkin puhunut ja edullisimmissa motelleissa shuttlet ovat yleensä tämän näköisiä:


Motellin shuttle kuljetti meidät maksutta myös parin kilometrin päässä
sijaitsevalle juna-asemalle. Junalla pääsi reilussa puolessa tunnissa
kätevästi suoraan keskustaan. Ostimme viisi dollaria maksavat koko
päivän junaliput. Tuo juna oli pikaraitiotie. Tomin mukaan se on ihan
oikea sana. Koska esimerkiksi minulle se ei sano yhtään mitään (enkä
ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta), kerrottakoon, että kyse oli
jonkinlaisesta junan, ratikan ja metron risteytyksestä. Se kulki välillä
maanpinnalla ja keskustan tuntumassa maan alla.  

Seattlessa
suuntasimme ensimmäisenä Pike Placeen. Se on yhdistelmä jokapäiväisiä
markkinoita ja kivoja pikkuputiikkejä. Viimeksi Seattlessa ollessamme
ehdimme piipahtaa siellä vain pikaisesti, ennen sen sulkeutumista. Nyt
halusimme varmistaa, että ehtisimme käydä jokaisessa kiinnostavassa
kaupassa. Oli lauantai ja paikka kuhisi muita turisteja sekä
paikallisia.


Sain kysymällä luvan ottaa kuvan tästä kaupasta. Vanhojen lehtimainosten ym. yksittäinen kuvaaminen oli kielletty.

Ihmeellistä kyllä, poistuimme Pike Placesta ilman ostoskasseja. Lähdimme kävelemään ja kävelimme ja kävelimme. Ohitimme Guccin ja Luis Vuittonin liikkeet, muttemme meille sopivia kauppoja. Mitään ihmeellistä nähtävää matkalla ei ollut ennen Pioneer Squaren aluetta. Se oli kivaa aluetta, mutta vaatekauppoja sielläkään ei ollut. Tässä kuvia matkan varrelta.

Kävimme matkalla myös eläinkaupassa, joka ei ollut aivan sellainen perinteinen Musti&Mirri, jollaiseen me suomalaiset olemme tottuneet. Se oli idylli pikku putiikki, jossa oli esimerkiksi käsin leivottuja keksejä koirille ja hieno sisustus. Liikkeessä oli ehkä hieman enemmän tarjontaa kissoille kuin koirille. Liikkeessä päivystivätkin punaiset kissaveljekset. Olen useammankin kerran törmännyt eläinkaupoissa työntekijöiden omiin koiriin, mutta kissat olivat ihan uusi juttu. Nämä eivät olleet mitään ujoja mirrejä, vaan ne olivat kuulema tottuneet myös liikkeessä vieraileviin koiriin ja muihin eläimiin (mihin muihin eläimiin?).

Palasimme junalla takaisin keskustan päätepysäkille (Westlakelle), jossa olimme jo kerran nousseet pois kyydistä. Sieltä lähdimme toiseen suuntaan ja löysimme vihdoin vaatekauppojakin. Olin lähtenyt liikkeelle melkein tyhjällä matkalaukulla suunnitelmanani shoppailla Seattlessa lisävaatetusta matkalle. En tiedä kummassa on enemmän vikaa, kadonneissa shoppailutaidoissani vai Seattlen tarjonnassa, mutta en ostanut kuin alusvaatteita Victoria’s Secretista. Seattle on mielestäni todella sekava shoppailukaupunki. Muutenkin tuntuu, että Jenkeissä pitäisi (New Yorkia lukuunottamatta) aina päästä jonnekin kaukana keskustasta sijaitsevaan ostoskeskukseen ostoksille. Seattlessa vaatekaupat olivat kaukana toisistaan, siellä täällä jossain kadun kulmissa.

