Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Yellowstonen kansallispuisto – USA – Kanada roadtrip Osa 3

Yellowstonen kansallispuisto – USA – Kanada roadtrip Osa 3

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle marraskuu 23, 2013

USA – Kanada Roadtrip osa 1
USA – Kanada Roadtrip osa 2

15.9. Matkan kolmantena päivänä heräsimme aikaisin aamulla. Oli vielä pimeää, kun poistuimme hieman rähjäisestä, mutta silti hyvin palvelleesta motellista ja lähdimme ajamaan kohti maailman ensimmäistä kansallispuistoa. Bozemanista ajoi noin tunnin Yellowstonen pohjoisportille. Puistoon maksaa sisälle 25 $ per auto ja sillä summalla saa ajella sisälle ja ulos puistosta seitsemän vuorokauden ajan niin usein kuin haluaa. Emme ehtineet ajaa Yellowstonen sisäpuolella kuin muutaman kilometrin, kun huomasimme ensin tien sivuun pysähtyneet kolme autoa ja niiden vieressä olevat ihmiset kameroiden kanssa. Heti sen jälkeen katse kiinnittyi siihen suuntaan, jonne heidän kameransa osoittivat. Tämä kyseinen kanadanhirvi hengaili ja kuopi vettä parinkymmenen metrin päässä:

Saapuessamme Mammoth Hot Springsiin, tuli tämä kyltti vastaan. Rakennusten liepeillä hengailikin lauma hirviä.
Maapallon monimuotoisuus on todella upeaa. Yellowstonessa sen pääsee aistimaan aivan konkreettisesti. Olin etukäteen kiinnostunut ennen kaikkea eläinten näkemisestä ja sivuutin melko nopeasti jutut geysireistä. Tiedostin kyllä, että olimme menossa supertulivuorelle, joka purkautuessaan voisi asettaa koko nykyisenä tuntemamme maapallon elämän vaakalaudalle. En useista katsomistani dokumenteista ja netin selaamisesta huolimatta osannut odottaa miten voimakkaasti ja ennen kaikkea laajalla alueella tuo maan alla sykkivä tulivuori näyttäytyisi Yellowstonessa. Siellä sijaitsee yli puolet kaikista maailman geysireistä.

Mammoth Hot Springs

Saavuimme ensimmäisenä Mammoth Hot Springsiin. Olin toki vaikuttunut, mutta ennen kaikkea lähinnä innokas pääsemään eteenpäin, jotta olisi mahdollisuus nähdä eläimiä. Mammoth Hot Springs on yksi Yellowstonen tunnetuimmista nähtävyyksistä. Se muodostuu lukuisista kuumista lähteistä, jotka syövyttävät kalkkikiveä.

 

 

 

Norris Geysir Basin

Ajelimme eteenpäin ja tien sivustoilla oli siellä täällä kuumia, kuplivia ja rikiltä (kananmunalta) haisevia kuplivia lähteitä. Paikasta tuli mieleen joku NASAn tai jonkin salaisen organisaation hylkäämä entinen tutkimusalue. Kaukaa näkyi
korkeana kohoavia höyrypilviä siellä sun täällä. Saavuimme Norris Geysir Basiniin, tuskastelimme autopaljoutta parkkipaikalla ja opastaulun kertomaa ”pitkää” kävelymatkaa. Se oli muistaakseni 2,5 km, koirien kanssa tuo olisi lyhyt lenkki, mutten ole koskaan ollut innokas lenkkeilemään ilman koiria :). Tuskastelu vaihtui kuitenkin melkoiseen äimistykseen, kun katselimme Norrisin alueella pienen kukkulan laelta Porcelan Basinia:
Tuo voimakas vaikutus säilyi koko sen ajan, kun kävelimme alueelle rakennettuja kävelysiltoja pitkin. En todellakaan uskonut näiden kuumien lähteiden tekevän sellaista vaikutusta. Tuolla tajusin miksi Yellowstonesta on tehty maailman
ensimmäinen kansallispuisto ja miksi miljoonat ihmiset matkustavat sinne joka vuosi, vaikka paikka on keskellä ei mitään.
“Lätäköiden” kirkkausaste vaihteli mutaisina kuplivista lähteistä aina uskomattoman kirkkaisiin ja syviin altaisiin.
Norrisin geysirlaaksossa sijaitsee myös maailman korkeimmalle purkautuva aktiivinen geysir. Se syöksee kuumaa vettä jopa 90 metrin korkeuteen. Sen purkautumista on kuitenkin vaikea päästä näkemään ja ne, jotka näkevät ovat hyvin onnekkaita. Tämä Steamboatiksi (höyrylaiva) nimetty geysir saattaa purkautua edellisestä purkauksesta päivien tai vuosien jälkeen.
Me näimme Steamboatilta vain pientä “puhaltelua”.
Norrisin alueella aikaa kuluikin siis kauemmin kuin mitä aluksi uskoimme. Siellä olisi voinut viettää vaikka puoli päivää, jos aikaa olisi ollut enemmän. Me kävelimme ehkä sen pari kilometriä, jonka varrella oli lähes kaiken aikaa katseltavaa, mutta siellä olisi päässyt tekemään vielä paljon pidemmänkin kävelylenkin. Kävelysiltoja oli rakennettu laajalle alueelle. Eläimiä ei kuitenkaan Norrisissa näkynyt, joten olin jo innokas pääsemään eteenpäin. Lähdimme liikkeelle ja pysähdyimme eräälle piknikpaikalle joen varteen. Siellä viipotti lisää tikutakuja.

