Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Cusco, Peru – Ehkä yksi maailman kauneimmista kaupungeista

Cusco, Peru – Ehkä yksi maailman kauneimmista kaupungeista

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle maaliskuu 10, 2014

16.2.

Machu Picchu jäi taaksemme. Jätin sinne muistoksi lippikseni. Tai siis jätin sen bussiin, jolla tulimme alas MP:ltä. En kylläkään tarkoituksella, mutta toivottavasti joku ilahtuu Yellowstone lippiksestäni. Olisipa ollut joku tusinalippis, jollaisia saa mistä vaan uusia, niin ei olisi unohdus harmittanut niin paljoa.

Junassa flunssainen olo alkoi taas tuntua. Samoin se, ettemme olleet syöneet koko päivänä kuin pikkueväitä raunioiden kätköissä. Saimme junassa hieman välipalaa ja hotkimme ne nälkäisinä. Hieman ruokaa saatuamme alkoikin jo ramaisemaan. Nautin kaikessa rauhassa maisemista, kun olkapäälleni koputettiin ja yhtäkkiä 10 sentin päähän kasvoistani ilmestyi jonkinlainen outo olio kimeästi hyrräten (sitä ääntä on vaikea kuvailla). Vastusteluistani ei välitetty, vaan hetkessä minut oli kiskaistu ihmeelliseen tanssiin junan käytävälle tämän oudon otuksen kanssa!


Kaikkea sitä tuleekin koettua, kun vanhaksi elää! Pari muutakin naista joutui tanssimaan junan käytävälle. Tuon jälkeen olikin sitten muotinäytös, jossa äsken junassa tarjoilijana toimineet työntekijät vetivät nyt kunnon muotinäytöksen alpakanvillavaatteissa. Sen jälkeen näitä vaatteita toki yritettiin kaupata matkustajille. Valikoimassa oli parikin sellaista kietaisuneuletta / ponchoa / miksi noita nyt sanotaankaan, jotka olisin kelpuuttanut omaan vaatevalikoimaani. Hinnat liikkuivat kuitenkin noin 400 euron tietämillä, joten saivat jäädä odottamaan vauraampia matkustajia.

Saapuessamme Inka Trailin lähtöpaikan kohdalle juna pysähtyi hetkeksi odottamaan, että toinen juna menee ohitse. Ihmettelimme ensin mitä tämä koira istuskelee viereisillä raiteilla.

Vaunumme lipui sen ohi ja pysähtyi. Koira vaihtoi parempiin asemiin. Hetken ihmettelimme edelleen. Sitten huomasimme, että kuola valuu sen suupielistä ihan valtoimenaan. Se odotti ruokaa! Ilmeisesti koira oli tottunut siihen, että joko joku henkilökunnasta tai sitten turistit heittelivät sille ruokaa. Ei ollut nimittäin enää pienintäkään epäilystä mitä tämä koira odotti!

Hetken jo pohdin, että olisin heittänyt sille jotain, mutta a) minulla ei ollut mitään b) ruoan hankkimistapa vaikutti sen verran vaaralliselta, etten halunnut tukea sitä. Tämä jo harmaantunut koira tiesi kuitenkin mitä oli tekemässä ja tälläkin kertaa sen odotus palkittiin. Se huomattiin, joku viereisestä vaunusta avasi ikkunan ja nälkäinen koira sai hieman vatsan täytettä.

Jäimme junasta puolentoista tunnin matkan jälkeen Ollantaytambossa, josta olimme nousseetkin kyytiin. Siellä uskollinen kuskimme Rimber oli odottamassa meitä bussin kanssa. Hyppäsimme kyytiin ja matka kohti Cuscoa alkoi. Olo oli sen verran kipeä, että vedin levyksi taaimmaisille penkeille. Isosta bussista ja pienestä ryhmästä oli nyt käytännön hyötyä.

Heräsin, kun saavuimme Cuscoon. Kello oli jo lähemmäs kahdeksan ja olimme kaikki väsyneitä. Silmät rävähti silti täysin hereille, kun astelimme hotelliimme. Olin kyllä kuullut, että meillä olisi Cuscossa viiden tähden hotelli, mutta wau! En tiennyt, että asuisimme entisessä inkapalatsissa. Vaikka olemmekin yleisesti ottaen enemmän modernien hotellien ystäviä, tuo Palacio del Inka teki kyllä vaikutuksen jo aulassa. Riemu repesi äärimmilleen, kun avasimme huoneemme oven. Ei ollut epäilystäkään etteikö se olisi ollut hienoin hotellihuone missä olemme koskaan olleet. Kipeänä ja väsyneenä oli ihana kömpiä muhkeaan sänkyyn pehmeän peiton alle. Tämä kuva ei tee huoneelle oikeutta, se oli ihan mielettömän iso ja upea.