Kävimme nauttimassa jenkkityyliin terveelliset ja ravitsevan rasvaiset hampurilaisateriat Johnny Rocket’sissa. Sitten shoppailu saikin riittää ja siirryimme maisemien katseluun. Suuntasimme Columbia Toweriin. Se on Seattlen korkein torni. Suurin osa turisteista suuntaa kulkunsa legendaariseen Space Needleen. Sieltä vain ei tietenkään näe itse Space Needleä, eikä muutenkaan yhtä kauas.

Columbia Tower osoittautui oikein loistavaksi paikaksi. Sieltä on länsirannikon korkeimmat, yleisölle avoimet näkymät. Hissi nousi 73. kerrokseen. En ole käynyt Space Needlessä, mutta suosittelen kyllä Columbia Toweria, jos Seattleen suuntaat joskus. Sinne on sitä paitsi edullisempi pääsylippukin, 12,50 $ per nassu.

Muuten Seattlesta jäi jälleen ihan kiva fiilis. Se on vihreähkö ja leppoisa kaupunki. Starbucksin kotikaupunkina, siellä taitaa olla tiheämmin Starbuckseja kuin missään muualla. Meitä se ei pahemmin liikauttanut, kun ei kumpikaan juoda kahvia, eikä muutenkaan hengailla kahviloissa. Jos Seattlessa viettäisi oikeaan aikaan vuodesta aikaa, voisi mennä valasristeilyllekin. Merileijoniakin siellä kuulema näkee. Näin kertoi eräs Alaskassa vierailemassa ollut seattlelainen tyttö.

Kaupungin negatiivisiin piirteisiin lukeutuu lukuisat kodittomat, joita näkee Seattlessa paljon. Heitä on kokoutuneena isoina ryppäinäkin siellä täällä. Osa kerjää, osa ei. Monilla on terveysongelmia, huumeongelmia yms. Wikipedian mukaan Seattlen alueella on noin 8000 henkilöä ilman kattoa pään päällä. Tämä tuntuu hurjalta ja näyttääkin hurjalta, koska kodittomat ovat Seattlen kaduilla todella näkyviä. He vaikuttavata harmittomilta ja tuntuvat olevan paikallisille näkymättömiä, mutta suomalaiselle he pistävät silmään ja pahasti. Mieleen jäi nuori mies, joka kerjäsi kadulla kyltin kanssa, jossa luki “vaimolla oli parempi juristi”. Vaikka korkeiden verojen maksaminen välillä aina harmittaakin, mieluummin kuitenkin hyvä sosiaalituki kaikille kuin suuret määrät kodittomia. Ei tarvitse matkustaa kuin USA:an asti ja tajuaa, miten hyvin asiat Suomessa ovat.

Katso myös nämä

8 Kommenttia

Tiina kesäkuu 9, 2014 at 12:33

Hihii, ihana eläinkaupan katti 🙂

Vastaa
Kea | Deep Red Blues kesäkuu 9, 2014 at 15:22

Yleensä jenkkikaupungit on juuri tuollaisia, ettei kaupat ole keskitetysti missään keskustassa kuten New Yorkissa, vaan juurikin isommilla ostareilla. Seattlessa on sentään jotain, toisin kuin monessa muussa isossa kaupungissa. Seattlen paras ostari on mun mielestä Westlake Southcenter Tukwilassa, ihan SeaTacin lähellä… käyn siellä usein vain layovereillakin hakemassa täydennystä vaatteisiin ja kosmetiikkaan.

Ja kodittomia on samalla tavalla kaikissa Jenkkien suurkaupungeissa. Riippuu vähän kaupungin rakenteesta missä niihin törmää. Muistan kun olin ekan kerran Losissa aikuisiällä ja todistin lentokenttäbussin ikkunasta jossain downtownin liepeillä kun eräs mies ulosti keskellä katua vaan. Olin sillon Alaskasta tulleena lievästi sanottuna järkyttynyt… mutta kaikkeen kai tottuu tai ainakin oppii sulkemaan silmänsä tai välttämään niitä alueita. Seattlen rakenne on vähän sellanen että siellä saattaa olla vaikeampaa.

