Pallontallaajat.net
Valikko
Etusivu Uncategorized USA – Kanada roadtrip 2013 Osa 1

USA – Kanada roadtrip 2013 Osa 1

Kirjoittanut Elina | Vaihda vapaalle marraskuu 12, 2013
Yksi isoimmista syistä miksi halusin taas ryhtyä bloggaamaan, olivat jo tehdyt ja tulevat matkat. On ollut todella kiva käydä omasta vanhasta blogista tarkistamassa milloin oltiin maailmanympärimatkalla missäkin ja mikä senkin paikan nimi oli jne. Samoin voi laittaa linkin, jos joku vaikka kysyy millaista oli siellä ja siellä. Sen jälkeen (ja sitä ennen) tehdyistä matkoista minulla ei ole mitään tekstiä, ei päivämääriä, ei muuta kuin valokuvat jossain tietokoneen / kovalevyn uumenissa. Siihen on tultava muutos ja tässä se tulee.
Reitti:
13.9. Lento Helsinki – Amsterdam & Amsterdam – Seattle. Saavuimme aamupäivällä Seattleen ja
hyppäsimme auton rattiin. Ajoimme 400 km kohti West-Yellowstonea
14.9. Matkalla Yellowstonea kohti. Lähdettiin
aamulla liikkeelle Spokanen länsipuolelta ja ajettiin yöksi Bozemaniin
15.9. Yellowstone National Park
16.9. Yellowstone National Park
17.9. Grand Teton National Park – Idaho Falls
18.9. Idaho Falls – Kalispell
19.9. Glacier National Park – Calgary
20.9. Päivä
Calgaryssa ja yöksi Banffiin
21.9. Banff
22.9. Banff – Kamloops
23.9. Kamloops – Vancouver
24.9. Vancouver
25.9. Vancouver
26.9. Vancouver – Everett (Seattlen kupeessa)
27.9. Seattle
28.9. Seattle
29.9. Seattle
30.9. Aamulla
lähtö kotiin.
Joku edullinen matka suht lähelle. Se oli suunnitelma syyslomalle. Vaikka viikko Kroatiassa autoillen. Yhtäkkiä meillä olikin lennot Seattleen ja auto vuokrattuna kahdeksi ja puoleksi viikoksi.
Olen koirahullu. Ollut siitä lähtien kun opin puhumaan ja kykenin muodostamaan sen lauseen: ”haluan oman koiran”. Kyllä, vanhempani (jotka eivät koskaan olisi halunneet koiraa ilman sinnikästä tytärtä) ovat tuosta ruikutuksesta joutuneet kärsimään vuosikausia ja sitten sen jälkeen siitä seuraavasta: ”haluan toisen koiran”… No miten tämä nyt liittyy mihinkään. Sen verran vain, että kun sitten teininä olin koirani kanssa ruotsalaisen luennoijan pitämässä koiraseminaarissa ja hän kertoi Yellowstonen susilaumoista, tiesin haluavani sinne. Olin alunperin toivonut, että se päivä olisi tullut jo syksyllä 2012, mutta työ, tuo niin pahasti vapaa-aikaa haittaava aikasyöppö, nousi esteeksi. Tänä vuonna sain kuitenkin ihmeekseni luvan (ilmeisesti ovat vihdoin tajunneet, ettei minusta siellä mitään hyötyä ole) livistää syyskuussa pariksi viikoksi lomalle. Jotenkin sain venytettyä tuon pari viikkoa päivää vaille kolmeksi ja pian oltiinkin jo pakkaamassa laukkuja. Reitillekin oli ilmestynyt “vähän” muutakin kuin vain Yellowstone…
Minulla on mies joka rakastaa lentokoneita. Voisi kuvitella, ettei siitä mitään haittaa ole, mutta olette niin väärässä. Emme koskaan voi lentää suoraan minnekään. Ihan sama vaikka lennettäisiin Ruotsiin (ei kyllä lennetä), tuo mies kyllä löytää lennot, joissa on 12 tunnin välilasku esim. Jordaniassa. Nytkin minulle oli ehdoteltu ties kuinka monen eri vaihdon kautta kulkevia reittejä. Mitä useampi vaihto ja pidempi välilasku, sitä enemmän innoissaan Tomi on. Menosuuntaan sain taistelua tahtoni läpi ja meillä oli vain yksi pakollinen vaihto Amsterdamissa. Paluulennon kohdalla voimani olivat jo niin uupuneet, että tyydyin vain kuuntelemaan, että lennetään takaisin New Yorkin ja Pariisin kautta. Tiesin, ettei olisi kannattanut edes yrittää vaikuttaa reittiin enää sen jälkeen, kun konetyypiksi oli mainittu A380, maailman suurin matkustajalentokone.
Jenkkeihin on turha kuvitella pääsevänsä ihan tuosta vaan. Tai siis ei meillä suomalaisilla ole ongelmaa sen suhteen, mutta voi niitä muslimimaista tulleita miehiä, joita Deltan (amerikkalainen lentoyhtiö) portilla, Amsterdamissa haastateltiin. Vain valheenpaljastuskoneen piuhat puuttuivat. Hiki sentään virtasi ainakin yhden kuulusteltavan ohimoilla. Kaikki kuitenkin vaikuttivat pääsevän jenkkikoneen kyytiin, myös me, vastattuamme oikein neljään meille esitettyyn kysymykseen, jotka kuuluivat suunnilleen näin:
  • Oletteko pakanneet laukkunne itse?
  • Oletko antanut jonkun ulkopuolisen pakata jotain laukkuusi?
  • Oletko jättänyt laukkusi vartioimatta siten, että joku on saattanut laittaa sinne jotain?
  • Minne olette menossa ja miksi?