17.2.
Aamulla olo oli todella flunssainen. Kuumemittari ei kuitenkaan heilahtanut normilämpöä ylemmäs, joten kieltäydyin vuodelevosta. Päätimme kuitenkin ottaa aamupäivän ihan iisisti. Meillä oli periaatteessa ihan vapaapäivä. Matkanjärjestäjän tarjoamaa virallista ohjelmaa ei ollut. Valittavana olisi ollut kaksi vapaaehtoista eli lisämaksullista retkeä Cuscossa. Emme olleet niistä kiinnostuneita, kuten eivät kalifornialaisetkaan. Kanadalaiset olivat osallistumassa iltapäivän retkelle. Koska olimme nyt oppaamme Julion kotikaupungissa, hän halusi kuitenkin ihan maksutta esitellä meille hieman kaupunkia. Julio oli ihan huippu! Olimme edellisenä päivänä sopineet tapaavamme hotellin aulassa puolen päivän aikaan ja siitä sitten kävelisimme yhdessä ihan pienen kaupunkikierroksen. Minulle jäi täten aamupäivä aikaa levätä.

Cusco – tunnetaan myös nimellä Cuzco – oli muinaisen inkaimperiumin pääkaupunki. Cuscossa oli ja on edelleen lukuisia inkojen palatseja. Kaupunki sijaitsee 3400 metrin korkeudessa, joskin sitä ei ilmanalaan sopeuduttua huomaa mistään, koska kaupunki on rakennettu laaksoon. Suurin osa Peruun matkustavista matkustaa myös Cuscoon. Se toimii ns. porttina Machu Pichulle, mutta kaupunki on itsessäänkin nähtävyys. Se on listattu myös UNESCO:n maailmanperintökohteisiin.

Hotellimme sijaitsi loistavalla paikalla vanhassa kaupungissa. Lähdimme hotellilta kävellen liikkeelle ja joka puolella oli heti kaikenlaista nähtävää. Espanjalaiset valloittajat tuhosivat paikkoja parhaansa mukaan ja rakennuttivat kaupunkiin katolilaisia kirkkoja. Silti inkojen muurit ja arkkitehtuuri on edelleen nähtävissä. Machu Picchultakin tunnettu inkojen tehokas tapa ohjata tulvavesiä oikeille urille, näkyi myös Cuscossa.

Saavuimme lyhyen kävelymatkan jälkeen Plaza de Armasille. Aivan mielettömän kaunis vanhan kaupungin aukio. Tuota aukiota jaksoi ihastella pitkän aikaa.

Löydätkö alla olevasta kuvasta McDonald’sin ja KFC:n? 

Kyllä nuo ylikansalliset ravintolat löytyvät oikealla olevasta rakennuksesta. Kuulema näiden ravintoloiden rantautumisen ehtona oli kuitenkin, että ravintoloiden on sulauduttava kaupunkikuvaan, eikä valomainoksia ole sallittu. Tämä olisi ihan hyvä idea muuallekin. 

Pienen kaupunkiesittelyn jälkeen lähdimme Tomin kanssa kahden kesken tutustumaan kaupunkiin. Mitään suuria suunnitelmia meillä ei missään nimessä ollut. Olo oli sen verran kipeä, että päätimme kierrellä vain vanhan kaupungin ympäristössä ja tehdä hieman ostoksia. Kaikki kadut olivat tosi sympaattisen oloisia.

Cusco on tänä päivänä todella voimakkaasti turistikaupunki. Joka kujalla oli matkamuistomyymälöitä ja erilaisia retkiä kauppaavia firmoja. Cuscosta saa järjestettyä retket Machu Picchulle, Manun kansallispuistoon tai Titicaca-järvelle. Jos olisimme olleet omatoimimatkalla ja aikaa sekä rahaa olisi ollut riittävästi, olisin halunnut käymään Manun kansallispuistossa. Tässä kohtaa ryhmämatka kuitenkin oli pienenä rajoitteena ja matkamme oli jatkumassa seuraavana päivänä Punoon ja Titicaca-järvelle. Manun kansallispuistosta kiinnostuneille juttua löytyy esim. La Vida Locan blogista.

 Ekat pari tuntia saimme nauttia hienosta säästä. Lämpöä riitti. Kuten meille oli kerrottukin, vuoristossa sää saattaa kuitenkin muuttua ihan hetkessä ja niin kävi nytkin. Yhtäkkiä taivaan täytti synkät pilvet.

Kun vettä alkoi tippua taivaalta, sitä ei ripotellut, vaan tuli kuin hanasta kaatamalla. Saimme onneksi kulutettua aikaa kaupoissa, joihin pääsi katosta pitkin. Noin puolen tunnin jälkeen sade hiipui ja kadulla pystyi taas kävelemään. Lämmin sää oli kuitenkin tipotiessään ja olisin kaivannut lämmintä vaatetta.

 

Lähdimme hotellille palelemasta. Ei kylmässä kaupungilla kiertely ainakaan olotilaa olisi parantanut. Tunnustettakoon, että kävimme McDonald’sin kautta. Kipeänä ei ollut energiaa lähteä arpomaan millaista ruokaa mistäkin olisi saanut.

Alla vielä parit kuvat hotelliltamme.

Ulkoa hotellimme oli paljon vaatimattomamman näköinen kuin sisältä. Siniset parvekkeet olivat kuulema inkakaudella tyypillisiä.

 Meillä oli illalla retkiporukkamme yhteinen illallinen. Tomi joutui lähtemään yksin, koska oma olotilani kehoitti lepäämään sängyssä. Hän oli kuulema saanut nauttia muun porukan kanssa perulaisesta ruoasta ja musiikki-/tanssiesityksestä. 
Cuscosta jäi todella positiivinen fiilis. Siellä olisi mielellään viettänyt pari päivää kauemminkin.

Katso myös nämä

Jätä Kommentti