Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Etelä-Amerikka part 1 – Foz do Iguacu

Etelä-Amerikka part 1 – Foz do Iguacu

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle tammikuu 20, 2014

USA-Kanada roadtrip päivitykset päättyivät Tomin lentokonekuviin ja tunnelmiin. Syysreissu Jenkeissä oli upea, mutta nyt haluan kertoa teille reilun vuoden takaisesta Etelä-Amerikan matkastamme, joka on mielestäni paras tähän astisista matkoistamme (ellei 9 kk maailmanympärimatkaa lasketa kokonaisuutena mukaan). Olimme reissussa kolme viikkoa ja kävimme Brasiliassa, Argentiinassa, Paraguayssa ja Uruguayssa. Monta matkaa on vuosien varrella tullut tehtyä. Takana on minulla reilut 50 maata, Tomilla reilut 70 maata. Molemmat olemme kuitenkin päätyneet siihen lopputulokseen, että yksi paikka maailmassa on tähän asti ylitse muiden ja se koettiin tuolla Etelä-Amerikan reissulla. Kyseessä on Iguassun putoukset Brasilian ja Argentiinan rajalla.

Ennen matkaa minulla oli hieman ristiriitaiset ajatukset Etelä-Amerikasta. Olin kuullut paljon kauhutarinoita ryöstöistä ja jopa pahoinpitelyistä. En tiennyt kovin tarkkaan maiden hygieniatasosta ja muutenkin olin kohtalaisen sivistymätön tuon maanosan suhteen. Tomi kuitenkin haaveili kovasti Rion uudenvuoden ilotulituksesta. En itse ollut siitä niin järin kiinnostunut, lähinnä väen paljouden vuoksi. Tomi ehdotti, että mentäisiin samalla reissulla Iguassun putouksille, joten ryhdyin ottamaan asioista selvää ja innostuinkin sitten tosissani. Ei siinä sitten kauaa mennytkään, kun meillä oli varattuna lennot Rioon. Tomi varasi meille pian sen jälkeen hotellin Riosta. Koko kaupunki on uutena vuotena aivan tukossa ja jo monta kuukautta etukäteen osa hotelleista oli loppuunmyytyjä. Muuten meillä oli matkasuunnitelmat pitkään hyvin auki. Meillä molemmilla on paha tapa jättää asioiden hoitaminen aika viime tippaan.

Vasta noin kuukautta ennenlähtyä, ryhdyimme tosissaan suunnittelemaan matkaa. Varasimme Riosta lennot Foz do Iguacuun, joka on Brasilian puolella oleva kaupunki putousten lähettyvillä. Hotelli löytyi ihan Iguassun kansallispuiston porttien lähettyviltä. Toinen vaihtoehto olisi ollut majoittua Argentiinan puolelle, mutta helpompi oli varata hotelli sen maan puolelta, jonne konekin laskeutui. Halusimme käydä myös Argentiinassa Buenos Airesissa, josta olimme kuulleet Tomin siellä asuneelta tutulta paljon kehuja. Edullisimmat lennot sinne löytyikin sitten Paraguayn puolelta, noin 70 km päästä. Sinne lentokentälle selviäminen aiheuttaisi pientä lisähämminkiä, mutta toisaalta siinä näkisi sitten jotain muutakin kuin Brasiliaa. Buenos Airesille päätimme varata aikaa vajaan viikon. Se osui joulun aikaan. Rioon piti ehtiä uudeksivuodeksi, mutta totesimme ehtivämme tuossa välissä vielä Uruguayn puolelle. Se vaikutti pienen tutkistelun jälkeen leppoisalta ja turvalliselta maalta. Siinä se matkasuunnitelma sitten olikin. Tässä se vielä pähkinänkuoressa ja aika järjestyksessä (mukana paikat, jossa yövyimme):

Foz do Iguacu, Brasilia
Buenos Aires, Argentiina
Colonia del Sacramento, Uruguay
Montevideo, Uruguay
Rio de Janeiro, Brasilia

Kolmeen viikkoon tuli paljon siirtymisiä, mutta ehdimme rauhoittumaankin useamman päivän monessa paikassa. Etukäteen hieman huolestutti kuinka tulisimme kielellisesti pärjäämään reissussa, koska Etelä-Amerikassa ei tunnetusti puhuta kovin hyvin englantia. Me taas emme kumpikaan puhu portugalia (jota puhutaan Brasiliassa) tai espanjaa (jota puhutaan Argentiinassa ja Uruguayssa). Emme kuitenkaan antaneet tälläisten pikkuseikkojen häiritä, vaan matkaan lähdettiin.13.12.2012. Lensimme Frankfurtin kautta, jossa vaihdoimme Air Francen jumboon.