Toi Pike Placen julistekauppa on ihana. Mulla on sieltä muutama suosikki edelleen seinällä… (tai tulee taas olemaan kunhan putkiremppa vihdoin ohi). 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla kesäkuu 10, 2014 at 14:21

Tuolla Westlake Southcenterissä tulikin syksyisellä reissulla käytyä pariinkin otteeseen ja se oli tosi hyvä ostari 🙂 Nyt vaan haluttiin nähdä keskustaa ja ihan tosissani kuvittelin, että sielläkin olisi voinut shoppailla 😀

Juu, on me ennenkin Jenkkikaupungeissa kodittomia nähty. Tuolla Seattlessa niitä vaan tuntui olevan vielä tavallista enemmän tai sitten ne on vaan keskittynyt enemmän sinne keskustaan kuin muualla. Törmättiin muuten Alaskassakin muutamiin kodittomiin :/ Tosin vaan Anchoragessa ja Fairbanksissa. Mieluummin mä koditon olisin Floridassa tai Californiassa kuin Alaskassa, mutta tuollaisia asioita nyt ei taida oikein voida valita…

Vastaa
Tove Hellman kesäkuu 23, 2014 at 19:43

Tämä blogi on ihan mieletön!! Toivottavasti jatkatte matkustamista ja jatkat kirjoittamista ja kuvaamista. Jumituin tuohon tämän postauksen kuvaan ostoskeskuksen sisältä, se missä on paljon kuvia seinällä ja ihmisiä kulkemassa. Tosi kiva kuva, se halaileva pariskunta on suloinen.

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla kesäkuu 26, 2014 at 06:19

Kiitos ihanasta kommentistasi! Me aiomme kyllä jatkaa matkustamista (eilen buukattiin seuraavat lennot). Tämän blogin kirjoittaminen on todella kivaa, kun lukijoita alkaa pikkuhiljaa löytää blogin ja tulee kommentteja. Se varmistaa, että jaksan kirjoitella lisää juttuja 🙂

Vastaa
Anna kesäkuu 25, 2014 at 21:53

Hei, löysin blogiisi sattumalta ja pakko harmitella, etten löytänyt aiemmin – olisin tullut shoppailuassistentiksi! 🙂 Seattlen keskusta on tosiaan vähän omituinen – siellä ei oikeastaan ole mitään. Oikea Elämä ja ihmiset löytyykin keskustan liepeiltä pienemmistä kaupunginosakeskuksista. Pioneer Squaren aluekin voisi olla vielä niiin paljon hienompi mitä se nyt on, kunhan sitä vähän elävöitettäisiin. Nykyisellään siellä on elämää lähinnä arkipäivisin lounasaikaan (kun ihmiset kömpivät toimistoistaan ulos) ja jalkapallo- tai baseball-pelin jälkeen kun ihmiset valuvat stadioneilta pubeihin. Ja lopun aikaa siellä päivystävät kodittomat ja diilerit, mikä on vähän kurjaa eikä houkuttele kulmille.

Toivottavasti osut Seattleen vielä joskus kolmannen kerran!

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla kesäkuu 26, 2014 at 06:23

Shoppailuassistenttia olisi todellakin kaivattu 😀 Seattle on kyllä kokonaisuudessaan kiva kaupunki, mutta siellä tosiaan voisi kaivata paikallisoppaan apua, että löytäisi ne oikeat paikat. Ainakin seuraava matka kohdistuu aivan eri mantereelle, mutta pidän sut mielessä, jos vielä Seattleen joskus eksymme 🙂 Täytyypä käydä lueskelemassa blogiasi. Kiva, kun kommentoit!

Vastaa
Anna kesäkuu 30, 2014 at 16:34

Mun blogi on nyt vähän (väliaikais)telakalla, mutta on siellä se historia…

Vastaa

Jätä Kommentti