Grönlanti lentokoneesta, wau!

Eikä tuo Kanadan vuoristokaan yhtään pöllömmältä näyttänyt.

Seuraava kuulustelu olikin sitten Seattlessa, jossa esitettiin taas matkan syytä ja suunnitelmia koskevia kysymyksiä. Sitten rullasimmekin jo matkalaukkujamme lujaa kohti autovuokraamoa. Tietenkin vuokraamo oli saanut autovarauksemme
välittäneeltä firmalta aivan väärät tiedot. Meillä piti olla varauksessa lisäkuljettaja ja  maksettu tankillinen bensaa. Mitä meillä sitten oli. No meillä oli navigaattori, ei muuta. Vähän aikaa noista joutui vääntämään, mutta lopputuloksena meillä oli kaikki mitä pitikin PLUS navigaattori. Jotenkin meiltä vain unohtui mainita siinä selvitellessä, ettei me oltu sitä varattu. Minä rakastan navigaattoreita. Tomi vihaa navigaattoreita.
Saatiin taas valita itse autorivistöstä mikä auto otetaan. Viimeksi Los Angelesissa pääsimme nauttimaan samasta valinnan vapaudesta. Siellä tosin hymy hyytyi pian, kun nähtiin, ettei rivistössä ollut kuin sitä yhtä ja samaa autoa vieri vieressä.
Nyt vaihtoehtoja oli enemmän. Osasin varautua siihen, että Tomilta voisi auton valinnassa vierähtää tovi. Ei siinä nyt niin kauaa mennyt. Kaikki ne autot, jotka Tomi olisi oikeasti halunnut, oli jossain ihan toisessa rivissä kuin siinä missä meidän hintaluokan autot oli. Otettiin alle pari tuhatta ajettu Nissan Altima ja sitten ryhdyttiin taistelemaan navigaattorin käytöstä. Pienen kiistelyn jälkeen sain luvan pitää navigaattorissa äänet päällä – ihan hiljaisella. Matka alkakoon!

To be continued.

Katso myös nämä

Jätä Kommentti