Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized Seattlesta Yellowstoneen: USA – Kanada Roadtrip Osa 2

Seattlesta Yellowstoneen: USA – Kanada Roadtrip Osa 2

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle marraskuu 17, 2013

Seattle – Yellowstone välinen ajomatka on pitkä, mutta maisemat ovat ihan mukavat. Seattlesta lähdettäessä maisemat olivat ensin hyvin vuoristoiset ja ajoimme pitkiä matkoja siten, että ympärillä kohosivat vuoret.

Kun pääsimme Seattlesta reilusti kauemmaksi maisema vaihtui. Sitä voisi kuvailla enemmän karuna autiomaamaisemana ja yhtäkkiä lämpötilakin oli pompannut Seattlen 20 asteesta 38 asteeseen, vaikkemme olleet ajaneet kuin pari sataa kilometriä. Pysähdyimme yhdellä levähdysalueella ja kuumuus oli todella paahtavaa. En ollut pakannut mukaan yksiäkään shortseja, koska tiedossa ei pitänyt olla helteitä, vaan melko viileää säätä vuoristossa. Nyt ei kuitenkaan oltu vielä vuoristossa, joten hikoilin farkuissa seuratessani tikutakujen vipellystä kivikossa.  Nyt ehkä kysytte, että MINKÄ vipellystä? Ennen maaoravana tunnetun eläimen uusi virallinen nimi on ollut jo joitain vuosia tikutaku. Kyllä on nimeämisryhmällä ollut ihan reippaasti pilkettä silmäkulmassa. Henkilökohtaisesti toivoisin, että olisi ollut vähän vähemmän…

 

 

Vantage Point:

 

Reilun 400 kilometrin jälkeen olimme aikaerosta täysin uupuneita ja jäimme Ritzville nimiselle pikkupaikkakunnalle motelliin yöksi. Kyseinen motelli oli hieman kalliimpi kuin mitä olisi voinut toivoa, se maksoi yli 100 dollaria yöltä, mutta huone oli todella siisti ja hintaan sisältyi aamupala. Simahdimme lähes samantien, vaikka kello oli vain noin kuusi illalla ja heräsimme pirteinä kahdelta aamuyöllä. Jonkin aikaa pohdimme lähtisimmekö ajamaan jo tuolloin, mutta päätimme kuitenkin odottaa lähtöä aamuun asti, koska pimeällä ajellessa ei paljon maisemia katsella, emmekä halunneet menettää mitään.

Lähdimme liikkeelle auringon noustessa. Jenkkien moottoriteillä tuntuu olevan liikennettä päivästä ja vuorokauden ajasta riippumatta. Ei tuolla keskellä ei mitään nyt ihan ruuhkaa lauantaiaamuna seitsemältä ollut, mutta ei me siellä yksinkään ajeltu. Ohitimme Spokane nimisen, melko ankean näköisen kaupungin ja kohta olimme taas keskellä ei mitään. Ajelimme vuorien välissä ja yhdessä solassa ohitimme pikkukaupungin siten, että ajoimme moottoritietä käytännössä kaupungin yli. Tuo kaupunki vaikutti todella idylliseltä (mitä suurin osa Jenkkien kaupunkeja EI ole), mutta aivan käsittämätöntä, että moottoritie oli rakennettu kulkemaan sen ylitse!

Tie mutkitteli tämän joen myötäisesti varmaan 100 km ja pysähdyimme hetkeksi jaloittelemaan.

 

Tälläisella nissanilla huristeltiin 2,5 viikkoa.

Välillä pohdittiin missä sitä oikein oltiinkaan…

Käytiin jossain todella pienellä, mutta valtatien läheisyydessä olevalla paikkakunnalla mielettömän suuressa antikvariaatissa. Keräilen koirakirjoja. Tällä hetkellä kokoelmaa on arviolta noin 350 kirjan verran ja etenkin vanhat koirakirjat on minulle aarteita. Tuolta divarista löytyi vaikka mitä upeita vanhoja koirakirjoja. Kassalla divarin omistaja kysyi mistä olemme kotoisin ja ilahtui kuullessaan meidän olevan Suomesta. Meidän häkellykseksi hän alkoi lausumaan suomeksi jotain lorua. Hän kertoi miehensä vanhempien olevan suomalaisia, mutta asuneen jo useita vuosikymmeniä Jenkeissä. Kuulema läheisessä Butte -nimisessä kaupungissa asuu paljon muitakin suomalaisia. Ajoimme noin 50 km eteenpäin ja taas tien varressa oli mainos huippusuuresta antikvariaatista. Tuo antikvariaatti sijaitsi edellämainitussa Buttessa. Kävimme myös tuolla ja pystyin melkein kuulemaan matkalaukkuni valituksen. Tässä kirjaostokset. Vanhin kirja on vuodelta 1921 ja toiseksi vanhin 1928.
Olimme päättäneet jäädä yöksi Bozeman nimiseen kaupunkiin, josta olisi noin 100 km matka Yellowstoneen. Emme olleet varanneet majoitusta etukäteen ja meinasi iskeä jo pieni huolestuminen, kun ensimmäisestä motellista kerrottiin, että kaikki huoneet on varattuja. Samoin seuraavasta kerrottiin myös koko motellin olevan täynnä ja suositeltiin tien toisella puolella olevaa. Astuimme ovesta ulos ja katsoimme rakennusta tien toisella puolelle. Ei houkutteleva. Kaupungissa oli jokin urheilutapahtuma, joten valinnan varaa ei pahemmin jäänyt. Niinpä astelimme tuon jo parhaat päivänsä nähneen motellin respaan ja saimme huoneen kolmannesta kerroksesta – ei hissiä. Onneksi matkalaukut eivät painaneet tässä vaiheessa vielä kuin noin 15 kiloa. Huone oli melko ankea, muttei se paljoa haitannut, koska olin niin täpinöissäni siitä, että seuraavana päivänä olisimme jo Yellowstonessa!

Blogia voit seurata:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter 

Katso myös nämä

Jätä Kommentti