 

Yellowstonessa on satoja vesiputouksia. Muutaman pienemmän olimme jo ohittaneet ja nyt tulimme ensimmäisen hieman suuremman kohdalle. Tämä oli nimeltään Gibbon Falls.

Yellowstonessa kulkee isommat päätiet, joita pitkin suurin osa vierailijoista ajelee. Isotkaan tiet eivät kuitenkaan ole mitään suuria, vaan maksiminopeus on n. 60 km/h. Välillä poikkesimme päätieltä pienemmille teille.

 

Yellowstonessa todellakin tuntui siltä, ettei koskaan tiedä mitä kulman takaa tulee vastaan.

Ajelimme pienempää tietä ja Tomi huudahti, että tien sivussa kävelee joku vaalea kettu. En heti nähnyt omalta puoleltani mikä siellä kulkee, mutta päässä raksutti pari sekuntia, että mikä ihmeen vaalea kettu. Sitten tajusin, että kojoottihan siellä on pakko olla. Niitä toivoinkin näkeväni. Todennäköisyys kojootin näkemiselle ei ole Yellowstonessa mikään todella suuri, mutteivat ne nyt harvinaisia bongauksiakaan ole. Tämä yksilö jolkotteli ihan tyytyväisenä tien sivussa erään kuuman lähteen lähettyvillä.

Se ei välittänyt pätkääkään, vaikka tien sivuun kerääntyi nopeasti kymmenisen innokasta kuvaajaa, vaan päätti ryhtyä saalistamaankin ja vielä saikin saalista!

 

 

 Seuraavaksi saavuimmekin Midway Geyser Basinille:

Grand Prismatic Spring

Täällä sijaitsee Yhdysvaltojen suurin kuuma lähde ja koko maailman kolmanneksi suurin. Sitä suuremmat löytyvät Uudesta-Seelannista ja Karibialta Dominicalta. Valitettavasti kuuman lähteen kanssa samalta tasolta siitä ei saa niin hyvää käsitystä tai valokuvaa kuin mitä ilmasta tai korkealta saisi. Näimme joidenkin kiipeävän toisella puolella olevalle kukkulalle, mutta kipuaminen näytti melkoiselta ponnistukselta, eikä meillä ollut aavistustakaan mistä sinne olisi päässyt. Tässä siis vain tälläinen höyryävä kuva Grand Prismatic Springsistä:
Näkymää toiseen suuntaan.

Yellowstonen tunnetuin geysir – Old Faithful

Tuon jälkeen suuntasimmekin sitten kohti päivän viimeistä etappia eli Old Faithfulia katsomaan. Se on Yellowstonen tunnetuin geysir. Nimi viittaa säännölliseen purkautumiseen, muttei se kuulema enää ole aivan yhtä uskollinen kuin se on ennen ollut. Purkausten väli on nykyään noin tunnista puoleentoista tuntiin. Olimme paikalla melko myöhään iltapäivällä ja lämpötila oli laskenut päivän reilusta kahdestakymmenestä asteesta reippaasti alle parinkymmenen. Värjöttelimme noin puolisen tuntia kymmenien muiden turistien kanssa Old Faithfulin ympärille rakennetuilla penkeillä ja odottelimme koska kymmenet tuhannet litrat kuumaa vettä pärskähtäisivät kymmenien metrien korkeuteen. Sitten se tapahtui.