Rion kentällä vastaan tuli lämpö! Meillä oli useamman tunnin vaihto (jatkoimme siis suoraan Foz do Iguacuun) ja saatuamme matkatavarat hihnalta menimme hetkeksi ulos mussuttamaan kentältä ostamiamme snackseja. Ihana kuumuus! Tomi halusi tietenkin mennä pian toiselle puolelle kenttää, josta näkisi koneita, emmekä muutenkaan viitsineet pitkään olla taksien pakokaasun saastuttamalla puolella. Lähdimme siis tutustumaan Rion lentokenttään. Täytyy sanoa, ettei siinä ollut paljoa kehumista. Melko ankea rakennus, jossa oli vähän palveluita. Löysimme kuitenkin sellaisen paikan, josta näki plattalle (olen oppinut, että se tarkoittaa lentokonekielellä aluetta, jonne koneet rullaillee parkkiin tjsp). Tomi ei tällä kertaa hihkunut onnesta pelkkien lentokoneiden vuoksi, vaan myös wolkkaripakujen vuoksi. Sellainen näkyy tässäkin kuvassa:

 

Näitähän ei ole Euroopassa valmistettu enää pitkään aikaan, mutta Brasiliassa niitä tehdään vieläkin. Vai olikohan niin, että niiden valmistaminen on juuri loppunut tai loppumassa. No joka tapauksessa Tomi on joskus haaveillut, että rahtaisi tuollaisen Suomeen. Onneksi meillä ei ole rahaa. Wolkkareita oli paljon eri näköisiä ja tämä oli ehkä erikoisin:

Minä olen jo tottunut siihen, että lentokoneiden välittömässä läheisyydessä Tomi uppoutuu omaan maailmaansa, joten niin päätin minäkin tehdä. En lähde koskaan matkalle ilman matkalukemista!

Etukäteen olin ajatellut, että tähän päivitykseen ei tulisi lentokoneita, mutta tulee nyt kuitenkin (tuon jo yhden ylemmän lisäksi). Tämä alla oleva kuva sen vuoksi, että siinä näkyy lentokentän lähellä sijaitsevia Rion faveloita eli hökkelikyliä. Tässä kuvassa on vain pieni alue. Myöhemmin matkan aikana ajaessamme Riosta takaisin kentälle näimme niitä paljon ja ne tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Tuollaisina hetkinä sitä tuntee olevansa äärimmäisen onnellinen, kun on syntynyt Suomeen. Nuo alueet ovat todella pahamaineisia ja enkä osaa edes kuvitella miten rankkaa elämä niissä on. 

 

Ulkona oli ollut hieno ilma siihen saakka, kunnes lentomme oli määrä lähteä. Sitten päälle iskikin aivan järkyttävä ukkonen. Kapteeni kuulutti, että lähtö viivästyy jonkin verran rajuilman vuoksi. Onneksi tuo musta pilviverho häipyi melkein yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.

Sitten oltiinkin taas ilmassa. Katselimme hetken Rion upeaa rantaviivaa ja sen jälkeen näkyi tälläistä vehreää maisemaa:

Foz do Iguacuun saavuimme melko myöhään illalla. Hotellihuoneeseen kuului ilmaiset lentokenttäkuljetukset ja meitä olikin vastassa minibussi. Samalta lennolta tuli pari muutakin pariskuntaa meidän hotelliin. Hotelli oli San Martin Hotel & Resort. Huone ei ollut mikään ihmeellinen. Se oli pieni, mutta siisti. Sen sijaan hotellialue oli oikein kiva. Se sijaitsi käytännössä sademetsän keskellä. Allasalueen takaa lähti “viidakkoreitti” sademetsään. 
Kävelimme illan hämärtyessä pihalla ja isoista puista kuului mielettömän kova siritys. En tiedä voiko sitä oikeastaan enää edes siritykseksi sanoa, se ääni oli melkein korvia vihlovaa. Kai se ääni jostain heinäsirkoista tms. kuitenkin tuli. Yritimme paikallistaa äänen lähdettä, mutta ötökät pysyivät piilossa. Tuossa vaiheessa olimme matkustaneet jo niin kauan, että siirryimme pian huoneeseemme ja uni tuli nopeasti.
Seuraavan päivän päätimme pyhittää vielä aikaeroon sopeutumiselle ja päätimme mennä vasta sitä seuraavana putouksille. Emme kuitenkaan halunneet hukata päivää tyhjänpanttina hengailuun, vaan lähdimme käymään Foz do Iguacun keskustassa. Bussi kulki ihan hotellin vierestä ja respasta ohjeistettiin nousemaan bussista pois bussiasemalla. En muistakaan ennen törmänneeni siihen, että bussissa on kuskin lisäksi myös rahastaja. Näin niitä työpaikkoja syntyy! Istumapaikkoja oli vähän, seisomapaikkoja runsaasti.

 Tämän enempää en sitten löytänytkään kuvia meidän kaupunkireissulta. Se johtunee siitä, ettei siellä ollut mitään kuvattavaa. Foz do Iguacu oli kertakaikkisen tylsä kaupunki. Siellä ei ollut kauniita rakennuksia, houkuttelevia ravintoloita, eikä kivoja kauppoja. Meitä myös varoiteltiin varkaista, joten senkin vuoksi kamera pysyi laukussa. Kävimme ruokakaupassa (jotka on aina mielenkiintoisia uudessa maassa!) ja lähdimme takaisin hotellille. Oli aika siirtyä hetkeksi altaalle.

Onneksi hotellin allasalue oli ihan mukava. Ainoa mitkä sieltä puuttuivat oli pehmusteet aurinkotuoleihin. No, ei pidä antaa pikkuseikkojen haitata.

Pulahdus altaaseen teki hyvää kaupunkipäivän jälkeen. Kovin kauaa en jaksanut maata auringossa, vaan pompin ympäri laajaa piha-aluetta kuvailemassa liskoja ja pieniä papukaijoja.

 

Kaikenlaisia upeita kasvejakin tuolla näkyi.

Tässäpä aivan alkutunnelmat meidän Etelä-Amerikan reissulta. Jatkan tästä myöhemmin ja seuraavissa postauksissa on ainakin paljon vesiputouksia!

Katso myös nämä

Jätä Kommentti