 

Show kesti noin minuutin ja sitten se oli ohi. Totta puhuen olimme ehkä hieman pettyneitä, mutta tuo on kuitenkin sellainen must-see juttu Yellowstonessa. Old Faithfulin luona on myös Yellowstonen suurimmat tai toiseksi suurimmat kaupat eli kävimme shoppailemassa jotain pientä Yellowstone krääsää, kuten kunnon turistin kuuluu tehdä ;). Sitten kello olikin jo niin paljon, että oli lähdettävä suunnistamaan kohti West-Yellowstonea, josta olin varannut meille etukäteen majoituksen pariksi yöksi. West-Yellowstone on kansallispuiston ulkopuolella oleva pikkukaupunki. Myös puiston sisäpuolella voi yöpyä, mutta ne majoitukset varataan loppuun puolesta vuodesta jopa vuoteen etukäteen. Me emme olleet niin ajoissa liikkeellä, joten lähdimme ajelemaan ulos puistosta.Ajelimme taas ohi Midway Geysirien:

Ilta alkoi jo hämärtää, kun yhtäkkiä liikenne tökkäsi ihan perusteellisesti. Tiellä oli todella paha ruuhka. Matelimme hiljakseen eteenpäin ja pian näimmekin tien sivussa mikä tai ennemminkin mitkä olivat ruuhkauttaneet liikenteen. Nämä kaverit:

Kanadan hirvet voivat näyttää todella suloisilta:

Tai sitten ne voivat näyttää tältä:

Myös tien toisella puolella oli pieni lauma laiduntamassa:

 

West-Yellowstone on pieni kaupunki, joka elää pääsääntöisesti turisteista eli siellä on paljon hotelleja, motelleja, ravintoloita ja kauppoja. Olimme aivan poikki, kun pääsimme Stage Coach Inniin. Kävimme nopeasti haukkaamassa pikaruokaa ja sitten sänky kutsuikin. Tarkoituksenamme oli nimittäin herätä reilusti ennen auringonnousua, jotta ehtisimme sen aikaan jo Lamar Valleyhin, jossa susien nähdään usein metsästävän.

Siitä sitten seuraavassa roadtrip päivityksessä lisää. Tässäkin oli jo ehkä vähän liikaa kuvia ja niitä on luvassa paljon lisää.

Blogia voit seurata:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter 

Katso myös nämä

8 Kommenttia

Andie Heimaz marraskuu 27, 2013 at 13:11

Sattumalta törmäsin blogiisi. Aivan uskomattoman upeita kuvia!!

Vastaa
Elina marraskuu 27, 2013 at 13:25

Kiitos 🙂 On helppo ottaa hyviä kuvia, kun on tuollaiset maisemat ja eläimet kuvattavana.

Vastaa
Jyri Leijala helmikuu 24, 2014 at 22:35

Huikeita kuvia täällä 🙂 Taidan jakaa tämän blogin tuonne naamakirjaan jos se on ok 🙂

Vastaa
Elina / Narulelu maailmalla helmikuu 24, 2014 at 23:08

Kiitti! Blogin jakaminen on ehdottoman ok 🙂

Vastaa
Anonyymi marraskuu 14, 2016 at 15:40

Saako udella, minkälaisella kalustolla kuvaatte reissussa? Kamerakaluston valinta on minulla yksi vaikeimmista päätöksistä reissuihin lähdettäessä, joten siihen olisi kiva saada vinkkejä 🙂 Etenkin kansallispuistoissa (kuten nyt vaikka Yellowstone) tulee eteen niin monenlaisia tilanteita, että kalustokin saa olla aika monipuolista. Kaipailisin siis vinkkejä siihen, minkälaisilla putkilla esim. USA:n kansallispuistoihin kannattaisi lähteä. Erityisesti kiinnostaa, minkälaisilla polttoväleillä puistoissa tulee kuvattua ja onko esim. joitain tilanteita, joissa valovoimaa tarvittaisiin paljon tai vastaavasti sillä ei olisi niin merkitystä. Tästä olisi tosi mielenkiintoista saada vaikka ihan kokonaan oma postauksensa!

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 14, 2016 at 16:46

Saa toki! 🙂 Tämän postauksen (eläin)kuvat on otettu Canon 60D:llä + Canonin 100-400 mm linssillä. Maisemakuvat taas on otettu Olympuksen PEN:illä. Olen tehnytkin postauksen aiheesta, tosin enemmän safareja ajatellen, mutta kansallispuistot ja eläinkuvaus siellä on aika sama asia. Eli täältä löytyy aiheesta juttua:
http://www.vaihdavapaalle.fi/2016/01/iltasafari-ja-asiaa-luontovalokuvaukses.html

Vastaa
Anonyymi marraskuu 14, 2016 at 18:42

Kiitos vastauksesta! En tuota postausta ollut huomannutkaan. Onko teillä kansallispuistoissa ollut putki enemmän 100 vai 400 päässä? (Nimimerkillä uutta putkea hankkimassa, mutta putki vielä päättämättä)

Vastaa
Elina / Vaihda vapaalle marraskuu 14, 2016 at 19:57

Eipä kestä! 🙂 Eläimiä kuvatessa se kyllä on melkein aina siellä 400mm tietämillä. Maisemia taas ei voi ottaa oikein edes tuolla 100mm päällä.

Vastaa

Jätä Kommentti